Kuukausi: syyskuu 2016

Tyrmäävää tyrniä
by

Tyrmäävää tyrniä

Ihan parasta viikonlopussa on se, että saa olla kotona ja puuhailla, mitä sattuu huvittamaan. Tänään jätin puuhailussa kuin sokeriksi pohjalle sellaisen askareen, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt, nimittäin tyrnien poimimisen. Hauskaksi sen tekee minusta uutuuden viehätys ja outous sekä värit. Kirkas oranssi on kuin auringonpaiste. Taidan lakata kyntenikin oranssilla ihan tyrnipäivän kunniaksi.

pensas2.png

Viime vuonna tyrnejä ei tullut pensaisiin kuin muutama. Sitä ennenkään pensaat eivät ilmeisesti ole tuottaneet satoa, sillä ne on istutettu vain muutama vuosi sitten. Etsiessäni tietoa sainkin selville, että tyrni tuottaa satoa vasta kolmantena vuotena. Viime syksynä karsimme pensaita varjostavaa hopeapajua, joten sekin on voinut auttaa tyrnien kehittymistä, sillä tyrni vaatii paljon auringonvaloa. Lisäksi laitoin pensaiden juurelle kompostia viime syksynä ja vähän ruohokatetta kesän aikana. Nyt sato yllätti meidät aivan täysin. Pensaat loistavat oransseina ja pullistelevat marjoja.

Pihalla on 4 pensasta: 3 tyttöä ja 1 poika ryhmittyneenä poikatyrnin ympärille. Poikatyrnin etiketissä luki, että yksi poika hoitelee 3 tyttöä. Kahdessa pensaassa oli nyt oikein mukavasti marjoja, mutta yhdessä vain pari marjaa siellä täällä. Tyttötyrnistä löysin etiketin, jossa lukee: Tyrni ’leikora’, emikasvit, matala mustaviinimarjamainen pensas, tuotantomaa Hollanti. ’Leikora’ on ilmeisesti alunperin saksalainen lajike, jonka ei pitäisi menestyä Suomessa, mutta tämä on varmaan jokin Suomen oloihin sopivaksi jatkojalostettu tuote.

poiminta.pngSuomalainen taimi -sivustolla Tyrnistä kerrotaan, että siinä on kirpeät, mutta aromikkaat marjat, jotka säilyvät pitkälle talveen. Minä en uskaltanut jättää marjoja pidempään pensaaseen, sillä luin jostakin, että linnut olivat  ehtineet ennen poimijaa. Olen kuullut, että tyrnin poiminta oisi jotenkin ikävää pensaan piikkisyyden takia, mutta meidän pensaamme ovat  selkeästi jalostettua lajiketta, sillä piikit eivät juurikaan häirinneet poimimista. Luonnonvaraisena kasvava tyrni on varmasti aivan eri luokkaa tässä suhteessa. Tyrni on  luonnonvarainen merenrantojen pioneerikasvi. Itse en ole koskaan vielä eksynyt sellaiseen merenrantapaikkaan, jossa tyrni kasvaisi luonnonvaraisena.

Koska tyrni on minulle aivan uusi tuttavuus, etsin tietoa myös säilytyksestä ja käytöstä. Sain selville, että tyrni säilyy huonosti, ja siksi se pitää pakastaa samana päivänä kuin se on poimittu. Se puuha on siis vielä tämän päivän listalla!  Tavallisimmin tyrnistä kehotetaan tekemään mehua, marmeladia tai likööriä. En ole vielä päättänyt, mitä aion tehdä omasta sadostani, mutta pitää etsiä sopivia ohjeita. Vinkkejä otetaan siis vastaan!

tyrnit.pngMarjoissa on runsaasti c-vitamiinia puutarha.net -sivustolla sitä kutsutaankin vitamiinipommiksi. Satokausikalenterin mukaan tyrni päihittää puolukan ja mustikan terveellisyydessä. Sadasta grammasta tyrniä saa saman verran C-vitamiinia kuin 10-20 appelsiinissa. Lisäksi marjassa on A- ja B-ryhmän vitamiineja.  Koska en saanut mustia viinimarjoja vielä tänäkään vuonna, saa tyrnimehu toimia flunssalääkkeenä. Marjoja vieläkin terveellisempiä ovat siemenet ja niistä puristettu öljy, joka kuulemma alentaa kolesterolia ja on hyväksi iholle, limakalvoille, sydämelle, verisuonistolle, verenkierrolle ja elimistön puolustusjärjestelmälle.  En kyllä tiedä, onnistuuko öljyn siemenistä puristaminen kotikonstein.

