Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän kukkapöydässä on sen seitsemää sorttia. Luonnonkukkien kukinta on parhaimmillaan ja mehiläisten mökistä kuuluu kova pörinä. Kun istuu hiljaa voi kuulla tasaisen surinan joka puolelta, kun mehiläiset kiirehtivät kukasta kukkaan. Kasvattimehiläisten lisäksi surraavat kimalaiset ja muut pörriäiset, joita täällä maalla riittää.

 

Tein pikakierroksen äidin mökkipihamaalla ja katsoin, mitkä seitsemän kukkaa ensimmäisenä pompahtavat silmille. Kaikkein voimakkaimmin ovat esillä metsäkurjenpolven vaalean ja hieman tummemman lilan väriset kukat, jotka peittävät peltoja laajoilla alueilla koko kylän viljelemättömillä pelloilla. Täällä päin kukkaa sanottiin ennen juhannuskukaksi varmaankin siksi, että sen parhain kukinta sattuu useimmiten juhannuksen aikoihin.

 

Kaksi sen tavallista seuralaista ovat puna-ailakki ja niittyleinikki. Äiti on tarkoituksella jättänyt leikkaamatta nurmikkoa sieltä, missä näitä kukkia on. Niin minäkin teen kotona, kun leikkaan ruohoa, että jätän ajamatta sieltä, missä näen päivänkakkaraa, harakan- tai  vuohen- tai kurjenkelloa tai jotain muuta kivaa luonnonkukkaa. Mistäköhän opittu?

20180625_122132Seuraavaksi valikoin luonnonniityltä kuminan. Joku voi kuulla sitä virheellisesti koiranputkeksi, mutta onhan se täysin erilainen. Kukkaa maistamalla voi aivan hyvin tunnistaa hienon mausteisen aromin. Äiti kertoi, että oli lapsena kerännyt kuminan siemeniä omalle äidilleen, joka oli laittanut siemeniä esimerkiksi leipään.

20180625_122103Saunapolulla kasvaa villiruusu, jota en tietenkään voinut ohittaa. Sen tuoksu on niin hennon ruusuinen, että aina muistan vanhan kansanlaulun, jossa puhutaan tuoksusta mintun ja ruusun, jota tuuli kuljettaa. Minä meinasin kaivaa siitä, alun ja istuttaa omalle pihalle, mutta äiti varoitti, että se olisi niin kova leviämään, ettei ollenkaan suosittele sitä.

20180625_125720

Sen sijaan aion ottaa humalan alun, sillä tarvitsisin pergolaani nopeakasvuisen ja peittävän kasvin, joka tyytyisi kuivahkoon kasvupaikkaan. Ajattelin, että vanha maatiaislajike, joka on kasvanut uskollisesti joka kesä mökin kuistille ilman ihmeellisiä hoitotoimenpiteitä, voisi menestyä minullakin.

Luonnonkukkien seuraksi valitsin yhden istutetun kasvin, lumipalloheisin. Se on nimittäin tänä vuonna niin uskomattoman täynnä kukkia, että oksat katkeilevat kukkien painosta. Katkenneista oksista kukat pääsivät maljakkoon sisälle ja ulos sekä isän haudalle.

Eikä juttua voi tehdä ilman yhtään viittausta hyötykasveihin, joten mukaan pääsee vielä ruohosipuli, jonka sain ystävältä Iistä. Nyt voin sitä katsellessa muistella ystävääni, joka pilvenreunalta kenties näkee, miten hyvin se viihtyy äidin kasvimaan reunalla lipstikkapensaan vieressä.

Kevään ensimmäiset kylvöt

Vihdoinkin pääsen taas tositoimiin eli aloittamaan taimikasvatuksen. Viime vuoteen verrattuna olen melkein kuukauden myöhässä. Katselin muistiinpanoja ja niiden mukaan olen aloittanut joavaus tammikuussa ja kirjoitin siitä otsikolla Kevätkauden avaus Helmikuun alussa olen kylvänyt paprikaa, tomaattia, ananaskirsikkaa, malabarinpinaattia, purjoa, lehti- ja yrttiselleriä. Aikamoisella valikoimalla olen lähtenyt siis silloin liikkeelle. Nyt ajattelin aloittaa maltillisemmin ja uskon kyllä ehtiväni vielä leikkiin mukaan.

