Tomaatteja kuin jouluna puuroa

Tomaatteja kuin jouluna puuroa

Minulla on nykyään soinut päässä joululaulu: ”Nyt sitä saa, nyt sitä saa –” , eikä ole ollenkaan kyse puurosta. Minulla on kasvihuone niin täynnä tomaatteja, että todellakin on saanut syödä vatsansa täyteen. Mies on vienyt niitä kavereilleen töihin ja minä olen jakanut niitä naapureille ja kaikille, jotka käyvät meillä. Hyviltä ovat maistuneet meidän ja muidenkin mielestä. Yksi kaveri soitti ja kysyi, voiko tulla hakemaan niitä lisää ja kun emme olleet kotona, lupasimme, että voivat käydä kasvihuoneesta niitä vapaasti poimimassa.

Minä en ole mikään säilöjätyyppi. Tykkään enemmän käydä napsimassa suoraan maasta ja puusta ja syödä suihini. Nyt ehkä täytyy miettiä, tekisikö jotain säilöntää muistuttavaa kaikille niille tomaateille, joita vielä on tulossa. Minua kiinnostaisi kuivattaa uunissa ja tehdä jotain aurinkokuivattujen tomaattien tapaista. Yhden ohjeenkin jo löysin, mutta en ole niin sanotusti vielä koppeutunut kokeilemaan sitä. Aloittaminen uudessa työssä on vienyt kaiken ylimääräisen energian tässä loppukesän sadonkorjuun aikaan.

Innostuin lopulta postaamaan aiheesta, kun purjehdus- ja puutarhaystävänikin ylisti satoni runsautta ja laadukkuutta. Luulin nimittäin, että kaikkien kasvihuoneet ovat täynnä tomaatteja eikä tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole. Vaikka voihan sitä kirjoittaa asioista, vaikkeivät ne niin ihmeellisiä olisikaan.

Ikinä en olisi voinut uskoa, että sadosta tulisi näin runsas ja että kasvihuone täyttyisi tomaattiviidakoksi. Kesä oli otollinen juuri tomaatille varmaan. Muistaisikohan sitä ensi keväänä, että taimia ei kannattaisi istuttaa kovin paljon ja että pikkuruisista taimista kasvaa tuollainen viidakko. Enpä usko! Aina sama juttu: liian paljon esikasvatusta ja liian tiheään istuttamista.

IMG_2983Paprikoita en kyllä saanutkaan sitten yhtään. Munakoisoja on syöty kaksi ja kaksi on tulossa vielä. Siihen olen ihan tyytyväinen, sillä olin tosi epäileväinen sen suhteen, että onnistuisin munakoisojen kanssa. Kesäkurpitsaakin on tullut jonkin verran.

Muita ilahduttajia puutarhassa ova korkeiksi kasvaneet auringonkukat ja kaunopunahatut sekä kirkkaan keltainen syyskaunosilmä. Vanhat omenapuummek notkuvat omenoita ja paljon putoaa maahankin. Jokin pihlajanmarjakoikin vähän omppuja vaivaa, mutta kauniita ovat silti. Kunpa syyskuukin olisi vielä aurinkoinen ja lämmin!

Auringonkukkia ja punahattuja

Auringonkukkia ja punahattuja

Nyt auringonkukat aukesivat. Tänä kesänä aurinkoa on riittänyt taivaaltakin ja se on ihanaa.Kasvatin auringonkukkia tänä vuonna eri lajeja. Ostin siis auringonkukka-mix-pussin Hyötykasviyhdistyksen valikoimasta ja nyt olen jännittyneenä odottanut koko kesän, millaisia kukkia saan. Osa on tosi korkeita ja suuria ja osa melko matalia ja pienempiä. Minusta oikein ihastuttava on myös sitruunankeltainen kukka. Se on jotenkin viileän raikas.

Tänä kesänä aurinkoa on riittänyt taivaaltakin ja se on ihanaa. Toisessa penkissä auringonkukat tahtovat nuupahtaa väkisin, kun pitäisi kastella niin paljon. Töistä penkkiä käy varoittamassa meidän pikkuriiviökani. Jos se vain suinkin yltää kurkottamaan verkon välistä, sen hampaat leikkaavat varren poikki kuin veitsellä olisi leikattu.

