Eikä……

1523181661691935919882Minä kirjoitin pitkän jutun ensimmäisen kevätpäivän tarmonpuuskasta, kirpparikierroksesta, uudesta pöydästä, verannon siivouksesta, taimien edistymisestä ja kaikesta kivasta,  mitä olen saanut aikaan tämän viikonlopun aikana. Otin kuviakin ja laitoin ne tänne ja mitä tapahtui? Juttu katosi bittiavaruuteen käsittämättömällä tavalla.

Siksi saatte nyt tyytyä kuvittelemaan, mitä kaikkea kivaa olinkaan kirjoittanut ja kertoa minulle, mitä kaikkea kivaa te olette tehneet nyt kun aurinko vihdoin paistaa ja on plussan puolella.

Yritän koota itseni ja kirjoitella jotain vähän älykkäämpää taas pikapuolin, mutta nyt mennään tällä ja muutamalla kuvalla.

Hurjaa edistystä

Kevään eteneminen tuntuu tänä vuonna hitaalta ja minusta talvi saisi jo hellittää otettaan. Sisällä taimet kasvavat kuitenkin kohisten ja kohta pitäisi kyllä saada jo verannon tilatkin käyttöön, mutta vielä se on aivan liian kylmä pikkutaimille.

Taas minulle kävi niin, että en merkinnyt tomaattien lajikkeita tarpeeksi hyvin ja niinpä, kun siirtelen taimia astiasta toiseen, ne ovat suloisesti sekaisin enkä muista mikä on mitäkin. Ainakin huomaan, että nyt osa taimista on selkeästi erinäköisiä kuin viime vuonna kasvattamani. Luulen, että tuo kaikkein suurin ja tarmokkaimmin pituutta kasvava on Frilandstomat, Rosendahlin puutarhasta ja tuo vaaleampi hieman sileälehtisempi on Supersweet. Tuota, jolla on kaikkein liuskaisimmat lehdet veikkan Tigerellaksi. No, onpahan jännitettävää kesällä, kun tomaatit alkavat kypsyä.

IMG_2134Osan taimista siirsin jo vähän viileämpään, keittiöön vanhnaan vaakakaappiin. Lisävalon kyllä vielä asensin, koska muuten tulee aivan liian honteloita taimia. Malabarinpinaatit ovat myös lähteneet hyvään kasvun alkuun, vaikka niissä ei olekaan monta lehteä vielä. Aluksi ne kasvavatkin melko hitaasti. Munakoison lehdet ovat kivan pyöreät ja on kiinnostavaa nähdä, miten niiden kasvu tästä etenee.

Uusi kokeilu, hyasinttipapu, iti melko nopeasti ja kasvatti melkein heti sirkkalehtien päälle isohkot ensimmäiset lehdet. Hämmästyttävää, että siemenpussissa suositellaan aloittamaan esikasvatus helmi-maaliskuussa. Onkohan kasvun eteneminen sitten kovin hidasta vai saanko aikaan viidakon ennen kevättä. Nelson garden kuvailee hyasinttipapua kiehtovaksi köynnöskasviksi ja erinomaiseksi säleikkökasviksi. Siinä on roosalilanväriset, tuoksuvat ja koristeelliset kukat ja purppuranväriet palot, jotka voi syödä keitettyinä. Ajattelin kasvattaa hyasinttipavun seuraksi ruusupapua itse keräämistäni siemenistä. Niitä en kyllä vielä kylvä vähään aikaan.

Kääpiösamettikukan alut ovat niin minimaalisia vielä, ettei niistä saa minkäänlaista kelvollista kuvaakaan vielä otettua. Tuntuu aivan uskomattomalta, että niistä edes mitään voi kasvaakaan, kun ovat niin pieniä ja surkeita. En muistanutkaan, että ne ovat niin onnettomia aluksi.