 

Lähteet:

  • Tyrnin viljely. Hanketuloksia Suomesta ja tutkimustuloksia maailmalta
    Sanna Kauppinen (toim.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2015.
  • Satokausikalenteri.
  • Suomalainen taimi.
  • Puutarha.net
by

Saagalla saareen

Tänä viikonloppuna saavat puutarhatyöt jäädä kotiin, kun suuntaamme merelle. Vanha rouvamme Saaga ent. Helena on meillä oppaana. Saaga on  göteborgseka-tyyppinen perinteinen puuvene vuosimallia 1962. Meillä vene on ollut nyt 4 vuotta. Nyt ollaan veneen hankkimisen idean syntysijoilla Loviisassa.

20160910_103340.jpg

Tarina sai alkunsa Loviisan Laivasillan laiturista. Eräänä kesänä eksyimme sinne ihailemaan laiturissa olevia kauniita puuveneitä. Vierailun jälkeen piti selvittää veneiden tyypit. Yksi venetyyppi oli juuri göteborgseka. Se on pienehkö  vähän soutuvenettä muistuttava noin 4,5 metriä pitkä purjevene, joka on kehitetty Ruotsissa nuorten harjoittelupurjeveneeksi. Nykyään niitä näkee melko harvoin, ja Loviisa on juuri yksi niistä paikoista, joissa niihin voi törmätä. Loviisassa pidetään edelleen joka kesä muun muassa kilpailut, Small ship race,  jossa nämä  veneet kisaavat.

20160910_130914.jpgMinusta vene on sympaattinen, riittävän yksinkertainen, melko vakaa, ainakin verrattuna purjekanoottiin ja perinteinen ja ennen kaikkea puuvene. Kävimme ihailemassa veneitä useampana vuonna Loviisassa ja sitten myös Kustavissa ja muissa saaristomeren laitureissa.  Otin Loviisan laiturista kauniin valokuvan ja se oli harrastetilamme keittiön seinällä monta vuotta. Ehkä se kuva syöpyi mieleeni ja vaikutti alitajuntaan niin, että unelma muuttui lopulta todeksi.

Hiihtolomalla istuin tylsistyneenä kotona ilman mitään erityisen kivaa tekemistä. Tietokoneeni syötti minulle sosiaalisen median kautta kuvan tori.fi:ssa myynnissä olevasta perinneveneestä. Laitoin kuvan sähköpostilla miehelleni ”Ostetaanko tämmöinen?” viestin kera. Sieltä vastattiin heti laittamalla kehiin vielä kauniimpi veneen kuva. Minä tarkistin asuntototilin saldon ja käskin mieheni soittaa veneen myyjälle. Vene oli myynnissä Kokkolassa, joten sen voisi hakea samalla reissulla, kun käy sukuloimassa Oulun seudulla.

Päätin sillä hetkellä lopettaa sitku- ja mutku-elämän kerralla ja aloittaa nytku-elämän. En ikinä saisi kerättyä järkevää summaa asuntotilille ja kun en ollut tähän mennessä innostunut asunnon ostamisesta, ajattelin, että samapa tuo vaikka sitten veneen alle joudutaan. Juuri ehdittiin ennen sulkemisaikaa pankkiin ja oli niin juhlallista sanoa, että nostan tilin tyhjäksi, kiitos. Venerahat taskussa lähdettiin reissuun ja palattiin venettä Hiacen perässä vetäen.

Rouvasta oli pidetty hyvää huolta Kokkolassa ja kunnostettukin jonkin verran. Vene oli niin hyvässä kunnossa, että meidän ei ole edelleenkään mitään kovin suurta kunnostustoimenpidettä tarvinnut tehdä. Myyjä kertoi, että veneen on teettänyt aikoinaan olympialaisissakin purjehtinut Rene Nyman Suomen kalastus oyn veneveistämöllä. Veneen numero on E 180. Omistajalla oli tallella veneeseen liittyviä papereitakin. Hän oli saanut selville, että joskus venettä on kutsuttu myös nimellä Helena.

