Huumaavaa tuoksua öisin keittiössä

Kun nälkä yllättää yöllä tai myöhään illalla, keittiössä odottaa yllätys: huumaava tuoksu täyttää koko keittiön. Isoposliinikukka (Hoya carnosa) kukkii taas! En edes muistanut tarkistaa, onko kukkia tullut lisää sen aikaisemman yhden jälkeen, mutta tuoksusta tiesin, että on. Kukka on mielenkiintoinen myös  juuri siksi, että se tuoksuu nimenomaan illalla ja yöllä. Tuoksu on hunajaisen makea ja kukkakin tihkuu mesipisaroita. Puutarha.net-sivustolla kukinto kuvataan seuraavasti:

Hohtavan vahamaiset kukat ovat vaaleanpunertavia, viisiteräisiä ja niissä on punainen lisäteriökiehkura. Ne muodostavat sarjamaisen, 12-15 kukan kukinnon. Kukat erittävät lämpimällä säällä makeita mesipisaroita.

20180716_105940

Minun posliinikukkani on jo melko iso ja vanha, noin 30 vuotta. Sain pistokkaan äidiltä, kun muutin pois kotoa.  Myöhemmin emokasvi kuoli äidiltä ja annoin hänelle pistokkaan omasta kasvistani. Posliinikukka on kulkenut mukanani monet muutot ja viihtynyt vaihtelevasti eri asunnoissa. Muutoista se aina vähän suuttuu ja mököttää eikä välttämättä kuki muuttovuonna.

Yhdessä muutossa pakkasin sen pahvilaatikkoon ja kiersin pitkät rönsyt kiemuralle laatikon päälle. Veljeni kanssa säälimme kovasti kukkaraukkaa ja yritimme saada sen nopeasti taas takaisin ikkunalle. Mies rakensi kukalle verkon, johon se voi kiemurtaa itsensä. Se ikkuna olikin tosi valoisa ja silloin portaikossa tuoksui.

Myöskään muista muutoksista se ei pidä. Multaa ja ruukkua ei kannata vaihtaa kuin tosi harvoin. Minä olen vaihtanut ruukun muistaakseni kolme kertaa koko aikana eli noin kymmenen vuoden välein. Ruukku saa olla melko pieni eikä haittaa, vaikka kastelu välillä unohtuisikin.  Ikkunaa, jossa se on, en voi pestä hetikään joka vuosi kuin päällisin puolin, sillä en raaski siirrellä kukkaa, kun siitäkään se ei tykkää.

Aluksi luulin, ettei se kukikaan koskaan. Meni nimittäin tosi pitkään ennen kuin näin siinä ensimmäiset kukat. Posliinikukasta kerrotaankin eri lähteissä, että kukkiakseen se tarvitsee valoisan paikan. Luulen, että joissakin asunnoissa se on yksinkertaisesti ollut liian pimeässä. Se kasvatti  kyllä tummanvihreitä, nahkeita ja kiiltäviä lehtiä, joissa siellä täällä näkyy valkoisia pisteitä ensin kasvattamaansa ohueen varteen.

20180716_105912

Yhtenä kesän huomasin kesälomalta palattuani, että paavalinkukkiin  ikkunalaudalle oli pudonnut kuihtuneita kukintojen jäänteitä. Siitä arvelin, että nyt posliinikukka on vihdoin alkanut kukkia ja löytänyt viihtyisän paikan itselleen. Monena kesänä olin aina poissa juuri silloin kun kukat avautuivat ja löysin palattuani vain todisteet ikkunalaudalta.

Nyt se on kotiutunut nykyiseen kotiimme, kun saamme taas nauttia sen kauniista posliinimaisista ja tuoksuvista kukista. Nyt siinä on kaksi kukkaa samaan aikaan. Yksi on jo kukkinut ja muutama näyttää olevan vielä nupulla. Posliinikukka on kuin perheenjäsen,  niin pitkän matkan se on kulkenut minun kanssani.

