Kuukausi: elokuu 2016

by

Myrskyisen päivän huvit

Reissuviikonloppuna ei pääse nauttimaan oman pihan ihanuuksista, mutta kyllä kauneutta voi löytää melkein mistä tahansa, sillä kauneus on todellakin katsojan silmässä. Tänään piti olla kanoottipurjehduskisa Padasjoen Nyystölänlahdella, mutta myrsky muutti suunnitelmat ja kisat siirrettiin sunnuntaiksi. Niinpä minulla jäi hyvää aikaa tarkkailla ympäristöä ja raportoida kiinnostavista löydöistä tännekin.

Ensimmäiseksi huomioni kiinnitti majapaikkamme Onnenmyyrän pihalla kasvava komeasti kukkiva syyshortensia on ehkä jo iäkäs, kun on kasvanut jo puumaiseksi.Ihastuin siihen niin, että aloin miettiä, pitäisikö sellainen hankkia omaankin pihaan. Puutarha.netin sivuilla sitä kehutaan helppohoitoiseksikin. Maaperään voisi olla sopiva meillä, jos olen oikein ymmärtänyt, että sammaloituminen kertoo maan happamuudesta. Taustalla näkyy omenapuita, joiden oksat notkuvat omenoista.

WP_20160827_10_05_51_Pro (2)

Rakennuksen ikkunan alla oleva kukkapenkki on jo ohittanut loistonsa päivät, mutta siitä voi vieläkin aavistaa, miltä se on parhaimmillaan näyttänyt. Vanhoja perennalajikkeita on tunnistettavissa edelleen useita. Olen huomaavinani sieltä ainakin palavanrakkauden ja syysleimun. Kestävävimmät niistä loistavat edelleen upeasti ja muodostavat taustansa kanssa harmonisen kokonaisuuden: kermanvaaleaksi rapattu kiviseinä, sypressimäinen pinja ja kultapiiskun syyskesän keltainen sävy.

WP_20160827_10_06_25_ProOnnenmyyrä on toiminut aiemmin vanhainkotina. Ruokasalin seinältä voi aamupalan aikana lukea kaatuneiden veljien nimet seinältä ja pohtia syntyjä syviä.  Sellaista taulua ei olekaan kaikenmaailman scandicien aamiaishuoneissa. Jokaisen ikkunan eteen ikkunalaudalle on aseteltu ruukku, jossa kukkii minulle tuntematon purppuranpunainen kukkanen.

WP_20160827_10_03_47_Pro

Sain selville, että kukan nimi on kukonheltta. Onko kenellekään tuttu? 

WP_20160827_10_23_09_Pro 1

 

 

Vaikka emme purjehtimaan tänään rantaan menemme silti. Laiturilla voi nauttia auringosta ja rannan suojaisuudesta ja katsoa turvallisen matkan päästä järven selän tummasta vedestä erottuvia vaihtopäitä ja seurata puuskien etenemistä veden pinnassa.

 

 

by

Meillä ei presidenttiä vaihdeta

Rapakon takana presidenttipeli alkaa olla kovimmillaan, mutta minun ei tarvitse uutta presidenttiä valita. Presidentti-kärhöni on nimittäin niin upeasti kukassa, ettei paremmasta väliä. Viime vuonna ei muistaakseni ollut näin monta kukkaa yhtäaikaa ihailtavana. Nyt se onnistui aloittamaan kukintansa juuri sopivaan aikaan, jotta voin esitellä sen ylpeänä kaikille kaappiani kastamaan tuleville vierailleni.

Presidentti kuuluu jalokärhön Lanuginosa- ja Patens-ryhmän lajikkeisiin, jotka kukkivat loppukesällä, vasta heinä–syyskuussa. Toisella puolella pihaa oleva alppikärhö sen sijaan kukkii aikaisin alkukesästä. Nyt siinä on hauskat hapsumaiset siemenkodat.

