Nykyään, kun katselen reissussa ollessani, mitä ottaisin tai ostaisin itselleni matkasta muistoksi, ne melkein aina liittyvät joko puutarhaan tai nikkarointiin. Purjehdusreissuilta mereltä on aina pakko tuoda kiviä, vaikka se ei kai ihan laillista olekaan.
Tällä viikolla olimme Inkoon saaristossa ja tuuli oli sen verran leuto, että pääsimme pienellä purrellamme vähän isomman aukon reunalla olevillekin saarille. Erään saaren rannassa oli aivan selvä rytövalli ja erikokoisia kiviä röykkiöittäin. Näki, että myrskysäällä ne varmasti liikkuvat edestakaisin ja ovat hioutuneet sileiksi ja pyöreiksi hankautuessaan toisiaan vasten. Minusta ne olivat niin ihmeen kauniita, että oli pakko kerätä muutamia mukaan. Asettelin ne maksaruohojen sekaan seinän vierustalle.
Samassa paikassa on jo viime kesän reissulta mukaan lähteneet kiviä.
Ruskeat kuvassa näkyvät eivät ole kiviä vaan tiilenpalasia, jotka ovat hioutuneet kulmista pyöreiksi. Niitä löysin Loviisasta Svartholman linnakesaaren satamasta. Ranta on hienon tiilenpunainen kauttaaltaan. Nyt ne muistuttavat minua tuossa siitä retkestä.
Toinen puutarhatuliaiseni tämän viikon matkalta on maksaruoho Stora Fagerön hiekkarannalta. Näitä hauskan geometrisiä pikkukasveja kasvoi siellä tosi runsaasti. Ajattelin, että voisin onnistua siirtämään sen omaankin makasruohopenkkiini, kun kasvoi sielläkin kovin vaatimattomasti maassa. Pitäisi ehkä hankkia sille vähän hiekkaa ympärille, että se tuntisi olonsa kotoisammaksi.
Purjehtiessamme huomasin vedessä jotain kiiltelevää ja epäilin sitä roskaksi. Lähempää katsottuna se paljastuikin pitkäksi kauniiksi valkoiseksi sulaksi, mitä ilmeisimmin joutsenen sulaksi. Minulle tuli heti mieleen kalevalainen säe, jossa pyydetään Ilmarista tekemään Sampoa muun muassa joutsenen kynän nenästä. Kynältä se tosiaankin näyttää: niin teräväkärkinen ja siro. Ei ihme, että ennen tehtiin sulkakyniä. Siitähän se kynä-sanakin on saanut alkunsa suomen kielessä, mutta myös monissa muissakin kielissä. Kivisaaren rannalta löysin vielä kaksi sulkaa lisää. Laitoin nekin koristamaan maksaruohoistutuksia.
Näin matkojeni muistot elävät puutarhassani, juuri ne oikeat matkamuistot.
Tunnustaudun myös kivien, simpukoiden ja käpyjen keräilijäksi. Matkan muistot ja tunnelman säilyvät mielessä pitkään – ja ovat niin kauniita!
TykkääLiked by 1 henkilö