20180716_110004

Hyötytarhan rehevyyttä ja kukkaloiston odotusta

Hyötytarhan rehevyyttä ja kukkaloiston odotusta

Kaksi viimeisintä päivitystäni ovat kertoneet vierailukohteista, joten nyt on aika katsella kotiin päin. Kaikkein rehevin ja kukoistavin osa pihaa on ehdottomasti hyötytarha ja kasvihuone. Lavoissa kesäkurpitsa kukkii ja ensimmäisiä kurpitsoita on jo maisteltu. Lehtiä pukkaa niin runsaasti, että niitä pitäisi varmaan taas vähän karsia. Kurkkuyrtin siniset kukat ja kääpiösamettikukan oranssit värittävät lavaa kivasti. Salaattia ja mangoldia on enemmän kuin ehtii syödä ja muutaman porkkanankin voin ehkä saada syksymmällä. Laitoin retiiseiltä jääneeseen tyhjään tilaan alennusmyynnistä löytämäni oreganot, joiden kasvua nyt odotellaan.

Kasvihuone pullistelee tomaateista. Olen leikannut latvat ja karsinut lehtiä, että ne eivät aivan villiintyisi kokonaan. Tomaattia on tulossa runsaasti ja osa raakileista on jo aivan valtavan kokoisia. Ensimmäisiä kypsiä tomaatteja on maisteltu ja syöty kuin mansikoita, niin makoisilta maistuvat. Toiveissa on siis hyvä tomaattisato, kunhan vain kypsyminen pääsee kunnolla vauhtiin.

IMG_2482Yksi ilon ja ihmetyksen aihe on pikkuruinen munakoison alku. Kukkia munakoisoissa on ollut runsaasti, mutta näyttää siltä, että kaikista kukista ei kasva hedelmää. Olen välillä sipaissut kukkia pensselilläkin, mutta en tiedä, miksi tällä hetkellä on vain yksi pieni raakile näkyvissä. Ananaskirsikka tai karviaskoiso kukkii myös mukavasti, mutta vielä ei näy hedelmiä.

Kaikessa ei sentään voi onnistua: paprikat eivät ole oikein pärjänneet tänä kesänä. Jokin on syönyt lehdet täyteen reikiä ja näyttää uhkaavasti siltä, että satoa ei taida tulla. Muutama kukka on kyllä vielä eli yritystä on, joten ehkä tuholaiset ovat hellittäneet otettaan sen verran, että vielä voisi olla pientä toivoa sadosta. Siinä mielessä harmi, että tuholaiset iskivät paprikoihin, kun laitoin monta eri lajikettakin kokeiluun viime kesän hyvän kokemuksen rohkaisemana. Mutta jotain positiivista on se, että nyt tuholaiset saivat osansa paprikoista ja jättivät muut kasvit rauhaan.

Kukkaosastolla ei ole näkyvissä mitään erityistä loistoa, paitsi loistosalvian siniset kukat. Enemmänkin ollaan vielä odottavalla kannalla. Punahatut ja auringonkukat ovat isolla nupulla ja nyt odotellaan niiden näyttävää kukintaa. Istutin keittiönterassin laatikkoon monenlaisia auringonkukkia ja niiden väliin kylvin herneen siemeniä. Kokeilu näyttää onnistuneen kivasti, sillä herneet ovat saaneet tukikeppinsä korkeiden auringonkukkien varsista ja ristikkosuojasta, joka piti laittaa suojelemaan taimia kanilta.

Jotain pientä ja kaunista löytyy sieltä täältä kuitenkin kukkimasta. Yksi suosikkini on korallikeijunkukka, jonka istutin viime kesänä. Nyt se kukkii ensimmäistä kertaa ja on aivan ihastuttava. Se näyttää asettuneen ja viihtyvän hyvin aurinkoisessa paikassa ja toivonkin, että se siitä vahvistuu ja leviää. Uusi kokeiluni, daalia, aloittelee myös kukintaansa. Vielä kukka ei ole täysin auennut pallonmuotoonsa, mutta kohta se varmasti valmistuu.

Eilen kävimme hakemassa keltasauramoa tienvarresta. Kerroinkin tästä viime postauksessani, kun ihailin sitä Loviisassa. Laitoin taimipaakut kahteen paikkaan: autotallin seinustalle daaliapenkin viereen ja kaarisillan lähelle. Toivottavasti ne nyt juurtuvat ja sopeutuvat niin, että siementäisivätkin, koska muistaakseni kasvi itse on yksivuotinen, mutta leviää siemenestä itsekseen. Jännitettävää ja odottamista on siis tässäkin asiassa.

