Rubiininpunainen auringonlasku ja Kilimanjaron valkea

Rubiininpunainen auringonlasku ja Kilimanjaron valkea

Kukilla tai niiden lajikkeilla on joskus mahtavia ja mielikuvia herättäviä nimiä. Tänä vuonna valitsin muutaman aivan nimen perusteella. Minulla on ollut jo monta vuotta auringonkukkia laatikossa keittiöterassin edessä. Tänä vuonna yksi auringonkukkalajikkeista on Ruby sunset -niminen. Väri on kyllä uskomattoman erikoinen. Olisin olettanut sitä kuvauksen perusteella hieman punaisemmaksi, mutta hieno ja erikoinen on myös tuollaisena ruskehtavanakin. Tänä vuonna auringonkukkien kanssa on vain ollut ongelmana tuuli. Monta ehti jo katketa ennen kuin saatiin tuettua.

Samettiruusuissa olen tähän asti pitäytynyt vain kääpiö- ja ryhmäsamettikukissa enkä ole niin välittänyt isoista samettikukista. Tänä vuonna innostuin kuitenkin ottamaan esikasvatukseen isoakin samettiruusua hienon nimensä takia. Lajikkeen nimi on Kilimanjaro white. Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa siitä kerrotaan, että se on kerrottu, vaniljanvalkoinen kaunotar, joka muistuttaa neilikan kukkaa. Kukinta on alkanut melko hitaasti, mutta komea se on ruukussa, kun korkeutta on varmasti se luvattu 45 cm. Nyt ensimmäiset kukat alkavat avautua. Täytyy sanoa, että se on kyllä hieno ja taitaa päästä esikasvatuslistoille jatkossakin.

Ryhmäsamettikukat vievät meidät Espanjaan ja mieleen tulee flamenko tanssijan röyhelöhelmat. Valitsin nimittäin lajkikkeeksi Spanish brocaden, jota kuvataan Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa mahonginpunaiseksi kullankeltaisella reunuksella. Ne ovat olleet vaihtelevaa säätä kestäviä ja todella runsaskukkaisia tänäkin kesänä. Eipä kalpene nimessään myöskään tiikerin silmä, Tiger eyes. Sitä kuvataan huomiota herättävän hurmaavaksi ja minut se ainakin on hurmannut kyllä.

Sagalund ja kansakoulun opettajan unelma

Sagalund ja kansakoulun opettajan unelma

Kyllä kesälomareissuun pitää ainakin yksi puutarhakohde saada aina mahtumaan. Tämän kesän reissu rakentui Bengtskärin majakan ympärille ja retken lähtöpiste, Kasnäs, oli suunnittelun alkupisteenä. Siihen ympärille aloin sitten rakennella muuta ohjelmaa. Lueskellessani oppaita ja matkailuvinkkejä silmiini sattui maininta Sagalundista Kemiön saarella. Niinpä valmistelin miestäni, että paluumatkaan osuu sitten yksi puutarhaan ja kukkasiin liittyvä tutustumiskohde.

Minä kiinnostuin eniten digimateriaaliosion videosta, joka kertoo Nils Oskar Janssonin unelmasta. Videon kerronta alkaa näin: ”Sata vuotta sitten asui Kemiössä mies, Nils Oskar Jansson, jolla oli unelma. Harva uskaltaa toteuttaa haaveensa.” Tämä lause sai minut kiinnostumaan asiasta entistä enemmän ja ottamaan selvää, mikä oli Janssonin puutarhaan liittyvä haave.

Jansson oli Linnén suuri ihaillija jo pienenä poikana ja kirjoitti hänestä koulussa aineen, joka sai opettajankin melkein kyyneliin. Linnén kuva ja kaunis vanamonkukkataulu löytyvät museosta edelleen. Esittely videolla kerrotaan kiinnostavasti Janssonin suhteesta kasvitutkijaan. Kannattaa katsoa ja kuunnella itse, en spoilaa enempää. Sivustolta löytyy Sagalundista paljon tietoa ja muutenkin museon nettisivut ovat vallan hienot. Sieltä saa hyvän yleiskuvan vierailun pohjaksi ja sitten paikan päällä osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin.

Jansson toimi Vretan koulussa opettajana ja hänen haaveensa oli perustaa alueelle museo. Alueella sijaitsevat rakennukset on tuotu eri puolilta Kemiön saarta ja ne edustavat eri aikakausia ja elämän eri puolia. Kiinnostavimpia olivat minusta Tjuda Pedagogi, jossa esitellään entisajan koulua hiekkaan kirjoittamisesta lähtien; Käräjätalo, jossa on esillä muun muassa suden pyytämisvälineitä ja tietysti Janssonille itselleen ja hänen kollegalleen Adelelle rakennettu Villa Sagalund.