Hankin kärhön vuosi sitten keväällä ja tänä keväänä olin aivan varma, että se ei ole selvinnyt talven yli, mutta juhannuksen jälkeen koin ihanan yllätyksen, kun huomasin sen kasvaneen huimaa vauhtia poissa ollessamme. Nyt se on silmin nähden vahvistunut. Ehkä lannoittaminen ja kosteus, ja mikä liekään, on ollut sille hyväksi.

Tähän saakka en ole leikannut kärhöjäni mitenkään erityisesti keväällä enkä syksyllä. Olen vain poistanut joskus selkeästi kuolleita oksia. Muun muassa Suomalainen taimi -sivustolla annetaan kyllä ohjeita sekä  kevään että syksyn leikkaukseen. Jalokärhöstä kehotetaan poistamaan syksyllä kukinnan jälkeen kukkineet latvan osat talvisuojauksen yhteydessä.  Tämä oli minulle aivan uutta, joten pitääpä laittaa korvan taakse.

1471699338902-231090143

 

Nyt ryhdyn vieraita odottamaan!

Siemeniä keräämään
by

Siemeniä keräämään

Ensimmäinen työviikko vei ajatukset pois puutarhasta  ja kukkasista niin täysin, että mietin jo kuumeisesti, miten täyttää harvojen uskollisten lukijoideni odotukset. Viikonloppu voisi pelastaa tilanteen ja ehkä pihalta sittenkin löytyisi jotain kivaa, josta kirjoittaa, mutta sunnuntaina sataa aina, niin kuin laulussakin lauletaan. Mikä siis neuvoksi? Hesari taisi pelastaa tilanteen: pääuutissivulla luvataan puutarha-aiheista juttua, siemenien keräämisestä.

Siispä opiskelemaan, miten ja mitä siemeniä voisin kerätä talteen omista kukistani. Olen minä joskus kerännyt krassin siemeniä ja kehäkukan siemeniä. Ne ovatkin varmasti kaikkein helpoimmasta päästä. Viime kesänä en tainnut muistaa kerätä ja joskus siemenet ovat homehtuneet tai eivät olekaan itäneet. Mikä meni siis vikaan ja miten sen voisi estää ja mitä uutta voisin kokeilla?

Rinkeplummaseppel olis pitänyt tehdä.

Ensimmäiseksi ohjeeksi Hyötykasviyhdistyksen toiminnan johtaja Taina Laaksoharju antaa, että siemenet kannattaa kerätä maassa kasvavista ja parhaista kasveista. Siemenistä kannattaa valita pulleat ja painavat siemenkodat. Ne kannattaa kerätä aurinkoisella säällä, joten tänään en ainakaan taida päästä tosi toimiin. Siemenet pitää kuivattaa talouspaperin tai sanomalehden päällä ja säilyttää paperipussissa, kirjekuoressa tai suodatinpussissa. Säilytyspussiin kannattaa kirjoittaa, mitä siemeniä siellä on ja milloin ne on kerätty, sillä vaikka kuinka luulee muistavansa, ei ehkä sittenkään muista keväällä enää, mitä tuli kerättyä. Siemenet pitäisi säilyttää talven yli pimeässä ja kuivassa. Siemenet voi kylvää myös suoraan emokasvin lähelle jo syksyllä. Niin kasvi itsekin tekee luonnostaan, kun pudottaa siemenensä.

Varmiminta ja helpointa on Hesarin jutun mukaan aloittaa vanhoista ja perinteisistä kesäkukista ja luonnonkukista. Krassit ja kehäkukat mainitaankin heti tässä listassa ja niiden lisäksi mainitaan myös samettikukat. Kääpiö- ja ryhmäsamettikukat mainitaan erityisen helpoiksi. Niitä en olekaan aiemmin kokeillut. Siinä olisi minulle uusi haaste siis. Unikot ja akileijat mainitaan myös, akileijoja minulla on muutamaakin erilaista, mutta tällä hetkellä minulla ei ole unikkoja ollenkaan. Pitäisi kyllä hankkia, sillä ihastuin niin Ainolassa olevaan unikkoon. Akileijoista pitää tarkistaa, vieläkö niissä on siemenkotia. Minusta tuntuu vain, että olen niiden suhteen myöhässä, sillä ne kukkivat jo alkukesästä.

