Muistikirjatytön puutarhapäiväkirja

Olen pitänyt viime keväästä asti puutarhapäiväkirjaa, johon teen puutarhan istutus- ja kylvö- ja rakennussuunnitelmia. Teen myös piirroksia lavoista ja niihin istutettavista kasveista. Tosin viime keväänä oli vähän vaikea ilman aiempaa kokemusta arvioida, paljonko kasveja voi istuttaa ja kylvää samaan lavaan, mutta se ei silti estänyt suunnittelua. Tein muistilistoja seuraavaksi tehtävistä töistä ja ostoslistoja tarvittavista hankinnoista. Suunnittelin kasvinkumppaneita ja eri vaihtoehtoja niistä jo maalishuhtikuussa, kun ei ollut vielä toivoakaan ulos istuttamisesta tai kylvämisestä.

 

Liimasin vihkoon kassakuitteja ja siemenpusseista ainakin ne osat, joista näkyy lajikkeen nimi ja muita tärkeitä tietoja. Myöhemmin kommentoin viereen, olivatko siemenet itäneet hyvin ja oliko kasvivalinta ollut onnistunut. Syksyllä tein yhteenvetoa eri lajikkeiden onnistumisesta ja annoin kevätminälleni vinkkejä tulevalle vuodelle. Tein myös aarrekarttaa ja leikkelin siemenkuvastosta kuvia niistä kukka- ja vihanneslajikkeista, joita haluaisin kokeilla. Osan niistä olenkin ottanut kokeiluun tänä keväänä.

20160406_173211.jpgNyt olen pitänyt kirjaa esikasvatuksesta. Kirjaan muistiin kylvöpäivän, itämispäivän ja koulimispäivän. Leikkaan siemenpusseista takatekstit ja liimaan ne vihkoon, sillä niissä on usein hyviä ohjeita ja vinkkejä taimien koulimisesta ja aikataulu esikasvatukseen, kylvöön avomaalle ja taimien istutukseen ulos. Kasvun edistyessä kirjoittelen lisää huomioita. Viime kevään, kesän ja syksyn huomioista olen yrittänyt ottaa oppia tänä vuonna.

Ainakin tiedän, että kurkkua en kasvata, sillä se ei onnistunut viime vuonna lavassa tarpeeksi hyvin. Se vaatii ilmiselvästi oikean kasvihuoneen, jotta onnistuisi kunnolla. Viime keväänä en ottanut lajivalikoimaan kuin vihreitä kesäkurpitsoita, mutta nyt aion kokeilla myös keltaisia, sillä kesäkurpitsoista tuli paljon satoa ja niistä voi syödä myös kukat, jotka ovat ylimääräisiä. Friteerattuina kukista tuli taivaallisen hyviä, ja ohjeen löysin netistä.

20160406_174131.jpgOlen liimannut vihkoon myös ohjeita, joita olen löytänyt erilaisista lehtisistä, joita saa ilmaiseksi puutarhaliikkeistä. Ne ovat useimmiten jonkin firman mainoslehtisiä, mutta niissä on myös hyvää tietoa mm. koulimisesta, tuholaistorjunnasta ja lannoittamisesta.

Kaikkien mielestä tällainen muistiin kirjoittaminen ei varmaankaan ole tarpeellista tai edes hauskaakaan eikä sitä silloin kannata tehdäkään. Minä olen aina ollut vähän muistikirjafriikki. Jonkinlainen muistikirja pitää aina olla mukana kaiken varalta. Ikinä ei voi tietää, mitä täytyy kirjoittaa muistiin tai minkä kuningasidean saa, ja jos ei kirjoita sitä muistiin, sen voi unohtaa. Yksin matkustelevalle muistikirja on pelastava enkeli, kun odottelee ravintolassa ruuan saapumista tai muuten istuu jossain yksikseen. Mihinkään digitaaliseen laitteeseen kirjoittamisessa ei ole samaa tunnelmaa kuin oikeassa muistikirjassa. Minulla on eri aihepiireille eri muistikirjat kuin Doris Lessingin kirjassa Kultainen muistikirja.

Onpa minua kerran kutsuttu muistikirjatytöksikin. Tämä tapahtui joskus kauan sitten nuoruudessani, kun olin seuraamassa radiolähetyksen tekemistä Oulun kaupunginkirjastossa. Radiotoimittaja Risto Nordell pyysi jotain yleisön musiikkitoivetta ja minä kaivoin omani muistikirjan uumenista. Siinä yhteydessä Nordell kutsui minua muistikirjatytöksi, minusta se kuulosti hienolta.