Ulkomuseon lisäksi Jansson haaveili kasvitieteellisen puutarhan perustamisesta. Sagalundin museopuutarhasta löytyykin edelleen paljon harvinaisia kasveja nimikyltteineen. Ruusutarhasta tapasin myös tuttuja, kuten ristinummiruusun, joka ei kyllä kukkinut juuri vierailuni aikana. Kiinnostava oli myös Tarja Halosen nimikkoruusu, jonka olisin mielelläni nähnyt kukassa. Puutarhassa on myös käytäviä, penkkejä ja pöytäryhmiä sekä koristeita, jotka kuuluvat puutarhaan oleellisena osana. Puutarhan tunnuskasvi juhannuspioni oli myös jo ohittanut kukinnan. Siitä kerrotaan nettisivuilla näin:

” ’Juhannuspioni’ kuuluu museopuutarhan alkuperäiseen lajistoon. Se on tuotu Sagalundiin 1887-1895 Kirkonkylän pappilasta ja kasvaa edelleen alkuperäisellä paikallaan. ”Juhannuspioni”, paikalliselta nimitykseltään bondpion, on yleinen Kemiönsaaren vanhoissa puutarhoissa.”

Opettajana minua kiinnosti tietenkin myös pedagogiikka, jota Jansson harjoitti. Jansson nimittäin halusi opettaa puutarhanhoitoa myös lapsille. Oppilaiden kanssa hän raivasi koulun alueen, istutti puita ja kasveja. Hän perusti koulun alueelle kasvimaan, ja jokainen oppilas sai oman palstan ja kukkamaan, jota sai hoitaa. Jokaisella oppilaalla oli omat työkalut ja kärry, jossa saattoi kuljettaa niitä sekä multaa ja roskia. Lasten piti esitellä omat palstansa ja työkalunsa niin sanotussa katsastuksessa, joka pidettiin keväällä koulun kentällä. Sagalundin Lastenkulttuurikeskus jatkaa koulukasvimaatoimintaa kaikkien Kemiönsaaren koulujen kanssa osana saaren kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Nettisivuilta löytyy myös ”Kädet multaan” opas koulukasvimaatoimintaan. Oppaan on julkaissut lastenkulttuurikeskus. Olisipa hauskaa joskus päästä itse mukaan toteuttamaan tämänkaltaista toimintaa.

Alueen tunnelma on aistittavissa vahvasti Villa Sagalundin sisustuksessa erityisesti Adelen puolella. Ihastuin kalusteiden ja sisustuksen lisäksi myös pelargoniaikkunaan pitsiverhoineen. Voisin hyvin kuvitella Adelen nyppäämässä kuihtunutta kukkaa ja istahtamassa keinutuoliin tai sytyttämässä vihreää lamppua ikkunan edessä eläkepäivinään.

Museossa toimii kiva kahvila, Café Adèle, jossa oli maukas kalabuffet sekä museokauppa, jossa myytiin kaikkea ihanaa nostalgista lastenkulttuuriin liittyvää tavaraa, kuten uusvanhoja leluja ja pelejä. Yläkerrassa oli apteekkimuseota ja muuta hauskaa nähtävää.

Summa summarum siis on vahva suositus: kannattaa vierailla Sagalundissa, jos liikkuu Kemiönsaarella!

Lähteet:

Sagalundin museon nettisivut osoitteessa https://sagalund.fi/fi/tervetuloa/

Avoimet puutarhat 2020: Kukkaloistoa, kiviä ja kanoja

Avoimet puutarhat 2020: Kukkaloistoa, kiviä ja kanoja

Tänä vuonna kiersimme ystäväni kanssa kolme puutarhaa Uudellamaalla. Kohteiksi valikoituivat Nummelan tilan puutarha Nukarissa, Hedda Paippisissa ja Näsis Sipoossa. Ensimmäisenä vierailimme minulle jo ennestään tutussa Nummelan tilan puutarhassa, josta kirjoitin tarkemmin viime vuonna blogissani. Paikka oli aivan yhtä viehättävä ja kiinnostava kuin muistin. Juustokakku oli suussasulavan ihanaa ja talon emäntä niin vieraanvarainen ja ystävällinen. Tänä vuonna kiinnitin huomiota yleiskuvaa enemmän yksittäisiin kukkiin. Erityisesti katseeni kiinnittyi erikoisen värisiin akileijoihin. Olin lukenut jonkin jutun akileijoista vähän aikaa sitten ja ehkä juuri siksi bongasin ne kaiken muun ihanuuden joukosta.

Katsottavaa oli paljon ja siksi kiersimme pihan kaksi kertaa. Toisella kierroksella silmä löysi aina jotain uutta katsottavaa, kuten tämän kaunokaisen, jonka nimen jo unohdin.

Toinen kohteemme, Hedda, sijaitsee Paippisissa, Pornaisten tien varressa. Saimme siitä vinkin naapuriltamme, ja se olikin hyvä vinkki. Puutarhan yleisilmeen keskeinen elementti ovat kivet ja kivimuuri, joka näkyy tielle. Molemmat huomasimme heti paikalle saavuttuamme, että olimme monta kertaa ihailleet paikkaa tieltä ohi ajaessamme. Nyt oli tosi kiva päästä kurkistamaan kivimuurin taakse.