1519212586698854183106.jpg

Eilen kaivoin esiin ja huolsin esikasvatusastiat, lämpömatot ja kasvilamput, kävin   ostamassa kylvö- ja taimimultaa, vermikuliittia ja tietenkin siemeniä. Olohuoneen sisusutusmuutosten takia istutuspöytäkin on nyt paremmalla paikalla, valoisamman ja isomman ikkunan alla paraatipaikalla, josta sohva sai väistyä. Toivottavasti se vauhdittaa myös kasvua. Jotenkin tuntuu, että taidot ovat ihan ruosteessa enkä muista, missä astioissa olen ennen aloittanut kylvöt. Siksi piti ensin istua kirjoittamaan ja pohtimaan asiaa.

15192107525271052820738Nyt ovat kylvövalmiina  Tukholmasta  Rosendalin puutarhasta ostetut malabarinpinaatin (malabarspenat) ja tomaatin (frilandstomat) siemenet. Tomaattilajiketta oli tosi vaikea valita eikä minulla ollut oikein tietoa, mikä olisi sopiva, mutta kohtapa nähdään, onnistuinko valinnassani. Viime vuodesta on jäänyt pussiin myös Tiny Tim -lajiketta ja uutena kokeiluun ajattelin ottaa Supersweetia ja jännittävän näköistä raidallista Tigerellaa.

15192112115952008462733

Paprikasta kasvatin viime kesänä New Ace -lajiketta ja se oli niin vahva ja satoisa, että se säilyy ohjelmistossa ehdottomasti. Uutuuksista ihastuin Snacking Purple -nimistä paprikaa sen kauniin ja erikoisen violetin värinsä vuoksi. Siemenpussissa sitä kuvataan kauniiksi, pieneksi ja makeaksi lajikkeiksi, joka sopii hyvin kasvihuoneessa kasvatettavaksi. Olisin halunnut pieniä oransseja paprikoita, mutta en löytänyt siemeniä ainakaan vielä.

15192110147331371324699

Ananaskirsikasta sain myös kivat kokemukset viime kesänä, joten se myös säilyy ohjelmistossa. Koisot kasvoivat kasvihuoneen nurkassa melkoiseksi viidakoksi. Hedelmiä ei nyt ollut mitenkään erityisen runsaasti, mutta maisteltavaksi kyllä. Kaupaassa näin myös mansikkakoison siemenpussin, mutta ainakaan vielä se ei tarttunut mukaan.

Uutena päätin kokeilla munakoisoa, sillä näin niin monta kivaa blogipostausta siitä viime kesänä. Pois kasvatuohjelmasta ajattelin jättää purot ja sellerit. Purjojen kasvu on jäänyt melko vaatimattomaksi ja esikavatus on melko työlästä. Sellerit, varsinkin lehtiselleri, kasvoivat kyllä melkeinpä liiankin runsaasti, mutta emme saaneet käytettyä sitä, kun sen maku ei meitä niin miellyttänytkään. Ehkä keksin jotain uutta kivaa niiden tilalle.

Talven ihmemaa vai tavallinen talvipäivä

Etelän varis ihastelee pohjoisessa lumen paljoutta, valkoista maisemaa, tykkylumen maahan asti taivuttamia puita tien varressa ja huokailee talven ihmemaasta. Moni lähtee etelästä pohjoiseen etsimään joulumieltä, joulumaata, tunturia ja lunta. Moni sen löytääkin varmaan. Lumta täällä ainakin riittää, tänä vuonna sitä on erikoisen paljon ainakin paikoitellen.

