Karaisemisen aika

Ihanaa vihdoinkin aurinko paistaa ja alkaa lämmetä! Vein taimilapset ulkoilemaan, karaistumaan. Karaiseminen on kouluttamisen jatkotoimi. Kielitoimiston  sanakirjan mukaan karaiseminen tarkoittaa vahvistamista. Näin siellä sanotaan tarkalleen ottaen:

1. karaista66
1. tehdä (harjoituksella tms.) vahv(emm)aksi, luj(emm)aksi, vastustuskykyise(mmä)ksi, vahvistaa, terästää. Karaista itseään, ihoaan. Meren karaisemat kalastajat. Karaista [= terästää, rohkaista] luontonsa, luontoaan.
IMG_0560
Hyötykasviyhdistyksen sivuilla kerrotaan taimien karaisemisesta, että se tulisi aloittaa noin viikkoa ennen ulosistutusta, taimikasvatuksen loppuvaiheessa. Karaisu kehotetaan tekemään vähitellen ja varoitetaan liian nopean lämpötilan laskemisen aiheuttavan kasvun pysähtymisen. Nyt ulkona taitaa kyllä olla lämpimämpi kuin sisällä, joten en tiedä onko taimien ulkoiluttaminen sitten varsinaista karaisemista.
Marttojen sivuilla oli myös hyvää tietoa taimikasvatuksesta: Karaisemisen tavoitteena on, että taimet tottuvat alkukesän viileään, mutta myös voimakkaaseen valoon. Marttojen ohjeen mukaan taimet olisi hyvä sijoittaa varjoon ja suojata auringonpaisteelta, sillä sisältä äkkiä kirkkaaseen auringonpaisteeseen siirtyminen on liian raju muutos ja aurinko voi vahingoittaa taimia.
Näitä ohjeita lukiessani huomaan kyllä olleeni aika ankara tarhuri, sillä karaiseminen pitäisi aloittaa varovasti ja aluksi karaisuaika olisi hyvä olla lyhyt, vain 15 minuuttia ja vähitellen aikaa voisi lisätä. Meillä veranto on melko viileä ja lämpötila on saattanut laskea yöllä melko matalaksikin. Aina en ole muistanut laittaa kansiakaan pienoiskasvihuoneilleni (= muoviset säilytyslaatikot). Voi lapsiraukat! Nyt kävin äkkiä laittamassa ulos kannet, etteivät saa liikaa aurinkoa. Näin olen kyllä ennenkin taimiani kasvatellut ja hyvin ovat kasvaneet sitten loppujen lopuksi. Ehkä ankara karaiseminen tekee kasvit erityisen vahvoiksi: elinvoimaisimmat selviytyvät.
IMG_0555

Pelargoniatkin pääsivät ulkoilemaan.

Lähteet:

Kielitoimiston sanakirja: ’karaista’. http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Hyötykasviyhdistys: Viljelyvinkit/Taimikasvatus. http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Martat: Puutarha/Hyötykasvit/Taimikasvatus. http://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/taimikasvatus/

Taimiterapiaa työpäivän jälkeen

Kiireisen työpäivän jälkeen on ihana päästä kotiin katsomaan taimia.  Ne eivät kiirehdi, kiukuttele eivätkä kysele koko ajan tai turhia, eivät pyydä apua, anna sekavia ohjeita, puhu lakkaamatta, vaadi vastauksia. Minusta tuntuu, että ne vain hymyilevät tai odottavat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Siellä ne verannossa odottavat. Joskus minusta tuntuu, että ne tervehtivät minua kuin parhaat työtoverini ja kasvinkumppanini.

IMG_0520Pilvisenä päivänä laitan niille valot, kastelen vähän ja tarkistan, ovatko kasvaneet päivän aikana paljon. Illalla käyn sammuttamassa valon ja sanomassa hyvää yötä. Jos on kaunis ilma, vien ne ulkoilemaan hetkeksi. Jos johonkin toiseen huoneeseen paistaa aurinko, kiikutan pienimmät taimet mahdollisimman lähelle auringonvaloa. Siirtelen taimia laatikosta toiseen ja katson, onko kaikilla kaikki hyvin. Sitten katson, kuka kaipaisi koulutusta, kuka tukea, lisää multaa tai kosteutta. Aina ohi kulkiessani vilkaisen, mitä niille kuuluu. Vaikken aio tehdä mitään, huomaan pian olevani tekemässä jotain.