Voisikohan Ainolasta käydä keräämässä muutaman unikon siemenkodan talteen.

Ammattilainen muistuttaa, että aina siemenet eivät idä ja sanoo, ettei siitä kannata harmistua. Joskus voi käydä niinkin, että siemenet itävät vasta seuraavana vuotena. On myös lohdullista muistaa, että keräämättömistä siemenistä hyötyvät linnut ja kasvista voi nauttia kauniina talventörröttäjänäkin.

Lähteet: Laitinen, Jaana 2016: Ota kukkien siemenet talteen. Helsingin Sanomat 14.8.2016, D6-7.

http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Kukat-taimet/Keraa-kasvien-siemenet-talteen-43195

Meillä kotona -blogi

by

Puutarhapäivä Järvenpäässä osa 2: Ainola

IMG_1011Ainolan puutarha oli myös mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa 7.8.2016. Se on nimenomaan Aino Sibeliuksen puutarha. Se on käsite, jotain niin suurta ja juhlallista, että juuri ja juuri uskallan edes tarttua aiheeseen. En edes kuvittele osaavani kertoa jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi jo kerrottu, mutta kirjoitan silti, kirjoitan oman näkemykseni ja kokemukseni. Ainon puutarhasta on kirjoitettu kokonainen kirja: Julia Donnerin Aino Sibeliuksen puutarha (2006, Moreeni). Netistä löytyy monta hienoa artikkelia aiheesta, joista yksi esimerkki tässä. En referoi artikkelin sisältöä tähän sen kummemmin, mutta vihjaan, että linkistä löytyy muun muassa Ainon ajatuksia puutarhanhoidosta ja karttapiirros puutarhasta.

Ainolan tontti on nimeltään Kielomäki. Sen  puutarhassa on nyt ja ollut aina luonnontilaista metsää, jossa kasvaa kieloja, mustikkaa ja muuta metsäkasvillisuutta. Tontilla oli aikanaan perunamaa, hyötypuutarha, kasvilavoja, kasvihuone, omenatarha, marjapensaita ja  kukkaistutuksia ja ties mitä. Sibeliusten eläessä nykyinen nurmikenttä oli kokonaan viljeltyä peruna- ja kasvimaata.

Nykyinen puutarha ei oikeastaan muistuta juurikaan sitä, millainen se oli Aino Sibeliuksen eläessä. Silloinkin on toki ollut kukkaistutuksia ja ehkä jopa samoja perennoja ja ruusuja, mutta varsinaisesti alkuperäistä nykisessä puutarhassa on tuskin juuri mikään. Nyt puutarhassa voi nauttia kukkaloistosta, omenatarhan upeudesta ja vihreästä nurmikentästä sekä kauniista rakennuksista ja pihapiiristä ja kuvitella säveltäjämestarin käyskentelemään puistoon. Näköalakin on nykyään aivan toinen kuin ennen, kun Ainolan ikkunoista oli esteetön näköala järvelle.

Aino Sibeliukselle, monilahjakkaalle säveltäjän vaimolle, puutarha oli henkireikä, pakopaikka, terapiaa, ilon ja energisyyden lähde, innostava harrastus, elinehto, ruokapöytä, ylpeyden aihe, yhdistävä tekijä ystävien kanssa. Sinne Aino hautasi murheensa, kun elämä säveltäjäneron kanssa ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan ehkä useamminkin selviämistaistelua taloudellisessa ahdingossa yksinhuoltajaäitinä ja lastensa opettajana. Mutta varmasti puutarhan hoito tuotti myös iloa ja kasvun ihmeen seuraaminen antoi voimia kohdata elämässä vastaan tulevat asiat.

IMG_1032Vierailupäivänä ihastelimme perennapenkin loistoa, yksittäisten kukkien kauneutta, arkkitehtuurin harmoniaa ja Ainon nerokkaasti suunnittelemaa saunaa. Saunan seinustalle oli istutettu tomaatteja suoraan kauniiseen riviin. Tomaatteja kasvatettiin Ainonkin aikana kasvihuoneessa saunan takana.