Kävin tänään Helsingissä Alku ja juuri puodissa, kun minulla ollut jo kauan mielessä, että haluaisin käydä tutustumassa puotiin ihan livenä. Puoti oli pikkuruinen, mutta niin ihana. Olin niin tohkeissani, etten muistanut edes kuvia ottaa. Sieltä löysin rohtosamettikukan eli samettirakuunan siemeniä. Missään muualla en ole niitä nähnyt. Minulla oli niitä viime kesänäkin, mutta mitään suurmenestystä en niiden kanssa saavuttanut. Tykkään niistä kuitenkin tosi paljon, koska se rakuunan tuoksu ja maku on niin hurmaava. Esikasvatuskin on ollut minusta melko vaikeaa, mutta en luovuta vielä. Lisäksi ostin kokeiluun venäjänrakuunaa, joka on monivuotinen mausteyrtti. Molempia yrttejä voi ostaa myös Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupasta. 

Ostin minä vielä muutakin: muun muassa Pompom -daalian ja tiikerililjan mukuloita, uuden lisävalon taimille, linnunpöntön, koristeruukun ja kukkien siemeniä. Ihanaa!20180324_1610431260541744.jpg

 

 

Viikonlopun huveista

Varmaan moni meistä odottaa viikonloppua kuka mistäkin syystä. Minä odotan sitä, että on aikaa puuhastella päivänvalossa taimien kanssa. Usein aloitan joko sunnuntai- tai lauantaiaamun laittamalla YouTubesta soimaan loistavia suomalaisia naisartisteja ja otan esille taimikasvatusvälineet. Sitten aloitan koulimisen ja kylvämisen ja laulan taimille varsinkin, jos olen yksin kotona.

Tänään musiikista saivat kanssani nauttia pikkuruiset tomaatin taimet, jotka päätin siirtää omiin yksiöihinsä. Vähän myöhemmin itäneet Tiny Timit jätin vielä koulimatta.  Olisi ehkä pitänyt vielä odottaa, mutta olen aina niin malttamaton. Toivotaan, että onnistuin olemaan tarpeeksi hellävarainen, jotta hennot juuret ja varret säilyivät ehjinä.

wp-1520766260441805433996.jpg

Munakoisot ja Snacked Purple -paprikat ovat jo melko mukavasti päässet alkuun kasvussa ja niistä alkaa jo hahmottua omaleimaisuutta. Munakoiso onkin minulle uusi tuttavuus, joten sen kehittymistä on jännittävää seurata. Muista paprikalajikkeista hitaasti itivät New Ace -lajikkeen siemenet ja luulin jo että eivät idä ollenkaan. Siksi ostinkin jo uusia siemeniä, mutta ne  eivät ole vielä itäneet.

Nyt on siis tulossa monta sorttia tomaattia ja paprikaa. Lupailin niistä jo muutamia työkaverillekin, sillä luulenpa, että en saa niitä kaikkia taimia mihinkään mahtumaan. Jotenkin tuntuu aina, että pitää laittaa vähän särkymävaraa, sitä varalta että kaikki eivät selviä kesään asti.

wp-1520766159606887811779.jpg

Tänään kylvin ensimmäiset kääpiösamettikukat. Rohtosamettikukan siemeniä minulle ei ollutkaan jäänyt, joten niitä pitää yrittää metsästää jostakin. Ihan joka paikasta en ole niitä löytänyt. Nyt vain siis taas odottamaan.

Istutus-, kylvö- ja koulintasession jälkeen voi istahtaa sohvalle käsityön kanssa ja katsoa Yle Areenasta pari jaksoa Strömsön puutarhaa. Näiden rauhallisten puuhaushetkien takia minä odotan viikonloppua.

20180311_1631071134395546.jpg

 

P niin kuin paprika

Viikon kirjain on ilmiselvästi P. Tänään puuhasin nimittäin p-kirjaimella alkavien asioiden kanssa. Ensin vuorossa olivat pelargoniat, jotka saivat uudet mullat. Yllättävän monta olenkin saanut tänä vuonna talvehtimaan ja ne ovat jo tarmokkaasti  työntämässä uutta alkua. Kaikkina vuosina en ole vaihtanut edes multiakaan, mutta nyt päätin olla tarmokas ja antaa uutta potkua kasvuun. Ihana sitruunan ja ruusuntuoksu levisi huoneeseen ravistellessani tuoksupelargonioita.