Kesäkurpitsan taimet vaikutavat tosi reippailta ja kasvavat tarmokkaasti. Jännittävää, että samaan aikaan samanlaiseen multaan ja astiaan kylvetyt siemenet tekevät niin erikokoisen sirkkalehden. Kylväessäni olin varma, että muistan, mitkä siemenet mihinkin kohtaan kylvin ja laitoin kyllä laatikon kylkeen siemenpussin muistin tueksi, mutta siltikään en nyt ole aivan varma, mitkä taimista ovat keltaisia, mitkä Diamantia ja mitkä Partenonia. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että Partenon F1 -lajin siemenet olisivat nuo kaikkein suurimmat ja nopeiten kasvaneet. Ehkä tuo F1-merkintä viittaa sittenkin formulaykkösiin ja kertoo, että kyse on superlajikkeesta. Muutaman päivän kasvun jälkeen luulen, että ne kaipaavat jo ensimmäistä koulutusta.

Auringonkukat kasvavat myös mukavan nopeasti. Heti, kun ensimmäiset lehdet ovat avautuneet, aletetaan jo työntää seuraavaa lehtiparia. Varsikin on sopivan tanakka eikä mikään hento ja heiluvainen. IMG_0549Yhdessä on hauska kolmen lehden muodostama sirkkalehtirykelmä. Mikähän mutaatio se mahtaa olla. Ryhmäsamettikukat itivät nopeasti, parissa päivässä, mutta sitten ei ihan hirveää edistystä ole tapahtunut. Kaunopunahatut ovat itäneet ja tehneet ensimmäisiä lehtiään, mutta eivät näytä olevan mitään formulaykköslaatua. Annan niiden vielä vähän kasvaa ennen kuin alan kouluttaa.

IMG_0535

Malabarinpinaatissa on punainen lehtiruoto ja varsi, joka on myös syötävä.

Ensimmäisinä kylvetyt ja jo kahteen kertaan koulutetut pinaatit ja ruusukaalit eivät myöskään näytä etenevän kovin nopeasti. Malabarinpinaatissa on kauniin punainen varsi ja lehtiruodissakin näkyy hauskasti punertavaa väriä, joten odotan innokkaana, millainen varsinaisesta lehdestä kasvaa, kun se pääsee täyteen mittaansa. Jotenkin niiden kasvu näyttää nyt jumittavan paikoillaan, mutta aivan elinvoimaisilta ne silti vaikuttavat. Ehkä nekin odottavat lämpimämpää ja aurinkoisempaa säätä. Nyt tämä kylmä jakso on ollut jo melko pitkä. Seuraavaksi odotan krassien itämistä. Yhdessä astiassa näkyi jo uutteraa yritystä työntyä ylös maasta.

Hetken taimien kanssa puuhasteltuani, olo on rauhallinen ja tyyni. Minäkin alan hymyillä taimilleni.

Kevät ja takatalvi

Kevätsää on ailahtelevainen. Se nähtiin tänään Ristinummellakin. Voisi kysyä, millainen sää ei ollut tänään? Kaikkea oli tarjolla: auinkoa, vettä, räntää, rakeita ja lunta! Siis lunta! Se olisi voinut minusta jäädä taivaalle tai jonnekin pilvivarastoon. 20160423_170617.jpg

 

Milloin voidaan puhua takatalvesta ja milloin on kyse nomaalista vaihtelusta? Vuodenaikoja kuvaavia sanoja melkoinen määrä, kun lisätään vuodenaikojen nimiin alku- ja loppuliitteet, kuten alkukevät, alkukesä, alkusyksy ja alkutalvi sekä loppukesä, mutta onko lopputalvea olemassa.  Voidaanko sanoa loppukevät tai loppusyksy? Missä menee loppukevään, alkukesän ja takatalven ero tai taitekohta? Sitten ovat vielä kevätkesä, keskikesä, syyskesä ja kevättalvi, sydäntalvi, keskitalvi. Syystalvi? Varmasti näitä on vielä muitakin, ainakin intiaanikesä.

