Vuosi sitten löysin kirjamessuilta Pirkko Kuuselan Himmelikirjan. Ihastuin siihen, koska siinä materiaalina oli olkien sijasta käytetty kaislaa eli järvi- tai meriruokoa. Olen aina ihaillut himmeleitä ja muistaakseni äiti on niitä joskus tehnytkin. Oljesta askarteleminen on tuntunut minusta kuitenkin työläältä, koska olki halkeaa niin helposti. Kirjassa opastetaan alusta saakka ruo’on kerääminen ja käsittely. Kirjasta sai käsityksen, että ruoko on helppoa käsitellä, koska se on paksua ja nivelvälit ovat pitkiä. Kirja on kauniisti kuvitettu ja vaikutti selkeältä. Perinteisten himmeleiden lisäksi kirjasta löytyy myös erilaisia, modernimpia malleja.

Kipaisin kotiin kirjan kanssa ja sanoin armaalleni, että nyt alkoi kaislojen kerääminen. Kävimme ensin keräämässä järviruokoa kotijärven rannalta, mutta totesimme sen ohuehkoksi ja vaikeaksi käsitellä, joten suuntasimme seuraavaksi meren rantaan. Meriruoko miellytti meitä kovin ja löysimme hyvän keruupaikan Hangon seudulta elokuvafestivaalireissulla. Tänä vuonna kävimme myös samassa paikassa keräysretkellä. Tänä vuonna maisema oli kovin talvinen viime vuoteen verrattuna. Sää oli myös niin kylmä, että keräys tehtiin pikavauhtia.

Ruokojen käsittely vie jonkin verran aikaa. Esikäsittelyssä korren uloin kerros eli lehtituppi poistetaan, tähkät leikataan pois. Tämä on kaikkein roskaavin osuus. Sitten on edessä vielä korsien leikkaaminen määrämittaan tai ainakin nivelten poistaminen. Kuuselan kirjassa oli esikäsittelyynkin niin hyvät ohjeet, että ensikertalainenkin ymmärtää ja pääsee alkuun.

Sitten voikin lähteä rakentamaan! Aluksi minulla oli hahmottamisvaikeuksia enkä tahtonut millään ymmärtää, mikä kulma yhdistetään mihinkin, mutta kokeilemalla ja harjoittelemalla alkoivat erilaiset muodot ja kulmat löytyä. Perustin olohuoneeseen himmelitehtaan ja rakentelin ja leikkelin korsia aina joutohetkinäni. Kaikki sukulaiset saivat joululahjaksi himmelin, jokainen vähän erilaisen. Innostuin myös pallon ja tähtipallon muotoisista koristuksista ja niitä roikkui omissa ikkunoissani vähän siellä ja täällä pitkälle keväääseen ja osa niistä on roikkunut ikkunassa läpi vuodenkin. Minusta himmeli aivan turhaan yhdistetään vain jouluun.

Tänä vuonna aloitin himmeleiden teon myöhemmin ja olen nyt kokeillut uutta mallia:

Ulla-tähteä. Siitä tulikin oikein kaunis, vaikka vasta tehtyäni kaksi tähteä, huomasin, että keskusta olisi sittenkin pitänyt tehdä ehkä eri tavalla. Täytyy ilmeisesti tehdä vielä ainakin yksi. Myös muut tähtimäiset tai jopa aurinkoa muistuttavat muodot kiinnostavat minua tänä vuonna. Ainakin on varmaa, että kirja on niin sanotusti haukkunut hintansa, sillä siitä on käytetty ahkerasti ja siitä on ollut paljon iloa. Johonkin toiseenkin opukseen voisi tutustua, mutta ehkä ensi vuonna.

Lähteet:Kuusela, Pirkko 2014: Himmelikirja. Moreeni. Vantaa.