Seuraavaksi vuorossa olivat paprikat. Viime vuodelta jääneet New Ace -lajikkeen siemenet eivät näytä itämisen merkkejä, joten kipaisin siemenkauppaan ja hankin vähän lisää paprikan siemeniä. Mukaan lähtivät Californian Wonder ja Hamik -nimiset. Californian wonderista sanotaan, että se on tunnettu ja maukas punainen lajike. Tosin vihreänä tuottaa runsaamman sadon, mutta punaiset ovat makeampia. Viime kesänä poimin paprikoita vihreinä ja käytin niitä erityisesti ruuanlaitossa ja ne toimivat mainiosti vihreinäkin.  20180304_1722201309249944.jpg

Hamikista kerrotaan siemenpussissa, että se on maukas pikkupaprika, jossa tekee pienet oranssit hedelmät.

Nyt minulla on siis tulossa kolmenlaisia paprikoita, kun noin pari viikkoa sitten kylvetyt Snacked purplet ovat jo nousseet pintaan pikkuruisine sirkkalehtineen.  Pussissa olleista neljästä siemenestä näyttää itäneen tähän mennessä kolme.

Näiden lisäksi yllättävän nopeasti minusta itivät munakoisot ja malabarinpinaatit, jotka vaikuttavat erityisen terhakkailta. Melkein tekisi jo mieli koulia ne, mutta ehkä maltan vielä hetken, sillä kaikissa ohjeissa kehotetaan koulimaan vasta sitten kun sirkkalehtien lisäksi on muutama varsinainen lehtikin ilmaantunut. Vielä ei näy muita kuin sirkkalehtiä. Olohuoneen ikkuna, pienoiskasvihuone, lisävalo ja lämpömatto ovat siis toimineet oikein hyvin.

Kylvin tomaatin siemenet vajaa viikko sitten ja niistäkin Supersweet, Tiny Tim ja Frilandstomat ovat jo nousseet pintaan. Tosin ne ovat vielä niin pieniä ja hentoisia, että on vaikea uskoa, että niistä oikeasti vielä tulee kunnollisia tomaatin taimia ja vieläpä satoatuottavia tomaatteja, mutta aika näyttää ja kasvun ihme on todellakin ihme.

Kevään ihastuttava yllätys on myöhäinen amaryllis, joka ehti kukkimaan vasta nyt.

20180304_1715401881369249.jpg

Taimikasvatus loppusuoralla

Taimikasvatus loppusuoralla

Takatalvesta piittaamatta taimikasvatus alkaa lähestyä viimeistä kaarretta ja loppusuoraa.  Hyötykasviyhdistyksen jäsenkirjeestä innostuneena päätin tänään vielä laittaa esikasvatukseen kesäkurpitsat ja ruusupavut, aivan kirjeen ohjeen mukaisesti. Kirjeessä nimittäin sanotaan näin:

Vielä ehtii taimikasvattaa
Muutaman viikon esikasvatus riittää muun muassa salkopavulle ja ruusupavulle, tuoksuherneelle, kurpitsoille, avomaankurkulle, koristekrassille ja rapealle keräsalaatille.

Tuoksuherneen kylvin jo sunnuntaina ja krassit jätän vielä hetkeksi odottamaan. Sitten minun esikasvatukseni alkavat olla siinä.  Tuoksuherneen väriksi valitsin tänä vuonna sinivioletin. Ajattelin nimittäin laittaa sen Presidenttini seuraksi ja voisi olla jännittävää, kun värisävy on samankaltainen, mutta kukan muoto on aivan erilainen. Mainittujen kasvien lisäksi kylvin tänään vielä kosmoskukkaa uudelleen, sillä aiempi kylvö ei oikein onnistunut. Niistä nimittäin taisi itää ja jäädä henkiin vain kaksi tainta. Kosmoskukan väriksi valitsin taas vaalean kermanvärisen. Kosmoskukka on minulle aivan uusi tuttavuus, joten sen kasvattamisessa riittää jännitystä.

Aloitin taimikasvatuksen jo helmikuussa paprikalla, lehti- ja yrttisellerillä, purjolla ja malabarinpinaatilla. Nämä taimet ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa ja oikeastaan lähes valmiita jo kasvupaikalle, jos vain olisi lämpöä tarpeeksi tai kasvihuone valmiina. Olen yllättynyt siitä, että tomaatin taimettaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. En nimittäin ollut aiemmin kokeillutkaan tomaatin kasvatusta siemenestä asti. Ainakin nämä Tiny Tim -lajikkeen yksilöt ovat olleet tosi terhakoita kasvamaan.

