Kevätmessujen antia; Ensiapua viherikävään: osa 2

Aiemmassa jutussani kerroin taimien esikasvatuksesta viherikävän poistossa ja mainitsin, että toinen tapa lievittää viherikävää on mennä kasvitieteelliseen puutarhaan tai kukkakaupan kasvihuoneeseen. Päätin kokeilla, toimisivatko kevätmessut. Ainakin olen nähnyt muutamia kuvia, joista voi päätellä, että siellä olisi tarjolla vihreyttä ja jopa väri-ilottelua.

En ole käynyt aikaisemmin puutarha- tai kevätmessuilla, sillä olen pelännyt, että siellä voi tulla runsaudenpula ja tavaraähky. Joskus tuollaisissa paikoissa hullaantuu ja innostuu vähän liikaakin ja sortuu hankkimaan jotain aivan turhaa. Nyt aion mennä hieman kriittisellä asenteella tutustumaan ja etsimään ideoita, vinkkejä ja ehkä löytämään jotain käyttökelpoista tai  tarpeellista. Ylipäätään en ole mikään messuihminen. Käyn vain harvoilla ja valituilla messuilla, kuten kirja- ja venemessuilla. Venemessuiltakin olen kyllä useimmiten lähtenyt kirja kainalossa. Tarttui sieltä kerran yksi lankavyyhtikin mukaan. Ehkä nämä kevätmessutkin yllättävät minut, eihän koskaan  voi olla varma mihin ihanuuksiin siellä törmää.

Ilman kirjoja en selviytynyt näiltäkään messuilta. Kun venemessuilta mukaan tarttui virkkauskirja niin, odottaa sopii, että nytkään en ostanut puutarha-aiheista kirjaa, vaan kirjan lampaiden kasvatuksesta. Tosin toinen kirja oli kyllä Otavan kasvio, joten se meni vähän lähemmäksi aihetta. Kiva kirjallinen löytö oli Kotipuutarhan julkaisema korttisarja: Siihen kuuluu 5 korttia, joissa jokaisessa on jokin oma opettavainen sarjakuva. Aiheina ovat tomaatin taimikasvatus, pölyttäjiä houkuttavia kasveja, ravintokasvien kumppanuus, perunan kateviljely ja pelargonin pistokaslisäys. Postikortteinakin niitä olisi kiva lähettää jollekulle puutarhanhoitoa harrastavalle ystävälle, mutta minä en raaski luopua yhdestäkään, vaan talletan ne tiukasti omaan puutarhapäiväkirjaani, että voin aina tarvittaessa palata niiden pariin. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja toteutustapa selkeä, havainnollinen ja miellyttävä. Tosi hyvä idea! Lisää näitä Kotipuutarha! Korttien kuvittaja on TristanTrefoil.

20160410_100053.jpgKukkakojuista minut sai pysähtymään perinnepelargonioihin erikoistunut piste. Viimekesäinen tuoksupelargonia ei talvehtinut, joten olen ajatellutkin hankkia uuden. Sitruunantuoksuinen on vanha tuttu ja ehdoton suosikkini, mutta ihastuin lisäksi ruusuntuoksuiseen. Tuoksupelargonioita käytettiin ennen ilmanraikastajina. Kun emäntä näki ikkunasta vieraiden tulevan, hän kävi verannossa ravistelemassa vähän pelargoniaa ja sai aikaan raikkaan ja ihanan tuoksun toivottamaan vieraat tervetulleiksi.

Tuoksupelargoniaa voi käyttää myös kasvimaan laidalla karkottamassa tuholaisia ja ikäviä inisijöitä. Pelargonioita on lukematon määrä erilaisia lajikkeita ja niiden harrastaminen on aivan oma alalajinsa, johon voisi käyttää yhden elämän, ja minä olen saralla aivan amatööri. Harrastelijoille tiedoksi kuitenkin, että mukaani lähtivät tällä kertaa Dr. Westerlund ja Attar of Roses-nimiset kaunokaiset. Ihana tuoksu leijaili ympärilläni koko päivän, kun kuljin kassi kyynärvarrellani ja heiluttelin pelakuitani.

Pukinmäen puutarhan kojulta sorruin hankkimaan vielä muutaman pelargonian pikkuisen pistokkaan. Ihastuin lopulta kirjavalehtisiin lajikkeisiin ja riippapelargoniaan. Tavallisia pelakuita myydään joka marketissa, mutta erikoispelargonioita ei ole saatavilla kaikilla turuilla ja toreilla. Yhdeksästä tarjolla olleesta lajikkeesta valitsin lopulta pitkällisen harkinnan jälkeen Melosilver, Fireworks biocolor ja Francis Palmeter -nimiset kaunislehtiset pikkukaunottaret.

IMG_0442Markkinameininkiä oli tarjolla suurilla myyjillä ja hollannista tulleilla sipuli-, siemen- ja juurakkopisteillä. Yksikin innokas myyjä nousi messupäivän viime hetkillä pöydälle seisomaan harjan kanssa ja huuteli sieltä tarjouksia. Minulla tulivat mieleen entisajan torien helppoheikit, joilla oli toinen toistaan paremmat tarjoukset ja hurjemmat vitsit.

Sorruin minä ostamaan näiltäkin pisteiltä jotain. Tuoksuliljan olen bongannut jo kuvastoista ja miettinyt sen hankkimista niin, että leikkasin sen kuvan ja liimasin päiväkirjaankin. Näin aarrekartta toteutti itseään ja toivottavasti se on eläväisenä jo ensi kesänä talon paraatipuolen ikkunan alla. Tiikerililjan juurakon ostin myös, sillä sen perinteisyys ja idioottivarmuus viehättivät minua. 20160410_100124.jpg

Riskihankintana sen sijaan pidän daaliaostoksiani, mutta päätinpä kuitenkin kokeilla muutamaan ponpom-tyyppistä. Minusta niissä on jotain hauskaa. En kyllä ole vielä osannut päättää sopivaa paikkaa pihalta enkä ole ollenkaan vakuuttunut omista kyvyistäni daalioiden kasvattajana.

Messujen markkinamaista myyntiä mielenkiintoisempana pidin kuitenkin pienyrittäjien ja yhdistysten kojuja. Heidän tuotteitaan ei ole saatavissa niin helposti kaikkialta. Tällaisia olivat mm. Hyötykasviyhdistys ja Isoäidin kasvit, jotka olivat pakanneet siemenensä kivoihin ruskeisiin pusseihin.

Lopuksi mainittakoon, että saihan messuilta apua myös viher- ja väri-ikävään. Oli mukava hengähtää hetki ja ihailla tulppaanimerta, ruusujen ja tulppaanien värikästä esillepanoa, atsaleoita, narsisseja ja muita kukkaistutusryhmiä. Viehättäviä olivat myös bloggaajien kasvihuoneet. Niistä lähimpänä omaa tyyliäni oli Kukkala. Siitä kasvihuoneesta pilkotti tuttu Lavatarhuri-kirjakin.

Muutaman tunnin sain rattoisasti kulumaan, jalat kipeinä ja tuoksupelargonioilta tuoksuen tulin kotiin ja totesin, että saattaahan tuolla käydä, kun ei ota mitään tavoitetta ja katselee, etsiskelee ja nautiskelee omaan tahtiinsa omien mieltymystensä mukaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s