Paikallisen asukkaan mielestä lunta on ehkä vähän liikaakin. Sitä on satanut melkein joka päivä. Lumipyry on tehnyt päivistä hämäriä, aurinkoa ei ole juuri näkynyt. Päivät ovat lyhyitä. Sinistä hämärän hyssyä ja valkoista kinosta vasten valkoista taivasta niin ettei erota taivasta maasta. Lumi tukkii tiet, katkoo puut sähköjohdoille, painaa katolla. Lumitöitä ja kolaamista riittää. Kun tulee suojasää ja suvikeli, tiet ja pihat muuttuvat märäksi iljanteeksi, joka pakastuessa jäätyy liukkaaksi kaljamaksi, jolla icebugien teho todella testataan.

Etelän variksen ihmetellessä winter wonderlandia alkuasukas viettää tavallista talvipäivää arkiaskareissaan, esimerkiksi lumitöissä. Mutta kyllä paikallisetkin nauttivat talvisesta kauneudesta, tosin siihen tarvitaan ehkä jotain erityistä. Tapaninpäivänä oli kuulemma paistanut aurinko ja oli ollut oikein kaunis päivä. Aurinko oli kullannut tykkylumisten kuusten latvat ja saanut kuuran kimmeltämään koivun oksissa. Hanki ja taivas hohtavat keltaisena kuin Rudolf Koivun joulukortissa.

Hengähdys Hangossa

Hengähdys Hangossa

Minä kuulun niihin onnekkaisiin, joilla oli syyslomaa viime viikolla. Se olikin tarpeen, sillä koko alkusyksy on uurastettu uudessa työssä niin ahkerasti, että blogi ja puutarha ovat jääneet aivan paitsioon. Viikonlopun vierailu Hangossa oli siis enemmän kuin tervetullut hengähdys ja lepotauko.

Hangon elokuvajuhlat järjestettiin nyt viikkoa aikaisemmin kuin viime vuosina ja meinasimme jo jäädä ilman majoitusta, kun olimme hyvissä ajoin varanneet kyllä huoneen, mutta varauksemme osoittautuikin olevan väärälle viikonlopulle. Onneksi huomasimme elokuvajuhlien oikean ajankohdan ja saimme vielä muutettua huonevaraustammekin. Kani tosin piti jättää kotiin, sillä lemmikkihuonetta ei ollut enää vapaana. Toisaalta voi olla, että kani oli onnelisempi kotona kuin reissussa, ja pienet puput ikkunalaudalla saivat käydä oman kanin korvikkeesta.

 

Villa Maija oli yhtä viihtyisä kuin viime vuonnakin, kun kirjoitin jäätyneistä ruusuista. Lauantain aurinkoinen sää sai kaiken hohtamaan kullankeltaisena ja toinen toistaan kauniimmat pitsihuvilat kylpivät myöhäissyksyisessä paisteessa rantabulevardin varrella. Raikas ja kirpeä syysilma avarsi keuhkot ja mielen. Meri oli melko tyyni ja kauniin sininen. Hyisen kalseahkosta tuulesta huolimatta uskaliaimmat olivat uimassa, mutta he taisivat olla niitä, jotka uivat talvellakin.

Me kävimme  katsastamassa myös Hangon uuden kylpylän Regatta Span siltä varalta, että josko siellä voisi käydä sitten sydäntalvea piristämässä.

Aivan Kino Olympian vieressä on viehättävä ja houkutteleva kukkakauppa. Olen ihaillut sen kauniisti ulosaseteltuja kukkia joka vuosi, kun olemme käyneet Hangossa. Nyt ihastuin erityisesti skimmioihin. Kauppa oli ehtinyt mennä kiinni sillä välin kun istuimme elokuvissa, mutta viivästytimme sen verran kotiin lähtöä sunnuntaina että ehdin käväistä poimimassa skimmian mukaani. Erityisesti punertava versio kiinnitti huomioni tällä kertaa.