Kääpiösamettikukatkin ovat jonkinmoisia, mutta melko pieniä edelleen. Rohtosamettikukat tuntuvat kasvavan tosi hitaasti, vaikka olen varonut kylmettämästä niitä liian aikaisin. Luulen, että viime vuonna taimien kasvu pysähtyi kokonaan juuri sen vuoksi, että vein ne liian aikaisin viileään verantoon. En ole edelleenkään täysin vakuuttunut siitä, saanko nauttia rohtosamettikukastani rakuunan tuoksua ja makua, niin kitsaasti kasvu etenee edelleen. Moni taimi kuukahti myös koulimisvaiheessa. Ryhmäsamettikukat sen sijaan ovat oikein hyvin lähteneet kasvuvauhtiin, vaikka kylvin ne noin kuukautta myöhemmin.

Viime keväästä viisastuneena olen pitänyt huolta lämpötiloista ja siksi minulla on taimilleni kolme huonetta: idätys- eli vauvahuone olohuoneessa lämpömattoineen ja valoineen, lastenhuone keittiössä, jossa myös lämpömattoa ja valoa tarjolla osalle ja nuorisojaos verannossa, jossa vain luonnonvaloa.  Takatalvi nyt kyllä jarruttaa, kun on ollut niin kylmää, että yhtään en ole vielä taimia edes ulkoiluttanut enkä aloittanut karaisemista. Juuri ja juuri olen uskaltanut viedä isoimpia taimia verantoon ja sinnekin on pitänyt yöksi välillä lisätä lämpöä. Kasvihuone on vielä vaiheessa, joten sitäkään ei voi hyödyntää.

Puhetta purjosta

Puhetta purjosta

Tällä hetkellä esikasvattamistani taimista ja ylipäätään kokeilemistani kasveista vaativimmaksi taidetaan luokitella purjo. Kokeilin sitä jo viime kesänä. Aloitin silloinkin esikasvatuksen aikaisin niin kuin nytkin, mutta taimet olivat kesän alussa vielä tosi pieniä, sillä olin luultavasti pitänyt niitä liian aikaisin liian viileässä. En myöskään lannoittanut taimia. Kaikesta huolimatta muutama purjon taimi säilyi hengissä koko kesän ja kasvoi jopa pikkuisen paksuuttakin.

IMG_0145Minä en ole mikään sipulin ystävä, mutta purjo on ihan jees ja jossain tilanteissa aivan oivallinen minunkin mielestäni. Oikeastaan innostuin kasvattamaan sitä osittain siksi, että se mainitaan mm. porkkanan hyväksi kumppanuuskasviksi ja myös tomaatin kanssa se tulisi hyvin juttuun, mikä yllätti minua jotenkin. Uskalsin tarttua haasteeseen, vaikka kaikissa oppaissa mainittiin  purjon vaativuus.

Kesällä laitoin juurille ruohokatetta ja  yritin muistaa lannoittamisen muutenkin. Kasvilavan yhdessä nurkassa minulla oli siis pikkuruinen purjoviljelmä ja samaan lavaan kylvin myös porkkanoita. Satoa korjasin lokakuussa molemmista, mutta se oli lähinnä säälittävän huvittavaa. Molemmissa maku oli kyllä kohdallaan, mutta koko ja määrä oli hyvin vaatimaton. Porkkanankasvatuksen kompastuskivi lienee minulla harventaminen.

En ajatellut silti luovuttaa vielä tänäkään vuonna kummankaan suhteen. Olen aloittanut purjon esikasvatuksen taas hyvissä ajoin ja nyt minulla on jo ohuenohuita pikkupurjon taimia. Viime viikolla koulin osan puroista omiin pikkuruukkuihinsa. Olisi pitänyt aikaisemmin älytä käydä lukemassa Marttojen sivuilta hyvät vinkit purjon esikasvatukseen, mutta onneksi vieläkin ehdin ottaa käyttöön sieltä muutaman. Siellä nimittäin suositellaan taimikasvatukseen  wc- paperirullan hylsyjä, jotka laitetaan vieri viereen matalareunaiseen astiaan tai tarjottimelle.

