Kökarin saaren edustalla on pieni saari nimeltä Karlskär.  Eräänä päivänä vuonna 1958 ruotsalainen herrasmies Göran Åkerhielm rantautui saarelle ja ihastui siihen. Hän päätti ostaa saaren, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Saarella oli kolme omistajaa, joista kukaan ei halunnut myydä maata Göranille. Kyse ei niinkään ollut hinnasta, sillä rahaa olisi Göranilla ollut. Omistajat eivät halunneet myydä maataan kenelle tahansa, vaan he sanoivat, että ostajalla pitää olla saaristolaisen sydän.

Joka vuosi sen jälkeen Göran tuli kuitenkin saarelle ja yksi saaren omistajista antoi hänen käyttöönsä oman kalastusmajansa, jota hän ei itse käyttänyt. Ajan mittaan hän näki, että Göranilla on oikeanlainen sydän, koska hän tulee paikalle uskollisesti joka kesä, ja niin hän myi osuutensa.

Göran rakennutti saarelle talon ja vierasmajan ja sataman. Hän otti työmiehiä Kökarista ja maksoi heille kunnollista palkkaa työtä vastaan. Osa töistä oli saarelaisten mielestä hullun hommaa, kuten aallonmurtajan rakentaminen. He kysyivät, mitä mieltä on rakentaa aallonmurtaja,  kun syysmyrskyt ja jää rikkovat ne kuitenkin. Mutta Göran halusi rakentaa silti ja rakensi kaiken uudestaan joka vuosi. Hän sanoi, että hänellä on rahaa ja saarelaiset tarvitsivat työtä, joten hän tarjosi sitä.

Hulluutena varmasti monet pitivät myös sitä, että Göran halusi saarelle puutarhan. Hän pyysi kaikkia saarelle tulevia tuomaan aina kaksi sankollista maata ja jättämään sen satamaan. Siitä hän kuljetti maan paikkaan, jota oli kulloinkin rakentamassa. Hän siirteli kiviä, teki kiviaitoja ja ohjasi veden kulkemaan kivistä tehtyjä puroja pitkin. Talon ympärille hän saikin louhittua ihmeellisen lumotun puutarhan, jossa kukkivat ruusut ja alppiruusut ja monet muut kasvit.

Puutarhassa on varjoisia huoneita, joissa on varmasti ollut ihanaa viettää kuumaa kesäpäivää. Göranilla oli paljon ystäviä, jotka usein vierailivat saarella. Tosin, jos vieras kuvitteli lepäävänsä riippumatossa varjoisan puutarhan suojassa, erehtyi, sillä Göranilla oli aina jokin projekti meneillään joko puutarhassa tai satamassa ja näihin puuhiin osallistuivat myös vieraat.

Yksi meidän kaikkien tuntemistamme vieraista oli Tove Jansson. Hänen maalaamansa taulu löytyykin kunniapaikalta takan edustalta. Toven kumppani Tuulikki Pietilä on suunnitellut alueen rakennuksia yhdessä veljensä Reima Pietilän kanssa.

Nyt alppiruusut olivat lopettaneet kukintansa,  mutta saattaa vain kuvitella, kuinka upea se puutarhan nurkkaan on, kun ne ovat täydessä kukassa. Nyt siinä oli vain yksi valkokukkainen pensas, jota en tunnistanut. Toisessa nurkkauksessa kukkivat parhaillaan upeasti punaiset ryhmäruusut, joista en myöskään osaa sanoa tarkemmin, mitä lajiketta ne ovat. Pensaiden ja kukkien lomassa on pieniä patsaita. Kivistä on rakennettu puro, joka oli nyt kuiva, mutta keväällä varmasti solisee kivasti. Myös pieni vesiallas oli puron varrella.

Rakennuksen seinustalta löytyi myös pieni keittiöpuutarha, jossa kasvoi nytkin ainakin mansikkaa, salaattia, tilliä, persiljaa, lipstikkaa, mäkimeiramia.

Hänen oma perheensä ei hyväksynyt Göranin seksuaalista suuntautumista, joten Göran hakeutuikin osaksi juuri siksi syrjäiseen paikkaan, jossa sai elää elämäänsä niin kuin hän itse näki parhaaksi. Saari ja puutarha varmasti toivatkin iloa Göranille. Eräänä päivänä, kun hän oli taas kiviä siirtelemässä paikasta toiseen, hän juuttui kiven alle ja muisti olevansa kuolevainen niin kuin kaikki muutkin. Hän tiesi, että kukaan ei tulisi etsimään häntä ehkä päiväkausiin, jos hänelle tapahtuisi jokin onnettomuus.

Niin hän päätti muuttaa Sveitsiin 1983. Seuraavana vuonna hän testamenttasi paikkansa Kökarin kunnalle ja velvoitti sen huolehtimaan, että se on jossain kultturikäytössä. Näin me saamme nyt nauttia Göranin elämäntyöstä. Toven ja Tuutikin vierasmökkiin voi hakea stipendiä Kökarin kunnalta. Siellä tulee tehdä jotain taiteellista työtä. Göran on haudattu Sveitsiin, sillä hänen sukunsa ei edelleenkään hyväksynyt häntä edes sukuhautaansa.

Lähteet: Opastettu kierros Karlskärissä. Vene lähtee Kökarin satamasta.

Välkommen till Karlskär. Esite. Mariehamn 2003. Ålandstryckeriet.