Ensimmäiseksi lähdimme astelemaan kivistä polkua ja yhtäkkiä huomasimme olevamme Kreikassa! Syvennyksestä avautui kreikansinisellä sisustettu huone ja sininen viinikellarin ovi. Kun olisi laittanut vielä soimaan kreikkalaista musiikkia, olisi hyvinkin voinut huijata itseään ja matkustaa Kreikan tavernoihin. Puutarhan omistajat Hedvig ja Pentti Halén kertovatkin pitävänsä kreikkalaisesta tunnelmasta ja ovat matkustelleet Kreikassa paljon. (Sipoon Sanomat 2019).

Toinen ehdoton katseenvangitsija puutarhassa on lampi, jossa on puro ja vettä kaatava tyttö -patsas. Meidän onneksemme myös lumme oli juuri kauniisti kukassa. Puron ja suihkulähteen äänet olivat ihanan rauhoittavat.

Muitakin kauniita astetelmia löytyi puutarhasta sieltä täältä. Lintujakaan ei ollut unohdettu, vaan niille oli kaunis vesiallas. Kaivojen ympärille oli tehty kauniit kukkaistutukset ja muuria koristi kukkakimppu kastelukannussa. Minua ilahduttivat myös keltaiset ruusut ja muut kauniit keltaisen sävyt. Huomasimme myös kukkineen kultasateen ja kuvittelimme mielissämme, kuinka upea se on ollut täydessä kukassa.

Kiviaita tai muuri, joka ympäröi pihaa on itsessään upea. Sen päällä kukkiva keltamaksaruoho oli komeimmillaan ja saniaiset olivat valloittaneet varjoisan puolen ihanasti. Koko puutarhassa oli hienosti yhdistelty rakennettua ympäristöä, sommittelua ja asetelmia, patsaita ja toisaalta luonnollisuutta. Luonnonmukaisuutta edusti kukkimaan jätetty päivänkakkaraketo talon edustalle. Vuosien työ ja rakkaus puutarhanhoitoon näkyi ja teki meihin vaikutuksen.

Kolmas kohteemme löytyy Sipoosta myös. Puutarhapäivän teemasivustolla paikkaa kuvaillaan näin:

”Näsiksen tila on vanha rälssitila 1600-luvulta. Nykyinen talo, navetta ja pihapiiri ovat 1800-luvun lopulta. Maalaismaisemissa Linnanpellon kylässä sijaitseva pihapiiri tarjoaa perinneperennoja, runsaan keittiöpuutarhan, eläimiä ja elämyksiä maaseudulla.”

Ihastuimme paikan kauniiseen hyötypuutarhaan, jossa kukkivat kehäkukat, vilkkuivat mansikat ja rehotti tilli. Hyötytarhaa kiersi viehättävä lauta-aita. Puput ja kanat piti käydä myös tarkistamassa, ja kanalasta kuului somaa piipitystä, kun pikku kanat vielä harjoittelivat kananelämää. Talon perinneväritys ja arkkitehtuuri viehätti minua myös kovasti. Ehkä meitä jo painoi vähän väsymyskin, joten vierailumme Näsiksessä jäi melko lyhyeksi.

Keltasauramot ja päivänkakkarat

Keltasauramot ja päivänkakkarat

Kahden päivän rankkasateiden jälkeen piti tehdä tietenkin tarkistuskierros puutarhassa. Ainakin auringonkukat kärsivät sateesta ja tuulesta ja ainakin yksi meni poikki tukemisyrityksistäni huolimatta. Ostin tilalle pari matalaa lajiketta lohdutukseksi. Auringonkukkien kanssa minulla on muutenkin ollut huonoa onnea tänä vuonna. Ensimmäiset kylvöt eivät itäneet, vaikka yleensä auringonkukka on niin varma itäjä.

Sadepäivät paljastivat samettiruusujen kestävyyden. Samettiruusu on siitä kiitollinen kukka, että se kukkii säästä huolimatta ja kestää niin paistetta kuin sadetta. Tänä vuonna taimia tulikin kasvatettua niin runsaasti, ettei paljon muita kesäkukkia olekaan. Kaikissa penkeissä ja ruukuissa on samettikukkia. Nyt eniten taitaa olla Tiger eyes -lajiketta. Kasvihuoneessa on kääpiösamettikukkaa ja Lemon gemiä on nyt eniten. Olen aiemmin pitäytynyt vain kääpiö- ja ryhmäsamettikukissa, mutta nyt ystäväni saivat minut innostumaan kokeilemaan myös isosamettikukkaa. Kukan pitäisi olla valkoinen, mutta nyt vielä odotellaan nuppujen kehittymistä.

Yhdessä asiassa olen pihallani ajan hermolla ja kerrankin trendikäs. Yksi pihan osa on nimittäin pyhitetty pörriäisille. Olen kylvänyt useana vuonna päivänkakkaraa ja nyt odotus palkittiin. En siis ole voinut leikata nurmikkoa, koska päivänkakkarat ovat valloittaneet alueen kokonaan. Lisäksi siinä kasvaa apilaa, ja uuden kirsikkapensaan juurelle kylvin veriapilaa ja hunajakukkaa sisältävän siemenseoksen. Lyhtypylvään ympärille ripottelin kesäkukkaseoksen ja nyt sieltä pikistävät muun muassa ruiskaunokit.