Moporetkellä Loviisassa

Moporetkellä Loviisassa

Ajoitimme moporetkemme Loviisaan Ruusuja ja puutarhoja -tapahtumapäivälle. Mopolla retkeily on siitä kivaa, että siinä ehtii nähdä ja haistaa maisemaa aivan eri tavalla kuin autolla matkustaessa. Tienvarren päivänkakkarat ja kissankellotkin ehtii havaitsemaan varsin hienosti mopon vauhdissa. Valitsimme reitin, joka vei Järvenpäästä Loviisaan osittain aivan pikkuisia hiekkateitä. Mopolla on myös helppo pysähtyä kuvaamaan, jos näkee jotain kuvauksellista. Minusta rypsipellot ovat aina sellaisia.

Loviisassa meillä on aina tietyt paikat, joissa pitää käydä pyörähtämässä. Yksi on Laivasilta ja siellä perinnevenelaituri. Meilläkin on nimittäin vene, jonka esikuva on löytynyt tästä nimenomaisesta laiturista. Toinen paikka on Laivasillan ravintola, Cafe Saltbodan, jossa olemme jo useamman kerran nauttineet kalaherkuista. Vielä pitää poiketa Karamaloossa, vaikkei mitään ostaisikaan, siellä on ihana nauttia väriloistosta. Tänä vuonna ihastuin koreihin, joita oli kauniissa rivissä kadulla kaupan edessä. Kulkuvälineistämme johtuen kori ei kuitenkaan lähtenyt mukaamme tällä kertaa.

Puutarhoista valitsin vierailukohteiksi Villa Aaltosen ja Kuninkaanlammen. Villa Aaltonen ei tällä kertaa sykähdyttänyt mitenkään erityisesti, mutta aina iki-ihanaa mehiläistaloa voi käydä kurkkaamassa. Sen sijaan Kuninkaanlampi yllätti iloisesti. En muistanutkaan, kuinka ihana se on. Ensin piti tietenkin juoda kahvit. Ruusupäivän teemaan sopivasti kahvi tarjoiltiin ruusukupeista ja kahvin kanssa valitsimme ruusuisen ihanan vadelmamuffinsin.

Kiertelin ja katselin puutarhassa kaikessa rauhassa ja siellä täällä huomasin kaikkea kivaa. Keltaisen ystävänä ihastelin tietenkin keltaisia kukkia ja erityisen kauniisti loisti tällä kertaa päivänkakkaran näköinen, mutta kokonaan keltainen kukka. Olin tunnistavinani sen keltasauramoksi, jota kuvataan mm. hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa näyttäväksi päivänkakkaran näköiseksi kukaksi, joka kukkii heinä-elokuussa.  Luontoportin sivuilta löysin melko kattavan kuvauksen sen historiasta ja levinneisyydestä. Olen nähnyt sitä myös lähistöllä tienvarressa ja ajattelin käydä jonain päivänä sitä hakemassa sieltä myös omaan puutarhaani.

Talon emäntä tuli myös ihastelemaan kukkaa minun kanssani. Hän kertoi muistaakseni kylväneensä kukan siemenistä. Samalla hän näytti minulle muutaman oman suosikkikukkansa. Yksi niistä oli suuri vaaleankeltainen pioni, jota hän oli keväällä luullut jo kuolleeksi ja nyt se avasi ihanan kukkansa. Toinen oli pienikukkainen sormustinkukka kasvihuoneen seinustalla. Sen aaltomainen kukkavana oli todella herkkä ja viehättävä. Valo taittui siihen niin kauniisti.

Eri puolilla pihaa oli takorautaisia koristeita kukkakeppeinä. Niitä ja muita viehättäviä tavaroita myytiin kahvilan yhteydessä olevassa pienessä kaupassa. Minä ostin itselleni sakset puutarhakäyttöön ja muistoksi mukavasta käynnistä Kuninkaanlammella.

Sata vuotta puutarhanhoitoa Suvirannassa

Sata vuotta puutarhanhoitoa Suvirannassa

Avoimet puutarhat -päivään Järvenpäässä osallistui tänä vuonna 6 puutarhaa, joista valitsin kohteekseni Suvirannan, Eero ja Saimi Järnefeltin puutarhan. Olen vieraillut siellä ennenkin, mutta muistaakseni en ole saanut  varsinaista puutarhaopastusta. Avoimet puutarhat -tapahtuman nettisivuilla Suvirantaa kuvaillaan seuraavasti:

Tapahtuman ajan yleisön on mahdollista tutustua taiteilijakotia ympäröivään englantilastyyliseen puutarhaan, jota suojaavat mm. vanhat tammet, hevoskastanjat, männyt, poppelit ja pihjajat. 1900-luvun alun ihanteiden mukaisesti puutarhaan kuului koriste-, luonnonkasvien ja perennapenkkien lisäksi hyötypuutarha, marja- ja hedelmäpensaineen. Taustalla siintää Tuusulanjärvi. 

