Moporetkellä Loviisassa

Moporetkellä Loviisassa

Ajoitimme moporetkemme Loviisaan Ruusuja ja puutarhoja -tapahtumapäivälle. Mopolla retkeily on siitä kivaa, että siinä ehtii nähdä ja haistaa maisemaa aivan eri tavalla kuin autolla matkustaessa. Tienvarren päivänkakkarat ja kissankellotkin ehtii havaitsemaan varsin hienosti mopon vauhdissa. Valitsimme reitin, joka vei Järvenpäästä Loviisaan osittain aivan pikkuisia hiekkateitä. Mopolla on myös helppo pysähtyä kuvaamaan, jos näkee jotain kuvauksellista. Minusta rypsipellot ovat aina sellaisia.

Loviisassa meillä on aina tietyt paikat, joissa pitää käydä pyörähtämässä. Yksi on Laivasilta ja siellä perinnevenelaituri. Meilläkin on nimittäin vene, jonka esikuva on löytynyt tästä nimenomaisesta laiturista. Toinen paikka on Laivasillan ravintola, Cafe Saltbodan, jossa olemme jo useamman kerran nauttineet kalaherkuista. Vielä pitää poiketa Karamaloossa, vaikkei mitään ostaisikaan, siellä on ihana nauttia väriloistosta. Tänä vuonna ihastuin koreihin, joita oli kauniissa rivissä kadulla kaupan edessä. Kulkuvälineistämme johtuen kori ei kuitenkaan lähtenyt mukaamme tällä kertaa.

Puutarhoista valitsin vierailukohteiksi Villa Aaltosen ja Kuninkaanlammen. Villa Aaltonen ei tällä kertaa sykähdyttänyt mitenkään erityisesti, mutta aina iki-ihanaa mehiläistaloa voi käydä kurkkaamassa. Sen sijaan Kuninkaanlampi yllätti iloisesti. En muistanutkaan, kuinka ihana se on. Ensin piti tietenkin juoda kahvit. Ruusupäivän teemaan sopivasti kahvi tarjoiltiin ruusukupeista ja kahvin kanssa valitsimme ruusuisen ihanan vadelmamuffinsin.

Kiertelin ja katselin puutarhassa kaikessa rauhassa ja siellä täällä huomasin kaikkea kivaa. Keltaisen ystävänä ihastelin tietenkin keltaisia kukkia ja erityisen kauniisti loisti tällä kertaa päivänkakkaran näköinen, mutta kokonaan keltainen kukka. Olin tunnistavinani sen keltasauramoksi, jota kuvataan mm. hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa näyttäväksi päivänkakkaran näköiseksi kukaksi, joka kukkii heinä-elokuussa.  Luontoportin sivuilta löysin melko kattavan kuvauksen sen historiasta ja levinneisyydestä. Olen nähnyt sitä myös lähistöllä tienvarressa ja ajattelin käydä jonain päivänä sitä hakemassa sieltä myös omaan puutarhaani.

Talon emäntä tuli myös ihastelemaan kukkaa minun kanssani. Hän kertoi muistaakseni kylväneensä kukan siemenistä. Samalla hän näytti minulle muutaman oman suosikkikukkansa. Yksi niistä oli suuri vaaleankeltainen pioni, jota hän oli keväällä luullut jo kuolleeksi ja nyt se avasi ihanan kukkansa. Toinen oli pienikukkainen sormustinkukka kasvihuoneen seinustalla. Sen aaltomainen kukkavana oli todella herkkä ja viehättävä. Valo taittui siihen niin kauniisti.

Eri puolilla pihaa oli takorautaisia koristeita kukkakeppeinä. Niitä ja muita viehättäviä tavaroita myytiin kahvilan yhteydessä olevassa pienessä kaupassa. Minä ostin itselleni sakset puutarhakäyttöön ja muistoksi mukavasta käynnistä Kuninkaanlammella.

