Kuukausi: maaliskuu 2017

Väriä etsimässä
by

Väriä etsimässä

Nyt on taas päästy siihen hetkeen keväässä, että minun pitää päästä kasvihuoneisiin ja puutarhoihin katsomaan vihreyttä ja väriä. Kevät esitteli jo vähän aurinkoa ja lämpöäkin, mutta vetäytyi taas ja viileni. Väriä on luonnossa vielä melko niukasti. Kirjoitin samasta aiheesta viime keväänäkin otsikolla Ensiapua viherikävään. Nyt sitä tarvitaan taas, ensiapua siis.

Päätin käydä etsimässä väriä kevääseen Viherpajalta. Keltainen oli  ehdoton päivän väri. Pääsiäisen lähestyminen näkyi monenlaisissa pikkuasetelmissa ja keltaisuus oikein hehkui tete-narsisseissa. Hyasintit olivat myös oikein kauniita ja en voinut olla ostamatta itsellenikin niitä. Narsissit asettelin jo ulos ja hain niille seuraksi pajunkissoja, mutta hyasinteista kuulin kaupassa, että ne eivät kestä pakkasta, joten ne saivat jäädä verantoon odottamaan pääsiäistä.

IMG_0431Orvokkien kasvatus oli myös jo tosi pitkällä. Kasvihuoneessa oli pitkät rivit amppeliorvokkeja. Väreinä oli lähinnä keltaista ja sinistä. Lisäksi Viherpajalla oli juuri nyt timanttikukkanäyttely. Niistä löytyi monenmoista väriäsävyä kaikissa sateenkaaren väreissä. Itse en vielä syttynyt orvokkeihin enkä timanttikukkiinkaan.

Viherpajan ehdoton erikoisuushan on japanilainen puutarha. Olen käynyt siellä joskus vuosia sitten, ja kirsikan kukkiessa sinne tietenkin pitäisi mennä, sillä silloinhan se on upeimmillaan. Nyt vasta muutama pikkuinen kukka oli siellä täällä avautumassa. Silti puutarhassa on aivan kiva oma tunnelmansa. Ensimmäiseksi iski vastaan yllättävä viileys ja sokkeloisen reitin takaa avautui japanilainen maisema. Vesiputouksen solina ja jokin japaniin viittaava musiikki auttoivat eläytymään aiheeseen. Kalat olivat yllättävän suuria ja niitä oli eri värisiä. Jotain viime silausta ehkä jäin kaipaamaan, mutta kokemus olisi varmasti ollut täydellisempi kirsikan kukkiessa.

Puutarhasta on kirjoitettu aika paljon muissakin blogeissa, esimerkiksi löysin Parasta puutarhassa -blogin, jossa kirjoittaja on vaikuttunut erityisesti ulkopuolen ja sisäpuolen ristiriitaisuudesta.

IMG_0470Väri- ja viherterapiaksi käynti oli oikein oivallinen. Sain siitä puhtia laittaa omat kevätasetelmat porraspieleen. Kuivuneet ja ruskeiksi muuttuneet kanervat ja havut näyttivätkin jo niin tunkkaisilta. Nyt odotellaan vain vähän lämpenemistä, että narsissit oikein avautuisivat. Niiden seuraksi voi vähän myöhemmin hankkia helmililjoja vaikkapa. Tulee kyllä sitten ruotsalainen väritys eikä mitään Suomi 100 -tyyliä.

IMG_0457Tietenkään en voinut ohittaa siemenhyllyäkään, vaikka kuinka siemenvarastot pullistelisivat jo entuudestaan. Käteen tarttui tällä kertaa violetinsinisen sävyinen tuoksuherne, jonka ajattelin laittaa kasvamaan Presidentin seuraksi. Ovat jotenkin niin samaa sävyä, että yhdistelmä voisi olla kiva. Lisäksi voi laittaa jotain toista väriä. Jos vaikka siitä rakentaisi juhlavuoteen sopivan värimaailman.