Suvirannan puutarhuri Sirpa Oksa (Keuda) piti kaksi opastusta ja kertoi puutarhan eri vaiheista, erilaisista osista, kasveista ja puutarhan merkityksestä asukkaille eri aikoina. Kävijämäärä ja opastukseen osallistujien määrä yllätti hänet täysin, sillä meitä oli ensimmäisessä opastuksessa monta kymmentä. Osallistujien määrä kertoo siitä valtavasta kiinnostuksesta, joka puutarhaa kohtaan on. Onkin onni, että  Järvenpään kaupunki päätti tammikuussa 2018 ostaa Suvirannan, niin että myös jatkossa arvokas kohde on yleisön saavutettavissa. Tähän saakka Suviranta on ollut suvun yksityisomistuksessa. Huvila on tarkoitus avata yleisölle ja muuttaa museoksi jossain vaiheessa. Nyt Suviranta on ollut avoinna yleisölle tilauksesta ja tiettyinä erikseen ilmoitettuina päivinä.

Puutarha on ollut aina tärkeä osa Suvirantaa. Kun talo rakennettiin paikalla oli avoin hakamaa eikä tontilla kasvanut yhtään puuta. Sitä on nyt vaikea käsittää, sillä joka puolella on suuria puita niin paljon, että ne varjostavat puutarhaa niin, että kasvilajisto on moneen kertaan muuttunut alkuajoista. Puista osa on istutettu melko suurina ja niiden tarkoitus oli suojata hyötytarhaa ja luoda viljelyyn sopiva mikroilmasto. Puut olivat tärkeitä erityisesti Eero Järnefeltille. Puiden määrää ja tontin kokoa on lähes mahdotonta käsittää. Puutarhaan mahtuu kaikenlaista: puistomaista avointa nurmikenttää, hyötypuutarha kasvihuoneineen, luonnontilassa olevaa osittain villiintynyttä niittyä ja rantaa, perennaistutuksia, suuria erilaisia lehtipuita, alppiruusumetsikkö ja muotopuutarha Versailles.

Saimille puutarhan rakkainta osaa olivat hyötypuutarha ja kukat. Hyötypuutarha olikin tuolloin huomattavasti laajempi ja monipuolisempi kuin nyt nähtävissä oleva. Omavaraisuus ja kauneuden vaaliminen oli taiteilijayhteisössä kunnia-asia. Siksi kasvimaan reunustalla on edelleen kauniit perennapenkit ja kasvimaallakin kasvaa krassia ja kehäkukkaa.  Järnefeltien aikana  noudatettiin vuoroviljelyn periaatetta, jotta maa pysyisi hyvänä ja kasvit tuottaisivat mahdollisimman hyvin satoa. Nyt hyötypuutarha on pieni kasvimaa, joka on aidattu jänisten takia. Lisäksi on kaksi pientä kasvihuonetta, joissa kasvaa tomaattia ja kurkkua sekä yrttejä. Kasvihuoneita ei ollut vielä Saimi Järnefeltin aikaan, sillä Saimi käytti kasvilavoja.

Hyötytarhan takana on omena- ja kirsikkapuita. Omenapuita on paljon eri lajikkeita, joista osa on hyvinkin vanhoja. Tavoitteena on, että kaikkiin omenapuihin saadaan kyltit, joista selviää lajike. Omenapuiden leikkauksessa on käytetty aivan omaa leikkaustekniikkaa, joka on melko harvinainen Suomessa. Leikkauksen ansiosta puut jäävät mataliksi ja niistä on helppo kerätä satoa. Satoa tulee tänäkin vuonna todella runsaasti, sillä puut notkuivat kypsyvistä omenoista. Lisäksi omenapuita on myös talon toisella puolella. Omenien lisäksi puutarhasta löytyy monenlaisia marjapensaita: karviaismarjoja, herukoita, vadelmia, karhunvatukoita. Herukkapensaitakin on niin runsaasti, ettei kaikkea satoa ole saatu käytettyä aina.

