Kuka muistaa vanhan lastenlaulun äidin kasvimaasta, raparperista ja sammakosta? Minulle se putkahti mieleen, kun sammakonpoikanen livahti ruohonleikkurin edestä viinimarjapensaan alle. Sitten päätin tutkia äidin kasvimaan ja kertoa siitä teillekin.

Kyllä sitä kelpaa esitellä nyt, kun se on juhannuksena ruohottu eli kitketty.  Jäniksetkään eivät ole tänä vuonna syöneet punajuurenlehtiä heti alkuunsa niin kuin viime kesänä. Punajuuret töröttävät niin sievästi rivissä. Sipulit ovat kasvaneet jo tosi isoiksi, vaikka ollaan täällä millä liekään vyöhykkeellä Pohjois-Pohjanmaalla. Salaatit ovat vielä melko pieniä samoin kuin porkkanat. Pinaatti näyttää tosi terhakkaalta, paljon paremmalta kuin minulla kotona. Äidin lajike on kuulemma uudenseelanninpinaattia. Täytyypä siis muistaa tuo ensi vuonna, kun valitsen pinaattilajikkeita.

Ruohosipuli on juuri alkamassa kukkia. Se on kasvanut kovasti siitä kun toinen sen mökille tuliaisiksi Iistä. Vielä komeampi on lipstikka,  melkein pensas! Siitä lähtee hieno tuoksu, kun ottaa lehden ja rutistelee sitä vähän sormien välissä, luonnon oma parfyymi. Tosin ei ehkä sopisi aivan juhlapuvun seuraksi.

Pellot ovat täynnä kukkivaa metsäkurjenpolvea tai juhannuskukkaa,  joksi sitä myös täällä kutsutaan. Sen seassa kukkii myös niittyleinikki ja koiranputki. Vielä emme raskineet niittää peltoa matalaksi, vaikka muualta vähän raivattiinkin.

Kasvimaan lisäksi äidin mökillä on paljon marjapensaita: mustaa ja punaista sekä karviaismarjaa ja vattua. Mustaviinimarjan tunnistaa helposti lehtien voimakkaasta tuoksusta. Keräsin mustaviinimarjan ja vadelman lehtiä kimpuiksi ja aion kuivattaa niistä talveksi kanille herkkua. Olen nimittäin nähnyt, että eläinkaupassa myydään heinää, johon on sekoitettu vadelmanlehtiä tai mustaherukanlehtiä.

Pihankomistuksena äidillä on täällä mökillä myös lumipalloheisi. Tänä kesänä se on täynnä kukkia eivätkä kirvatkaan ole vaivanneet sitä nyt. Valkoista kukkaa ovat täynnä myös pihlajat. Keskikesän runsaudesta on hyvä nyt nauttia, kun lopulta on lämmintäkin.