Kielitoimiston sanakirja sanoo takatalvesta näin: ” keväällä t. alkukesästä lämmintä kautta seurannut kylmä (pakkas)kausi.” Vielä ei kyllä ole ollut edes varsinaisesti kovin lämmintä jaksoakaan, joten siis, voidaanko tämän päiväisen lumisateen yhteydessä  edes puhua takatalvesta.

Otsikon sanaparin lainasin Juhani Ahon kirjoittamasta romaanista. Ehkä sanapari on sittemmin elänyt omaa elämäänsä. Aho ei kyllä käsitellyr romaanissaan vuodenaikoja vaan Suomen poliittista ja aatteellista tilannetta vuosisadan vaihteessa. Romaanin sisältöä kuvataan näin: ”Kevään ja takatalven aatteellinen jännite syntyy fennomaanien ja pietistien keskinäisestä taistelusta. Näiden molempien aatteellisten rintamien edustajat suhtautuvat asiaansa sillä fanaattisuudella, joka on mahdollista vain silloin kun ihminen on varma omasta oikeassa olemisestaan.”

Toinen kirjallinen yhteys, joka minulle tuli mieleen on Antti Hyryn Kevättä ja syksyä. Ihailen Hyryn sanan käyttöä ja minimalistista tyyliä ja hänen teostensa aiheita ovat usein lapsuus, luonto, vuodenaikojen kierto ja pohjoissuomalainen sielunmaisema ja elämänpiiri.

Näitä miettien vietin keväisen kolean alkuillan sisällä, kun ei oikein kylvöpuuhiinkaan vielä päässyt. 20160423_170737.jpg

Lähteet:

http://www.kielitoimistonsanakirja.fi

htttp://www.kiiltomato.net/juhani-aho-kevat-ja-takatalvi

http://www.kirjastovirma.fi/anttihyry

Babylonian riippuvat puutarhat

ja muita riippuvia ihmeitä

Tässä taannoin valittelin, että verannossa alkaa olla ahdasta ja mietiskelin yhden laulun sanoja mukaillen ”kuinka paljon mahtuu taimia pieneen verantoon”. Nyt keksin ratkaisun ongelmaan ainakin vähäksi aikaa: Babylonian riippuvat puutarhat. Otetaan siis myös

ilma20160421_185811.jpgtila käyttöön ja laitetaan taimilaatikot roikkumaan verhotangosta. Siinä saavat taimet  hyvin valoa eivätkä vie hyllytilaa. Onneksi on kotona näppärä puuhapete, joka aina auttaa toteuttamaan nämä älyvapaat ideat. Kovin hirveän esteettinen ratkaisuni ei ole, mutta oikein toimiva! Siispä vain lisää siemeniä itämään, kun taas on tilaa.

Babylonian riippuvat puutarhat rupesivat vaivaamaan niin paljon, että piti googlettaa, mitä ne oikein olivatkaan. Ne olivat siis yksi maailman seitsemästä ihmeestä, joiden olemassaolosta ei ilmeisesti ole täysin varmaa tietoa. Ylen uutisten (6.5.2013) mukaan ne eivät ehkä sijainneetkaan Babyloniassa vaan Niinivessä. Oli miten oli, ne ovat varmasti olleet vaikuttava ilmestys kuivalla erämaaseudulla. Niiden elossa pitämiseen on tarvittu myös massiivinen kastelujärjestelmä. Omat riippuvat viritelmäni eivät vedä vertoja näille, mutta mielleyhtymän saivat kuitenkin aikaan ja sen, että otinpa asioista selvää. Kaikkea tämä harrastus voikin saada aikaan.