Yksi kesän ilahduttaja on keltasauramo, jonka jo luulin menettäneeni. Olen kerran siirtänyt sitä tienvarresta ja muistelen myös kylväneeni sitä joskus. Luulin, jo ettei kylvö onnistunut eikä istutus kantanut kuin sen vuoden, mutta nyt ilokseni se ilmestyi uudelleen kaarisillan pieleen. Yksinkertaisuudessaan kukka on minusta niin täydellinen ja kaunis, että toivon sen nyt myös siementävän itse ja säilyvän. Tosin on pieni pelko, että koko alue jää tien alle, jos naapuritontti myydään, mutta sitten täytyy keksiä jotain uutta.

Kesä alkaa olla rehevimmillään ja kasvu kiihkeimmillään. Sen näkee kasvihuoneessa tomaatin raakileina, ananaskirsikan kukkimisena ja samettikukkien loisteena. Lavoissa kesäkurpitsat kukkivat ja sormenpaksuisia kurpitsoitakin näkyy jo muutama. Taisin sittenkin istuttaa jättikurpitsankin lavaan, vaikka tarkoitus oli istuttaa se avomaalle. Jotenkin ovat päässeet taimet ilmeisesti sekoittumaan. Kohta saa nauttia sadosta yllin kyllin.

Venni ja pupulan viherkatto

Venni ja pupulan viherkatto

Pihalle on tänä keväänä ilmestynyt muutamia uutuuksia. Viime keväänä laitettiin uusikisi kaarisilta ja nyt on sitten jotain muuta.

Portille kunnostettiin kesken jäänyt tuulimylly, joka sai värityksensä talomaaleista. Samoin kunnostin vanhan lyhdyn, jonka löysin kirpputorilta. Alunperinkin se oli keltainen, mutta sävy oli enemmän sitruunankeltainen kuin nyt. Hyvin se silti istuu talomaalinkeltaisenakin.

Seuraavaksi ryhdyttiin rakentamaan kaneille ulkoaitaukseen mökkiä. Sisään pääsee ikkunoista ja lattian kautta mökin alta. Katolle kylvettiin ruohoa, apilaa, krassia ja vesikrassia. Naapureiden pääsiäisruohot pääsivät myös uusiokäyttöön sen jälkeen, kun kanit olivat syöneet ne kertaalleen. Nyt malttamattomana odottelen, miten viherkatto alkaa kasvaa. Parhaimmillaan se on varmaan sitten, kun apilat kukkivat ja jos krassit pääsevät kukkimaan asti. Pidän vielä hallaharsoa itämisen edistämiseksi eikä katolle ole tehty vielä kaneille ramppia, jotta kasvu ehtisi kunnolla käyntiin ennen kuin se syödään.

Päätin nimittää talon Pupulaksi. Koristeeksi seinään askartelin viinipullon korkeista ja rikkoutuneesta muumilautasesta koristeen. Mietin, että ehkä kirjailen vielä Ipan ja Oden nimet sydämen ympärille jossain vaiheessa. Kyllä sitten kelpaa pupujen asustella uudessa mökissä kesäpäivinä. Vähän on jo käyty tutustumassa mökkiin.

Pihan perälle grillimökin ja hyötypuutarhan vartijaksi asettui asumaan Venni. Naapuri siivosi varastoaan ja tarjosi kipsipäätä minulle kysyen, löytäisinkö sille paikan vaikka kasvihuoneen liepeiltä. Minä lupasin etsiä! Nyt pää on paikoillaan vanhaan omenapuuun rakennetun ikkunankehysten ja kukkalautojen kanssa. Ikkunakehyskin on muuten samalta naapurilta saatu, joten kiitos vain! Nyt vain odotellaan kesää, että saan kukkaset vielä kehyksen ympärille kaunistamaan asetelmaa. Ainakin kosmoskukkaa, tuoksuhernettä ja samettikukkaa on siihen tuloillaan jo kasvarissa.

Sitten mietin, että pitäähän rouvalla nimi olla. Minäpä pyysin nimiasiaan apua facebookissa ja sainkin hyviä ehdotuksia. Päädyin sitten Päivin ehdotusta muokkaamalla nimeämään rouvan Venniksi. Päivi kertoi, että Venus on myös puutarhan ja kasvien jumala ja siitä minä väänsin nimen vähän suomalaisempaan ja maalaisempaan muotoon. Vennistä tulee mieleen myös melkein naapurissa asunut Venny Soldan-Brofelt. Puutarhatöissä Venny ei tainnut tosin olla niin innokas kuin naapurien rouvat Aino, Maija ja Saimi.

Kasvihuoneessa tungosta

Kasvihuoneessa tungosta

Kevät etenee taas niin hirmuista vauhtia, ettei tahdo perässä pysyä. Puuhaa riittää pihassa ja kasvihuoneessa ja illallakin miettimistä niin, ettei meinaa uni tulla, kun uutta prjojektia on aina mielessä tai keskeneräiset vaivaavat mieltä.

