Ihan parasta viikonlopussa on se, että saa olla kotona ja puuhailla, mitä sattuu huvittamaan. Tänään jätin puuhailussa kuin sokeriksi pohjalle sellaisen askareen, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt, nimittäin tyrnien poimimisen. Hauskaksi sen tekee minusta uutuuden viehätys ja outous sekä värit. Kirkas oranssi on kuin auringonpaiste. Taidan lakata kyntenikin oranssilla ihan tyrnipäivän kunniaksi.

Viime vuonna tyrnejä ei tullut pensaisiin kuin muutama. Sitä ennenkään pensaat eivät ilmeisesti ole tuottaneet satoa, sillä ne on istutettu vain muutama vuosi sitten. Etsiessäni tietoa sainkin selville, että tyrni tuottaa satoa vasta kolmantena vuotena. Viime syksynä karsimme pensaita varjostavaa hopeapajua, joten sekin on voinut auttaa tyrnien kehittymistä, sillä tyrni vaatii paljon auringonvaloa. Lisäksi laitoin pensaiden juurelle kompostia viime syksynä ja vähän ruohokatetta kesän aikana. Nyt sato yllätti meidät aivan täysin. Pensaat loistavat oransseina ja pullistelevat marjoja.

Pihalla on 4 pensasta: 3 tyttöä ja 1 poika ryhmittyneenä poikatyrnin ympärille. Poikatyrnin etiketissä luki, että yksi poika hoitelee 3 tyttöä. Kahdessa pensaassa oli nyt oikein mukavasti marjoja, mutta yhdessä vain pari marjaa siellä täällä. Tyttötyrnistä löysin etiketin, jossa lukee: Tyrni ’leikora’, emikasvit, matala mustaviinimarjamainen pensas, tuotantomaa Hollanti. ’Leikora’ on ilmeisesti alunperin saksalainen lajike, jonka ei pitäisi menestyä Suomessa, mutta tämä on varmaan jokin Suomen oloihin sopivaksi jatkojalostettu tuote.

Suomalainen taimi -sivustolla Tyrnistä kerrotaan, että siinä on kirpeät, mutta aromikkaat marjat, jotka säilyvät pitkälle talveen. Minä en uskaltanut jättää marjoja pidempään pensaaseen, sillä luin jostakin, että linnut olivat  ehtineet ennen poimijaa. Olen kuullut, että tyrnin poiminta oisi jotenkin ikävää pensaan piikkisyyden takia, mutta meidän pensaamme ovat  selkeästi jalostettua lajiketta, sillä piikit eivät juurikaan häirinneet poimimista. Luonnonvaraisena kasvava tyrni on varmasti aivan eri luokkaa tässä suhteessa. Tyrni on  luonnonvarainen merenrantojen pioneerikasvi. Itse en ole koskaan vielä eksynyt sellaiseen merenrantapaikkaan, jossa tyrni kasvaisi luonnonvaraisena.

Koska tyrni on minulle aivan uusi tuttavuus, etsin tietoa myös säilytyksestä ja käytöstä. Sain selville, että tyrni säilyy huonosti, ja siksi se pitää pakastaa samana päivänä kuin se on poimittu. Se puuha on siis vielä tämän päivän listalla!  Tavallisimmin tyrnistä kehotetaan tekemään mehua, marmeladia tai likööriä. En ole vielä päättänyt, mitä aion tehdä omasta sadostani, mutta pitää etsiä sopivia ohjeita. Vinkkejä otetaan siis vastaan!

Marjoissa on runsaasti c-vitamiinia puutarha.net -sivustolla sitä kutsutaankin vitamiinipommiksi. Satokausikalenterin mukaan tyrni päihittää puolukan ja mustikan terveellisyydessä. Sadasta grammasta tyrniä saa saman verran C-vitamiinia kuin 10-20 appelsiinissa. Lisäksi marjassa on A- ja B-ryhmän vitamiineja.  Koska en saanut mustia viinimarjoja vielä tänäkään vuonna, saa tyrnimehu toimia flunssalääkkeenä. Marjoja vieläkin terveellisempiä ovat siemenet ja niistä puristettu öljy, joka kuulemma alentaa kolesterolia ja on hyväksi iholle, limakalvoille, sydämelle, verisuonistolle, verenkierrolle ja elimistön puolustusjärjestelmälle.  En kyllä tiedä, onnistuuko öljyn siemenistä puristaminen kotikonstein.

Lähteet:

• Tyrnin viljely. Hanketuloksia Suomesta ja tutkimustuloksia maailmalta
  Sanna Kauppinen (toim.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2015.
• Satokausikalenteri.
• Suomalainen taimi.
• Puutarha.net