Puutarha on muuttunut sadan vuoden aikana paljon. Se on kehittynyt ja kasvanut kolmen sukupolven ajan, ja jokainen sukupolvi on tuonut puutarhaan oman lisänsä. Alkuaikojen avoin hakamaa oli valoisa ympäristö, aivan toisenlainen kuin nyt suurten puiden ympäröimä osittain hyvinkin varjoisa pihamaa. Kasveja on pitänyt vaihtaa ympäristön muuttuessa. Esimerkiksi ateljeen ikkunasta näkyvä muotopuutarha, Versailles, on alkuaikoina koostunut kukkivista perennoista, mutta nyt paikka on niin suuren tammen varjossa, että siinä menestyvät ainoastaan kuunliljat.

IMG_2393Perennaistutukset sijoittuvat talon ja pihan oleskelualueiden läheisyyteen, jotta niistä voisi nauttia ikkunasta katsellenkin. Silmään osuvimpia ovat varmasti upeat pionit, joita puutarhassa on useita eri lajikkeita, toinen toistaan upeampia. Osa pioneista voi olla hyvinkin vanhoja. Uudempia tulokkaita sen sijaan ovat ruusut ja kärhot, joita näkyy myös monessa paikassa, esimerkiksi heti pääsisäänkäynnin edustalla.

Myös luonnonvaraisilla kasveilla on oma tärkeä osansa puutarhassa. Oppaamme kertoi, että Suvirannassa kannattaa vierailla erityisesti keväällä, jos se on mahdollista, sillä silloin nurmikon tilalla on keltainen ja sininen kukkameri, joka muodostuu keltavuokoista ja idänsinililjoista. Kukkien annettiin kukkia ja vasta kukkimisen jälkeen pihamaa leikattiin ja tilalle kasvoi nurmikenttä. Nyt emme sitä nähneet, mutta minua ja monia muitakin ihastutti villiintynyt vaaleanpunainen varjoliljametsä.

IMG_2377

Oppaamme totesi kierroksemme loppupuolella, että tänne puutarhaan pitäisi järjestää avoimia päiviä eri vuodenaikoina ja sen mukaan, mikä kulloinkin on kukassa ja upeimmillaan. Tuon voin kyllä täysin allekirjoittaa ja toivonkin, että se voisi vielä jonain päivänä olla totta. Niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää puutarhassa oli nytkin, etten mitenkään saa kaikkea mahtumaan tähän postaukseen, mutta toivottavasti saatte tämän kautta edes pienen aavistuksen Suvirannan puutarhan ihanuudesta.

 

Pilvisen päivän auringot

Tänään  päivä oli vähän pilvinen ja sateinen, kun lähdin ulos kamerani kanssa ja huomasin, että kaikki keltaiset kukkani loistivat kuin pikkuiset auringot. Kääpiösamettiruusuja minulla on kahta eri sävyä: keltaista ja oranssia enkä ollut erotellut niitä taimitusvaiheessa, joten ne ovat suloisesti sekaisin, mutta minusta sekoitukset ovat onnistuneet oikein hyvin. Ryhmäsamettiruusuihin valitsin sävyiksi tänä vuonna kermanvaaleankeltaisen ja ruusumaisen punaruskean. Erityisesti pidän tuosta kermankellertävästä sävystä.

Uusimmassa Viherpihan (6/2018) jutussa Suvi Tuokko-Harmoinen kertoo unelmapihastaan ja samassa jutussa käsitellään kasvien värien vahvuuksien hyödyntämistä. Itse en ole kovinkaan tietoinen tai suunnitelmallinen valitessani kasvien värejä ja sijoittelua. Menen enemmänkin mutu-tuntumalla.  Tykkään kuitenkin saada tietoa ja vinkkejä, vaikken kaikkea muistaisi tai käyttäisikään niin tietoisesti. Oli kiva huomata, että olin intuitiivisesti noudattanut joitakin hyviä periaatteita.

IMG_2300

Jutussa kerrotaan muun muassa, että keltainen väri kirkastaa ja sillä saa pihan varjoisiin kohtiin valoisuutta. Ilmankos siis minulle tuli mielikuva auringosta ja valosta katsellessani keltaisia väriläiskiä.