Samalla voin kertoa muistakin riippuvista ihmeistäni kotona. Joulu- tai pääsiäiskaktukseni ovat aivan sekaisin vuodenaikojen tai juhlapäivien suhteen, sillä ne ovat päättäneet yksissä tuumin kukkia kaikki juuri nyt kevään korvalla. Tosin pääsiäinen on niin liikkuvainen juhla, että olisihan se voinut olla vasta nytkin. Olen aina tykännyt näistä kaktuksista, koska ne ovat niin kiitollisia hoitaa ja kukkivatkin, kun pitää ne ulkona kesän ajan. Yleensä ne ovat alkaneet kukkia jo melko pian syksyllä sisälle tuomisen jälkeen ja tänä vuonna ehdinkin jo ajatella, että eivätkö kuki ollenkaan.

Toinen rakas amppelikukkani on posliinikukka, jonka sain äidiltä, kun muutin pois kotoa eli se on ollut minulla jo kohta 20 vuotta. Äidillä se ei kukkinut kovin usein enkä minäkään saanut sitä kukkimaan kuin vasta vuosien perästä monen muuton jälkeen, kun se sai mieleisen kasvupaikan ja yhtäkkiä alkoikin kukkia. Minusta kukkiminen oli aina hyvä merkki ja uskoin, että jotain hyvää varmasti tapahtuu, kun posliinikukkakin kukkii. Usein huomasin sen kukkineen poissaollessani, kun löysin pudonneet kukat palattuani kesälomalta. Viime vuosina se on kukkinut ahkerasti monena peräkkäisenä kesänä. Upean mettätihkuvan kukan lisäksi hienoa on voimakas tuoksu, joka on erityisen huumaava öisin.

Äidiltä pääsi emokukka kuolemaan, mutta onneksi minulla oli elossa. Vein siis pistokkaan äidillekin.

Lähde: http://img.yle.fi/uutiset/ulkomaat/article5280322.ece/ALTERNATES/w960/babylonia%20babylon%20riippuvat%20puutarhat

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/14864231/?claim=t3nm4uqy4hu”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Malttavaisuutta, ihmisellä pitää olla

Kevätkokemuksia Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta

Eräällä ystävälläni oli tapana sanoa minulle, kun odotin kovasti jotain tai muuten olisin halunnut heti nähdä tuloksen tai saada selville jonkin asian tai valmiiksi jotain: ”Malttavaisuutta, ihmisellä pitää olla malttavaisuutta. ” Näin hänen isänsä oli  hänelle aina sanonut. Tämä tuli niin elävästi mieleeni taas, kun en millään jaksaisi odottaa, että tulisi kunnolla kevät ja kesä.

Ennen en ollut ollenkaan kevätihminen. Minusta kevättalvi kesti loputtoman pitkään eikä mitään edistystä tapahtunut. Varsinkin, kun elin Oulun korkeudella, kevät oli vielä pidempi ja hitaampi kuin täällä Etelä-Suomessa. Päivällä saattoi olla melko lämminkin ja valoahan kyllä riitti pitkälle iltaan, epätodellista, kuulasta valoa mustavalkoisessa maailmassa, mutta yöt olivat kylmiä, tosi kylmiäkin. Jotkut nauttivat hankikeleistä ja onhan niissä oma hohtonsa, mutta minusta kevät oli välillä tosi ahdistavaa aikaa. Helena Anhavan runosta löysin oman sielunmaisemani: ”–Kajakka helmikuu, /viiltävän kirkas./ Hampaita palelee./ Ja huhtikuussa maailman harha puhkeaa./Valo särkee mielet.”

Mutta tulva-aikana ikävöin kotiseutua, tulvan jännittävyyttä, arvaamattomuutta. Joka vuosi tulva-aika on erilainen, koskaan ei voi olla varma, millainen tulva tulee. Mitään sille ei voi tehdä, katsoa vain ja ihmetellä vierestä. Monenmoista tarinaa kerrotaan aina edellisistä tulvista, niistä isoista: Joskus ei päästy kouluun, kun tie oli poikki tai kaverit jäivät meille yöksi, kun eivät päässeet kotiin. Bussi oli myöhässä kaksi tuntia, kun oli joutunut kiertämään Oulun kautta. Isä jäi mökille, kun vesi nousi ja hänet piti hakea veneellä. Meneeköhän mökin saunaan vettä? Nouseeko vesi portaille asti? Pappa oli näyttänyt mökin paikan ja sanonut, että siihen kohtaan ei ole vesi koskaan noussut, rakentakaa siihen. Jos sattui oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, kun jääpato lähti liikkeelle, oli nähtävänä sellainen näytelmä, että sen muistaa aina.

