”Huonojakin runoja tarvitaan”, sanoo Harri Tapper! Ehkä siksi uskallan aloittaa tämän postaukseni, vaikka viime aikoina blogin päivittäminen on tuntunut takkuiselta. Puutarhapuuhatkin ovat vielä aika pieniä ja jotenkin jähmeitä näin alkukeväästä, joten aiheistakin on vielä pulaa. Itseäni piristämään ostin jotain uutta esikasvatusvälineistöä, esimerkiksi siemenannostelijan.

Tänä vuonna aloitin esikasvatuksen melkein kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna, mutta nyt pitäisi olla malttia, ettei taimia olisi pian niin paljon, että ne eivät mahdu mihinkään. Lisänä puuhissa on vielä versojen ja hiirenkorvien kasvattaminen kanin ruuaksi. Herneenversojen kasvatus on pääsemässä vauhtiin, mutta kasvuvauhti ei ole huima lämpömatosta tai ja lisävalaistuksesta huolimatta. Mustikanvarvut tekevät pienen lehtiruusukkeen ja kukan alun melko nopeasti. Koivunoksiin saa myös jo hiirenkorvat aika äkkiä. Ai, että ne maistuvatkin makoisilta ja menevät kanin rouskuhampaisiin kuin spagetti.

Helmikuun kylvöohjelmassa on ollut paprikaa, malabarinpinaattia, tomaattia, lehti- ja yrttiselleriä. Lisäksi mukana on yksi eksoottinen kokeilu. Työkaveri nimittäin tarjosi minulle kokeiltavaksi  kolibrikukan siemeniä. Siemenet olivat täysin pyöreitä ja niissä oli pieni oranssi tupsu. Pussissa oli neljä siementä, jotka pudotin multaan noin viikko sitten. Nyt vain odottelen ja jännitän, millainen taimi mahtaakaan nousta vai nouseeko mitään.

Pienen pienet paprikan sirkkalehdet ovat nousseet pintaan runebergintortturasiassa ja toiset pilkottavat tomaattirasiasta, mutta muissa ei vielä näy elonmerkkejä.  Pian pääsee koulimaan paprikat omiin pikkuruukkuihinsa. Haluaisin jo päästä tositoimiin taimituksessa. Odottaminen on vaikeaa minulle. Tulisi jo lämmintä ja valoisaa, että voisi siirtyä eteenpäin. Hartain ja hulluin toiveeni  onkin, että kesä voisi tulla yhdessä yössä ilman välivaiheita ja odottelua tai ainakin siihen hetkeen voisin hypätä, kun voi aavistaa silmujen avautumisen ja tuntea lounatuulen lempeän henkäyksen.

Mustikankukkia odotellessa