IMG_0144Lisäksi Martat suosittelevat lannoittamista kerran viikossa ja latvomista, kun taimissa on 2-3 kasvulehteä. Latva siis nipistetään poikki kuukauden kasvuajan jälkeen. Latvominen vahvistaa juuristoa ja taimista tulee tanakoita. Tämä latvominen minun täytyy kyllä nyt varmaan harjoitella. Olen ollut vähän arkajalka latvomisessa: tuntuu niin julmalta katkaista juuri alkuun päässyt kasvu ja pelkoni on, että siihen se sitten jääkin ja kuolee koko alku.

Jatkohoito- ja säilöntäohjeetkin  vaikuttavat niin marttamaisen perusteellisilta,  että tälle sivulle pitää kyllä palata istutus-, kasvatus- ja sadonkorjuuvaiheessa vielä uudestaan. Katsotaan sitten, näkyvätkö opit sadonkorjuuvaiheessa.

Lähde: Martat. Puutarha. Purjo. http://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/sipulit-vuoden-2015-nimikkovihannes/purjo/

Kohtalokas viikonloppu

Minä aavistin,  että voisi olla kohtalokasta jättää ne yksin moneksi päiväksi. Neljä päivää poissa oli liikaa osalle paprikan ja malabarinpinaatin juuri ja juuri pintaan nousseille heiveröisille ja ensi askeliaan ottaville taimille. Multa oli päässyt sen verran kuivahtamaan, että taimiraukat olivat nuukahtaneet. Osa oli ehtinyt vahvistua sen verran, että hetkellinen kuivuus ei saanut niitä tainnutettua. Osan sain elvytettyä, sillä aamulla muutama malabarinpinaatin taimi oli kammennut  itsensä pystyyn.

wp-1487765653901.jpg

Heti, kun pääsin kotiin, oli melkein ensimmäinen asia, tarkistaa, mitä taimille kuuluu. Sitten alkoi armoton elvytys ja ensiapu. Sumutin ja kastelin taimet kunnolla ja jätin niille lisävalonkin yöksi. Matkan ajaksi olin jättänyt lämpömaton päälle, koska ajattelin, että liika viileys on pahasta, mutta olisikin ehkä pitänyt jättää matkan ajaksi lisävalot palamaan ja sammuttaa lämpömatto. Silloin kosteus ei olisi ehkä haihtunut niin nopeasti.

wp-1487765661745.jpg

Onneksi kevät on vasta niin aluillaan, että ehtii varsin hyvin uusia kylvöt. Kylvin siis loput siemenpussiin jääneet pinaatin siemenet. Päätin kylvää ne suoraan yksittäisiin pieniin esikasvatusruukkuihin, joita olen hankkinut tänä keväänä, koska siemenet ovat melko suuria ja helppo erotella toisistaan. Samalla nostelin varovasti hengissä säilyneet taimet samanlaisiin ruukkuihin. Nyt täytyy vain toivoa, että kylvö onnistuu, sillä sinne menivät kaikki siemenet. Ostin kyllä siemenpussin äidille, joten ehkä saan sieltä taimen itselleni, jos oikein huonosti käy omien kanssa.

Muutama lokero jäi tyhjäksi, joten piti oikein miettiä, mitä siemeniä niihin pudottaisi. Päätin kokeilla anananaskirsikkaa, vaikka pussin kyljessä suositeltiin esikasvatusta maaliskuussa vasta. Siemeniä oli pussissa runsaasti, joten voinhan taas uusia kylvin,  jos tämä menee jostain syystä pieleen.

wp-1487765646652.jpg

Kaikki taimet eivät näyttäneet kärsineen yksinjäämisestä, eivät olleet niin sanotusti moksiskaan. Tällaisia itsenäisiä nuorukaisia olivat Tiny Tim -tomaatit ja muutamat hiuksenohuet purjon haituvat. Yrttisellerit olivat myös yllättävän sitkeitä, vaikka olivat niin pikkuisia vielä. Kolibrikukan siemenistä ei näy vielä minkäänlaista elonmerkkiä, mutta en luovuta niiden suhteen vielä.

