kani-Ipana

Auringonkukkia ja punahattuja
by

Auringonkukkia ja punahattuja

Nyt auringonkukat aukesivat. Tänä kesänä aurinkoa on riittänyt taivaaltakin ja se on ihanaa.Kasvatin auringonkukkia tänä vuonna eri lajeja. Ostin siis auringonkukka-mix-pussin Hyötykasviyhdistyksen valikoimasta ja nyt olen jännittyneenä odottanut koko kesän, millaisia kukkia saan. Osa on tosi korkeita ja suuria ja osa melko matalia ja pienempiä. Minusta oikein ihastuttava on myös sitruunankeltainen kukka. Se on jotenkin viileän raikas.

Tänä kesänä aurinkoa on riittänyt taivaaltakin ja se on ihanaa. Toisessa penkissä auringonkukat tahtovat nuupahtaa väkisin, kun pitäisi kastella niin paljon. Töistä penkkiä käy varoittamassa meidän pikkuriiviökani. Jos se vain suinkin yltää kurkottamaan verkon välistä, sen hampaat leikkaavat varren poikki kuin veitsellä olisi leikattu.

Punahatut ovat myös komeimmillaan juuri nyt. Ne ovat nyt jaksaneet urheasti kukkia jo monta vuotta. Olen ylpeä itsestäni, että sain ne siemenistä kasvatettua noin komeiksi. Pitäisikin oikeastaan laittaa ensi vuonna uusi satsi tulemaan kaiken varalta ja jonnekin muuallekin pihaa sulosuttamaan, sillä kukintaa saa odottaa kaksi vuotta. Minä pidän kaunopuhatussa  erityisesti sen väristä ja kukan hauskasta muodosta, kun kukan terälehdet osoittavat alaspäin ja keskusta kurottaa korkeuksiin.

 

Kevättä maljakossa
by

Kevättä maljakossa

img_1388Yllätyin työmatkalla, kun näin pajunkissoja. Nytkö ne jo alkavat työntyä esiin?  Ei niin, etteikö se olisi hyvä asia, päinvastoin, mutta ovat minusta kovin aikaisessa. Oli pakko ottaa muutama oksa mukaan, sillä kani-Ipana on kovin tykästynyt niihin. Laitoin oksat kotona veteen, että kissat kasvaisivat vielä vähän lisää ja olisivat vielä herkullisempia.

Toinen herkku ovat mustikanvarvut,  joita käyn salaa poimimassa koulun takaa sieltä täältä, että vielä jäisi kasvamaankin. Pidän niitä maljakossa, jotta silmut pullistuisivat lisää. Yhteen varpuun kasvoi jopa pieni kukannupppu. Se vasta maistuikin makoisalta.  Tulisi jo äkkiä kevät, että voisi mennä metsään maistamaan mustikankukkia.

Oksien keräämisestä on tullut uusi harrastus kanin hankkimisen jälkeen. Paju ja leppä tuntuvat olevan erityistä herkkua, mutta haapa ja pihlaja maistuvat myös. Yksi koivurisu oli lähtenyt mukaan ja siinä on nyt pikkuiset hiirenkorvat, kun se oli unohtunut maljakkoon. Kohta silmut menevät parempiin suihin. Taidan taittaa muutaman oksan omenapuustakin ja kokeilla joko siihenkin saisi kasvamaan kukat ja lehdet.

img_1404

wp-1485088684633.jpgHuonekasvien kanssa pitää nykyään olla huolellinen ja selvittää, ovatko ne myrkyllisiä. Valitettavan monet ovat. Minulla on iso limoviikuna ja se on kanin mielestä tosi kiinnostava. Ihmettelimme jossain vaiheessa, kun lattialla ei ollut kuihtuneita lehtiä juuri lainkaan, kunnes selvisi, että niitä on nakerreltu. Yksi oksa löytyi myös poikki puraistuna lattialta eräänä päivänä. Kukan ympärille oli pakko laittaa aitaus. Limoviikunan myrkyllisyydestä löysin ristiriitaista tietoa: toisten lähteiden mukaan se olisi  myrkyllinen ja toisten ei. Ihan hirveän myrkyllinen se ei liene, sillä luulen, että muutama lehti on popsittu meidän tietämättämme.

Kohta aloitan herneenversojen kasvattamisen, niitähän voi sitten syödä itsekin. Eilen tein siementilauksen ja ihmettelin itsekseni, kuinka onnistuinkin tärväämään siihen niin paljon aikaa, mutta luettelonsa kullakin! Nyt haaveilen uudesta taimien kasvatuspöydästä ja kasvilampusta. Yksi minulla jo on, mutta toisenkin voisi hankkia, kun se yksi on ollut noin kiva ja monikäyttöinen. Näistä lisää ensi kerralla!