Puutarhamaailman ulkopuoliset huolet ja kasvihuoneen valmistelut ovat meinanneet niin vallata mieleni, että olen melkein unohtanut tarkkailla kukkapenkkien tapahtumia. Oli siis korkea aika tehdä kierros ja tarkistaa tilanne.  Muutamia tosi kivoja yllätyksiäkin tuli vastaan!

Erityisesti ilahduttavan yllätyksen ovat järjestäneet betoniruukkujen taakse syksyllä piilotetut sipulit. Tulppaanit tuntuvat vain kaunistuvan päivä päivältä auetessaan. En ostaessani arvannutkaan, kuinka upeita kukat tulisivat olemaan. Lajiketta en kyllä nyt ole taaskaan painanut mieleen, mutta pitää yrittää muistaa tämäkin sitten, kun on taas sipulihullutuksen aika. Tulppaanien sekaan olen näköjään ripoteltua pieniä narsisseja ja miten onkaan sattunut niin  sama värimaailma. Sopivat minusta oikein hyvin yhteen. Niitäpä tässä ihailen aamukahvien ratoksi.

Toisessa penkissä loistavat keltaisen ja punaisen hehkuvissa väreissä muistaakseni papukaijatulppaanin nimellä ostetut yksilöt. Viime syksyn  tulppaaniostokset ovat siis onnistuneet huomattavasti paremmin kuin joskus aiemmin. Myös laukkojen kukinta onnistuu nyt paremmin kuin viime vuonna. Luulen, että laukat hyötyivät kylmästä ja keväästä, sillä niiden edessä olevat kuunliljat kasvoivat hitaammin ja näin laukoille jäi enemmän tilaa kasvaa ja voimistua. Nyt laukat ovat juuri aukeamaisillaan, mutta voidaan olla, että ehdin nähdä ne auenneina ennen matkalle lähtöä.

Särkynytsydän nousee uskollisesti ruukustaan joka kevät ja on nyt parhaimmillaan. Sen punavalkoisten kukkien seuraksi sopii hienosti mansikkakukkareunus. Olen antanut mansikan villiintyä vapaasti betoniruukkuryhmän reunassa, sillä siitä on niin mukava aina napsaista ohimennen muutama mansikka suuhun. Osa mansikoista taitaa olla ihan luonnonvaroista villimansikkaa, joka on vahvistunut lannoittamisesta ja osa on ,minun istuttamaani kuulausimansikkaa, jossa on myös pieni marja.  Nyt istutin tavallista mansikkaa saman kukkaryhmän toisela puolella oleviin betoniruukkuihin. Katsotaan nyt, miten ne viihtyvät ja saanko niistä itselleni kakkumarjat tänä kesänä.

Pihan yhteen osaan olen yrittänyt luoda niittymäistä vaikutelmaa. Olen saanut hillittyä vuohenputken kasvua leikkaamalla ja kitkemällä ja nyt näyttää siltä, että siitä on ollut hyötyä. Nyt ensimmäistä kesää oli lemmikkejä ryhmissä eikä vain yksittäisinä. Samassa osassa pihaa on pieni kaarisilta ja sen luona kukkii parhaillaan kullero. Pian pitäisi myös metsäkurjenpolven aloittaa kukkiminen, villiversio kukkiikin jo.

Kesäkukkia en ole tänä vuonna ostanut kovin paljon, sillä odottelen, että samettiruusuni alkavat kasvihuoneen lämmössä kukoistaa. Sieltä siirrän ne ruukkuineen sitten ulos sopiviin paikkoihin. Ihastuin kukkakaupassa erivärisiin apiloihin ja istutin niitä samettiruusujen ja laventelin seuraksi ruukkuihin. Yksi niistä maistui makoisalta meidän pikkuriiviömme mielestä, joten se on nyt hieman parturoitu versio, mutta eiköpähän tuo siitä rupea kasvamaan.