Omenatarha on ennallaan ja samalla paikalla etelärinteessä, joka on tontin lämpimin paikka. Se ristittiin Rapalloksi. Ehkä siellä lämpimänä päivänä tavoitti aavistuksen Italian lämmöstä ja leppeistä tuulista. Sinne Jean Sibelius halusi oman hautansa ja siellä hän nyt lepää Ainonsa kanssa. Rapallossa kukkivat laventelit ja ihmeen ihanat unikot vierailupäivänämme. Puut notkuivat sileistä ja puhtaista omenoista.Ehkä samojen puiden omenoilla Aino Sibelius voitti palkintoja puutarhakilpailuissa.

Minä muistan aina, kun kävelen Ainolan puutarhassa, ystäväni kokemuksen Aino Sibeliuksesta. Ystäväni tuli opiskelemaan Tuusulan kansanopistoon, nykyiseen Pekka Halosen akatemiaan Simosta vuonna 1967. Aino Sibelius oli tuolloin 98-vuotias ja asui edelleen Ainolassa. Kansanopiston opiskelijoilla oli tuolloin tapana käydä sunnuntaisin kirkossa ja ystäväni muistaa nähneensä Ainon puutarhassaan tuolloin ohikulkumatkalla kirkkoon. Näinkö minäkin silmänurkastani hahmon kukkapenkkien seassa nyppäisemässä kuihtuneen kukan tai kumartuneena istutuslapion kanssa kaivamassa ja kitkemässä, ehkä kyynel silmäkulmassaan.

by

Puutarhapäivä Järvenpäässä osa 1: Viherpeipon puutarha

Avoimet puutarhat -tapahtumapäivään  osallistui Järvenpäässä 3 puutarhaa, joihin päätin käydä tutustumassa. Yksinoikeudella mukana oli tietysti Järvenpään ylpeys Ainolan puutarha. Se olikin minulle jo entuudestaan tuttu, mutta useimmiten olen vieraillut siellä keväällä, joten tämä loppukesäinen vierailu toisi minulle ehkä jotain uutta näkökulmaa. Kaksi muuta, Viherpeipon puutarha ja Vanhan kunnantalon sisäpiha, olivatkin tuntemattomia minulle.

Ilokseni kaikki puutarhat sijaitsevat lähellä minua, joten päätimme ystäväni kanssa käydä tutustumassa niihin pyöräillen. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Viherpeipon puutarhan tästä aivan minun naapuristani, samasta kylästä, Ristinummelta. Avoimet puutarhat -tapIMG_1001ahtuman nettisivuilta sain sellaisen kuvan, että paikka olisi kuin paratiisi konsanaan. Kyllähän se tavallaan olikin. Puutarha on iso ja sinne mahtuu monenlaista. Sinne on rakennettu erilaisia alueita eri tarkoituksiin: on hyötypuutarha, kasvihuone, omentarha, ruusutarha, kivikkopuutarha, aurinkoterassi, grilliterassi ja mitä kaikkea.

Kaikkein ihastuttavimpia olivat minusta pienet kekseliäät yksityiskohdat. Siellä täällä oli pieniä eläinaiheisia patsaita ja niiden ympärille rakennettuja istutusryhmiä. Ne olivat kuin pieniä tarinoita ja saivat minun mielikuvitukseni liikkeelle.

Erityisen ihastuttavia ovat Lohikäärmeen torni ja pikkuinen norsupatsas vesiaiheen edustalla.

Toinen toistuva elementti puutarhassa olivat portit, joista osa oli tehty sängynpäädyistä tai muista huonekaluista. Monenlaista kivaa ideaa jäi ehkä itsellekin itämään tästä vierailusta.

Puutarha ei ollut minusta aivan parhaimmillaan näin loppukesästä. Suurin osa perennoista oli kukkinut jo aiemmin, eivätkä ruusutkaan olleet kukassa paria yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta. Jotenkin meille tuli, etenkin hyötypuutarhasta, hoitamaton vaikutelma. Osa kasveista kukoisti, mutta tuntui kuin se osa puutarhaa olisi jäänyt oman onnensa nojaan ja jotkut olivat selvinneet kesästä ja toiset eivät. Tämä tuotti meille hieman pettymyksen, sillä kuvittelin, että kun osallistuu tällaiseen tapahtumaan, olisi kaikki viimeisteltyä, hoidettua ja siistiä.

