Keltasauramot ja päivänkakkarat

Keltasauramot ja päivänkakkarat

Kahden päivän rankkasateiden jälkeen piti tehdä tietenkin tarkistuskierros puutarhassa. Ainakin auringonkukat kärsivät sateesta ja tuulesta ja ainakin yksi meni poikki tukemisyrityksistäni huolimatta. Ostin tilalle pari matalaa lajiketta lohdutukseksi. Auringonkukkien kanssa minulla on muutenkin ollut huonoa onnea tänä vuonna. Ensimmäiset kylvöt eivät itäneet, vaikka yleensä auringonkukka on niin varma itäjä.

Sadepäivät paljastivat samettiruusujen kestävyyden. Samettiruusu on siitä kiitollinen kukka, että se kukkii säästä huolimatta ja kestää niin paistetta kuin sadetta. Tänä vuonna taimia tulikin kasvatettua niin runsaasti, ettei paljon muita kesäkukkia olekaan. Kaikissa penkeissä ja ruukuissa on samettikukkia. Nyt eniten taitaa olla Tiger eyes -lajiketta. Kasvihuoneessa on kääpiösamettikukkaa ja Lemon gemiä on nyt eniten. Olen aiemmin pitäytynyt vain kääpiö- ja ryhmäsamettikukissa, mutta nyt ystäväni saivat minut innostumaan kokeilemaan myös isosamettikukkaa. Kukan pitäisi olla valkoinen, mutta nyt vielä odotellaan nuppujen kehittymistä.

Yhdessä asiassa olen pihallani ajan hermolla ja kerrankin trendikäs. Yksi pihan osa on nimittäin pyhitetty pörriäisille. Olen kylvänyt useana vuonna päivänkakkaraa ja nyt odotus palkittiin. En siis ole voinut leikata nurmikkoa, koska päivänkakkarat ovat valloittaneet alueen kokonaan. Lisäksi siinä kasvaa apilaa, ja uuden kirsikkapensaan juurelle kylvin veriapilaa ja hunajakukkaa sisältävän siemenseoksen. Lyhtypylvään ympärille ripottelin kesäkukkaseoksen ja nyt sieltä pikistävät muun muassa ruiskaunokit.

Yksi kesän ilahduttaja on keltasauramo, jonka jo luulin menettäneeni. Olen kerran siirtänyt sitä tienvarresta ja muistelen myös kylväneeni sitä joskus. Luulin, jo ettei kylvö onnistunut eikä istutus kantanut kuin sen vuoden, mutta nyt ilokseni se ilmestyi uudelleen kaarisillan pieleen. Yksinkertaisuudessaan kukka on minusta niin täydellinen ja kaunis, että toivon sen nyt myös siementävän itse ja säilyvän. Tosin on pieni pelko, että koko alue jää tien alle, jos naapuritontti myydään, mutta sitten täytyy keksiä jotain uutta.

Kesä alkaa olla rehevimmillään ja kasvu kiihkeimmillään. Sen näkee kasvihuoneessa tomaatin raakileina, ananaskirsikan kukkimisena ja samettikukkien loisteena. Lavoissa kesäkurpitsat kukkivat ja sormenpaksuisia kurpitsoitakin näkyy jo muutama. Taisin sittenkin istuttaa jättikurpitsankin lavaan, vaikka tarkoitus oli istuttaa se avomaalle. Jotenkin ovat päässeet taimet ilmeisesti sekoittumaan. Kohta saa nauttia sadosta yllin kyllin.

Moporetkellä Loviisassa

Moporetkellä Loviisassa

Ajoitimme moporetkemme Loviisaan Ruusuja ja puutarhoja -tapahtumapäivälle. Mopolla retkeily on siitä kivaa, että siinä ehtii nähdä ja haistaa maisemaa aivan eri tavalla kuin autolla matkustaessa. Tienvarren päivänkakkarat ja kissankellotkin ehtii havaitsemaan varsin hienosti mopon vauhdissa. Valitsimme reitin, joka vei Järvenpäästä Loviisaan osittain aivan pikkuisia hiekkateitä. Mopolla on myös helppo pysähtyä kuvaamaan, jos näkee jotain kuvauksellista. Minusta rypsipellot ovat aina sellaisia.

Loviisassa meillä on aina tietyt paikat, joissa pitää käydä pyörähtämässä. Yksi on Laivasilta ja siellä perinnevenelaituri. Meilläkin on nimittäin vene, jonka esikuva on löytynyt tästä nimenomaisesta laiturista. Toinen paikka on Laivasillan ravintola, Cafe Saltbodan, jossa olemme jo useamman kerran nauttineet kalaherkuista. Vielä pitää poiketa Karamaloossa, vaikkei mitään ostaisikaan, siellä on ihana nauttia väriloistosta. Tänä vuonna ihastuin koreihin, joita oli kauniissa rivissä kadulla kaupan edessä. Kulkuvälineistämme johtuen kori ei kuitenkaan lähtenyt mukaamme tällä kertaa.

Puutarhoista valitsin vierailukohteiksi Villa Aaltosen ja Kuninkaanlammen. Villa Aaltonen ei tällä kertaa sykähdyttänyt mitenkään erityisesti, mutta aina iki-ihanaa mehiläistaloa voi käydä kurkkaamassa. Sen sijaan Kuninkaanlampi yllätti iloisesti. En muistanutkaan, kuinka ihana se on. Ensin piti tietenkin juoda kahvit. Ruusupäivän teemaan sopivasti kahvi tarjoiltiin ruusukupeista ja kahvin kanssa valitsimme ruusuisen ihanan vadelmamuffinsin.

Kiertelin ja katselin puutarhassa kaikessa rauhassa ja siellä täällä huomasin kaikkea kivaa. Keltaisen ystävänä ihastelin tietenkin keltaisia kukkia ja erityisen kauniisti loisti tällä kertaa päivänkakkaran näköinen, mutta kokonaan keltainen kukka. Olin tunnistavinani sen keltasauramoksi, jota kuvataan mm. hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa näyttäväksi päivänkakkaran näköiseksi kukaksi, joka kukkii heinä-elokuussa.  Luontoportin sivuilta löysin melko kattavan kuvauksen sen historiasta ja levinneisyydestä. Olen nähnyt sitä myös lähistöllä tienvarressa ja ajattelin käydä jonain päivänä sitä hakemassa sieltä myös omaan puutarhaani.

Talon emäntä tuli myös ihastelemaan kukkaa minun kanssani. Hän kertoi muistaakseni kylväneensä kukan siemenistä. Samalla hän näytti minulle muutaman oman suosikkikukkansa. Yksi niistä oli suuri vaaleankeltainen pioni, jota hän oli keväällä luullut jo kuolleeksi ja nyt se avasi ihanan kukkansa. Toinen oli pienikukkainen sormustinkukka kasvihuoneen seinustalla. Sen aaltomainen kukkavana oli todella herkkä ja viehättävä. Valo taittui siihen niin kauniisti.

Eri puolilla pihaa oli takorautaisia koristeita kukkakeppeinä. Niitä ja muita viehättäviä tavaroita myytiin kahvilan yhteydessä olevassa pienessä kaupassa. Minä ostin itselleni sakset puutarhakäyttöön ja muistoksi mukavasta käynnistä Kuninkaanlammella.