 

Puhetta purjosta
by

Puhetta purjosta

Tällä hetkellä esikasvattamistani taimista ja ylipäätään kokeilemistani kasveista vaativimmaksi taidetaan luokitella purjo. Kokeilin sitä jo viime kesänä. Aloitin silloinkin esikasvatuksen aikaisin niin kuin nytkin, mutta taimet olivat kesän alussa vielä tosi pieniä, sillä olin luultavasti pitänyt niitä liian aikaisin liian viileässä. En myöskään lannoittanut taimia. Kaikesta huolimatta muutama purjon taimi säilyi hengissä koko kesän ja kasvoi jopa pikkuisen paksuuttakin.

IMG_0145Minä en ole mikään sipulin ystävä, mutta purjo on ihan jees ja jossain tilanteissa aivan oivallinen minunkin mielestäni. Oikeastaan innostuin kasvattamaan sitä osittain siksi, että se mainitaan mm. porkkanan hyväksi kumppanuuskasviksi ja myös tomaatin kanssa se tulisi hyvin juttuun, mikä yllätti minua jotenkin. Uskalsin tarttua haasteeseen, vaikka kaikissa oppaissa mainittiin  purjon vaativuus.

Kesällä laitoin juurille ruohokatetta ja  yritin muistaa lannoittamisen muutenkin. Kasvilavan yhdessä nurkassa minulla oli siis pikkuruinen purjoviljelmä ja samaan lavaan kylvin myös porkkanoita. Satoa korjasin lokakuussa molemmista, mutta se oli lähinnä säälittävän huvittavaa. Molemmissa maku oli kyllä kohdallaan, mutta koko ja määrä oli hyvin vaatimaton. Porkkanankasvatuksen kompastuskivi lienee minulla harventaminen.

En ajatellut silti luovuttaa vielä tänäkään vuonna kummankaan suhteen. Olen aloittanut purjon esikasvatuksen taas hyvissä ajoin ja nyt minulla on jo ohuenohuita pikkupurjon taimia. Viime viikolla koulin osan puroista omiin pikkuruukkuihinsa. Olisi pitänyt aikaisemmin älytä käydä lukemassa Marttojen sivuilta hyvät vinkit purjon esikasvatukseen, mutta onneksi vieläkin ehdin ottaa käyttöön sieltä muutaman. Siellä nimittäin suositellaan taimikasvatukseen  wc- paperirullan hylsyjä, jotka laitetaan vieri viereen matalareunaiseen astiaan tai tarjottimelle.

IMG_0144Lisäksi Martat suosittelevat lannoittamista kerran viikossa ja latvomista, kun taimissa on 2-3 kasvulehteä. Latva siis nipistetään poikki kuukauden kasvuajan jälkeen. Latvominen vahvistaa juuristoa ja taimista tulee tanakoita. Tämä latvominen minun täytyy kyllä nyt varmaan harjoitella. Olen ollut vähän arkajalka latvomisessa: tuntuu niin julmalta katkaista juuri alkuun päässyt kasvu ja pelkoni on, että siihen se sitten jääkin ja kuolee koko alku.

Jatkohoito- ja säilöntäohjeetkin  vaikuttavat niin marttamaisen perusteellisilta,  että tälle sivulle pitää kyllä palata istutus-, kasvatus- ja sadonkorjuuvaiheessa vielä uudestaan. Katsotaan sitten, näkyvätkö opit sadonkorjuuvaiheessa.

Lähde: Martat. Puutarha. Purjo. http://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/sipulit-vuoden-2015-nimikkovihannes/purjo/

Keväisiä herkkuja
by

Keväisiä herkkuja

Kuka muistaa Aku Ankan toivesarjoista sen, jossa kerrotaan ensimmäisestä kevätpäivästä? Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut jo vähän kevättä ilmassa. Minua se ei silti saanut kaivamaan esiin onkia tai puutarhatyökalujakaan vielä, mutta tietty kevään henkäys tuntui ulkona. Aurinko oli sulattanut lumesta pihalle ison lätäkön ja seinänvierustan maksaruohot kurottelevat jo valoa kohti.

Paprikan ja tomaatin taimet kasvavat hurjaa vauhtia minikasvihuoneessa.  Koulin paprikat jo isompiin turveruukkuihin vahvistumaan.  Malabarinpinaatit näyttivät myös jo mielivän väljempiin oloihin. Seuraavana koulintavuorossa ovat tomaatit ja pikkuruiset hajakylvetyt rohto- ja kääpiösamettikukat. Multa vain pääsi loppumaan, joten ne saavat odottaa ensi viikkoon.