Me päätimme nimetä kuitenkin veneen uudestaan,  sillä jotenkin tuntui, vaikka kuinka siskoni onkin minulle rakas, että ehkä emme aina halua siskoani kuljettaa mukanamme purjehdusmatkoillamme. Ehdotin nimeksi muunnosta omasta nimestäni, ja niin veneestä tuli Saaga. Minä pidin nimestä myös siksi, että se viittaa tarinoihin. Samalla toivoin, että meillä olisi edessä monta uutta tarinaa ja seikkailua, joihin Saaga meidät veisi. Niin on ollutkin ja toivottavasti vielä monta on edessäpäinkin.

Tämän viikonlopun tarinat liittyvät linnoitukseen,  kellariin ja vankiloihin.  Purjehdimme nimittäin Svartholman linnoituksen ympärillä. Linnakesaaren lisäksi poikkeamme Hautasaaressa, Vankilasaaressa ja Ruutisaaressa. Mitä ihmeellisiä tarinoita ne kätkevätkään historiaansa.

 

Syyshankintoja Muhevaiselta
by

Syyshankintoja Muhevaiselta

Ystävä pyysi kylään ja tarkistin reitin kartasta. Mitä ihanaa löytyykään aivan reitin varrelta: Muhevainen -puutarhamyymälä. Siihen piti tietenkin myös tutustua. Liike hurmasi minut siistillä ulkoasullaan, hyvinvoivilla ja terveillä kasveillaan ja kauniisti asetelluilla tuotteillaan. Tuotevalikoiman laajuus yllätti, sillä kadulta katsottuna liike näytti pieneltä. Valikoimassa oli paljon tuttuja kasveja, mutta muutama kiva erikoisempikin laji löytyi.

Perennavalikoimasta katselin tarkkaan mehikasvit ja muut kivikkokasvit, sillä kaipasin kivikkopuutarhaani jotain pientä uutuutta. Löysin patjarikon, jota minulla ei ole aiemmin ollutkaan. Uusi tuttavuus minulle oli kaunis vaahtera-aulio.  Sitä oli puna – ja keltakulkaisena. Etiketit liikkeessä olivat ihanan informatiivisia ja siitä sain selville, että kasvin voisi saada talvehtimaan samaan tapaan kuin pelargoniat. En kuitenkaan vielä rohkaistunut sitä hankkimaan.

Sisällä myymälässä oli lisää kaikkea kivaa, kuten sipuleita ja puutarhakäsineitä. Olen etsinutkin juuri näitä kankaisia läsineitä monesta paikasta. Sipulit olivat juuri tulleet ja valikoimaa oli mukavasti, oikeastaan runsaudenpulaksi asti. Päädyin ostamaan kahta eri laukkaa ja pieniä tulppaaneja. Jätin loput hankinnat vielä myöhemmäksi. En ole oikein vielä virittäytynyt sipulikauteen.

Valkoiseen punahattulajikkeen muunnokseen sen sijaan ihastuin niin, että minun piti palata seuraavana päivänä hakemaan se, sillä olin liikkeellä Vespalla enkä voinut kuljettaa mitään suurempaa.

20160904_163253.jpg Kuka voisi olla ihastuttamatta kukkaan, jonka lajinimikin on kertakaikkisen hurmaava, baby swan white. Kukkakauppiaalta sain vielä hyvät ohjeet istutuspaikan valintaan ja talvehdittamiseen. Myyjä kehotti myös keräämään siemenet ja varistelemaan ne kukan juurelle, että nekin varmistaisivat seuraavan vuoden kasvun.  Istutin sen hyvin aurinkoiselle paikalle hyötypuutarhan lähelle,  jotta saisin ihastella perhosia, jotka tykkäävät punahatuista.

20160904_163356.jpgToinen hankintani oli syyshortensia, josta kirjoitin viime postauksessani. Tarjolla oli useampiakin lajiketta, joista valitsin suippokukkaisen ja tanakkavartsen yksilön. Huomasin, että myyjä sujautti jotain pussiin ja vasta kotona katsoin tarkemmin. Se oli takuutodistus. En ole moisesta aiemmin kuullutkaan, että kasveilla voi olla takuu. Nyt minulla on siis takuu voimassa kesäkuun ensimmäiseen päivään saakka. Ihan kaikkia taiteensääntöjä en ehkä istutuksessa noudattanut, mutta pääosin tein kyllä niin kuin ohjeissa kehotettiin tekemään. Täytyy nimittäin tunnustaa, että toimin kuin miehet konsanaan ja luin käyttöohjeet, siis istututusohjeet, vasta jälkeenpäin.