Sata vuotta puutarhanhoitoa Suvirannassa

Sata vuotta puutarhanhoitoa Suvirannassa

Avoimet puutarhat -päivään Järvenpäässä osallistui tänä vuonna 6 puutarhaa, joista valitsin kohteekseni Suvirannan, Eero ja Saimi Järnefeltin puutarhan. Olen vieraillut siellä ennenkin, mutta muistaakseni en ole saanut  varsinaista puutarhaopastusta. Avoimet puutarhat -tapahtuman nettisivuilla Suvirantaa kuvaillaan seuraavasti:

Tapahtuman ajan yleisön on mahdollista tutustua taiteilijakotia ympäröivään englantilastyyliseen puutarhaan, jota suojaavat mm. vanhat tammet, hevoskastanjat, männyt, poppelit ja pihjajat. 1900-luvun alun ihanteiden mukaisesti puutarhaan kuului koriste-, luonnonkasvien ja perennapenkkien lisäksi hyötypuutarha, marja- ja hedelmäpensaineen. Taustalla siintää Tuusulanjärvi. 

Suvirannan puutarhuri Sirpa Oksa (Keuda) piti kaksi opastusta ja kertoi puutarhan eri vaiheista, erilaisista osista, kasveista ja puutarhan merkityksestä asukkaille eri aikoina. Kävijämäärä ja opastukseen osallistujien määrä yllätti hänet täysin, sillä meitä oli ensimmäisessä opastuksessa monta kymmentä. Osallistujien määrä kertoo siitä valtavasta kiinnostuksesta, joka puutarhaa kohtaan on. Onkin onni, että  Järvenpään kaupunki päätti tammikuussa 2018 ostaa Suvirannan, niin että myös jatkossa arvokas kohde on yleisön saavutettavissa. Tähän saakka Suviranta on ollut suvun yksityisomistuksessa. Huvila on tarkoitus avata yleisölle ja muuttaa museoksi jossain vaiheessa. Nyt Suviranta on ollut avoinna yleisölle tilauksesta ja tiettyinä erikseen ilmoitettuina päivinä.

Puutarha on ollut aina tärkeä osa Suvirantaa. Kun talo rakennettiin paikalla oli avoin hakamaa eikä tontilla kasvanut yhtään puuta. Sitä on nyt vaikea käsittää, sillä joka puolella on suuria puita niin paljon, että ne varjostavat puutarhaa niin, että kasvilajisto on moneen kertaan muuttunut alkuajoista. Puista osa on istutettu melko suurina ja niiden tarkoitus oli suojata hyötytarhaa ja luoda viljelyyn sopiva mikroilmasto. Puut olivat tärkeitä erityisesti Eero Järnefeltille. Puiden määrää ja tontin kokoa on lähes mahdotonta käsittää. Puutarhaan mahtuu kaikenlaista: puistomaista avointa nurmikenttää, hyötypuutarha kasvihuoneineen, luonnontilassa olevaa osittain villiintynyttä niittyä ja rantaa, perennaistutuksia, suuria erilaisia lehtipuita, alppiruusumetsikkö ja muotopuutarha Versailles.

Saimille puutarhan rakkainta osaa olivat hyötypuutarha ja kukat. Hyötypuutarha olikin tuolloin huomattavasti laajempi ja monipuolisempi kuin nyt nähtävissä oleva. Omavaraisuus ja kauneuden vaaliminen oli taiteilijayhteisössä kunnia-asia. Siksi kasvimaan reunustalla on edelleen kauniit perennapenkit ja kasvimaallakin kasvaa krassia ja kehäkukkaa.  Järnefeltien aikana  noudatettiin vuoroviljelyn periaatetta, jotta maa pysyisi hyvänä ja kasvit tuottaisivat mahdollisimman hyvin satoa. Nyt hyötypuutarha on pieni kasvimaa, joka on aidattu jänisten takia. Lisäksi on kaksi pientä kasvihuonetta, joissa kasvaa tomaattia ja kurkkua sekä yrttejä. Kasvihuoneita ei ollut vielä Saimi Järnefeltin aikaan, sillä Saimi käytti kasvilavoja.

Hyötytarhan takana on omena- ja kirsikkapuita. Omenapuita on paljon eri lajikkeita, joista osa on hyvinkin vanhoja. Tavoitteena on, että kaikkiin omenapuihin saadaan kyltit, joista selviää lajike. Omenapuiden leikkauksessa on käytetty aivan omaa leikkaustekniikkaa, joka on melko harvinainen Suomessa. Leikkauksen ansiosta puut jäävät mataliksi ja niistä on helppo kerätä satoa. Satoa tulee tänäkin vuonna todella runsaasti, sillä puut notkuivat kypsyvistä omenoista. Lisäksi omenapuita on myös talon toisella puolella. Omenien lisäksi puutarhasta löytyy monenlaisia marjapensaita: karviaismarjoja, herukoita, vadelmia, karhunvatukoita. Herukkapensaitakin on niin runsaasti, ettei kaikkea satoa ole saatu käytettyä aina.

