Kiireisen työpäivän jälkeen on ihana päästä kotiin katsomaan taimia.  Ne eivät kiirehdi, kiukuttele eivätkä kysele koko ajan tai turhia, eivät pyydä apua, anna sekavia ohjeita, puhu lakkaamatta, vaadi vastauksia. Minusta tuntuu, että ne vain hymyilevät tai odottavat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Siellä ne verannossa odottavat. Joskus minusta tuntuu, että ne tervehtivät minua kuin parhaat työtoverini ja kasvinkumppanini.

Pilvisenä päivänä laitan niille valot, kastelen vähän ja tarkistan, ovatko kasvaneet päivän aikana paljon. Illalla käyn sammuttamassa valon ja sanomassa hyvää yötä. Jos on kaunis ilma, vien ne ulkoilemaan hetkeksi. Jos johonkin toiseen huoneeseen paistaa aurinko, kiikutan pienimmät taimet mahdollisimman lähelle auringonvaloa. Siirtelen taimia laatikosta toiseen ja katson, onko kaikilla kaikki hyvin. Sitten katson, kuka kaipaisi koulutusta, kuka tukea, lisää multaa tai kosteutta. Aina ohi kulkiessani vilkaisen, mitä niille kuuluu. Vaikken aio tehdä mitään, huomaan pian olevani tekemässä jotain.

Kesäkurpitsan taimet vaikutavat tosi reippailta ja kasvavat tarmokkaasti. Jännittävää, että samaan aikaan samanlaiseen multaan ja astiaan kylvetyt siemenet tekevät niin erikokoisen sirkkalehden. Kylväessäni olin varma, että muistan, mitkä siemenet mihinkin kohtaan kylvin ja laitoin kyllä laatikon kylkeen siemenpussin muistin tueksi, mutta siltikään en nyt ole aivan varma, mitkä taimista ovat keltaisia, mitkä Diamantia ja mitkä Partenonia. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että Partenon F1 -lajin siemenet olisivat nuo kaikkein suurimmat ja nopeiten kasvaneet. Ehkä tuo F1-merkintä viittaa sittenkin formulaykkösiin ja kertoo, että kyse on superlajikkeesta. Muutaman päivän kasvun jälkeen luulen, että ne kaipaavat jo ensimmäistä koulutusta.

Auringonkukat kasvavat myös mukavan nopeasti. Heti, kun ensimmäiset lehdet ovat avautuneet, aletetaan jo työntää seuraavaa lehtiparia. Varsikin on sopivan tanakka eikä mikään hento ja heiluvainen. Yhdessä on hauska kolmen lehden muodostama sirkkalehtirykelmä. Mikähän mutaatio se mahtaa olla. Ryhmäsamettikukat itivät nopeasti, parissa päivässä, mutta sitten ei ihan hirveää edistystä ole tapahtunut. Kaunopunahatut ovat itäneet ja tehneet ensimmäisiä lehtiään, mutta eivät näytä olevan mitään formulaykköslaatua. Annan niiden vielä vähän kasvaa ennen kuin alan kouluttaa.

Malabarinpinaatissa on punainen lehtiruoto ja varsi, joka on myös syötävä.

Ensimmäisinä kylvetyt ja jo kahteen kertaan koulutetut pinaatit ja ruusukaalit eivät myöskään näytä etenevän kovin nopeasti. Malabarinpinaatissa on kauniin punainen varsi ja lehtiruodissakin näkyy hauskasti punertavaa väriä, joten odotan innokkaana, millainen varsinaisesta lehdestä kasvaa, kun se pääsee täyteen mittaansa. Jotenkin niiden kasvu näyttää nyt jumittavan paikoillaan, mutta aivan elinvoimaisilta ne silti vaikuttavat. Ehkä nekin odottavat lämpimämpää ja aurinkoisempaa säätä. Nyt tämä kylmä jakso on ollut jo melko pitkä. Seuraavaksi odotan krassien itämistä. Yhdessä astiassa näkyi jo uutteraa yritystä työntyä ylös maasta.

Hetken taimien kanssa puuhasteltuani, olo on rauhallinen ja tyyni. Minäkin alan hymyillä taimilleni.