Ruusuja joka lähtöön

Viime aikoina olen törmännyt useaan otteeseen omenaruusuihin  jostain syystä. Mahtaako se olla jokin tämän joulun hitti tai jotain, mutta minusta ne näyttivät kuvissa hauskoilta ja vaikuttivat helpoilta valmistaa, joten päätin sitten itsekin kokeilla ja näin edistää jotenkin jouluvalmisteluja. Ihan niin kauniita ja ruusumaisia en omistani ehkä saanut kuin aikakauslehtien reseptisivuilla olen nähnyt, mutta kelpaavat meille. Tietenkään en noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, niin kuin en koskaan tee, vaan minun piti niitä vähän tuunata ja laittaa toiseen pellilliseen koristeeksi karpaloita ja käytin yhden torttutäytepurkin jämät samalla.

Rupesin miettimään, miksi niin monia asioita kutsutaan ruusuiksi. Löysin kotoakin heti vaikka kuinka monta ruusuloppuista asiaa: sytykeruusut korissa, huoparuusut takan reunalla, kiinanruusu ikkunalla kukkaan puhkeamaisillaan ja jo vähän kuivahtaneet oikeat ruusut maljakossa syntymäpäivän kukkakimpussa, jouluruusun jätin kauppaan myrkyllisyytensä takia ainakin vielä toistaiseksi. Mikä on siis se ruusumaisuuden ydin, että jotain sanotaan ruusuksi?

Kielitoimiston sanakirja siis taas avuksi ja tutkimaan! Siellä sanotaan ruusumaisuudesta näin:

Ruusumainen teriö säteittäinen teriö, jossa on 5–7 erillistä terälehteä.

Ehkä juuri tuo  säteittäinen muoto on yksi avainasia.
Ruusu-sanasta oli jaoteltu  4 erilaista  merkitystä:
ruusu1
1. piikkivartisia värikäskukkaisia pensaskasveja; myös niiden kukista. Ryhmä-, köynnösruusu.Juhannus-, metsä-, orjan-, villiruusu. Tee-, kurttulehtiruusu. Äitienpäiväruusut. Ranskanruusu.–
Kuv. Ohjelman tekijöille jaettiin ruusuja ja risuja kiitoksia ja moitteita. —
2. em. kasvien kukkaa muistuttava koriste, koristekuvio, merkki tms.; vars. heraldisena kuviona. Ruusu kakun koristeena. Kompassiruusu. Tuuliruusu. Ruusuksi hiottu jalokivi. Suomen vaakunanyhdeksän ruusua. Upseerin kauluslaatan heraldiset ruusut.
3. jälkiosana eräiden muiden värikäskukkaisten kasvien nimissä. Alppi-, salkoruusu.
4. lääk. tav. sääreen ilmaantuva bakteeriperäinen ihon tulehdustauti, joka aiheuttaa ihon punoitusta ja turvotusta
sekä kuumetta; vrt. kyhmyruusu, vyöruusu
Ajankohtaiseksi ruusun tekee myös tuo heraldinen ruusu itsenäisyyspäivän kynnyksellä. Monenmoista sisältyy jo pelkästään sanakirjan määritelmään. Sitten on tietenkin valtava määrä mielleyhtymiä ja symboliikkaa,  jota liitetään ruusuun enkä edes yritä luetella niitä.
wp-1480859194531.png
Kiinanruusuni ikkunalla ehtii sopivasti ehkä kukkaan jouluksi. Hyvinhän se sopii joulukukaksikin, oikein on joulun punainenkin. Minusta sen kukkimisaika on hieman outo, mutta jostain syystä se on päättänyt innostua juuri nyt. Kiinanruusun latinalainen nimi on Hibiscus rosa-sinensis. Minun yksilöni on juuri sitä kaikkein perinteisintä mallia. Se on pistokas äidin veljelleni antamasta kasvista. Löysin paljon kiinnostavaa luettavaa Vanhan talon ikkunalla kukkii -blogista kiinanruususta ja täytyykin heti tarkistaa, olenko kastellut omaani tarpeeksi.
Kyllä ruusu on oikein sopiva joulukukaksikin,  ja se esiintyy monissa joululauluissakin, useimmiten sellaisissa, joissa viitataan Raamattuun. Esimerkiksi seuraavat tulevat melko helposti monen mieleen: ”Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu–” tai ”On ruusu Iisain juuren–.  Kirkko ja kaupunki -lehden kirjoituksessa, josta en valitettavasti löytänyt kirjoittajan nimeä, valotetaan mielenkiintoisella tavalla ruusun ja joulun yhteyttä. Kirjoituksessa kerrotaan myös kauniisti vanhasta legendasta,  jossa ruusut puhkeavat kukkaan keskellä talvea.
Siispä näin ruusuisin miettein tunnelmointia kulkekaamme joulua kohti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s