Tropiikin ihmeitä

Tropiikin ihmeitä

Olen ollut opiskelemassa toisella paikkakunnalla muutaman viikon ja ihmetellyt kaikenlaista uutta. Ensimmäisinä päivinä oli kuin kulkisi jossain ihmemaassa kuin Liisa konsanaan. Postailen faceen aina jotain ihmeteltävää.

Tämän päivän ihmeet löytyivät kasvitietellisestä puutarhasta Botaniasta. Ulkona oli harmaata ja satoi vettä mutta kasvihuoneen lamput loistivat kuin aurinko. Vehreä trooppinen ja subtrooppinen ilmasto helli, kun kuljimme huoneesta toiseen ihmetellen kasveja, kukkia ja eläimiäkin.

20180926_1732031126777936540185738.jpg

Sisäpuutarhassa asustaa nimittäin kultatöyhtökakadu Juuso, kilpikonna ja perhosia. Juuso oli oikein viehättävä, mutta ei kovin seurallisella tuulella, katseli nimittäin aina toiseen suuntaan kuin missä me olimme. Kilpikonnaakin piti etsimällä etsiä sillä se oli mennyt kukan alle nukkumaan. Perhostoiminta on siirtynyt Botaniaan konkurssiin menneeltä perhospuutarhalta 90-luvulla. Teline, jossa roikkui perhosten koteloita oli kuin taulu. Kaksi perhosta oli juuri kuntoutumassa ja muutama lenteli kasvihuoneen katossa. Jotenkin pahalta tuntui katsella niitä perhosia, jotka räpistelivät lattialla. Ammatti-identiteetti olisi velvoittanut auttamaan ne kasvin lehdelle, mutta jätimme ne kuitenkin rauhaan.

Kasvimaailman ihmeistä ihastelin erityisesti komeasti kukkivaa valtavan kokoista kiinanruusua. Minun kiinanruusullani on vielä pitkä taival päästä niihin mittoihin. Myös muita kukkivia pensaita ja puita oli virkistävää katsella sateisena syyspäivänä.

20180926_1653008879795316999971135.jpgValtavan vaikutuksen minuun teki myös neidonhiuspuu herkän vaaleanpunaisia kukkineen. Kaunista ilmiasua vielä vaikuttavampi oli sen tarina, jonka luin nimikyltistä. Siinä kerrottiin valtavasta sitkeydestä ja selviytymiskyvystä. Kuusi neidonhiuspuuta nimittäin selvisi totaalisesta tuhosta Hiroshiman atomipommin räjähdyksestä. Lähimmät puut olivat noin kilometrin päässä räjähdyksen keskipisteestä. Neidonhiuspuuta kutsutaan myös toivon puuksi ja sitä pidetään pyhänä, eikä mielestäni syyttä!

 

20180926_1720529109610342098516761.jpgMyös tuoksumaailma oli virkistävä. Erityisesti eucalyptyksen tuoksu tuntui syksyn nuhanenään oikein tervehdyttävältä. Tervehdyttävän vaikutuksen takia sitä on alun alkaenkin istutettu ympäri maailmaa. Aluksi nimittäin luultiin, että puu puhdistaa maata ja ilmaa malariaa vastaan. Totuus ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivainen mutta joka tapauksessa puuta kutsutaan myös kuumepuuksi.

 

Vierailu puutarhassa opiskelupäivän päätteksi antoi puhtia loppuviikon aherrukseen ja kasvilamppuauringoista saimme valohoitoa pimeään sadepäivään.

Huumaavaa tuoksua öisin keittiössä

Kun nälkä yllättää yöllä tai myöhään illalla, keittiössä odottaa yllätys: huumaava tuoksu täyttää koko keittiön. Isoposliinikukka (Hoya carnosa) kukkii taas! En edes muistanut tarkistaa, onko kukkia tullut lisää sen aikaisemman yhden jälkeen, mutta tuoksusta tiesin, että on. Kukka on mielenkiintoinen myös  juuri siksi, että se tuoksuu nimenomaan illalla ja yöllä. Tuoksu on hunajaisen makea ja kukkakin tihkuu mesipisaroita. Puutarha.net-sivustolla kukinto kuvataan seuraavasti:

Hohtavan vahamaiset kukat ovat vaaleanpunertavia, viisiteräisiä ja niissä on punainen lisäteriökiehkura. Ne muodostavat sarjamaisen, 12-15 kukan kukinnon. Kukat erittävät lämpimällä säällä makeita mesipisaroita.

