Göteborgista mallia malabarinpinaatille

Työmatkalla Göteborgissa harmittelin, että aikataulu oli niin tiukka, ettei ollut tilaisuutta vierailla kasvititeellisessä museossa, josta huomasin jonkun bloganneenkin. Onneksi lounaspaikaksi oli valittu kouluvierailun yhteyteen kiva paikka, jossa pääsi edes vähän tunnelmoimaan puutarhajuttujakin.

wp_20160531_12_24_17_pro.jpgPaikka oli osuuskunnan ylläpitämä lounaskahvila, jossa oli oma pieni kasvihuone ja puutarhapalstoja. Se tarjoaa työkokeilupaikkoja esimerkiksi päihdekuntoutujille tai muuten syrjäytymisuhan alaisille henkilöille. Kahvilarakennus sijaitsi Angerin lähiön reunalla metsäisen laakson vieressä. Alueella asuu nykyään paljon maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa. Lounaskahvila oli silmin nähden suosittu, eikä syyttä, sillä siellä oli aivan erinomainen ruoka ja viehättävä, kotoinen tunnelma. Ruuan valmistuksessa oli käytetty oman kasvihuoneen tuotteita ja siinä maistuivat ihanat yrtit. Vesikannussakin oli koristeena ja makua antamassa pensasmustikoita ja minttua.  Kasvihuoneen lisäksi alueella oli palstaviljelyä, jossa oli myös lavoja, ihan kuin meillä kotosallakin. 

wp_20160531_12_31_45_pro.jpgRuokailun jälkeen säntäsin tietenkin heti kasvihuoneeseen tutkimaan, mitä ihanuuksia siellä jo kasvaa. Näiden parin päivän aikana on ollut uskomaton helle ja olemme todella tunteneet olevamme ulkomailla kaukana etelässä, vaikka kotosallakin on kuulemma helle hellinyt. Löysin kuin löysinkin tuttuja kasveja. Kasvihuoneen ulkopuolella oli muutamia perennoja myynnissä ja keväällä siellä pidetään tietenkin myös taimimyyjäisiä. Syksyllä järjestetään sadonkorjuujuhla ja joitakin myyntituotteita oli nytkin esillä. En voinut olla ostamatta pussitettua minttua, jonka tuoksun tunsi jopa muovin läpi.

Kasvihuoneen sisältä löytyi kuitenkin kaikkein kiinnostavin tuttavuus: mikäpä muukaan kuin vanha tuttumme malabarinpinaatti! Nämä yksilöt kiinnittivät huomioni heti ja ihastelin niitä hetken ennen kuin edes ymmärsin, mitä ne olivat. Nyt kalpenivat äidinkin kasvattamat taimet. Nämä olivat jo niin suuria, että tarvitsivat tuen ja olivat alkaneet kiemurtaa varttaan tuen ympärille. Siinäpä onkin minulle mallia. Saa nähdä ovatko omat taimeni loppukesälläkään noin komeita. Nytpä minulla on kuitenkin hyvä malli ja mielikuva siitä, millaisiksi taimivauvani voisivat kasvaa. Ilmiselvästi tämä pinaattilajike pitää lämpimästä ja auringosta, sillä kasvihuonessa oli lämmintä ja aurinkoista.

 Aikaisemmin alueella asui paljon suomalaisia, jotka olivat Volvon tehtailla töissä. Koulussa, jossa vierailimme oli vielä 1980-luvulla lähes pelkästään suomalaisia opiskelijoita ja koulun nimi on edelleen Finska folkhögskolan Göteborg. Nyt siellä järjestetään ruotsin kielen kursseja ja  perusopetusta maahanmuuttajille, jotka eivät tule enää Suomesta vaan eri puolilta maailmaa. Mahtava toiminnan täydellinen muuntautuminen ajan vaatimuksiin ja näyte maailman muuttumisesta. Siellä oli monta opettajaa, jonka juuret olivat Suomessa ja siellä he entiset maahanmuuttajat Suomesta kouluttavat nyt uusia ruotsin kansalaisia ja auttavat heitä sopeutumaan uuteen aivan erilaiseen kulttuuriin kuin se, mistä he ovat joutuneet lähtemään syystä tai toisesta. 

 

3 ajatusta artikkelista “Göteborgista mallia malabarinpinaatille

  1. Wau, onpa jämäkkälehtisiä pinaatteja. Malabarinpinaatti on minulle tuntematon, vaikka innokas pinaatinkasvattaja olen. Täytyy tutustua ensi keväänä, nyt on ehkä jo myöhäistä?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s