Kasvua ja kumppanuutta

Malabarinpinaatti ja paprikat ovat jo mukavassa alussa ja näkyvissä on jopa toisen lehden alkua sirkkalehtien lisäksi. Lupasin kertoa paprikalajikkeet eräässä edellisessä jutussa, jossa kerroin  taimikasvatuksestani. Kokeilussa on  kahta lajia: California wonder ja pikkuinen oranssi ’Hamik’ F1.Ruusukaalin lajike näkyy olevan Masterline F1. Minua jotenkin huvittaa tuo lyhenne ’F1’, koska minulle siitä tulee ehdottomasti mieleen vain Formula-1. En tiedä, onko näillä mitään tekemistä keskenään, mutta jos joku lukija sattuu tietämään tästä, olisi hauska kuulla.

20160401_173130.jpg

Paprikoita: California Wonder ja Hamik.

Ruusukaali on selvästi terhakoitunut koulimisen jälkeen. Olen antanut sille myös lisävaloa iltaisin ja pilvisinä päivinä, sillä biologiveljeni  opasti minua, kun totesi, että ne kasvattavat pitkää, honteloa vartta, koska yrittävät kurkottaa valoa kohti. Nyt niissä on jo näkyvissä toiset lehdet sirkkalehtien lisäksi eli kasvu etenee, jos nyt ei hurjaa vauhtia niin sitten hitaasti mutta varmasti.

 

Kääpiö- ja rohtosamettikukat ovat vielä sirkkalehtivaiheessa ja melko onnettomia, mutta kyllä ne siitä vahvistuvat vähitellen.  Seuraavana kylvövuorossa ovat ryhmäsamettikukat, joiden kukat ovat vähän isompia. Kääpiö- ja rohtosamettikukkien kukat ovat vain sentin tai muutaman sentin kokoisia ja ne kasvavat pensasmaisina. Kaikkein suurimmista samettiruusuista en jostain syystä pidä niin paljon, joten ne jääkööt minulta. Nyt olen saanut itämään kääpiö- ja ryhmäsamettikukat hyvin. Lämpöalusta varmasti auttoi, sillä viime vuonna en saanut niitä itämään viileässä.

IMG_4199

Ryhmäsamettikukka

Ihastuin rohtosamettikukkaan , koska siitä kerrotaan siemenpussissa, että lehdet ja kukat tuoksuvat ja maistuvat rakuunalta. Kääpiösamettikukasta taas sanotaan, että  lehdissä on sitruunan makua ja se sopii mausteeksi salaatteihin ja kalaruokiin. Jännittävää nähdä, tuleeko näitä käytettyä ruuanlaitossa vai jäävätkö enemmän koristeiksi ja tuholaiskarkottajiksi. Olen aivan hurahtanut samettikukkiin, sillä niistä on niin monenlaista hupia ja hyötyä. Niiden voimakas ja pistävä tuoksu karkottaa tuholaisia ja juuret erittävät aineita, jotka ensin houkuttelevat ja sitten tappavat tuholaisia. Turhaan niitä ei siis suinkaan istuteta kasvimaan laidoille ja hyötykasvien sekaan!

Muistan jo lapsuudesta, että ainakin kehäkukkia ja krassia kasvatettiin kasvimaan laidalla. Tietenkin luulin niitä vain koristukseksi, mutta jo vanha kansa on tiennyt kumppanuuskasveista ja tiettyjen kukkien hyödyllisyydestä tuholaistorjunnassa. Jotkut kasvit siis edistävät toistensa kasvua ja näitä kutsutaan kumppanuuskasveiksi.

Onnettomin kokeiluni näyttää tällä hetkellä olevan petunia. Siemenet olivat niin pieniä, että ne hädin tuskin näki eikä niitä ollut pussissa kuin muutama. Kylväessäni en enää ollut varma, menivätkö siemenet multaan vai pöydälle. En ollut huomannut ostaessani lukea siemenpussista, että siinä on vain n. 6 siementä. Jos olisin huomannut sen, en olisi moisia ostanut. Siemeniä ei saanut peittää mullalla ja niin yritin tehdä. Olin ihan varma, etteivät ne onnistu ollenkaan. Nyt näyttää, että jotain miniminimaalista vihreää pilkottaa yhdestä siemenkolosta, mutta vielä en ole kovin vakuuttunut tämän kokeilun onnistumisesta. Jään seuraamaan tilannetta ja raportoin asiasta jossain myöhemmässä jutussani.

Lähteet: Haapalainen, Heidi – Lehtonen, Suvi – Tuisku, Teija 2015: Lavatarhuri. Kasvata satoa vieljelylaatikossa. Tammi. Helsinki;  Oikea kumppani takaa terveemmät kasvit ja paremman kasvun. Hyötykasviyhdistys ry. Viljelyvinkit <http://hyotykasviyhdistys.fi/puutarhatieto/sekaviljely/&gt;;Siemenkauppa.com: Rohtosamettikukka, kääpiösamettikukka. <http://www.siemenkauppa.com&gt;.