20180716_105940

Minun posliinikukkani on jo melko iso ja vanha, noin 30 vuotta. Sain pistokkaan äidiltä, kun muutin pois kotoa.  Myöhemmin emokasvi kuoli äidiltä ja annoin hänelle pistokkaan omasta kasvistani. Posliinikukka on kulkenut mukanani monet muutot ja viihtynyt vaihtelevasti eri asunnoissa. Muutoista se aina vähän suuttuu ja mököttää eikä välttämättä kuki muuttovuonna.

Yhdessä muutossa pakkasin sen pahvilaatikkoon ja kiersin pitkät rönsyt kiemuralle laatikon päälle. Veljeni kanssa säälimme kovasti kukkaraukkaa ja yritimme saada sen nopeasti taas takaisin ikkunalle. Mies rakensi kukalle verkon, johon se voi kiemurtaa itsensä. Se ikkuna olikin tosi valoisa ja silloin portaikossa tuoksui.

Myöskään muista muutoksista se ei pidä. Multaa ja ruukkua ei kannata vaihtaa kuin tosi harvoin. Minä olen vaihtanut ruukun muistaakseni kolme kertaa koko aikana eli noin kymmenen vuoden välein. Ruukku saa olla melko pieni eikä haittaa, vaikka kastelu välillä unohtuisikin.  Ikkunaa, jossa se on, en voi pestä hetikään joka vuosi kuin päällisin puolin, sillä en raaski siirrellä kukkaa, kun siitäkään se ei tykkää.

Aluksi luulin, ettei se kukikaan koskaan. Meni nimittäin tosi pitkään ennen kuin näin siinä ensimmäiset kukat. Posliinikukasta kerrotaankin eri lähteissä, että kukkiakseen se tarvitsee valoisan paikan. Luulen, että joissakin asunnoissa se on yksinkertaisesti ollut liian pimeässä. Se kasvatti  kyllä tummanvihreitä, nahkeita ja kiiltäviä lehtiä, joissa siellä täällä näkyy valkoisia pisteitä ensin kasvattamaansa ohueen varteen.

20180716_105912

Yhtenä kesän huomasin kesälomalta palattuani, että paavalinkukkiin  ikkunalaudalle oli pudonnut kuihtuneita kukintojen jäänteitä. Siitä arvelin, että nyt posliinikukka on vihdoin alkanut kukkia ja löytänyt viihtyisän paikan itselleen. Monena kesänä olin aina poissa juuri silloin kun kukat avautuivat ja löysin palattuani vain todisteet ikkunalaudalta.

Nyt se on kotiutunut nykyiseen kotiimme, kun saamme taas nauttia sen kauniista posliinimaisista ja tuoksuvista kukista. Nyt siinä on kaksi kukkaa samaan aikaan. Yksi on jo kukkinut ja muutama näyttää olevan vielä nupulla. Posliinikukka on kuin perheenjäsen,  niin pitkän matkan se on kulkenut minun kanssani.

20180716_110004

Moporetkellä Loviisassa

Moporetkellä Loviisassa

Ajoitimme moporetkemme Loviisaan Ruusuja ja puutarhoja -tapahtumapäivälle. Mopolla retkeily on siitä kivaa, että siinä ehtii nähdä ja haistaa maisemaa aivan eri tavalla kuin autolla matkustaessa. Tienvarren päivänkakkarat ja kissankellotkin ehtii havaitsemaan varsin hienosti mopon vauhdissa. Valitsimme reitin, joka vei Järvenpäästä Loviisaan osittain aivan pikkuisia hiekkateitä. Mopolla on myös helppo pysähtyä kuvaamaan, jos näkee jotain kuvauksellista. Minusta rypsipellot ovat aina sellaisia.