Puutarha on muuttunut sadan vuoden aikana paljon. Se on kehittynyt ja kasvanut kolmen sukupolven ajan, ja jokainen sukupolvi on tuonut puutarhaan oman lisänsä. Alkuaikojen avoin hakamaa oli valoisa ympäristö, aivan toisenlainen kuin nyt suurten puiden ympäröimä osittain hyvinkin varjoisa pihamaa. Kasveja on pitänyt vaihtaa ympäristön muuttuessa. Esimerkiksi ateljeen ikkunasta näkyvä muotopuutarha, Versailles, on alkuaikoina koostunut kukkivista perennoista, mutta nyt paikka on niin suuren tammen varjossa, että siinä menestyvät ainoastaan kuunliljat.

IMG_2393Perennaistutukset sijoittuvat talon ja pihan oleskelualueiden läheisyyteen, jotta niistä voisi nauttia ikkunasta katsellenkin. Silmään osuvimpia ovat varmasti upeat pionit, joita puutarhassa on useita eri lajikkeita, toinen toistaan upeampia. Osa pioneista voi olla hyvinkin vanhoja. Uudempia tulokkaita sen sijaan ovat ruusut ja kärhot, joita näkyy myös monessa paikassa, esimerkiksi heti pääsisäänkäynnin edustalla.

Myös luonnonvaraisilla kasveilla on oma tärkeä osansa puutarhassa. Oppaamme kertoi, että Suvirannassa kannattaa vierailla erityisesti keväällä, jos se on mahdollista, sillä silloin nurmikon tilalla on keltainen ja sininen kukkameri, joka muodostuu keltavuokoista ja idänsinililjoista. Kukkien annettiin kukkia ja vasta kukkimisen jälkeen pihamaa leikattiin ja tilalle kasvoi nurmikenttä. Nyt emme sitä nähneet, mutta minua ja monia muitakin ihastutti villiintynyt vaaleanpunainen varjoliljametsä.

IMG_2377

Oppaamme totesi kierroksemme loppupuolella, että tänne puutarhaan pitäisi järjestää avoimia päiviä eri vuodenaikoina ja sen mukaan, mikä kulloinkin on kukassa ja upeimmillaan. Tuon voin kyllä täysin allekirjoittaa ja toivonkin, että se voisi vielä jonain päivänä olla totta. Niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää puutarhassa oli nytkin, etten mitenkään saa kaikkea mahtumaan tähän postaukseen, mutta toivottavasti saatte tämän kautta edes pienen aavistuksen Suvirannan puutarhan ihanuudesta.

 

Pilvisen päivän auringot

Tänään  päivä oli vähän pilvinen ja sateinen, kun lähdin ulos kamerani kanssa ja huomasin, että kaikki keltaiset kukkani loistivat kuin pikkuiset auringot. Kääpiösamettiruusuja minulla on kahta eri sävyä: keltaista ja oranssia enkä ollut erotellut niitä taimitusvaiheessa, joten ne ovat suloisesti sekaisin, mutta minusta sekoitukset ovat onnistuneet oikein hyvin. Ryhmäsamettiruusuihin valitsin sävyiksi tänä vuonna kermanvaaleankeltaisen ja ruusumaisen punaruskean. Erityisesti pidän tuosta kermankellertävästä sävystä.

Uusimmassa Viherpihan (6/2018) jutussa Suvi Tuokko-Harmoinen kertoo unelmapihastaan ja samassa jutussa käsitellään kasvien värien vahvuuksien hyödyntämistä. Itse en ole kovinkaan tietoinen tai suunnitelmallinen valitessani kasvien värejä ja sijoittelua. Menen enemmänkin mutu-tuntumalla.  Tykkään kuitenkin saada tietoa ja vinkkejä, vaikken kaikkea muistaisi tai käyttäisikään niin tietoisesti. Oli kiva huomata, että olin intuitiivisesti noudattanut joitakin hyviä periaatteita.

