Avoimet puutarhat -tapahtumapäivään  osallistui Järvenpäässä 3 puutarhaa, joihin päätin käydä tutustumassa. Yksinoikeudella mukana oli tietysti Järvenpään ylpeys Ainolan puutarha. Se olikin minulle jo entuudestaan tuttu, mutta useimmiten olen vieraillut siellä keväällä, joten tämä loppukesäinen vierailu toisi minulle ehkä jotain uutta näkökulmaa. Kaksi muuta, Viherpeipon puutarha ja Vanhan kunnantalon sisäpiha, olivatkin tuntemattomia minulle.

Ilokseni kaikki puutarhat sijaitsevat lähellä minua, joten päätimme ystäväni kanssa käydä tutustumassa niihin pyöräillen. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Viherpeipon puutarhan tästä aivan minun naapuristani, samasta kylästä, Ristinummelta. Avoimet puutarhat -tapahtuman nettisivuilta sain sellaisen kuvan, että paikka olisi kuin paratiisi konsanaan. Kyllähän se tavallaan olikin. Puutarha on iso ja sinne mahtuu monenlaista. Sinne on rakennettu erilaisia alueita eri tarkoituksiin: on hyötypuutarha, kasvihuone, omentarha, ruusutarha, kivikkopuutarha, aurinkoterassi, grilliterassi ja mitä kaikkea.

Kaikkein ihastuttavimpia olivat minusta pienet kekseliäät yksityiskohdat. Siellä täällä oli pieniä eläinaiheisia patsaita ja niiden ympärille rakennettuja istutusryhmiä. Ne olivat kuin pieniä tarinoita ja saivat minun mielikuvitukseni liikkeelle.

Erityisen ihastuttavia ovat Lohikäärmeen torni ja pikkuinen norsupatsas vesiaiheen edustalla.

Toinen toistuva elementti puutarhassa olivat portit, joista osa oli tehty sängynpäädyistä tai muista huonekaluista. Monenlaista kivaa ideaa jäi ehkä itsellekin itämään tästä vierailusta.

Puutarha ei ollut minusta aivan parhaimmillaan näin loppukesästä. Suurin osa perennoista oli kukkinut jo aiemmin, eivätkä ruusutkaan olleet kukassa paria yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta. Jotenkin meille tuli, etenkin hyötypuutarhasta, hoitamaton vaikutelma. Osa kasveista kukoisti, mutta tuntui kuin se osa puutarhaa olisi jäänyt oman onnensa nojaan ja jotkut olivat selvinneet kesästä ja toiset eivät. Tämä tuotti meille hieman pettymyksen, sillä kuvittelin, että kun osallistuu tällaiseen tapahtumaan, olisi kaikki viimeisteltyä, hoidettua ja siistiä.

Ehkäpä tässäkin on käynyt vanha sananlasku toteen: ”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.”Toisaalta oli jotenkin rohkaisevaa ajatella, että ehkä itsekin voisi joskus osallistua päivään, kun kaiken ei tarvitsekaan olla aivan tip top joka puolelta. Tosin täytyisi vielä jalostaa muutamaa ideaa ennen osallistumista.

Puutarhan hienoudet eivät täysin auenneet meille, sillä muutaman kysymyksen jälkeen meille valkeni, että siellä kasvaa erikoisuuksia, joita ei välttämättä ole kovinkaan monella. Nyt nämä erikoisuudet eivät olleet kukassa eivätkä siksi kiinnittäneet meidän huomiotamme. Yksi näistä on lakkipuu, jossa on näyttävät valkoiset kukat, mutta puu ei ole vielä kukkinut. Se ei yleensä menesty näin pohjoisessa, mutta omistaja on saanut sen talvehtimaan ja kasvamaan.

Omistaja oli tehnyt puutarhastaan kivan esitteen ja siihen kartan, jonka sai lainaksi vierailun ajaksi tai eurolla omaksi. Minä ostin esitteen, että voin näyttää sen teillekin ja fiilistellä sen kanssa vielä kotonakin. Takasivulla oli hyödyllistä tietoa myytävistä taimista ja sipuleista. Sipulikauppa minua alkoi kiinnostaakin sen verran, että kyselin tarkemmin sen toiminnasta. Näitä samoja tietoja löytyy nettisivulta, johon on linkki tässä postauksessa aiemmin.

Koska tästä yhdestäkin puutarhasta tuli näin paljon juttua, jatkan Ainolan ihanuuksista seuraavassa jutussa.