Loviisassa meillä on aina tietyt paikat, joissa pitää käydä pyörähtämässä. Yksi on Laivasilta ja siellä perinnevenelaituri. Meilläkin on nimittäin vene, jonka esikuva on löytynyt tästä nimenomaisesta laiturista. Toinen paikka on Laivasillan ravintola, Cafe Saltbodan, jossa olemme jo useamman kerran nauttineet kalaherkuista. Vielä pitää poiketa Karamaloossa, vaikkei mitään ostaisikaan, siellä on ihana nauttia väriloistosta. Tänä vuonna ihastuin koreihin, joita oli kauniissa rivissä kadulla kaupan edessä. Kulkuvälineistämme johtuen kori ei kuitenkaan lähtenyt mukaamme tällä kertaa.

Puutarhoista valitsin vierailukohteiksi Villa Aaltosen ja Kuninkaanlammen. Villa Aaltonen ei tällä kertaa sykähdyttänyt mitenkään erityisesti, mutta aina iki-ihanaa mehiläistaloa voi käydä kurkkaamassa. Sen sijaan Kuninkaanlampi yllätti iloisesti. En muistanutkaan, kuinka ihana se on. Ensin piti tietenkin juoda kahvit. Ruusupäivän teemaan sopivasti kahvi tarjoiltiin ruusukupeista ja kahvin kanssa valitsimme ruusuisen ihanan vadelmamuffinsin.

Kiertelin ja katselin puutarhassa kaikessa rauhassa ja siellä täällä huomasin kaikkea kivaa. Keltaisen ystävänä ihastelin tietenkin keltaisia kukkia ja erityisen kauniisti loisti tällä kertaa päivänkakkaran näköinen, mutta kokonaan keltainen kukka. Olin tunnistavinani sen keltasauramoksi, jota kuvataan mm. hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa näyttäväksi päivänkakkaran näköiseksi kukaksi, joka kukkii heinä-elokuussa.  Luontoportin sivuilta löysin melko kattavan kuvauksen sen historiasta ja levinneisyydestä. Olen nähnyt sitä myös lähistöllä tienvarressa ja ajattelin käydä jonain päivänä sitä hakemassa sieltä myös omaan puutarhaani.

Talon emäntä tuli myös ihastelemaan kukkaa minun kanssani. Hän kertoi muistaakseni kylväneensä kukan siemenistä. Samalla hän näytti minulle muutaman oman suosikkikukkansa. Yksi niistä oli suuri vaaleankeltainen pioni, jota hän oli keväällä luullut jo kuolleeksi ja nyt se avasi ihanan kukkansa. Toinen oli pienikukkainen sormustinkukka kasvihuoneen seinustalla. Sen aaltomainen kukkavana oli todella herkkä ja viehättävä. Valo taittui siihen niin kauniisti.

Eri puolilla pihaa oli takorautaisia koristeita kukkakeppeinä. Niitä ja muita viehättäviä tavaroita myytiin kahvilan yhteydessä olevassa pienessä kaupassa. Minä ostin itselleni sakset puutarhakäyttöön ja muistoksi mukavasta käynnistä Kuninkaanlammella.

Sata vuotta puutarhanhoitoa Suvirannassa

Sata vuotta puutarhanhoitoa Suvirannassa

Avoimet puutarhat -päivään Järvenpäässä osallistui tänä vuonna 6 puutarhaa, joista valitsin kohteekseni Suvirannan, Eero ja Saimi Järnefeltin puutarhan. Olen vieraillut siellä ennenkin, mutta muistaakseni en ole saanut  varsinaista puutarhaopastusta. Avoimet puutarhat -tapahtuman nettisivuilla Suvirantaa kuvaillaan seuraavasti:

Tapahtuman ajan yleisön on mahdollista tutustua taiteilijakotia ympäröivään englantilastyyliseen puutarhaan, jota suojaavat mm. vanhat tammet, hevoskastanjat, männyt, poppelit ja pihjajat. 1900-luvun alun ihanteiden mukaisesti puutarhaan kuului koriste-, luonnonkasvien ja perennapenkkien lisäksi hyötypuutarha, marja- ja hedelmäpensaineen. Taustalla siintää Tuusulanjärvi. 

