Saagalla saareen

Tänä viikonloppuna saavat puutarhatyöt jäädä kotiin, kun suuntaamme merelle. Vanha rouvamme Saaga ent. Helena on meillä oppaana. Saaga on  göteborgseka-tyyppinen perinteinen puuvene vuosimallia 1962. Meillä vene on ollut nyt 4 vuotta. Nyt ollaan veneen hankkimisen idean syntysijoilla Loviisassa.

20160910_103340.jpg

Tarina sai alkunsa Loviisan Laivasillan laiturista. Eräänä kesänä eksyimme sinne ihailemaan laiturissa olevia kauniita puuveneitä. Vierailun jälkeen piti selvittää veneiden tyypit. Yksi venetyyppi oli juuri göteborgseka. Se on pienehkö  vähän soutuvenettä muistuttava noin 4,5 metriä pitkä purjevene, joka on kehitetty Ruotsissa nuorten harjoittelupurjeveneeksi. Nykyään niitä näkee melko harvoin, ja Loviisa on juuri yksi niistä paikoista, joissa niihin voi törmätä. Loviisassa pidetään edelleen joka kesä muun muassa kilpailut, Small ship race,  jossa nämä  veneet kisaavat.

20160910_130914.jpgMinusta vene on sympaattinen, riittävän yksinkertainen, melko vakaa, ainakin verrattuna purjekanoottiin ja perinteinen ja ennen kaikkea puuvene. Kävimme ihailemassa veneitä useampana vuonna Loviisassa ja sitten myös Kustavissa ja muissa saaristomeren laitureissa.  Otin Loviisan laiturista kauniin valokuvan ja se oli harrastetilamme keittiön seinällä monta vuotta. Ehkä se kuva syöpyi mieleeni ja vaikutti alitajuntaan niin, että unelma muuttui lopulta todeksi.

Hiihtolomalla istuin tylsistyneenä kotona ilman mitään erityisen kivaa tekemistä. Tietokoneeni syötti minulle sosiaalisen median kautta kuvan tori.fi:ssa myynnissä olevasta perinneveneestä. Laitoin kuvan sähköpostilla miehelleni ”Ostetaanko tämmöinen?” viestin kera. Sieltä vastattiin heti laittamalla kehiin vielä kauniimpi veneen kuva. Minä tarkistin asuntototilin saldon ja käskin mieheni soittaa veneen myyjälle. Vene oli myynnissä Kokkolassa, joten sen voisi hakea samalla reissulla, kun käy sukuloimassa Oulun seudulla.

Päätin sillä hetkellä lopettaa sitku- ja mutku-elämän kerralla ja aloittaa nytku-elämän. En ikinä saisi kerättyä järkevää summaa asuntotilille ja kun en ollut tähän mennessä innostunut asunnon ostamisesta, ajattelin, että samapa tuo vaikka sitten veneen alle joudutaan. Juuri ehdittiin ennen sulkemisaikaa pankkiin ja oli niin juhlallista sanoa, että nostan tilin tyhjäksi, kiitos. Venerahat taskussa lähdettiin reissuun ja palattiin venettä Hiacen perässä vetäen.

Rouvasta oli pidetty hyvää huolta Kokkolassa ja kunnostettukin jonkin verran. Vene oli niin hyvässä kunnossa, että meidän ei ole edelleenkään mitään kovin suurta kunnostustoimenpidettä tarvinnut tehdä. Myyjä kertoi, että veneen on teettänyt aikoinaan olympialaisissakin purjehtinut Rene Nyman Suomen kalastus oyn veneveistämöllä. Veneen numero on E 180. Omistajalla oli tallella veneeseen liittyviä papereitakin. Hän oli saanut selville, että joskus venettä on kutsuttu myös nimellä Helena.

Me päätimme nimetä kuitenkin veneen uudestaan,  sillä jotenkin tuntui, vaikka kuinka siskoni onkin minulle rakas, että ehkä emme aina halua siskoani kuljettaa mukanamme purjehdusmatkoillamme. Ehdotin nimeksi muunnosta omasta nimestäni, ja niin veneestä tuli Saaga. Minä pidin nimestä myös siksi, että se viittaa tarinoihin. Samalla toivoin, että meillä olisi edessä monta uutta tarinaa ja seikkailua, joihin Saaga meidät veisi. Niin on ollutkin ja toivottavasti vielä monta on edessäpäinkin.

Tämän viikonlopun tarinat liittyvät linnoitukseen,  kellariin ja vankiloihin.  Purjehdimme nimittäin Svartholman linnoituksen ympärillä. Linnakesaaren lisäksi poikkeamme Hautasaaressa, Vankilasaaressa ja Ruutisaaressa. Mitä ihmeellisiä tarinoita ne kätkevätkään historiaansa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s