 

Kevätkauden avaus

Kevätkauden avaus

Tammikuu on melkein taisteltu, ja helmikuu on jo kylvökuukausi. Minä aloitin valmistautumisen ostamalla uuden istutuspöydän olohuoneesen vanhalle paikalle. Ihastuin wp-1485699185527.jpgsäädettäviin pukkijalkoihin, joissa on myös hylly. Pöytälevyä emme ruuvanneet mitenkään kiinni, että pöytä on tarvittaessa helppo siirtää tai purkaa.

Istutuspöydän sijoituspaikka on muuten oikein sopiva, mutta uusi apurini taitaa olla niin innokas maistelemaan kaikkea, että istutettavaksi avomaalle tai lavoihin ei taida jäädä mitään. Tänään jo piti käydä tutkimassa kaikki uudet esineet. Pöydälle on aivan liian helppo kipaista portaiden kautta. Täytynee keksiä jonkinlainen aita portaiden ja pöydän väliin.

Keräilin esiin lämpömaton,  kasvivalotelineen, esikasvatusastiat, sumutinpullon ja pienoistyökalut. Hetken aikaa piti kyllä taas miettiä, mihin olikaan kaiken piilottanut kesällä. Tietyllä tapaa olen kyllä aika järjestelmällinen, mutta pientä lipsumista on aina välillä ja nyt kun tilaa on yllin kyllin, tavaroita tulee välillä ripoteltua sinne tänne. Pesin kaikki ja laitoin odottamaan pöydälle. Ehkäpä jo ensi viikolla päästään kylvöpuuhiin!

wp-1485698364662.jpgLöysin siemenpusseille täydellisen säilytyslaatikonkin. Vanerinen kolmen viinipullon laatikko sopii tarkoitukseen kuin nakutettu. Kansi pitää siemenet  auringon valolta suojassa. Tuli mieleen vanha sanonta: ”Aika tavaran kaupittee.” Tätä tarkoitusta varten en sitä Alkosta itselleni kerjännyt,  sillä tosiaankin pyysin mukaani tyhjän laatikon, mutta nyt keksin sille arvoisensa tehtävän.

wp-1485699616441.jpgOlisin voinut jo tänään aloittaa herneenversojen kasvatuksen, mutta ei minulla ollutkaan kylvömultaa. Sain nimittäin viime viikolla paketin Hyötykasviyhdistykseltä. Laitoin eilen herneet likoamaan veteen ja tänään kaadoin veden pois ja laitoin lasipurkin kuivauskaappiin. Kasvatan vähän ituja jo valmiiksi, kun ei kerran ollut multaa, mihin kylvää. Siemenpussissa oli hyvät ohjeet, miten ituja kasvattamalla voikin jouduttaa kasvua. Täytyy vain muistaa, että, jos siemenet ehtivät tehdä ituja, niitä ei saa peittää mullalla.

Seuraavaksi aion ryhtyä suunnittelemaan kylvöaikataulua. Pitää tutkia myös tarkkaan viime kevään muistiinpanot ja yrittää ottaa oppia viime kevään kokemuksista. Pitää myös tutkia, mitä siemeniä vielä puuttuu tai mitä olisi ehdottomasti saatava vielä. Ainakin malabarinpinaattia täytyy hankkia vielä.

Kuinka paljon mahtuu taimia verantoon?

Aina vain tekisi mieli laittaa lisää siemeniä itämään sitä mukaa, edelliset ovat nousseet pintaan ja sitä edelliset on koulittu isompiin turveruukkuihin tai muihin kippoihin. Joka kerta, kun jossain myydään siemeniä, tekee mieli mennä katsomaan, mitä kivaa siellä olisi. Olisiko jotain uutta kokeiltavaa vai jotain vanhaa tuttua? Vieläkö ehtisi laittaa sitä tai tuota? Tuleekohan tälle taimihulluudelle loppua ja päässä alkaa soida: ”Kuinka paljon mahtuu pieneen verantoon, pieneen verantoon, pinaatin taimia, aivan uusia?”