Suvirannan puutarhuri Sirpa Oksa (Keuda) piti kaksi opastusta ja kertoi puutarhan eri vaiheista, erilaisista osista, kasveista ja puutarhan merkityksestä asukkaille eri aikoina. Kävijämäärä ja opastukseen osallistujien määrä yllätti hänet täysin, sillä meitä oli ensimmäisessä opastuksessa monta kymmentä. Osallistujien määrä kertoo siitä valtavasta kiinnostuksesta, joka puutarhaa kohtaan on. Onkin onni, että  Järvenpään kaupunki päätti tammikuussa 2018 ostaa Suvirannan, niin että myös jatkossa arvokas kohde on yleisön saavutettavissa. Tähän saakka Suviranta on ollut suvun yksityisomistuksessa. Huvila on tarkoitus avata yleisölle ja muuttaa museoksi jossain vaiheessa. Nyt Suviranta on ollut avoinna yleisölle tilauksesta ja tiettyinä erikseen ilmoitettuina päivinä.

Puutarha on ollut aina tärkeä osa Suvirantaa. Kun talo rakennettiin paikalla oli avoin hakamaa eikä tontilla kasvanut yhtään puuta. Sitä on nyt vaikea käsittää, sillä joka puolella on suuria puita niin paljon, että ne varjostavat puutarhaa niin, että kasvilajisto on moneen kertaan muuttunut alkuajoista. Puista osa on istutettu melko suurina ja niiden tarkoitus oli suojata hyötytarhaa ja luoda viljelyyn sopiva mikroilmasto. Puut olivat tärkeitä erityisesti Eero Järnefeltille. Puiden määrää ja tontin kokoa on lähes mahdotonta käsittää. Puutarhaan mahtuu kaikenlaista: puistomaista avointa nurmikenttää, hyötypuutarha kasvihuoneineen, luonnontilassa olevaa osittain villiintynyttä niittyä ja rantaa, perennaistutuksia, suuria erilaisia lehtipuita, alppiruusumetsikkö ja muotopuutarha Versailles.

Saimille puutarhan rakkainta osaa olivat hyötypuutarha ja kukat. Hyötypuutarha olikin tuolloin huomattavasti laajempi ja monipuolisempi kuin nyt nähtävissä oleva. Omavaraisuus ja kauneuden vaaliminen oli taiteilijayhteisössä kunnia-asia. Siksi kasvimaan reunustalla on edelleen kauniit perennapenkit ja kasvimaallakin kasvaa krassia ja kehäkukkaa.  Järnefeltien aikana  noudatettiin vuoroviljelyn periaatetta, jotta maa pysyisi hyvänä ja kasvit tuottaisivat mahdollisimman hyvin satoa. Nyt hyötypuutarha on pieni kasvimaa, joka on aidattu jänisten takia. Lisäksi on kaksi pientä kasvihuonetta, joissa kasvaa tomaattia ja kurkkua sekä yrttejä. Kasvihuoneita ei ollut vielä Saimi Järnefeltin aikaan, sillä Saimi käytti kasvilavoja.

Hyötytarhan takana on omena- ja kirsikkapuita. Omenapuita on paljon eri lajikkeita, joista osa on hyvinkin vanhoja. Tavoitteena on, että kaikkiin omenapuihin saadaan kyltit, joista selviää lajike. Omenapuiden leikkauksessa on käytetty aivan omaa leikkaustekniikkaa, joka on melko harvinainen Suomessa. Leikkauksen ansiosta puut jäävät mataliksi ja niistä on helppo kerätä satoa. Satoa tulee tänäkin vuonna todella runsaasti, sillä puut notkuivat kypsyvistä omenoista. Lisäksi omenapuita on myös talon toisella puolella. Omenien lisäksi puutarhasta löytyy monenlaisia marjapensaita: karviaismarjoja, herukoita, vadelmia, karhunvatukoita. Herukkapensaitakin on niin runsaasti, ettei kaikkea satoa ole saatu käytettyä aina.