Skimmia on minulle aivan uusi talvikukka ja jouduinkin vähän utelemaan sen hoito- ja istutusohjeita. Etsin tietoa lisää myös netistä, kukka.fi -sivustolta ja sain selville, että se on lähtöisin Japanista tai Kiinasta. Sitä käytetään paljon myös kimpuissa leikkokukkana ja sillä tavalla se on myös minulle ehkä tutumpi kuin ruukussa ulkokukkana. En tiedä, miten se mahtaa selvitä pakkasista, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

IMG_1912

Hengähdyshetket Hangossa antoivat minulle niin paljon virtaa, että sain vihdoin tartuttua istutuslapioon ja sipulit pääsivät kuin pääsivätkin maahan ennen ensimmäisiä pakkasia ja sainpa kerrottua kuulumisia teillekin pitkästä aikaa. Kerron lisää istutuspuuhista seuraavassa postissa. ❤

 

Kukkaseppeleitä juhlijoille

Kukkaseppeleitä juhlijoille

Bongasin facebookin tapahtumista mahdollisuuden päästä tekemään kukkaseppeleitä ja tartuin oitis tilaisuuteen. Kukkatreffit järjesti Järvenpään kukkatalo 3.8. torstaina ja treffien tarkoitus oli opetella tekemään nopeasti kukkaseppele tai -kranssi, jotta voisi toimia avustajana Järvenpään juhlaviikonlopun kukkatreffeillä 13.8. sunnuntaina klo 11 – 15.

Viikonloppuna  12.8. – 13.8. Järvenpäässä juhlitaan yhdessä Suomen 100 vuotta!
Sunnuntaina Järvenpään Rantapuistossa järjestetään ulkoilmakonsertti, jossa esiintyy muun muassa Saara Aalto. Juhlan kunniaksi järjestetään työpaja, jossa tehdään yhdessä kukkaseppeleitä klo 11.00 alkaen.  Tavoitteena on tehdä yhteensä 1000 seppelettä yhdessä yleisön kanssa. Samalla tavoitellaan myös kukkakranssien teon Suomen ennätystä. Asiasta kertoo lisää opastajamme Saija Sitolahti tapahtuman facebook-sivun videolla. Käypä vilkaisemassa!

Opastusinfoon osallistui kymmenkunta innokasta vapaaehtoista kaunokaista. Järvenpään kukkatalon Saija Sitolahti kertoi aluksi idean, näytti materiaalit ja  teki mallisuorituksen, joka sujui ammattilaiselta aivan suit sait sukkelaan. Nopeasti olisi tarkoitus tehdäkin kransseja yleisön kanssa, jotta Suomen ennätykseen ja 1000 kukitukseen päästään.

Kukkaseppeleeseen tarvitaan rautalankaa rungoksi, köynnösmäistä kasvia pohjalle, ruusun terälehtiä, pieniä kukkia, kuten päivänkakkaroita, tulilatvan kukkia tai mitä tahansa kaunista kukkaa. Nyt ei ole tarkoitust tehdä runsasta seppelettä, kuten esimerkiksi perinteinen voikukkaseppele vaan kevyt ja ilmava kranssi, jossa on vähän vihreää ja ripaus kukkaisuutta.

IMG_1759Kranssin tekeminen aloitetaan leikkaamalla sopivan pituinen kappale metallinauhaa. Sen ympärille kiedotaan rautalangan avulla kevyesti köynnöstä, joka voi olla esimerkiksi murattia tai vaikkapa hiirenvirnaa tai jos haluaa runsaamman ja vihreämmän pohjan voi käyttää esimerkiksi villiviiniä. Köynnökseen liimataan kukkaliimalla ruusunterälehtiä ja pieniä kukkia. Ja voilà kranssi on valmis. Tekemällä rautalankaan pienet koukut molempiin päihin saa helposti kranssin kiinnitettyä päähänsä. Sitten onkin valmis juhlimaan!

Jos ei halua sotkea hienoa kampaustaan, seppeleen voi pujottaa vaikka kaulaan tai kieputtaa kranssin rannekoruksi.