IMG_1598Kevätkasvillisuus on Oulun korkeudella melko niukkaa. Nyt sinnekin on levinnyt leskenlehteä, mutta sitäkään ei ennen näkynyt kotiseudullani. Tosin sekin ilmestyy siellä paljon myöhemmin kuin täällä, sillä siellähän on useimmiten vielä korkeat kinokset maalis-huhtikuussa. Rentukka oli ensimmäisiä ojan varsien tulokkaita ja se onkin aina ollut yksi lempikukistani. Sen kirkas keltainen väri ja iloa tuova olemus korostuu, kun kasvupaikka on usein liejuinen oja tai tulvan alta paljastunut jokitörmä. Seuraavana tulivatkin voikukka ja tuomi, mutta sitten olikin jo oikeastaan kesä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valko- tai sinivuokkoja en ollut koskaan nähnyt luonnossa ennen etelään muuttamistani. Puhumattakaan keltavuokoista tai imiköistä tai muista kevätkasveista. Ensimmäisenä keväänä  etelässä asuessani kuljin Lemmenlaaksossa ihmettelemässä vuokkojen kukkamerta ja ihmeellisiä imiköitä ja muita entuudestaan minulle outoja kasveja. Lehtomainen metsäkin oli uusi kokemus, sillä olin tottunut siihen, että metsässä voi kasvaa vain joitakin yksittäisiä lehtipuita, mutta että koko metsä olisi lehtipuita, se ei ollut tuttua.

Nyt täällä etelässä odotan keväällä malttamattomana ensimmäisen leskenlehden ja sinivuokon näkemistä. Viime keväänä löysin pihasta raja-aidan vierestä muutaman sinivuokon ja siivosin vähän elintilaa siinä toivossa, että se leviäisi. Valkovuokkoja ei vielä meidän pihassa näy muuten kuin, jos oikein tarkkaan katsoo, voi ehkä aavistaa, että maasta tunkeva lehden alku voisi olla valkovuokko. Naapurin ojassa näkyvät jo kukkivan!

Syksyllä istutin melkoisen määrän sipuleita ympäri pihaa ja olisin halunnut, että heti olisi kevät, että voisi nähdä, miten ne alkavat kasvaa. Nyt käyn joka päivä mittailemassa maasta nousevien piikkien pituutta ja haluaisin taikoa ne kasvamaan ja kukkimaan heti! Skillat kurkistavat jo, ja niissä on pienen pieni kukan alku näkyvissä. Samoin helmililjan alkuja näkyy, mutta nekään eivät vielä ole lähellekään kukassa. Narsissit ovat pinnassa, mutta lehdet ovat vasta muutaman sentin korkuiset, samoin tulppaanien lehtialkuja näkyy, mutta ei toivoakaan kukasta vielä.

Kärhöjen ja muiden pensaiden silmuja olen myös käynyt vakoilemassa ja pelkään kuollakseni, että viime kesänä istutettu ”Presidentti” ei olekaan talvehtinut. Sen sijaan ”Ristinummiruusu” näyttää tekevän silmuja jo kovaa vauhtia. Se minun oli pakko hankkia ja tuoda tänne kotikonnuilleen. Mutta sen kukkimista saa vielä tovin odottaa. Jännitettävää ja odotettavaa siis riittää ulkonakin vielä pitkään.

Kevään jännittävin hetki on ehkä se, kun yhtenä sateenjälkeisenä yönä kasvu on räjähtänyt ja kaikki on järkyttävän vihreää joka puolella. Se on kuin shokki, ihana sellainen. Sitä odotellessa tarvitaan vielä malttavaisuutta.

 

Kuinka paljon mahtuu taimia verantoon?