Punahatut ovat myös komeimmillaan juuri nyt. Ne ovat nyt jaksaneet urheasti kukkia jo monta vuotta. Olen ylpeä itsestäni, että sain ne siemenistä kasvatettua noin komeiksi. Pitäisikin oikeastaan laittaa ensi vuonna uusi satsi tulemaan kaiken varalta ja jonnekin muuallekin pihaa sulosuttamaan, sillä kukintaa saa odottaa kaksi vuotta. Minä pidän kaunopuhatussa  erityisesti sen väristä ja kukan hauskasta muodosta, kun kukan terälehdet osoittavat alaspäin ja keskusta kurottaa korkeuksiin.

 

Ihka ensimmäinen oma perennapenkki

Ihka ensimmäinen oma perennapenkki

Reissun jälkeen on taas puuhattu pari päivää ankarasti puutarhassa. Ensimmäiseksi piti tietenkin tarkastaa kaikki ja katsoa, mitä on tapahtunut sillä aikaa, kun on ollut poissa. Mitään hirveän dramaattista ei ollut nähtävissä. Jotenkin olin tyytymätön yleisilmeeseen ja päätin poiketa ihan muuten vain Haarajoen puutarhalla kauppareissun yhteydessä.

wp-image-754123255jpg.jpeg

Talon etuoven vierusta on ollut minulla työn alla jo pidemmän aikaa. Aloitin näkymän kohentamisen tuomalla äidin mökkitien varresta ruostuneen maitotonkan ja tänä vuonna istutin siihen auringonkukkia. Ne ovat kasvaneet siinä hämmästyttävän hyvin. Kukannuput alkavat olla jo melko suuret. Ei enää tarvittaisi paljonkaan aurinkoa, kun ne aukeaisivat. Niiden katveessa kasvaa yksi paljon puhutuista malabarinpinaatin taimista. Viime vuonna minulla kasvoi tonkassa krassia.

20160715_111944-1.jpgViime syksynä siirsin pihan perällä kuivassa maassa kituvan syyskaunosilmän talon etupuolelle oven viereiselle seinustalle ja laitoin sille hieman uutta multaa. Ilokseni se on lähtenyt hyvään kasvuun uudessa paikassa. Olen mielessäni kypsytellyt ja pohtinut, millaisen kukkapenkin perustaisi sen ympärille ja mitä laittaisin sille seuraksi. Alkukesästä istutin sen viereen esikasvattamani kaunopunahatun taimet, joihin ei vielä tänä vuonna tule kukkaa, joten edelleen penkkini oli hyvin vaatimaton. Ei se vielä oikeastaan ollutkaan mikään kukkapenkki.

20160715_111935-1.jpgPuutarhamyymälästä nappasin mukaan kolmanneksi punalehtisen, kivannäköisen perennan, jossa on valkoiset pienet kukat.Nimen tietenkin unohdin samantien, joten jos joku lukija tunnistaa, olisin iloinen kommentista, jossa kerrot nimen. Kaivoin ylös pikkutulppaanin sipulit ja istutin uuden tulokkaan kolmanneksi. Sipulit siirsin sivummalle ja jätin niille vähän tilaa kasvaa keväällä. Reunustin penkin luonnonkivillä ja heti alkoi näyttää oikealta kukkapenkiltä, ja etuoven seinusta on paljon huolitellumman näköinen.

wp-image-1476540096jpg.jpeg

Ei tämä kyllä mitään perennapenkkikilpailua voittaisi eikä pääsisi varmaankaan edes pistesijoillekaan, mutta se on minun aivan ihka ensimmäinen itse suunnittelemani ja perustamani perennapenkki, ja itse olen siihen oikein tyytyväinen tällä hetkellä. Ensi kesänä nähdään, tuleeko kaunopunahattuun kukkia ja miten sitten kasvivalintani sointuvat yhteen.

wp-image-2118497743jpg.jpegLisäksi ostin yhden verenpisara-amppelin pelargonioiden seuraksi, kun se näytti niin upealta ja oli tarjouksessakin. Riippapelargoniani eivät ole oikein vielä päässeet kasvussa vauhtiin ollenkaan vaan näyttivät niin vaatimattomilta, että kaipasin vähän lisää väriä. Toiselle riippapelargonialle keksin uuden paikan keittiöterassin kasteesta,  ja siihen se sopikin hyvin toisten pienten pelakuiden seuraksi.

