Minulla on nykyään soinut päässä joululaulu: ”Nyt sitä saa, nyt sitä saa –” , eikä ole ollenkaan kyse puurosta. Minulla on kasvihuone niin täynnä tomaatteja, että todellakin on saanut syödä vatsansa täyteen. Mies on vienyt niitä kavereilleen töihin ja minä olen jakanut niitä naapureille ja kaikille, jotka käyvät meillä. Hyviltä ovat maistuneet meidän ja muidenkin mielestä. Yksi kaveri soitti ja kysyi, voiko tulla hakemaan niitä lisää ja kun emme olleet kotona, lupasimme, että voivat käydä kasvihuoneesta niitä vapaasti poimimassa.

Minä en ole mikään säilöjätyyppi. Tykkään enemmän käydä napsimassa suoraan maasta ja puusta ja syödä suihini. Nyt ehkä täytyy miettiä, tekisikö jotain säilöntää muistuttavaa kaikille niille tomaateille, joita vielä on tulossa. Minua kiinnostaisi kuivattaa uunissa ja tehdä jotain aurinkokuivattujen tomaattien tapaista. Yhden ohjeenkin jo löysin, mutta en ole niin sanotusti vielä koppeutunut kokeilemaan sitä. Aloittaminen uudessa työssä on vienyt kaiken ylimääräisen energian tässä loppukesän sadonkorjuun aikaan.

Innostuin lopulta postaamaan aiheesta, kun purjehdus- ja puutarhaystävänikin ylisti satoni runsautta ja laadukkuutta. Luulin nimittäin, että kaikkien kasvihuoneet ovat täynnä tomaatteja eikä tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole. Vaikka voihan sitä kirjoittaa asioista, vaikkeivät ne niin ihmeellisiä olisikaan.

Ikinä en olisi voinut uskoa, että sadosta tulisi näin runsas ja että kasvihuone täyttyisi tomaattiviidakoksi. Kesä oli otollinen juuri tomaatille varmaan. Muistaisikohan sitä ensi keväänä, että taimia ei kannattaisi istuttaa kovin paljon ja että pikkuruisista taimista kasvaa tuollainen viidakko. Enpä usko! Aina sama juttu: liian paljon esikasvatusta ja liian tiheään istuttamista.

Paprikoita en kyllä saanutkaan sitten yhtään. Munakoisoja on syöty kaksi ja kaksi on tulossa vielä. Siihen olen ihan tyytyväinen, sillä olin tosi epäileväinen sen suhteen, että onnistuisin munakoisojen kanssa. Kesäkurpitsaakin on tullut jonkin verran.

Muita ilahduttajia puutarhassa ova korkeiksi kasvaneet auringonkukat ja kaunopunahatut sekä kirkkaan keltainen syyskaunosilmä. Vanhat omenapuummek notkuvat omenoita ja paljon putoaa maahankin. Jokin pihlajanmarjakoikin vähän omppuja vaivaa, mutta kauniita ovat silti. Kunpa syyskuukin olisi vielä aurinkoinen ja lämmin!