Eilen sain istutettua kaikki tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Parprikat ja chilit, joita on vain muutama, istutin jo edellisillä viikoilla. Joka välissä on tietenkin samettikukkaa, joita on kolmenlaisia: rohtosamettikukkaa eli samettirakuunaa, kääpiösamettikukkaa (lemon gem) ja ryhmäsamettikukkaa lavan reunalla. Minä uskon vahvasti samettikukkien tuholaisia torjuvaan voimaan ja ovathan ne myös kauniita.

Olen lämmittänyt kasvaria öisin patterilla, joten kasvu on pysynyt hyvässä vauhdissa, kun lämpötila ei ole laskenut paljon alle kymmenen asteen öisinkään. Nyt päätin laittaa taimet vähän eri järjestykseen niin, että paprikat ja chilit saisivat enemmän valoa. Tomaatit tahtovat kasvaa niin isoiksi, että varjostavat. Ananaskirsikat sijoitin yhteen laatikkoon uloimpaan kulmaan, jotta veisivät tilaa ja valoa vain sieltä. Katsotaan nyt, ehkä loppukesästä minulla on samanlainen viidakko kuin ennenkin.

Tänä vuonna tomaatteja on vain kahta lajia: rosellaa ja submarinea, ellen sitten laita ulkona olevaan tomaattikaappiin frilands tomaattia. Tigerellaa piti laittaa myös, mutta siemenpussi hukkui kylvövaiheessa ja löytyi vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Jääköön siis ensi kesään.

Nyt kasvihuone on vielä täynnä kesäkukkien taimia: kääpiösamettikkukkaa, jotka ovat menossa ulkolavaan kesäkurpitsojen sekaan, kosmoskukkaa, tuoksuhernettä, auringonkukkia ja muutamia yrttejä, jotka odottelevat lämpimämpää. Pelargoniat ovat myös valo- ja lämpöhoidossa kasvarissa ja keräävät voimia kukkimista varten. Pasuunakukat pääsivät verstaalta valoisaan kasvariin ja ovatkin aivan hullaantuneet kasvamaan. Vähän ahdasta täällä on, mutta ei niin ahdasta, etteikö mahtuisi istumaan ja kirjoittamaan blogia. Onneksi täällä on sähköt!

Ulkolavoihin olen kylvänyt retiisiä, joka jo pilkottaa vähän pintaan, porkkanaa, vaikka se ei koskaan olekaan oikein onnistunut. Lisäksi siellä on talvehtinutta iisoppia ja vininsuolaheinää, kylvettyä pinaattia, mangoldia, korianteria, persiljaa ja härkäpapua. Se onkin minulle uusi kokeilu. Saa nähdä, miten se onnistuu.

Ainainen onglema tietenkin on, mihin saan kaikki taimet ja siemenet mahtumaan, kun kaikkea tekisi mieli kokeilla. Vielä pitäisi mahduttaa johonkin kesäkurpitsat ja herneet! Kurpitsojen kanssa olikin tänä vuonna vähän ongelmia, kun ensimmäiset siemenet eivät suostuneet itämään. Nyt näyttää, että toinen satsi sentään itää. Mikä mahtoi olla vikana? Oliko väärä kuun asento vai mikä? Ennen ei ole ollut kurpitsojen kanssa mitään ongelmaa.

Pihalla ilahduttavat ensimmäiset kevätkukat. Mitään suurta kukkaloistoa ei vielä ole, mutta iloitsen jokaisesta pienestäkin. Ehkä vuosien mittaan löytyvät sopivat kukat sopiviin paikkoihin ja pihasta tulee juuri minun näköiseni.

N Y T alkaa kevät

Tänään se alkoi: esikasvatusaika ja kevät, vaikka tuntuu, ettei talvikaan ole kunnolla vielä alkanut täällä etelässä. Tänään siis kaivoin esiin lämpömatot, kasvilamput, esikasvatusastiat, istutuslapiot ja kaien muun tarvittavan. Laitoin kuntoon kasvatupöydän olohuoneen ikkunan eteen ja viritin valot ja lämpömatot ja kylvin ensimmäiset siemenet.

Multaan pääsivät paprikat, chilit ja malabarin pinaatti. Chilestä kokeilen aivan ensimmäistä kertaa Jamaican Bell – nimistä chilipaprikaa. Ihastuin erikoiseen muotoon ja kuvaukseen, jossa luvataan maukkautta ja kulinaarisia elämyksiä. Maultaan sen pitäisi olla mieto ja tuoksultaan raikas ja raparperimainen. Se vähän jännittää, kuinka suureksi se kasvaa, kun siemenpussissa on 100-125 cm. Toiseksi chiliksi kylvin jo vanhaa tuttua ystävän Madeiralta tuomaa pikkuista chiliä, joka pärjää pienessäkin ruukussa. Yhtenä vuotena sain sen jopa talvehtimaan ruukussa, mutta en onnistunut enää seuraavana vuonna. Siemenet ovat kyllä jo usean vuoden vanhoja, joten itäminenkään ei ole aivan varmaa.

Jamaican Bell

Maukas ja mieto. Kirkkaanpunaiset ja kauniit hedelmät. Tuoksu raikas ja hapahko, raparperimainen.