Oranssista taas sanotaan, että se toimii hyvin myös täydessä valossa. Myös tummanvioletti toimii samalla tavalla. Violetti on keltaisen ja oranssin vastaväri, ja vastavärien avulla voi luoda puhuttelevan ja voimakkaan tunnelman. Värit vahvistavat toisiaan ja vastaväriset kukat tulevat yhdessä esiin voimakkaammin kuin yksin esiintyessään.

Huomaamattani oli asetellut keltaiset samettikukat Presidenttikärhön viereen, ja toden totta, molempien kukkien värit ja muodot korostivat toisiaan hienosti. Samalla periaatteeella lienen sitten valinnut kesäkukkaistutukseeni oranssin tsinnian ja värinokkosen. Voimakkaat värit ja kontrastit miellyttävät minua ja haluankin vahvan tunnnelman ja dramatiikkaa.

Minä pidän keltaisesta ja oranssista vähän kaikkialla nykyään. Kukissa olen pitänyt noista väreistä aina, mutta nykyään pidän jopa keltaisia ja oransseja vaatteita. Kotoa sisustuksestakin löytyy kirkkaita värejä, kuten keltaista ja vihreää.

Kääpiösamettiruusua minulla on myös kasvihuoneessa kauneuden lisäksi tuholaisten karkoitusmielessä. Ihan täysin en silti ole tuhoilta välttynyt tänä vuonna, sillä paprikoiden lehdet ovat paikoin aivan rei’itetyt. Luulen syylliseksi etanoita ja olenkin nyt aloittanut varo- ja hävitystoimet siinä toivossa, että vielä voisi olla mahdollisuus pelastaa satoa. Laitoin kasvien juureen tuhkaa, tomaatinlehtiä ja vähän ferramolia. Katsotaan, tehoavatko toimeni.

IMG_2296

Tomaatteihin eivät etanat eivätkä muutkaan tuholaiset ole ainakaan vielä eksyneet. Tämän kauden sadosta näyttää tulevan todella runsas, jos vain kypsyminen edistyy toivotulla tavalla. Hieman punerrusta on siellä täällä näkyvissä, joten toiveita on. Vuodet eivät siis ole veljeksiä, sillä viime vuonna en onnistunut tomaattien kanssa ollenkaan, mutta paprikat olivat satoisia.

Lähde: Tuokko-Harmoinen, Suvi  2018: Hyvät yhdessä. Viherpiha 6/2018, 30 – 35.

Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän sen seitsemän sorttia

Keskikesän kukkapöydässä on sen seitsemää sorttia. Luonnonkukkien kukinta on parhaimmillaan ja mehiläisten mökistä kuuluu kova pörinä. Kun istuu hiljaa voi kuulla tasaisen surinan joka puolelta, kun mehiläiset kiirehtivät kukasta kukkaan. Kasvattimehiläisten lisäksi surraavat kimalaiset ja muut pörriäiset, joita täällä maalla riittää.

 

Tein pikakierroksen äidin mökkipihamaalla ja katsoin, mitkä seitsemän kukkaa ensimmäisenä pompahtavat silmille. Kaikkein voimakkaimmin ovat esillä metsäkurjenpolven vaalean ja hieman tummemman lilan väriset kukat, jotka peittävät peltoja laajoilla alueilla koko kylän viljelemättömillä pelloilla. Täällä päin kukkaa sanottiin ennen juhannuskukaksi varmaankin siksi, että sen parhain kukinta sattuu useimmiten juhannuksen aikoihin.

 

Kaksi sen tavallista seuralaista ovat puna-ailakki ja niittyleinikki. Äiti on tarkoituksella jättänyt leikkaamatta nurmikkoa sieltä, missä näitä kukkia on. Niin minäkin teen kotona, kun leikkaan ruohoa, että jätän ajamatta sieltä, missä näen päivänkakkaraa, harakan- tai  vuohen- tai kurjenkelloa tai jotain muuta kivaa luonnonkukkaa. Mistäköhän opittu?

20180625_122132Seuraavaksi valikoin luonnonniityltä kuminan. Joku voi kuulla sitä virheellisesti koiranputkeksi, mutta onhan se täysin erilainen. Kukkaa maistamalla voi aivan hyvin tunnistaa hienon mausteisen aromin. Äiti kertoi, että oli lapsena kerännyt kuminan siemeniä omalle äidilleen, joka oli laittanut siemeniä esimerkiksi leipään.