Tule siis sinäkin tekemään juhlakranssi itsellesi 13.8. sunnuntaina klo 11 – 15 Järvenpään rantapuistoon. Me avustamme sinua!

Heinäkuun hempeyttä

Heinäkuun hempeyttä

Pihakierroksen väripaletti yllätti minut: löysin nimittäin niin paljon hempeitä sävyjä kukistani tänä vuonna. Yleensä pidän kukissa ja kaikessa muussakin kirkkaista, syvistä tai murretuista väreistä ja keltaisen ja oranssin sävyistä enemmän eivätkä valkoinen tai vaaleanpunainen ole koskaan kuuluneet lempiväreihini.

 

Pelargonioihin olen valinnut ruusunnuppupelargnian hempeistä hempeimmän ruusunpunan. Kuunliljat ja kosmoskukatkin sopivat niin sävyisästi tähän vaaleaan sarjaan. Ahkeraliisan ruusumainen kerrottu kukka myös toistaa samaa sävyä. Se näkyy ylemmän kuvan koriamppelissa. Se ja perinteinen vanha pelargonia ovat peräisin tädiltä saaduista pistokkaista.

Valkoista olen pitänyt liian kliinisenä ja mitäänsanomattomana ja vaaleanpunaista liian hempeänä minun makuuni. Tänä vuonna oli jostain syystä valinnut kesäkukkiini melko paljon vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyisiä kukkia. Näiden kuvien ja kuvailujen kautta on hyvä jättää hellät jäähyväiset heinäkuulle ja siirtyä elokuun dramaattisempiin sävyihin ja tunnelmiin.

Perjantain (28.7.) Hesarin juttu Meilahden ruusutarhasta innosti meidät retkelle ruusuja katsomaan. Hauskaa oli myös se, että itse ajattelin juttua lukiessani, että voisipa poiketa tuollakin, kun en ole koskaan siellä aiemmin käynyt, mutta en ehtinyt sitä ehdottaakaan, kun armaani jo ehdottti moporetekeä pääkaupunkiin. Jutussa kerrotaan, että ruusujen kukinta on tänä vuonna noin pari viikkoa tavanomaista myöhässä ja suositeltiin vierailua Helsingin kolmessa ruusutarhassa: Meilahden ruusutarhassa, Talvipuutarhassa ja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

En tiedä, ovatko jutun kaksi muuta ruusutarhaa upeammassa kunnossa kuin Meilahti, mutta minä odotin jutun perusteella vähän upeampaa loistoa. Aika suuri osa oli jo kukintansa ohittanut tai loppuvaiheessa. Jutussa kyllä kerrotaankin, että pimpinellaruusut ja muun muassa Tove Jansson on kukkinut jo kesäkuussa, samoin kuin keltaiset Harrisonin ruusut, joita pitäisi kyllä ensi vuonna muistaa käydä katsomassa ajoissa.

Mutta kyllä siellä oli kaunistakin katsottavaa ja ihanan huumaavaa ruusun tuoksua. Minulle tulikin heti ruusukuume ja aloin miettiä, minkä ihanan tuoksuvan ruusupensaan vielä istuttaisin ristinummiruusun ja juhannusruusun seuraksi. Yksi jännittävimmistä ja erikoisimmista oli apteekkarinruusu, mutta ehkä en sittenkään sitä haluaisi itselleni.

IMG_1727 (2)

Korallikeijua ja kosmosta ihailemassa Sapokan vesipuistossa

Meripäivät houkuttelivat meidät viikonloppuna Kotkaan ja saimme mahdutettua vierailuun myös vähän puistokävelyä. Kotka tunnetaan puistokaupunkina ja Kotkan matkailusivuilla kerrotaan, että viiden kilometrin kävelylle Kotkansaaren ympäri mahtuu 9 eri puistoa: Sapokan Vesipuisto, Katariinan Meripuisto, Sibeliuksenpuisto, Isopuisto, Veistospromenadi, Palotorninvuoren puisto, Yrttipuutarha Redutti-Kotka, Fuksinpuisto ja Toivo Pekkasen puisto. Näitä kaikkia emme kiertäneet, mutta Sapokan vesipuistoa ei voi ohittaa, jos Kotkassa käy. Itselleni paikka oli jo ennestään tuttu, mutta se ei vähentänyt puiston viehättävyyttä.