Puutarha on muuttunut sadan vuoden aikana paljon. Se on kehittynyt ja kasvanut kolmen sukupolven ajan, ja jokainen sukupolvi on tuonut puutarhaan oman lisänsä. Alkuaikojen avoin hakamaa oli valoisa ympäristö, aivan toisenlainen kuin nyt suurten puiden ympäröimä osittain hyvinkin varjoisa pihamaa. Kasveja on pitänyt vaihtaa ympäristön muuttuessa. Esimerkiksi ateljeen ikkunasta näkyvä muotopuutarha, Versailles, on alkuaikoina koostunut kukkivista perennoista, mutta nyt paikka on niin suuren tammen varjossa, että siinä menestyvät ainoastaan kuunliljat.

IMG_2393Perennaistutukset sijoittuvat talon ja pihan oleskelualueiden läheisyyteen, jotta niistä voisi nauttia ikkunasta katsellenkin. Silmään osuvimpia ovat varmasti upeat pionit, joita puutarhassa on useita eri lajikkeita, toinen toistaan upeampia. Osa pioneista voi olla hyvinkin vanhoja. Uudempia tulokkaita sen sijaan ovat ruusut ja kärhot, joita näkyy myös monessa paikassa, esimerkiksi heti pääsisäänkäynnin edustalla.

Myös luonnonvaraisilla kasveilla on oma tärkeä osansa puutarhassa. Oppaamme kertoi, että Suvirannassa kannattaa vierailla erityisesti keväällä, jos se on mahdollista, sillä silloin nurmikon tilalla on keltainen ja sininen kukkameri, joka muodostuu keltavuokoista ja idänsinililjoista. Kukkien annettiin kukkia ja vasta kukkimisen jälkeen pihamaa leikattiin ja tilalle kasvoi nurmikenttä. Nyt emme sitä nähneet, mutta minua ja monia muitakin ihastutti villiintynyt vaaleanpunainen varjoliljametsä.

IMG_2377

Oppaamme totesi kierroksemme loppupuolella, että tänne puutarhaan pitäisi järjestää avoimia päiviä eri vuodenaikoina ja sen mukaan, mikä kulloinkin on kukassa ja upeimmillaan. Tuon voin kyllä täysin allekirjoittaa ja toivonkin, että se voisi vielä jonain päivänä olla totta. Niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää puutarhassa oli nytkin, etten mitenkään saa kaikkea mahtumaan tähän postaukseen, mutta toivottavasti saatte tämän kautta edes pienen aavistuksen Suvirannan puutarhan ihanuudesta.

 

Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän kukkapöydässä on sen seitsemää sorttia. Luonnonkukkien kukinta on parhaimmillaan ja mehiläisten mökistä kuuluu kova pörinä. Kun istuu hiljaa voi kuulla tasaisen surinan joka puolelta, kun mehiläiset kiirehtivät kukasta kukkaan. Kasvattimehiläisten lisäksi surraavat kimalaiset ja muut pörriäiset, joita täällä maalla riittää.

 

Tein pikakierroksen äidin mökkipihamaalla ja katsoin, mitkä seitsemän kukkaa ensimmäisenä pompahtavat silmille. Kaikkein voimakkaimmin ovat esillä metsäkurjenpolven vaalean ja hieman tummemman lilan väriset kukat, jotka peittävät peltoja laajoilla alueilla koko kylän viljelemättömillä pelloilla. Täällä päin kukkaa sanottiin ennen juhannuskukaksi varmaankin siksi, että sen parhain kukinta sattuu useimmiten juhannuksen aikoihin.