Paprikoiksi valikoituivat tänä vuonna viimevuotinen lajike Californian Wonder ja uutena lilan värinen Snack Purple. Yritin yhtenä kesänä myös lilaa paprikaa, mutta sinä vuonna en saanut yhden yhtäkään paprikaa, vaan joku ötökkä vei kaikista taimista mehut ennen sadonkorjuuta. Katsotaan, onko nyt parempi onni ja tarkempi puutarhuri.

Tänä keväänä päätimme lisätä kevätkylvöjen hauskuutta tekemällä siemenistä yhteistilauksen ja pitämällä muutaman miitingin, joissa hehkuttelimme tulevaa kasvukautta ja haaveilimme tulevista kasvi-ihanuuksista. Yhdessä hauskuus vielä moninkertaistui. Usein siemenpusseissa on niin paljon siemeniä, että jaettunakin riittävät oikein hyvin pientilallisten tarpeisiin.

Nyt alkaa jännittäminen: itävätkö siemenet. Tämä harrastus on saanut minutkin pitämään keväästä.

Pasuunakukkien lumoissa

Pasuunakukkien lumoissa

Olen saanut nauttia huumaavista tuoksuista pihalla ja sisällä viime aikoina. Pasuunakukka oli avannut torvensa ammolleen juuri sillä aikaa, kun poikkesimme pikku retkelle merellä. Nuppujen kehittymistä ja kasvamista olin seurannut jo monta viikkoa. Aluksi ne erottuivat pienen pieninä noin puolen sentin mittaisina ja kasvoivat vähitellen, kunnes jo mietin, kuinka pitkiksi ne oikein kasvavatkaan. Sitten nupusta alkoi työntyä kukan alkua ja lopulta kukka tuli esiin ja aukesi kaikessa komeudessaan. Lisänä kuin pisteenä iin päällä tulee tuoksu: paksu, patfyyminene ja huumaavan voimakas. Hyvää kannatti odottaa!

Sain kaksi pasuunakukan juurakkoa mieheni autokauppiaskaverilta. Hän sattui käväisemään meillä taimikasvatusaikaan, kun minulla oli joka paikka täynnä taimia ja pelargoniat verannossa heräilivät. Hän tuumasi, että tännepä hänen täytyykin tuoda pasuunakukkia, joita kuulemma talvettaa autotallissaan. Toinen oli istutettu vanhaan kastelukannuun ja toinen isoon altakasteluruukkuun. Ruukuissa töröttivät vain kuivannäköiset kepit, joissa ei ollut mitään elonmerkkejä. Ajattelin, että näinköhän onnistun niitä hoitamaan ja saamaan niihin jotain elämää.

Kevät eteni ja kepit alkoivat puskea lehteä ja kasvaa verannon valossa. Alkukesästä vaihdoin kastelukannun ruukkuun ja lisäsin uutta multaa. Aluksi pidin kukkia kasvihuoneessa ja siellä ne saivat vauhtia kasvuun. Toisesta kasvoi pian toista metriä korkea puu ja toin sen ulos seinustalle, johon paistaa aurinko aamupäivällä ja illalla. Toinen jäi vähän pidemmäksi aikaa kasvihuoneeseen ja kasvoi tiheäksi pensaaksi. Se vei jo niin paljon tilaa kasvarin nurkassa, että päätin siirtää sen grillimökin terassille ennen kuin se on niin suuri, ettei sitä pysty siirtämään.

Kastelukannussa alkunsa saanut pasuuna piti tukea seinään, ettei se katkea tuulessa. Toista suojaa vanha omenapuu ja grillimökki. Kastelukannupasuuna alkoi tehdä nuppuja ensin. Toinen vain kasvaa ja levenee entisestään. Olen yrittänyt vakoilla, josko siinä olisi nupun alkuja ja voi olla, että lannoittaminen ja juttelu alkaa tuottaa tulosta. Vähän näyttäisi siltä, että kun oikein pinnistää voi nähdä nupun alut.

Olen kyllä ollut todella vaikuttunut kukkien koosta, tuoksusta ja upeudesta. Laitoin facebookiin päivityksenä kutsun tulla ihmettelemään ja muutama naapuri kävikin katsomassa ja ihastelemassa kukkaa. Minulla ei ollut tiedossa, minkä väriset kukat ovat. Aluksi ne näyttivät aivan valkoisilla, mutta sitten kukan reunaan ilmestyi häivähdys vaaleanpunaista, joka ehkä tummeni vähitellen.

Kukat näyttävät kestävän noin viikon. Nyt ne alkavat nahistua vähitellen. Elän kuitenkin toivossa, että kukkia on tulossa vielä lisää ja että toinenkin pasuuna alkaa kehittää nuppuja. Vielä on kesää jäljellä ja kauniita lämpimiä päiviä edessä. Niistä pasuunat tykkäävät.

Bonuksena huumaavaa tuoksua alkoi tuntua myös sisällä ja kas kummaa: myös posliinikukka kukkii ja tuoksuu.