IMG_2300

Jutussa kerrotaan muun muassa, että keltainen väri kirkastaa ja sillä saa pihan varjoisiin kohtiin valoisuutta. Ilmankos siis minulle tuli mielikuva auringosta ja valosta katsellessani keltaisia väriläiskiä.

Oranssista taas sanotaan, että se toimii hyvin myös täydessä valossa. Myös tummanvioletti toimii samalla tavalla. Violetti on keltaisen ja oranssin vastaväri, ja vastavärien avulla voi luoda puhuttelevan ja voimakkaan tunnelman. Värit vahvistavat toisiaan ja vastaväriset kukat tulevat yhdessä esiin voimakkaammin kuin yksin esiintyessään.

Huomaamattani oli asetellut keltaiset samettikukat Presidenttikärhön viereen, ja toden totta, molempien kukkien värit ja muodot korostivat toisiaan hienosti. Samalla periaatteeella lienen sitten valinnut kesäkukkaistutukseeni oranssin tsinnian ja värinokkosen. Voimakkaat värit ja kontrastit miellyttävät minua ja haluankin vahvan tunnnelman ja dramatiikkaa.

Minä pidän keltaisesta ja oranssista vähän kaikkialla nykyään. Kukissa olen pitänyt noista väreistä aina, mutta nykyään pidän jopa keltaisia ja oransseja vaatteita. Kotoa sisustuksestakin löytyy kirkkaita värejä, kuten keltaista ja vihreää.

Kääpiösamettiruusua minulla on myös kasvihuoneessa kauneuden lisäksi tuholaisten karkoitusmielessä. Ihan täysin en silti ole tuhoilta välttynyt tänä vuonna, sillä paprikoiden lehdet ovat paikoin aivan rei’itetyt. Luulen syylliseksi etanoita ja olenkin nyt aloittanut varo- ja hävitystoimet siinä toivossa, että vielä voisi olla mahdollisuus pelastaa satoa. Laitoin kasvien juureen tuhkaa, tomaatinlehtiä ja vähän ferramolia. Katsotaan, tehoavatko toimeni.

IMG_2296

Tomaatteihin eivät etanat eivätkä muutkaan tuholaiset ole ainakaan vielä eksyneet. Tämän kauden sadosta näyttää tulevan todella runsas, jos vain kypsyminen edistyy toivotulla tavalla. Hieman punerrusta on siellä täällä näkyvissä, joten toiveita on. Vuodet eivät siis ole veljeksiä, sillä viime vuonna en onnistunut tomaattien kanssa ollenkaan, mutta paprikat olivat satoisia.

Lähde: Tuokko-Harmoinen, Suvi  2018: Hyvät yhdessä. Viherpiha 6/2018, 30 – 35.

Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän kukkapöydässä on sen seitsemää sorttia. Luonnonkukkien kukinta on parhaimmillaan ja mehiläisten mökistä kuuluu kova pörinä. Kun istuu hiljaa voi kuulla tasaisen surinan joka puolelta, kun mehiläiset kiirehtivät kukasta kukkaan. Kasvattimehiläisten lisäksi surraavat kimalaiset ja muut pörriäiset, joita täällä maalla riittää.

 

Tein pikakierroksen äidin mökkipihamaalla ja katsoin, mitkä seitsemän kukkaa ensimmäisenä pompahtavat silmille. Kaikkein voimakkaimmin ovat esillä metsäkurjenpolven vaalean ja hieman tummemman lilan väriset kukat, jotka peittävät peltoja laajoilla alueilla koko kylän viljelemättömillä pelloilla. Täällä päin kukkaa sanottiin ennen juhannuskukaksi varmaankin siksi, että sen parhain kukinta sattuu useimmiten juhannuksen aikoihin.

 

Kaksi sen tavallista seuralaista ovat puna-ailakki ja niittyleinikki. Äiti on tarkoituksella jättänyt leikkaamatta nurmikkoa sieltä, missä näitä kukkia on. Niin minäkin teen kotona, kun leikkaan ruohoa, että jätän ajamatta sieltä, missä näen päivänkakkaraa, harakan- tai  vuohen- tai kurjenkelloa tai jotain muuta kivaa luonnonkukkaa. Mistäköhän opittu?