 

Kaksi sen tavallista seuralaista ovat puna-ailakki ja niittyleinikki. Äiti on tarkoituksella jättänyt leikkaamatta nurmikkoa sieltä, missä näitä kukkia on. Niin minäkin teen kotona, kun leikkaan ruohoa, että jätän ajamatta sieltä, missä näen päivänkakkaraa, harakan- tai  vuohen- tai kurjenkelloa tai jotain muuta kivaa luonnonkukkaa. Mistäköhän opittu?

20180625_122132Seuraavaksi valikoin luonnonniityltä kuminan. Joku voi kuulla sitä virheellisesti koiranputkeksi, mutta onhan se täysin erilainen. Kukkaa maistamalla voi aivan hyvin tunnistaa hienon mausteisen aromin. Äiti kertoi, että oli lapsena kerännyt kuminan siemeniä omalle äidilleen, joka oli laittanut siemeniä esimerkiksi leipään.

20180625_122103Saunapolulla kasvaa villiruusu, jota en tietenkään voinut ohittaa. Sen tuoksu on niin hennon ruusuinen, että aina muistan vanhan kansanlaulun, jossa puhutaan tuoksusta mintun ja ruusun, jota tuuli kuljettaa. Minä meinasin kaivaa siitä, alun ja istuttaa omalle pihalle, mutta äiti varoitti, että se olisi niin kova leviämään, ettei ollenkaan suosittele sitä.

20180625_125720

Sen sijaan aion ottaa humalan alun, sillä tarvitsisin pergolaani nopeakasvuisen ja peittävän kasvin, joka tyytyisi kuivahkoon kasvupaikkaan. Ajattelin, että vanha maatiaislajike, joka on kasvanut uskollisesti joka kesä mökin kuistille ilman ihmeellisiä hoitotoimenpiteitä, voisi menestyä minullakin.

Luonnonkukkien seuraksi valitsin yhden istutetun kasvin, lumipalloheisin. Se on nimittäin tänä vuonna niin uskomattoman täynnä kukkia, että oksat katkeilevat kukkien painosta. Katkenneista oksista kukat pääsivät maljakkoon sisälle ja ulos sekä isän haudalle.

Eikä juttua voi tehdä ilman yhtään viittausta hyötykasveihin, joten mukaan pääsee vielä ruohosipuli, jonka sain ystävältä Iistä. Nyt voin sitä katsellessa muistella ystävääni, joka pilvenreunalta kenties näkee, miten hyvin se viihtyy äidin kasvimaan reunalla lipstikkapensaan vieressä.

Kevään ensimmäiset kylvöt

Vihdoinkin pääsen taas tositoimiin eli aloittamaan taimikasvatuksen. Viime vuoteen verrattuna olen melkein kuukauden myöhässä. Katselin muistiinpanoja ja niiden mukaan olen aloittanut joavaus tammikuussa ja kirjoitin siitä otsikolla Kevätkauden avaus Helmikuun alussa olen kylvänyt paprikaa, tomaattia, ananaskirsikkaa, malabarinpinaattia, purjoa, lehti- ja yrttiselleriä. Aikamoisella valikoimalla olen lähtenyt siis silloin liikkeelle. Nyt ajattelin aloittaa maltillisemmin ja uskon kyllä ehtiväni vielä leikkiin mukaan.

1519212586698854183106.jpg

Eilen kaivoin esiin ja huolsin esikasvatusastiat, lämpömatot ja kasvilamput, kävin   ostamassa kylvö- ja taimimultaa, vermikuliittia ja tietenkin siemeniä. Olohuoneen sisusutusmuutosten takia istutuspöytäkin on nyt paremmalla paikalla, valoisamman ja isomman ikkunan alla paraatipaikalla, josta sohva sai väistyä. Toivottavasti se vauhdittaa myös kasvua. Jotenkin tuntuu, että taidot ovat ihan ruosteessa enkä muista, missä astioissa olen ennen aloittanut kylvöt. Siksi piti ensin istua kirjoittamaan ja pohtimaan asiaa.