Taimiterapiaa työpäivän jälkeen

Kiireisen työpäivän jälkeen on ihana päästä kotiin katsomaan taimia.  Ne eivät kiirehdi, kiukuttele eivätkä kysele koko ajan tai turhia, eivät pyydä apua, anna sekavia ohjeita, puhu lakkaamatta, vaadi vastauksia. Minusta tuntuu, että ne vain hymyilevät tai odottavat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Siellä ne verannossa odottavat. Joskus minusta tuntuu, että ne tervehtivät minua kuin parhaat työtoverini ja kasvinkumppanini.

IMG_0520Pilvisenä päivänä laitan niille valot, kastelen vähän ja tarkistan, ovatko kasvaneet päivän aikana paljon. Illalla käyn sammuttamassa valon ja sanomassa hyvää yötä. Jos on kaunis ilma, vien ne ulkoilemaan hetkeksi. Jos johonkin toiseen huoneeseen paistaa aurinko, kiikutan pienimmät taimet mahdollisimman lähelle auringonvaloa. Siirtelen taimia laatikosta toiseen ja katson, onko kaikilla kaikki hyvin. Sitten katson, kuka kaipaisi koulutusta, kuka tukea, lisää multaa tai kosteutta. Aina ohi kulkiessani vilkaisen, mitä niille kuuluu. Vaikken aio tehdä mitään, huomaan pian olevani tekemässä jotain.

Kesäkurpitsan taimet vaikutavat tosi reippailta ja kasvavat tarmokkaasti. Jännittävää, että samaan aikaan samanlaiseen multaan ja astiaan kylvetyt siemenet tekevät niin erikokoisen sirkkalehden. Kylväessäni olin varma, että muistan, mitkä siemenet mihinkin kohtaan kylvin ja laitoin kyllä laatikon kylkeen siemenpussin muistin tueksi, mutta siltikään en nyt ole aivan varma, mitkä taimista ovat keltaisia, mitkä Diamantia ja mitkä Partenonia. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että Partenon F1 -lajin siemenet olisivat nuo kaikkein suurimmat ja nopeiten kasvaneet. Ehkä tuo F1-merkintä viittaa sittenkin formulaykkösiin ja kertoo, että kyse on superlajikkeesta. Muutaman päivän kasvun jälkeen luulen, että ne kaipaavat jo ensimmäistä koulutusta.

Auringonkukat kasvavat myös mukavan nopeasti. Heti, kun ensimmäiset lehdet ovat avautuneet, aletetaan jo työntää seuraavaa lehtiparia. Varsikin on sopivan tanakka eikä mikään hento ja heiluvainen. IMG_0549Yhdessä on hauska kolmen lehden muodostama sirkkalehtirykelmä. Mikähän mutaatio se mahtaa olla. Ryhmäsamettikukat itivät nopeasti, parissa päivässä, mutta sitten ei ihan hirveää edistystä ole tapahtunut. Kaunopunahatut ovat itäneet ja tehneet ensimmäisiä lehtiään, mutta eivät näytä olevan mitään formulaykköslaatua. Annan niiden vielä vähän kasvaa ennen kuin alan kouluttaa.

IMG_0535

Malabarinpinaatissa on punainen lehtiruoto ja varsi, joka on myös syötävä.

Ensimmäisinä kylvetyt ja jo kahteen kertaan koulutetut pinaatit ja ruusukaalit eivät myöskään näytä etenevän kovin nopeasti. Malabarinpinaatissa on kauniin punainen varsi ja lehtiruodissakin näkyy hauskasti punertavaa väriä, joten odotan innokkaana, millainen varsinaisesta lehdestä kasvaa, kun se pääsee täyteen mittaansa. Jotenkin niiden kasvu näyttää nyt jumittavan paikoillaan, mutta aivan elinvoimaisilta ne silti vaikuttavat. Ehkä nekin odottavat lämpimämpää ja aurinkoisempaa säätä. Nyt tämä kylmä jakso on ollut jo melko pitkä. Seuraavaksi odotan krassien itämistä. Yhdessä astiassa näkyi jo uutteraa yritystä työntyä ylös maasta.

Hetken taimien kanssa puuhasteltuani, olo on rauhallinen ja tyyni. Minäkin alan hymyillä taimilleni.