20180625_122132Seuraavaksi valikoin luonnonniityltä kuminan. Joku voi kuulla sitä virheellisesti koiranputkeksi, mutta onhan se täysin erilainen. Kukkaa maistamalla voi aivan hyvin tunnistaa hienon mausteisen aromin. Äiti kertoi, että oli lapsena kerännyt kuminan siemeniä omalle äidilleen, joka oli laittanut siemeniä esimerkiksi leipään.

20180625_122103Saunapolulla kasvaa villiruusu, jota en tietenkään voinut ohittaa. Sen tuoksu on niin hennon ruusuinen, että aina muistan vanhan kansanlaulun, jossa puhutaan tuoksusta mintun ja ruusun, jota tuuli kuljettaa. Minä meinasin kaivaa siitä, alun ja istuttaa omalle pihalle, mutta äiti varoitti, että se olisi niin kova leviämään, ettei ollenkaan suosittele sitä.

20180625_125720

Sen sijaan aion ottaa humalan alun, sillä tarvitsisin pergolaani nopeakasvuisen ja peittävän kasvin, joka tyytyisi kuivahkoon kasvupaikkaan. Ajattelin, että vanha maatiaislajike, joka on kasvanut uskollisesti joka kesä mökin kuistille ilman ihmeellisiä hoitotoimenpiteitä, voisi menestyä minullakin.

Luonnonkukkien seuraksi valitsin yhden istutetun kasvin, lumipalloheisin. Se on nimittäin tänä vuonna niin uskomattoman täynnä kukkia, että oksat katkeilevat kukkien painosta. Katkenneista oksista kukat pääsivät maljakkoon sisälle ja ulos sekä isän haudalle.

Eikä juttua voi tehdä ilman yhtään viittausta hyötykasveihin, joten mukaan pääsee vielä ruohosipuli, jonka sain ystävältä Iistä. Nyt voin sitä katsellessa muistella ystävääni, joka pilvenreunalta kenties näkee, miten hyvin se viihtyy äidin kasvimaan reunalla lipstikkapensaan vieressä.

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Toukokuu yllätti lämmöllään ja aurinkoisuudellaan. Kaikki kasvu sai sellaisen boostin, että en ole moista ennen nähnyt.  Taimet pääsivät aikaisin kasvihuoneeseen ja suorakylvönkin saattoi tehdä jo hieman aiemmin kuin yleensä. Tuntui, että ei itse pysy mukana, kun kaikki eteni niin vauhdilla.

Tomaatit ovat venähtäneet jo metrin korkuisiksi ja joissakin näkyy jo pieniä marjoja. Näitä olen saanut ihastella vasta heinäkuun lopulla yleensä. Uskomatonta! Retiisejä olen jo päässyt maistamaan ja pian ne ovat jo ylisuuria eli pitäisi siis aloittaa sadonkorjuu.  Kasvihuone on niin rehevä ja täynnä, että pelkäänkin, että se kasvaa läpipääsemättömäksi viidakoksi ennen loppukesää. Täytynee ottaa sitten vain viidakkoveitsi käyttöön.

IMG_2240Tämän kevään uutuuskokeiluni on munakoiso, ja taimet näyttävät lähteneen vaudikkaasti kasvuun. Ensimmäiset kukat alkavat kuihtua ja nyt päästään ihmettelemään hedelmän kasvamista. Olin onnekas kokeilussani, kun kevät oli näin lämmin, sillä olen ymmärtänyt, että munakoiso vaatii aika paljon lämpöä. Chili on myös aivan ilmiselvästi riehaantunut, sillä viime kesänä en saanut yhtään mitään ja nyt pikkuista chilinalkua pukkaa vauhdilla ja kukkiminen vain jatkuu.

Ehkä tänä kesänä onnistun myös rohtosamettikkukkien tai samettirakuunan kanssa, sillä aiemmin kukinta ja kasvu on ollut jotenkin kituliasta. Nyt taimet näyttävät vahvoilta ja kasvavat, vaikka eivät vielä kuki tai ole kovinkaan tuuheita. Kääpiösamettikukat ovat tuuheutuneet ennätysajassa ja avasivat ensimmäiset kukkansa jo toukokuussa. Yleensä ne ovat olleet tässä vaiheessa vasta heinäkuussa. Lämpö on ihmeellinen voima.