IMG_1557.CR2Kotkan kaupungin sivuilla on kattava esittely puistoista ja siellä kerrotaan muun muassa, että Sapokan vesipuisto on nimetty Sapokanlahden mukaan ja se taas johtaa venäjän kielen sanaan saapas, jonka muotoa lahti muistuttaa. Puiston kunnostaminen on aloitettu 1990 ja puiston pääsuunnittelijana on toiminut Heikki Laaksonen. Kasvien lisäksi puistolle tuovat omaleimaisuutta vesiputous ja lammet sekä kivilajipuisto putouksen huipulla. Iltavierailun aikana kannattaa kiinnittää huomiota myös valaistukseen. Minä olen käynyt puistossa vain päivällä, joten en osaa kertoa valaistuksesta sen enempää.

IMG_1574.CR2

Puiston kasvillisuus on monipuolinen ja eri aikaan puiston eri osat korostuvat sen mukaan, mitkä kasvit ovat näyttävimmillään juuri silloin. Alppiruusut ja atsaleat ovat varmasti olleet upeat kukkivina, nyt niitä ei juuri huomannutkaan putouksen lähellä. Huomio kiinnittyikin erityisesti putoukseen itseensä. Vesi on ihmeellinen elementti, joka rauhoittaa ja lumoaa ja vangitsee katsomaan. Lammen rannalla kukkivat kauniisti kurjenmiekat. Kasveista, lähinnä puista ja pensaista, on hyvää tietoa samaisilla Kotkan kaupungin ylläpitämillä sivuilla. Sieltä löytyy tietoa myös kultasateesta, johon ihastuin Gotlannin retkelläni. Nyt kultasade oli ohittanut kultaisen loistonsa ja siitä muistona roikkuivat vain kuihtuneet kukat.

Tällä hetkellä parhaiten kukassa olivat maksaruohot ja muut kuivassa rinteessä viihtyvät kasvit. Minä kiinnitin huomiota erityisesti pääskynmaksaruohon keltaiseen ja ajuruohon lilaan mattoon. Nyt odottelen omassa pihassani ajuruohon kukkimista, tosin alue ei ole ollenkaan niin laaja kuin Sapokassa. Korallikeijunkukka oli minulle uusi tuttavuus ja niin viehättävä, että nappasin taimen mukaani kukkakaupasta heti tällä viikolla, kun satuin sellaisen löytämään. Kokeilen josko se viihtyisi myös minulla paahteisella paikalla olevassa kukkapenkissä, johon en ole oikein vielä löytänyt oikeita kasveja.

Puiston kasveissa on nimikyltit, jotka helpottavat kasvien tunnistamista  ja erityisesti silloin niistä on apua, kun miettii kasvin nimeä ja haluaisi saada siitä lisää tietoa tai haluaa saada kasvin omaan puutarhaansa. En olisi itse ymmärtänyt ostaa korallikeijunkukkaa, jos en olisi nähnyt sitä puistossa. Kesäkukkaistutuksissa  loistivat minusta kaikkein kauneimpina valkeat kosmoskukat.

Kosmoskukka on yksi  minun tämän kesän uusista tuttavuuksistani. Kasvatin sitä siemenestä ja yllätyin, kuinka kaunis se onkaan. Yllätys oli myös se, että kaikkein parhaiten kukoistavat ruukkuistutukseen laittamani taimet. Nyt odotan vielä kerman vaalean kosmoksen kukkimista. Toivotaan, että sekin vielä innostuu kasvamaan yhtä komeaksi kuin vaaleanpunainen siskonsa.