15192107525271052820738Nyt ovat kylvövalmiina  Tukholmasta  Rosendalin puutarhasta ostetut malabarinpinaatin (malabarspenat) ja tomaatin (frilandstomat) siemenet. Tomaattilajiketta oli tosi vaikea valita eikä minulla ollut oikein tietoa, mikä olisi sopiva, mutta kohtapa nähdään, onnistuinko valinnassani. Viime vuodesta on jäänyt pussiin myös Tiny Tim -lajiketta ja uutena kokeiluun ajattelin ottaa Supersweetia ja jännittävän näköistä raidallista Tigerellaa.

15192112115952008462733

Paprikasta kasvatin viime kesänä New Ace -lajiketta ja se oli niin vahva ja satoisa, että se säilyy ohjelmistossa ehdottomasti. Uutuuksista ihastuin Snacking Purple -nimistä paprikaa sen kauniin ja erikoisen violetin värinsä vuoksi. Siemenpussissa sitä kuvataan kauniiksi, pieneksi ja makeaksi lajikkeiksi, joka sopii hyvin kasvihuoneessa kasvatettavaksi. Olisin halunnut pieniä oransseja paprikoita, mutta en löytänyt siemeniä ainakaan vielä.

15192110147331371324699

Ananaskirsikasta sain myös kivat kokemukset viime kesänä, joten se myös säilyy ohjelmistossa. Koisot kasvoivat kasvihuoneen nurkassa melkoiseksi viidakoksi. Hedelmiä ei nyt ollut mitenkään erityisen runsaasti, mutta maisteltavaksi kyllä. Kaupaassa näin myös mansikkakoison siemenpussin, mutta ainakaan vielä se ei tarttunut mukaan.

Uutena päätin kokeilla munakoisoa, sillä näin niin monta kivaa blogipostausta siitä viime kesänä. Pois kasvatuohjelmasta ajattelin jättää purot ja sellerit. Purjojen kasvu on jäänyt melko vaatimattomaksi ja esikavatus on melko työlästä. Sellerit, varsinkin lehtiselleri, kasvoivat kyllä melkeinpä liiankin runsaasti, mutta emme saaneet käytettyä sitä, kun sen maku ei meitä niin miellyttänytkään. Ehkä keksin jotain uutta kivaa niiden tilalle.

Talven ihmemaa vai tavallinen talvipäivä

Etelän varis ihastelee pohjoisessa lumen paljoutta, valkoista maisemaa, tykkylumen maahan asti taivuttamia puita tien varressa ja huokailee talven ihmemaasta. Moni lähtee etelästä pohjoiseen etsimään joulumieltä, joulumaata, tunturia ja lunta. Moni sen löytääkin varmaan. Lumta täällä ainakin riittää, tänä vuonna sitä on erikoisen paljon ainakin paikoitellen.

Paikallisen asukkaan mielestä lunta on ehkä vähän liikaakin. Sitä on satanut melkein joka päivä. Lumipyry on tehnyt päivistä hämäriä, aurinkoa ei ole juuri näkynyt. Päivät ovat lyhyitä. Sinistä hämärän hyssyä ja valkoista kinosta vasten valkoista taivasta niin ettei erota taivasta maasta. Lumi tukkii tiet, katkoo puut sähköjohdoille, painaa katolla. Lumitöitä ja kolaamista riittää. Kun tulee suojasää ja suvikeli, tiet ja pihat muuttuvat märäksi iljanteeksi, joka pakastuessa jäätyy liukkaaksi kaljamaksi, jolla icebugien teho todella testataan.

Etelän variksen ihmetellessä winter wonderlandia alkuasukas viettää tavallista talvipäivää arkiaskareissaan, esimerkiksi lumitöissä. Mutta kyllä paikallisetkin nauttivat talvisesta kauneudesta, tosin siihen tarvitaan ehkä jotain erityistä. Tapaninpäivänä oli kuulemma paistanut aurinko ja oli ollut oikein kaunis päivä. Aurinko oli kullannut tykkylumisten kuusten latvat ja saanut kuuran kimmeltämään koivun oksissa. Hanki ja taivas hohtavat keltaisena kuin Rudolf Koivun joulukortissa.