Aina vain tekisi mieli laittaa lisää siemeniä itämään sitä mukaa, edelliset ovat nousseet pintaan ja sitä edelliset on koulittu isompiin turveruukkuihin tai muihin kippoihin. Joka kerta, kun jossain myydään siemeniä, tekee mieli mennä katsomaan, mitä kivaa siellä olisi. Olisiko jotain uutta kokeiltavaa vai jotain vanhaa tuttua? Vieläkö ehtisi laittaa sitä tai tuota? Tuleekohan tälle taimihulluudelle loppua ja päässä alkaa soida: ”Kuinka paljon mahtuu pieneen verantoon, pieneen verantoon, pinaatin taimia, aivan uusia?”

IMG_0482Jonkin verran on tullut hävikkiäkin, valitettavastiko vai onneksi, vaikea sanoa. Osa ruusukaalin taimista ei selvinnyt koulinnasta, vaan heikko varsi oli päässyt vaurioitumaan. Ensimmäiset sirkkalehdet näyttävät kellastuvan sitä mukaa, kun seuraavat lehdet tekevät tuloaan. Lisävalo auttoi jonkin verran siihen, että hennot varret eivät venyneet enää pelkästään pituutta, mutta sen verran honteloita taimet olivat, että päätin koulia ne vielä toisen kerran suurempaan astiaan ja antaa lisävaloa edelleen, vaikka aurinkoakin on saatu välillä. Saa nähdä, kestävätkö kesään asti ja mitä sitten tapahtuu. Sitten se jännittävä vaihe vasta alkaakin! Petunian kasvatus ei onnistunut. Sekin minimaalisen pieni taimen alku, joka aloitti kasvun, hävisi.

IMG_0475Malabarinpinaatti on hämmästyttävän hidaskasvuinen. Minusta tuntuu, että kasvu on suorastaan pysähtynyt eikä mitään edistystä näy. Nyt vasta muutamassa taimessa on näkyvissä kolmatta lehteä. Verantoni on melko viileä, joten se ei ehkä jouduta kasvua. Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa tulee jokin kasvupyrähdys ja luulen, että on hyvä, eteivät taimet kasvata liian nopeasti pitkää vartta. Mihin minä ne sitten mahduttaisinkaan, jos kovin korkeiksi pääsevät kasvamaan?

IMG_0477Samettiruusujujen taimet alkavat jo näyttää tunnistettavilta. Samettiruusussa on hauska ja tunnistettava lehti. Nyt tulossa on vasta kääpiö- ja rohtosamettiruusulajikkeita ja tänä keväänä ne näyttävät onnistuvan hyvin. Vielä taidan viikonloppuna laittaa tulemaan ryhmäsamettikukkaa, että saan muutaman ruukkuistutuksen portaille. Oranssit samettiruusut sopivat mielestäni tosi hyvin saviruukkuun istutettaviksi ja ovat kiitollisia, kun kukkivat koko kesän ja myös huonolla säällä.

IMG_0472Tuoksuherneet ovat minulle uusi tuttavuus ja näyttävät lähtevän nopeasti kasvuun ja kasvavat melko hurjaa vauhtia pituutta. Pitääköhän niille laittaa tukia jo sisäkasvatusvaiheessa. Ei muuta kuin hernekeppien tekoon sitten.

Viime keväänä laitoin kesäkurpitsat esikasvatukseen 19.4. ja se oli aivan onnistunut ajoitus, joten taidanpa laittaa kurpitsat kasvamaan tänä viikonloppuna. Nyt otan kasvatukseen myös keltaisia lajikkeita ja nyt näyttää olevan ostettuna jo valmiiksi Gold Rush F1 -niminen lajike. Vihreistä laitan tulemaan Partenon F1 -lajiketta sillä se on itsepölyttävä eikä ole niin riippuvainen hyönteispölytyksestä. Lisäksi pussissa luvataan, että se olisi runsassatoinen ja varhainen lajike. Lisäksi taidan vain vertailun vuoksi laittaa myös Diamant F1:tä, koska hyvin kasvoivat viime vuonnakin ja siemeniä näkyy jääneen yli.