Versokasvatuksen ensimmäiset auringonkukat ovat valmiita syötäviksi.  Oikein makoisilta maistuivat minusta ja mitä ilmeisimmin myös kanista,  sillä niin nopeasti katosivat pupun poskeen. Jotenkin minua silti huvitti tämä kanin ruuan kasvattaminen, sillä versojen kasvattamiseen meni noin kolmisen viikkoa ja niiden syömiseen kolme minuuttia. Nyt on tulossa uusi satsi herneenversoja ja auringonkukkia.IMG_0113

Toinen ehdoton kanin herkku on verannalla oleva iso pelargonia. Paljeoven narahdusta seuraa pikkutassujen töminä ja saman tien ollaan taas kurkottelemassa tuoretta oksaa. Ipanasta on tullut aika taitava kurottelija.

by

Oma itsensä jo pienestä pitäen

wp-1488615885688.jpgOnpa jännittävää taas seurata pikkutaimien ensi askelia. Jo ensimmäisestä vihreän pilkahduksesta näkee, että jokaisella lajilla on omat ominaispiirteensä. Vihreää on monta eri sävyä ja sirkkalehden jälkeen kasvavista lehdissä näkyy jo selvästi, kuka on kuka. Ainakin joissakin kasveissa. Iltaisin ja aamulla tuijottelen ja ihailen pikkuruisissa taimikaunokaisia ja yritän arvailla, miten saisin niiden olon tuntumaan oikein mukavalta.

Viime keväästä viisastuneena olen hellinyt pikkutaimia lämmöllä ja valolla. Laitoin tomaatin ja paprikan taimet minikasvihuoneeseen ja sen alle lämpömaton ja ylle kasvivalon. Kylläpä ovatkin viihtyneet hyvin ja kasvavat ihan silmissä.

Tomaatit ovat parhaimmillaan kasvattamassa jo viidettä lehteä. Varret ovat tanakat ja pehmoisen nukan peittämät. Lehden vihreä on tummaa ja syvää ja liuskeinen muoto on selvästi näkyvissä, vaikka lehti onkin vielä aivan minikokoinen. Vieressä kasvaa hujottaa paprikaa. Vihreän sävy on heleämpi ja lehden muoto selkeä ja ja sileä,  mitään nukkaisuutta ei näy varressa eikä lehdessä. Tällä hetkellä paprikat taitavat johtaa korkeuskisaa.

wp-1488615895581.jpg

Malabarinpinaatin taimen erottaa punaisesta varresta ja jämäkän paksusta, tummanvihreästä lehdestä. Pinaatti näyttää kasvavan melko maltilla, sillä taimissa on vasta sirkkalehdet, tosin ne ovat melko suuret. Yhdessä yksilössä taitaa näkyä pikkuinen piikki sirkkalehden välissä. Sieltä ne lehdet ilmestyvät pikkuhiljaa.

 

Kaikkein hentoisimmat alut ovat lehtisellerissä. Piti olla tosi varovainen, kun siirteli niitä jo vähän tilavammin kasvamaan omiin pikkuturveruukkuihinsa. Joissakin näkyy jo kolmatta ja neljättä lehteä ja terhakkaasti ne kurottelevat valoa kohti. Toivottavasti ne eivät järkyttyneet liikaa eilisestä siirto-operaatiosta.

wp-1488618600078.jpgPikkuisen epävarma olen eräistä tulokkaista,  sillä nimilappujen kulkeminen mukana ei aina tahdo onnistua. Luulen kuitenkin, että pikkuruiset alut ovat ananaskirsikoita, sillä ne vaikuttavat aivan uusilta tuttavuuksista minulle. Niitä en nimittäin ole koskaan aiemmin kokeillutkaan kasvattaa.

wp-1488618663430.jpgMaaliskuu on pääsemässä vauhtiin ja nyt pitäisi tutkia, mitä uutta kylväisi. Hirvittää vain se, mihin saan kaikki mahtumaan niin kauan kuin verannossa on liian kylmä. Mutta kyllä sitä aina jotakin keksitään.