Kuninkaan askelissa

Kuninkaan askelissa

Miesten harrastukset vaativat tapaamista Piikkiössä, ja me rouvat päätimme lyöttäytyä mukaan. Isäntämme oli suunnitellut meille oivan päiväohjelman, joka kävi meille kotipuuhaajille urheilusuorituksesta, kun kävelyä kertyi sen verran monta kilometriä. Kilometrit hurahtivat aivan huomaamatta, sillä reitti oli valittu niin taiten, että katsottavaa ja ihmeteltävää riitti koko matkan ajan meille kaikille, vaikka katselimme maisemaa aivan erilaisten silmälasien läpi. Reitti ei ollutkaan mikä tahansa kärrypolku tai maantie, vaan kuninkaidenkin kulkema ja heidän mukaansa nimetty matkan pätkä Turusta Viipuriin.

Kuninkaan tie ja Hämeen härkätie ovat historiallisesti Suomen merkittävimpiä tieyhteyksiä. Kuninkaan tie kulki Turusta Viipuriin. Nimitys on peräisin 1700-luvulta. Vanhan Kuninkaan tien tunnusmerkkejä oli vielä näkyvissä siellä täällä. Jykevät pylväät olivat säilyneet hienosti yhdellä osuudella. Kartanon alueelta bongasimme vanhan kaarisillan kivirakenteet.

Melkein heti alkumatkasta Rungon kylässä näimme ensimmäisen kestikievarina toimineen talon, jossa kuninkaatkin ovat yöpyneet ja lepuuttaneet hevosiaan. Kuningasta varten oli kuulemma pitänyt rakentaa oma sisäänkäyntikin. Kuninkaantien asema velvoitti ja matkalla piti olla kestikievareita tasaisin välein, jotta matkanteko onnistuisi.

Idyllisestä maalaismaisemasta sukelsimme Tuorlan metsään, jonka suojelualue on perustettu 2017. Suojelualueella on erilaisia metsätyyppejä: jalopuuvaltaista lehtoa, tuoretta ja kuivaa kangasta sekä kalliopaljastumia. Vaikuttavin osuus tällaiselle pohjoisesta muuttaneelle oli tietenkin se rehevä lehtomaisuus. Liito-oravaan emme törmänneet, vaikka se opastaulun mukaan alueella asustaakin. Sen sijaan pysähdyimme kasveista kiinnostuneen toisen rouvan kanssa monta monituista kertaa ihastelemaan metsän kukkasia ja puita.

Määränpäänä meillä oli Tuorlan majatalon makoisa lounaspöytä ja matka seuraili historiallista Kuninkaan tien pohjaa. Välillä kuljimme aivan uusien asutusalueiden ja rakennustyömaiden poikki ja välillä sukelsimme luonnnontilaiseen lehtometsään ja sieltä päädyimme lopulta kulttuurihistorialliseen Tuorlan kartanon ympäristöön. Päärakennus on perimätiedon mukaan rakennettu 1600-luvulla. Yhtenäinen arkitehtoninen ulkoasu on 1800-luvulta ja rakennukset muodostavat viehättävän sisäpihan. Tuorla oli keskiajalla Kuusiston piispanlinnan alaisuuteen kuuluva karjatila.  Tuorlan omisti maaherran leski Vendla Gustava von Willebrand. 

Alueella on ollut maanvieljelyskoulutusta vuodesta 1883 lähtien, ja siellä koulutetaan edelleen alan ammattilaisia. Oppilaitoksella on toimiva maatila, metsää ja peltoa, joilla viljellään myös erikoisia lajikkeita, kuten tattaria, makealupiinia, kvinoaa, maissia, sokerijuurikasta, kuminaa, härkäpapua, rypsiä ja rapsia. Puutarha-alan opiskelijoita varten on useita kasvihuoneita, heldelmätarha ja floristiikkatalo. Löysimmekin aluleelta viehättäviä kukkaistutuksia ja kuljimme hedelmätarhan ohi. Floristiikkatalossa ei ollut kesäaikana toimintaa, mutta paikalliset kertoivat, että siellä on sesonkiaikoina, kuten jouluna ja keväällä myös myyntiä.

Tienvarressa ihastelin vuohenkelloa ja vaaleanpunaista siankärsämöä ja päivänkakkaroita. Kartanon alueen istutuksissa oli komeaa punakärsämöä, jota olen haaveillut hankkivani kasvihuoneen seinustalle valkoisen seuraksi. Istutuksissa oli myös kauniisti kukkivaa ruiskaunokkia, jonka vieressä pääsin myös kuvattavaksi. Mäkimeirami kukki ja tuoksui voimakkaasti samoin kivikkoryhmässä ajuruoho.

Retkellä nautin kasvien moninaisuudesta, lehtometsän vehreydestä, vihreydestä ja väriloistosta. Minulle se on niin tuttu ja aina uutta tarjoava maailma, mutta isännällemme kuulemma aivan vieras. Hän ei ollenkaan ollut kiinnittänyt kasveihin huomiota aiemmin, vaikka oli kulkenut saman reitin useasti. Niin olemme erilaisia ja kiinnitämme huomiotamme eri asioihin. Hän katseli muun muassa siltojen lujuutta ja rakenteiden kestävyyttä.