Kesäkurpitsat ja auringonkukat varmaan ehtisivät suorakylvönäkin, mutta esikasvatus kyllä jouduttaa kukintaa ja satoa. Sitä paitsi niiden kasvua sisällä on niin hauska seurata ja kevät sujuu sutjakaammin. Krassit olen joskus kylvänyt suoraan parvekelaatikkoon tai kasvupaikalle, mutta jos viitsii esikasvattaa pääsee nauttimaan niidenkin kukinnasta vähän aikaisemmin. Kyllä minun tekisi mieli niitäkin vähän laittaa kasvamaan, mutta mihinkähän saan ne mahtumaan. Täytyy varmaan laajentaa verannosta olohuoneen puolelle.

 

Kevätmessujen antia; Ensiapua viherikävään: osa 2

Aiemmassa jutussani kerroin taimien esikasvatuksesta viherikävän poistossa ja mainitsin, että toinen tapa lievittää viherikävää on mennä kasvitieteelliseen puutarhaan tai kukkakaupan kasvihuoneeseen. Päätin kokeilla, toimisivatko kevätmessut. Ainakin olen nähnyt muutamia kuvia, joista voi päätellä, että siellä olisi tarjolla vihreyttä ja jopa väri-ilottelua.

En ole käynyt aikaisemmin puutarha- tai kevätmessuilla, sillä olen pelännyt, että siellä voi tulla runsaudenpula ja tavaraähky. Joskus tuollaisissa paikoissa hullaantuu ja innostuu vähän liikaakin ja sortuu hankkimaan jotain aivan turhaa. Nyt aion mennä hieman kriittisellä asenteella tutustumaan ja etsimään ideoita, vinkkejä ja ehkä löytämään jotain käyttökelpoista tai  tarpeellista. Ylipäätään en ole mikään messuihminen. Käyn vain harvoilla ja valituilla messuilla, kuten kirja- ja venemessuilla. Venemessuiltakin olen kyllä useimmiten lähtenyt kirja kainalossa. Tarttui sieltä kerran yksi lankavyyhtikin mukaan. Ehkä nämä kevätmessutkin yllättävät minut, eihän koskaan  voi olla varma mihin ihanuuksiin siellä törmää.

Ilman kirjoja en selviytynyt näiltäkään messuilta. Kun venemessuilta mukaan tarttui virkkauskirja niin, odottaa sopii, että nytkään en ostanut puutarha-aiheista kirjaa, vaan kirjan lampaiden kasvatuksesta. Tosin toinen kirja oli kyllä Otavan kasvio, joten se meni vähän lähemmäksi aihetta. Kiva kirjallinen löytö oli Kotipuutarhan julkaisema korttisarja: Siihen kuuluu 5 korttia, joissa jokaisessa on jokin oma opettavainen sarjakuva. Aiheina ovat tomaatin taimikasvatus, pölyttäjiä houkuttavia kasveja, ravintokasvien kumppanuus, perunan kateviljely ja pelargonin pistokaslisäys. Postikortteinakin niitä olisi kiva lähettää jollekulle puutarhanhoitoa harrastavalle ystävälle, mutta minä en raaski luopua yhdestäkään, vaan talletan ne tiukasti omaan puutarhapäiväkirjaani, että voin aina tarvittaessa palata niiden pariin. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja toteutustapa selkeä, havainnollinen ja miellyttävä. Tosi hyvä idea! Lisää näitä Kotipuutarha! Korttien kuvittaja on TristanTrefoil.

20160410_100053.jpgKukkakojuista minut sai pysähtymään perinnepelargonioihin erikoistunut piste. Viimekesäinen tuoksupelargonia ei talvehtinut, joten olen ajatellutkin hankkia uuden. Sitruunantuoksuinen on vanha tuttu ja ehdoton suosikkini, mutta ihastuin lisäksi ruusuntuoksuiseen. Tuoksupelargonioita käytettiin ennen ilmanraikastajina. Kun emäntä näki ikkunasta vieraiden tulevan, hän kävi verannossa ravistelemassa vähän pelargoniaa ja sai aikaan raikkaan ja ihanan tuoksun toivottamaan vieraat tervetulleiksi.