IMG_0990Ehkäpä tässäkin on käynyt vanha sananlasku toteen: ”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.”Toisaalta oli jotenkin rohkaisevaa ajatella, että ehkä itsekin voisi joskus osallistua päivään, kun kaiken ei tarvitsekaan olla aivan tip top joka puolelta. Tosin täytyisi vielä jalostaa muutamaa ideaa ennen osallistumista.

Puutarhan hienoudet eivät täysin auenneet meille, sillä muutaman kysymyksen jälkeen meille valkeni, että siellä kasvaa erikoisuuksia, joita ei välttämättä ole kovinkaan monella. Nyt nämä erikoisuudet eivät olleet kukassa eivätkä siksi kiinnittäneet meidän huomiotamme. Yksi näistä on lakkipuu, jossa on näyttävät valkoiset kukat, mutta puu ei ole vielä kukkinut. Se ei yleensä menesty näin pohjoisessa, mutta omistaja on saanut sen talvehtimaan ja kasvamaan.

IMG_1064Omistaja oli tehnyt puutarhastaan kivan esitteen ja siihen kartan, jonka sai lainaksi vierailun ajaksi tai eurolla omaksi. Minä ostin esitteen, että voin näyttää sen teillekin ja fiilistellä sen kanssa vielä kotonakin. Takasivulla oli hyödyllistä tietoa myytävistä taimista ja sipuleista. Sipulikauppa minua alkoi kiinnostaakin sen verran, että kyselin tarkemmin sen toiminnasta. Näitä samoja tietoja löytyy nettisivulta, johon on linkki tässä postauksessa aiemmin.

Koska tästä yhdestäkin puutarhasta tuli näin paljon juttua, jatkan Ainolan ihanuuksista seuraavassa jutussa.

by

Joko, joko?

un puutarhani tuntuu olevan parhaimman kukoistuksen alussa vasta nyt ja loman loppuessa tulee tunne, että kesä olisi ohitse. Eihän se niin,voi mennä!

Juuri nyt kääpiösamettikukat ovat tuuheimmillaan ja kukkivat kovasti. Presidentti-kärhössä ensimmäinen kukka on juuri puhkeamaisillaan ja monta isoa nuppua odottaa,  vaikka alkukesästä vielä luulin sen kuolleen. Tuoksuherne ja kanariankrassi kiipeävät kilpaa. Auringonkukista ensimmäiset alkavat kukkia.

Kultapallo kukkii ja korottaa korkeuksiin. Pelargoniat ovat innostuneet lämmöstä ja valosta kasvamaan ja kukkimaan oikeastaan vasta muutaman viime viikon aikana. Elokuu on siis ihanaa kukkaloistoa meillä.

wp-1470386134006.jpegHyötypuutarhassa olen odottanut tomaatin punastumista  jo pitkään ja tänä aamuna vihdoin maistoin oman tomaattikaapin satoa. Hieno tunne, kun voi taittaa tomaatin suoraan oksasta ja leikata sen leivän päälle. Seuraksi muutama salaatin lehti ja avot, ei paremmasta väliä! Kesäkurpitsasatokin antaa vielä odottaa parhaintaan. Muutamia yksittäisiä maistiaisia olen toki jo saanut, mutta tämä vuosi ei ole ollenkaan niin satoisa kuin viime vuosi. Onkohan muilla samoja kokemuksia kesäkurpitsasta vai johtuukohan tämä lajikkeesta vai mistä?

wp-1470386053493.jpegVielä on siis paljon nauttimista puutarhassa, vaikka loma lopuisikin, kesä ei ole  ohi. Vielä on asioita, joita voi odottaa ja jotka tapahtuvat aivan kohta. Kukkaloiston jälkeen tulevat vielä syyskesän ja syksyn kivat puuhat. Tänä vuonna on toiveita jopa omenoita,  toisin kuin viime vuonna.