IMG_0482Jonkin verran on tullut hävikkiäkin, valitettavastiko vai onneksi, vaikea sanoa. Osa ruusukaalin taimista ei selvinnyt koulinnasta, vaan heikko varsi oli päässyt vaurioitumaan. Ensimmäiset sirkkalehdet näyttävät kellastuvan sitä mukaa, kun seuraavat lehdet tekevät tuloaan. Lisävalo auttoi jonkin verran siihen, että hennot varret eivät venyneet enää pelkästään pituutta, mutta sen verran honteloita taimet olivat, että päätin koulia ne vielä toisen kerran suurempaan astiaan ja antaa lisävaloa edelleen, vaikka aurinkoakin on saatu välillä. Saa nähdä, kestävätkö kesään asti ja mitä sitten tapahtuu. Sitten se jännittävä vaihe vasta alkaakin! Petunian kasvatus ei onnistunut. Sekin minimaalisen pieni taimen alku, joka aloitti kasvun, hävisi.

IMG_0475Malabarinpinaatti on hämmästyttävän hidaskasvuinen. Minusta tuntuu, että kasvu on suorastaan pysähtynyt eikä mitään edistystä näy. Nyt vasta muutamassa taimessa on näkyvissä kolmatta lehteä. Verantoni on melko viileä, joten se ei ehkä jouduta kasvua. Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa tulee jokin kasvupyrähdys ja luulen, että on hyvä, eteivät taimet kasvata liian nopeasti pitkää vartta. Mihin minä ne sitten mahduttaisinkaan, jos kovin korkeiksi pääsevät kasvamaan?

IMG_0477Samettiruusujujen taimet alkavat jo näyttää tunnistettavilta. Samettiruusussa on hauska ja tunnistettava lehti. Nyt tulossa on vasta kääpiö- ja rohtosamettiruusulajikkeita ja tänä keväänä ne näyttävät onnistuvan hyvin. Vielä taidan viikonloppuna laittaa tulemaan ryhmäsamettikukkaa, että saan muutaman ruukkuistutuksen portaille. Oranssit samettiruusut sopivat mielestäni tosi hyvin saviruukkuun istutettaviksi ja ovat kiitollisia, kun kukkivat koko kesän ja myös huonolla säällä.

IMG_0472Tuoksuherneet ovat minulle uusi tuttavuus ja näyttävät lähtevän nopeasti kasvuun ja kasvavat melko hurjaa vauhtia pituutta. Pitääköhän niille laittaa tukia jo sisäkasvatusvaiheessa. Ei muuta kuin hernekeppien tekoon sitten.

Viime keväänä laitoin kesäkurpitsat esikasvatukseen 19.4. ja se oli aivan onnistunut ajoitus, joten taidanpa laittaa kurpitsat kasvamaan tänä viikonloppuna. Nyt otan kasvatukseen myös keltaisia lajikkeita ja nyt näyttää olevan ostettuna jo valmiiksi Gold Rush F1 -niminen lajike. Vihreistä laitan tulemaan Partenon F1 -lajiketta sillä se on itsepölyttävä eikä ole niin riippuvainen hyönteispölytyksestä. Lisäksi pussissa luvataan, että se olisi runsassatoinen ja varhainen lajike. Lisäksi taidan vain vertailun vuoksi laittaa myös Diamant F1:tä, koska hyvin kasvoivat viime vuonnakin ja siemeniä näkyy jääneen yli.

Kesäkurpitsat ja auringonkukat varmaan ehtisivät suorakylvönäkin, mutta esikasvatus kyllä jouduttaa kukintaa ja satoa. Sitä paitsi niiden kasvua sisällä on niin hauska seurata ja kevät sujuu sutjakaammin. Krassit olen joskus kylvänyt suoraan parvekelaatikkoon tai kasvupaikalle, mutta jos viitsii esikasvattaa pääsee nauttimaan niidenkin kukinnasta vähän aikaisemmin. Kyllä minun tekisi mieli niitäkin vähän laittaa kasvamaan, mutta mihinkähän saan ne mahtumaan. Täytyy varmaan laajentaa verannosta olohuoneen puolelle.