Tuoksupelargoniaa voi käyttää myös kasvimaan laidalla karkottamassa tuholaisia ja ikäviä inisijöitä. Pelargonioita on lukematon määrä erilaisia lajikkeita ja niiden harrastaminen on aivan oma alalajinsa, johon voisi käyttää yhden elämän, ja minä olen saralla aivan amatööri. Harrastelijoille tiedoksi kuitenkin, että mukaani lähtivät tällä kertaa Dr. Westerlund ja Attar of Roses-nimiset kaunokaiset. Ihana tuoksu leijaili ympärilläni koko päivän, kun kuljin kassi kyynärvarrellani ja heiluttelin pelakuitani.

Pukinmäen puutarhan kojulta sorruin hankkimaan vielä muutaman pelargonian pikkuisen pistokkaan. Ihastuin lopulta kirjavalehtisiin lajikkeisiin ja riippapelargoniaan. Tavallisia pelakuita myydään joka marketissa, mutta erikoispelargonioita ei ole saatavilla kaikilla turuilla ja toreilla. Yhdeksästä tarjolla olleesta lajikkeesta valitsin lopulta pitkällisen harkinnan jälkeen Melosilver, Fireworks biocolor ja Francis Palmeter -nimiset kaunislehtiset pikkukaunottaret.

IMG_0442Markkinameininkiä oli tarjolla suurilla myyjillä ja hollannista tulleilla sipuli-, siemen- ja juurakkopisteillä. Yksikin innokas myyjä nousi messupäivän viime hetkillä pöydälle seisomaan harjan kanssa ja huuteli sieltä tarjouksia. Minulla tulivat mieleen entisajan torien helppoheikit, joilla oli toinen toistaan paremmat tarjoukset ja hurjemmat vitsit.

Sorruin minä ostamaan näiltäkin pisteiltä jotain. Tuoksuliljan olen bongannut jo kuvastoista ja miettinyt sen hankkimista niin, että leikkasin sen kuvan ja liimasin päiväkirjaankin. Näin aarrekartta toteutti itseään ja toivottavasti se on eläväisenä jo ensi kesänä talon paraatipuolen ikkunan alla. Tiikerililjan juurakon ostin myös, sillä sen perinteisyys ja idioottivarmuus viehättivät minua. 20160410_100124.jpg

Riskihankintana sen sijaan pidän daaliaostoksiani, mutta päätinpä kuitenkin kokeilla muutamaan ponpom-tyyppistä. Minusta niissä on jotain hauskaa. En kyllä ole vielä osannut päättää sopivaa paikkaa pihalta enkä ole ollenkaan vakuuttunut omista kyvyistäni daalioiden kasvattajana.

Messujen markkinamaista myyntiä mielenkiintoisempana pidin kuitenkin pienyrittäjien ja yhdistysten kojuja. Heidän tuotteitaan ei ole saatavissa niin helposti kaikkialta. Tällaisia olivat mm. Hyötykasviyhdistys ja Isoäidin kasvit, jotka olivat pakanneet siemenensä kivoihin ruskeisiin pusseihin.

Lopuksi mainittakoon, että saihan messuilta apua myös viher- ja väri-ikävään. Oli mukava hengähtää hetki ja ihailla tulppaanimerta, ruusujen ja tulppaanien värikästä esillepanoa, atsaleoita, narsisseja ja muita kukkaistutusryhmiä. Viehättäviä olivat myös bloggaajien kasvihuoneet. Niistä lähimpänä omaa tyyliäni oli Kukkala. Siitä kasvihuoneesta pilkotti tuttu Lavatarhuri-kirjakin.

Muutaman tunnin sain rattoisasti kulumaan, jalat kipeinä ja tuoksupelargonioilta tuoksuen tulin kotiin ja totesin, että saattaahan tuolla käydä, kun ei ota mitään tavoitetta ja katselee, etsiskelee ja nautiskelee omaan tahtiinsa omien mieltymystensä mukaan.