20180625_122103Saunapolulla kasvaa villiruusu, jota en tietenkään voinut ohittaa. Sen tuoksu on niin hennon ruusuinen, että aina muistan vanhan kansanlaulun, jossa puhutaan tuoksusta mintun ja ruusun, jota tuuli kuljettaa. Minä meinasin kaivaa siitä, alun ja istuttaa omalle pihalle, mutta äiti varoitti, että se olisi niin kova leviämään, ettei ollenkaan suosittele sitä.

20180625_125720

Sen sijaan aion ottaa humalan alun, sillä tarvitsisin pergolaani nopeakasvuisen ja peittävän kasvin, joka tyytyisi kuivahkoon kasvupaikkaan. Ajattelin, että vanha maatiaislajike, joka on kasvanut uskollisesti joka kesä mökin kuistille ilman ihmeellisiä hoitotoimenpiteitä, voisi menestyä minullakin.

Luonnonkukkien seuraksi valitsin yhden istutetun kasvin, lumipalloheisin. Se on nimittäin tänä vuonna niin uskomattoman täynnä kukkia, että oksat katkeilevat kukkien painosta. Katkenneista oksista kukat pääsivät maljakkoon sisälle ja ulos sekä isän haudalle.

Eikä juttua voi tehdä ilman yhtään viittausta hyötykasveihin, joten mukaan pääsee vielä ruohosipuli, jonka sain ystävältä Iistä. Nyt voin sitä katsellessa muistella ystävääni, joka pilvenreunalta kenties näkee, miten hyvin se viihtyy äidin kasvimaan reunalla lipstikkapensaan vieressä.

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Toukokuu yllätti lämmöllään ja aurinkoisuudellaan. Kaikki kasvu sai sellaisen boostin, että en ole moista ennen nähnyt.  Taimet pääsivät aikaisin kasvihuoneeseen ja suorakylvönkin saattoi tehdä jo hieman aiemmin kuin yleensä. Tuntui, että ei itse pysy mukana, kun kaikki eteni niin vauhdilla.

Tomaatit ovat venähtäneet jo metrin korkuisiksi ja joissakin näkyy jo pieniä marjoja. Näitä olen saanut ihastella vasta heinäkuun lopulla yleensä. Uskomatonta! Retiisejä olen jo päässyt maistamaan ja pian ne ovat jo ylisuuria eli pitäisi siis aloittaa sadonkorjuu.  Kasvihuone on niin rehevä ja täynnä, että pelkäänkin, että se kasvaa läpipääsemättömäksi viidakoksi ennen loppukesää. Täytynee ottaa sitten vain viidakkoveitsi käyttöön.

IMG_2240Tämän kevään uutuuskokeiluni on munakoiso, ja taimet näyttävät lähteneen vaudikkaasti kasvuun. Ensimmäiset kukat alkavat kuihtua ja nyt päästään ihmettelemään hedelmän kasvamista. Olin onnekas kokeilussani, kun kevät oli näin lämmin, sillä olen ymmärtänyt, että munakoiso vaatii aika paljon lämpöä. Chili on myös aivan ilmiselvästi riehaantunut, sillä viime kesänä en saanut yhtään mitään ja nyt pikkuista chilinalkua pukkaa vauhdilla ja kukkiminen vain jatkuu.

Ehkä tänä kesänä onnistun myös rohtosamettikkukkien tai samettirakuunan kanssa, sillä aiemmin kukinta ja kasvu on ollut jotenkin kituliasta. Nyt taimet näyttävät vahvoilta ja kasvavat, vaikka eivät vielä kuki tai ole kovinkaan tuuheita. Kääpiösamettikukat ovat tuuheutuneet ennätysajassa ja avasivat ensimmäiset kukkansa jo toukokuussa. Yleensä ne ovat olleet tässä vaiheessa vasta heinäkuussa. Lämpö on ihmeellinen voima.

Pelargoniat siirsin jo melko aikaisin kasvihuoneeseen saamaan valohoitoa. Sillä on ehkä ollut vaikutusta, sillä useimmat kukkivat nyt jo komeasti. Kaikkein upein kukinta on perinteisellä ja vanhalla lajikkeella, jonka olen saanut tädiltäni. Ruusunnuppu- ja tulppaanipelrgoniakin aloittelevat kukkimista, ja uusin hankintani Appelblossom on oikein kaunis.