 


			

Perjantain iltakoulu

Yksi parhaita tapoja aloittaa viikonloppu on, kun pääsee ajoissa kotiin ja voi jatkaa koulutusta iltapäivän auringossa vielä kotonakin. Koulutettavani ovat tosin tuossa vaiheessa jo melko hiljaista sorttia, vähään tyytyväisiä tai vaativaisia lajista riippuen. Työskentelyn miellyttävyyttä parantavat huomattavasti hyvät välineet ja ergonominen työpöytä ja se iltapäivän auringon valo, tosin lisävalaistus on käytettävissä tarvittaessa.

Tänään koulutettavinani olivat rohtosamettikukat ja muutama paprikan alku. Alkuviikosta koulin ruusukaalit. Seuraavaksi vuorossa ovat kääpiösamettikukat ja purjot. Yrttiselleri on haasteellinen enkä oikein tiedä, millaista koulutusta sille antaisin. Lisäksi tein pohjatyötä, jotta koulutettavat eivät lopu kesken eli kylvöpuuhia myös. Kylvin ja laitoin itämään punaista tuoksuhernettä ja kääpiösamettikukkaa.

Nykyään kasvien uudelleen ja harvempaan istuttamista kutsutaan ehkä useammin koulimiseksi, mutta minulla on aivan selkeä kuva, että olen kuullut myös tässä yhteydessä käytettävän sanaa kouluttaa. Minua tämä koulimisen ja kouluttamisen ero tai yhtäläisyys alkoi kiinnostaa niin paljon, että kaivoin esiin Kielitoimiston sanakirjan netistä. Siellä sanotaan ’koulia’-sanan kohdalla näin:

koulia61
1. kouluttaa, harjoittaa, harjaannuttaa, opettaa, kehittää. Hyvin koulittu palokunta. Käytännön koulima ammattimies. Oivallisesti koulittu lauluääni. Kyllä maailma koulii.
2. istuttaa tiheässä kasvavia taimia harvempaan ennen lopulliseen kasvupaikkaan siirtämistä. Koulia kaalin, männyn taimia.
’Kouluttaa’ -sanan kohdalla Kielitoimiston sanakirjassa taas sanotaan näin:
kouluttaa53*C
1. antaa käydä koulua; antaa koulu-, kurssi- tms. opetusta. Kouluttaa lapsensa jhk ammattiin. Koulutti pojastaan lääkärin, poikansa lääkäriksi. Opettajia kouluttava laitos. Alokkaiden kouluttaminen.
2. harjoittaa, harjaannuttaa, opettaa, kehittää, koulia. Kouluttaa hevonen ratsuksi. Vartioimaan koulutettu koira. Koulutettu ääni.
3. paremmin: koulia (2).
Sanaa koulia siis suositellaan tässä kasvien yhteydessä käytettäväksi tai sitä pidetään parempana. Minusta kouliminen kuulostaa kovakouraiselta ja kouluttamisessa taas on sellainen abstraktimpi sävy. Ehkä juuri tähän on pyritty kielitoimiston suosituksella, että ’kouluttaminen’ liittyisi ihmisiin (ks. merkitys 1)  ja olisi abstraktimpaa kuin kouliminen. Kasveja ja eläimiä siis voidaan harjoittaa, harjaannuttaa, kehittää koulia.
Minusta sanassa koulia on jotain kovaa tai kovakouraista kohtelua. Eikö joskus sanota myös, että on joku on kouliintunut. Minun korvaani se kuulostaa  siltä, kuin olisi ollut jotain vähän ankarampiakin kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet ja opettaneet jotain. Yhdistyykö sana koulia alitajuisesti sanaan ’kaulia’ ja tuleeko siitä se kovakouraisuuden sävy?
20160328_191619.jpgMitä sitten taimille opetetaan, kun ne  istutetaan harvempaan ennen lopulliseen paikkaan  siirtämistä? Ainakin niille tulee enemmän tilaa kasvattaa juuria ja lehtiä. Niistä tulee siis itsenäisiä, erillisiä, yksilöitä. Ne erotetaan toisistaan ja siitä rykelmästä, jossa ne ovat ehkä olleet ennen koulimista. Onhan se aika kovakourainen toimenpide pienelle taimelle, kun otetaan juurineen irti ja siirretään toisaalle. Revitään juuriltaan, siirretään synnyinseudulta muualle, muutetaan. Koulimisessa täytyykin olla varovainen, etteivät juuret mene rikki, sillä juurettomuus on huono juttu, eikä juureton taimi voi jatkaa kasvua uudessa kasvuympäristössä.