 

Muistikirjatytön puutarhapäiväkirja

Olen pitänyt viime keväästä asti puutarhapäiväkirjaa, johon teen puutarhan istutus- ja kylvö- ja rakennussuunnitelmia. Teen myös piirroksia lavoista ja niihin istutettavista kasveista. Tosin viime keväänä oli vähän vaikea ilman aiempaa kokemusta arvioida, paljonko kasveja voi istuttaa ja kylvää samaan lavaan, mutta se ei silti estänyt suunnittelua. Tein muistilistoja seuraavaksi tehtävistä töistä ja ostoslistoja tarvittavista hankinnoista. Suunnittelin kasvinkumppaneita ja eri vaihtoehtoja niistä jo maalishuhtikuussa, kun ei ollut vielä toivoakaan ulos istuttamisesta tai kylvämisestä.

 

Liimasin vihkoon kassakuitteja ja siemenpusseista ainakin ne osat, joista näkyy lajikkeen nimi ja muita tärkeitä tietoja. Myöhemmin kommentoin viereen, olivatko siemenet itäneet hyvin ja oliko kasvivalinta ollut onnistunut. Syksyllä tein yhteenvetoa eri lajikkeiden onnistumisesta ja annoin kevätminälleni vinkkejä tulevalle vuodelle. Tein myös aarrekarttaa ja leikkelin siemenkuvastosta kuvia niistä kukka- ja vihanneslajikkeista, joita haluaisin kokeilla. Osan niistä olenkin ottanut kokeiluun tänä keväänä.

20160406_173211.jpgNyt olen pitänyt kirjaa esikasvatuksesta. Kirjaan muistiin kylvöpäivän, itämispäivän ja koulimispäivän. Leikkaan siemenpusseista takatekstit ja liimaan ne vihkoon, sillä niissä on usein hyviä ohjeita ja vinkkejä taimien koulimisesta ja aikataulu esikasvatukseen, kylvöön avomaalle ja taimien istutukseen ulos. Kasvun edistyessä kirjoittelen lisää huomioita. Viime kevään, kesän ja syksyn huomioista olen yrittänyt ottaa oppia tänä vuonna.

Ainakin tiedän, että kurkkua en kasvata, sillä se ei onnistunut viime vuonna lavassa tarpeeksi hyvin. Se vaatii ilmiselvästi oikean kasvihuoneen, jotta onnistuisi kunnolla. Viime keväänä en ottanut lajivalikoimaan kuin vihreitä kesäkurpitsoita, mutta nyt aion kokeilla myös keltaisia, sillä kesäkurpitsoista tuli paljon satoa ja niistä voi syödä myös kukat, jotka ovat ylimääräisiä. Friteerattuina kukista tuli taivaallisen hyviä, ja ohjeen löysin netistä.

20160406_174131.jpgOlen liimannut vihkoon myös ohjeita, joita olen löytänyt erilaisista lehtisistä, joita saa ilmaiseksi puutarhaliikkeistä. Ne ovat useimmiten jonkin firman mainoslehtisiä, mutta niissä on myös hyvää tietoa mm. koulimisesta, tuholaistorjunnasta ja lannoittamisesta.

Kaikkien mielestä tällainen muistiin kirjoittaminen ei varmaankaan ole tarpeellista tai edes hauskaakaan eikä sitä silloin kannata tehdäkään. Minä olen aina ollut vähän muistikirjafriikki. Jonkinlainen muistikirja pitää aina olla mukana kaiken varalta. Ikinä ei voi tietää, mitä täytyy kirjoittaa muistiin tai minkä kuningasidean saa, ja jos ei kirjoita sitä muistiin, sen voi unohtaa. Yksin matkustelevalle muistikirja on pelastava enkeli, kun odottelee ravintolassa ruuan saapumista tai muuten istuu jossain yksikseen. Mihinkään digitaaliseen laitteeseen kirjoittamisessa ei ole samaa tunnelmaa kuin oikeassa muistikirjassa. Minulla on eri aihepiireille eri muistikirjat kuin Doris Lessingin kirjassa Kultainen muistikirja.

Onpa minua kerran kutsuttu muistikirjatytöksikin. Tämä tapahtui joskus kauan sitten nuoruudessani, kun olin seuraamassa radiolähetyksen tekemistä Oulun kaupunginkirjastossa. Radiotoimittaja Risto Nordell pyysi jotain yleisön musiikkitoivetta ja minä kaivoin omani muistikirjan uumenista. Siinä yhteydessä Nordell kutsui minua muistikirjatytöksi, minusta se kuulosti hienolta.