Lähteet:

Visit Kaarina. Tuorlan kartano. http://www.visitkaarina.fi/nae_ja_koe/kartanot/fi_FI/tuorlan/ http://www.visitkaarina.fi/nauti/luonto/Kuninkaantie/fi_FI/tuorla_raadelma/Kuninkaan tie ja Tuorlan metsä. Opastaulu maastossa.

Vieraana Nummelan tilan puutarhassa

Tämän vuoden Avoimet puutarhat -tapahtuman vierailukohteeksi valikoitui Nummelan tilan puutarha Nurmijärvellä. Se sijaitsee Nukarissa, mukavan automatkan päässä meiltä kotoa. Puutarhahörhönaapuriystävä ei päässyt mukaan, mutta prinssini lähti minulle seuraksi. Onnistuimme välttämään sadekuurotkin juuri parahultaisesti.

Nummelan tilasta kerrotaan esittelysivulla, että se on 100 vuotta vanha idyllinen puutarha. Maatilan pihapiirissä on pieni hyötytarha ja kasvihuone. Isoissa perennapenkeissä kukkivat muun muassa kärhöt, pionit ja keijunkukat. Tontilla on myös isoja puita, joilla on tärkeä merkitys tuulensuojan antajina avaralla paikalla peltojen keskellä.

Kuvaus oli osuva, sillä todellakin pihapiiristä huokui ajan patinaa, idylliä ja viihtyisyyttä. Puut ja perennat olivat keskeinen osa ja niitä oli yhdistelty puutarhassa tosi kivasti. Väriloistoa löytyi eri tasoista: korkeat kellokukat ja eriväriset maanpeittokasvit täydensivät toisiaan. Perennapenkin keskellä oli myös kiinnostavia lasikupuja. En tiedä, oliko niillä muukin tarkoitus kuin esteettinen kiinnostavuus, mutta minusta ne olivat hauskoja. Muutenkin puutarhasta löytyi paljon kivoja yksityiskohtia. Minä tietenkin bongasin myös pupun.

Kasvihuoneen tomaatit olivat kauniisti suorassa rivissä ja punalehtinen basilika tervehti ovella. Kasvilavat pursuilivat vihanneksia ja kukkia. Ihanan runsasta, rehevää ja hyvinhoidettua.

Pihassa näkyi myös elämä. Pihan keskellä oli todella tyylikäs ja viehättävä kesäkeittiö tai olohuone tai miksi he sitten mahtavatkaan kutsua pikkuista taloaan. Se oikein kutsui istahtamaan ja viettämään sadepäivää tai illanistujaisia. Omenapuiden katveessa oli myös riippukeinu.

Yksityiskohtia ja erilaisia tiloja, istutusryhmiä ja perennapenkkejä oli useita erityylisiä, vaikka piha ei ollut mitenkään valtavan suuri. Tuntui kuin aina löytyisi uusi näkökökulma tai huone, kun siirtyi eteenpäin. Pihan reunalle oli asetettu pöytä ja tuoli vanhan puun katveeseen. Asetelma ja taustalle jäävä tasainen peltomaisema toi mieleen Toscanan. Fiilistelin siinä hetken välimerellisissä tunnelmissa.

Kaurapellon poikki oli tehty polku, joka johti puutarhaan numero 2. Sen tunnelma oli toisenlainen kuin maatilan puutarhassa. Aluksi piha näytti kovin avaralta ja tyhjältä, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen alkoivat yksityiskohdat ja kokonaisuudet hahmottua. Puutarhassa oli käytetty havupuita ja pihassa oli ikään kuin pieniä metsämaailmoita, joihin olisi tehnyt mieli mennä sisälle.

Pihan takaosasta löytyi vasta perustettu havupuu- ja rhodo- tai atsaleaistutuskokonaisuus, joka sulautui suurten mäntyjen kanssa yhteen. Penkissä oli käytetty nerokkaasti kaarevaa muotoa ja siinä oli kaunista pelkistyneisyyttä. Ihastuin myös kiviasetelmaan perennapenkin vierustalla. Perennapenkissä loisti rautayrtin voimakas punainen väri, jota korostivat valkoiset kellokukat, joiden nimeä en nyt valitettavasti muista.

Koskaan ei saa vangittua tällaiseen juttuun kaikkea ja varmasti joku toinen näkisi vierailukäynnillään aivan toiset jutut, mutta siinä se onkin tämä puutarhojen kiinnostavuuden juju: niin paljon voi löytää, kun katsoo avoimin mielin. Paikalla oli paljon vieraita, autoja tien varret täynnä ja kahvilassa jonoteltiin ihania kakkuja. Tämä oli minulle uusi tuttavuus, johon mielelläni tutustuisin uudestaankin ajan kanssa. Tontilla toimii myös Kukkahuone Linnea, joka järjestää muun muassa kiinnostavilta vaikuttavia kukkakursseja. Ehkäpä saan naapurini houkuteltua jollekin kurssille ja pääsen vielä uudestaan tutustumaan puutarhaan.