Pelargoniat siirsin jo melko aikaisin kasvihuoneeseen saamaan valohoitoa. Sillä on ehkä ollut vaikutusta, sillä useimmat kukkivat nyt jo komeasti. Kaikkein upein kukinta on perinteisellä ja vanhalla lajikkeella, jonka olen saanut tädiltäni. Ruusunnuppu- ja tulppaanipelrgoniakin aloittelevat kukkimista, ja uusin hankintani Appelblossom on oikein kaunis.

 

 

 

 

Totuttelua ja odottelua vielä

Totuttelua ja odottelua vielä

IMG_2174Ilmassa alkaa olla malttattomuutta: tomaatit kaipaisivat jo kovasti kasvihuoneen lavoihin oikein tositoimiin ja ulkolavat huutavat jo lisää multaa ja kevätkunnostusta. Olen kuitenkin päättänyt vielä hetken maltaa ja odottaa, että pahimmat yöpakkaset olisivat ohi. Muutaman päivän ja yön taimet ovat olleet kasvarisssa totuttelemassa. Kylmimmiksi öiksi olen laittanut lämpöpuhaltimen pöhisemään ja peitellyt taimia vähän hallaharsolla. Nyt laitoin kynttilöitä lämmittämään, kun on niin sateisen kolkkoa.

Tomaatin taimien vahvistumisen ja vankistumisen huomasi heti taimissa, vaikka ne ovat olleetkin terhakoita, kun verantokin on viileä ja valoisa. Nyt vain hirvittää, että jos sittenkin olen liian ankara ja totutan liian kylmään ja sitten kasvu pysähtyy. Hyvinvoivilta ne kyllä minusta näyttivät.  Nyt minulla on lajivalikoimassa useita tomaatteja, mutta aivan varma en ole mikä on mitäkin, sillä merkkilaput ja liput hukkuivat matkalla. Täytyy vain toivoa, että onnistun istuttamaaan itselleni mahdollisimman monia lajikkeita enkä lahjoita kaikkia ylimääräisinä jollekin kaverille.

IMG_2172

Minun vappuohjelmani taitaa olla omassa pihassa möyrimistä. Ostan multaa ja lantaa ja laitan kasvilavat kuntoon. Rohkeimpien lajien siemenetkin taidan pudotella jo maahan. Uskaltaisikohan tomaatin, paprikan, munakoison ja karviaiskoison taimet jo istuttaa kasvihuoneeseen? Mitä luulette kokeneemmat?

 

IMG_2167Uutena  kokeilussa  minulla on tänä vuonna munakoiso. Kävin Pihapiirimessuilla Lahdessa ja näin siellä Saaren kartanon messuosastolla isomman munakoison taimen, jossa oli jo kukkiakin. Olipa kiva nähdä, millaisia minunkin taimistani pitäisi aikanaan kasvaa. Samalla osastolla oli valtavan isoja tomaatintaimiakin ja niissä isoja tomaatin raakamöllyköitä. Kuvaa en älynnyt tietenkään ottaa.

Lahden messut olivat aivan mukavat. Viime vuonna kyllästyin jotenkin täysin Helsingin kevätmessuihin, sillä puutarhaosasto oli minusta kutistunut niin pieneksi ja tuntui, että siellä oli vain kaikkea muuta. Messuilta ostin muutaman perennan, jotka istutin jo maahan. Mukaan lähti keväesikkoa, korallikeijunkukkaa, patjarikkoa, kevätvuohenjuurta ja tyräkkiä. Orvokkeja ostin myös muutamia ja laittelin niistä pienet kevätistutukset portinpieleen piristämään narsissien ja helmililjojen seuraksi.

Eikä……

1523181661691935919882Minä kirjoitin pitkän jutun ensimmäisen kevätpäivän tarmonpuuskasta, kirpparikierroksesta, uudesta pöydästä, verannon siivouksesta, taimien edistymisestä ja kaikesta kivasta,  mitä olen saanut aikaan tämän viikonlopun aikana. Otin kuviakin ja laitoin ne tänne ja mitä tapahtui? Juttu katosi bittiavaruuteen käsittämättömällä tavalla.

Siksi saatte nyt tyytyä kuvittelemaan, mitä kaikkea kivaa olinkaan kirjoittanut ja kertoa minulle, mitä kaikkea kivaa te olette tehneet nyt kun aurinko vihdoin paistaa ja on plussan puolella.

Yritän koota itseni ja kirjoitella jotain vähän älykkäämpää taas pikapuolin, mutta nyt mennään tällä ja muutamalla kuvalla.