Totuttelua ja odottelua vielä

Totuttelua ja odottelua vielä

IMG_2174Ilmassa alkaa olla malttattomuutta: tomaatit kaipaisivat jo kovasti kasvihuoneen lavoihin oikein tositoimiin ja ulkolavat huutavat jo lisää multaa ja kevätkunnostusta. Olen kuitenkin päättänyt vielä hetken maltaa ja odottaa, että pahimmat yöpakkaset olisivat ohi. Muutaman päivän ja yön taimet ovat olleet kasvarisssa totuttelemassa. Kylmimmiksi öiksi olen laittanut lämpöpuhaltimen pöhisemään ja peitellyt taimia vähän hallaharsolla. Nyt laitoin kynttilöitä lämmittämään, kun on niin sateisen kolkkoa.

Tomaatin taimien vahvistumisen ja vankistumisen huomasi heti taimissa, vaikka ne ovat olleetkin terhakoita, kun verantokin on viileä ja valoisa. Nyt vain hirvittää, että jos sittenkin olen liian ankara ja totutan liian kylmään ja sitten kasvu pysähtyy. Hyvinvoivilta ne kyllä minusta näyttivät.  Nyt minulla on lajivalikoimassa useita tomaatteja, mutta aivan varma en ole mikä on mitäkin, sillä merkkilaput ja liput hukkuivat matkalla. Täytyy vain toivoa, että onnistun istuttamaaan itselleni mahdollisimman monia lajikkeita enkä lahjoita kaikkia ylimääräisinä jollekin kaverille.

IMG_2172

Minun vappuohjelmani taitaa olla omassa pihassa möyrimistä. Ostan multaa ja lantaa ja laitan kasvilavat kuntoon. Rohkeimpien lajien siemenetkin taidan pudotella jo maahan. Uskaltaisikohan tomaatin, paprikan, munakoison ja karviaiskoison taimet jo istuttaa kasvihuoneeseen? Mitä luulette kokeneemmat?

 

IMG_2167Uutena  kokeilussa  minulla on tänä vuonna munakoiso. Kävin Pihapiirimessuilla Lahdessa ja näin siellä Saaren kartanon messuosastolla isomman munakoison taimen, jossa oli jo kukkiakin. Olipa kiva nähdä, millaisia minunkin taimistani pitäisi aikanaan kasvaa. Samalla osastolla oli valtavan isoja tomaatintaimiakin ja niissä isoja tomaatin raakamöllyköitä. Kuvaa en älynnyt tietenkään ottaa.

Lahden messut olivat aivan mukavat. Viime vuonna kyllästyin jotenkin täysin Helsingin kevätmessuihin, sillä puutarhaosasto oli minusta kutistunut niin pieneksi ja tuntui, että siellä oli vain kaikkea muuta. Messuilta ostin muutaman perennan, jotka istutin jo maahan. Mukaan lähti keväesikkoa, korallikeijunkukkaa, patjarikkoa, kevätvuohenjuurta ja tyräkkiä. Orvokkeja ostin myös muutamia ja laittelin niistä pienet kevätistutukset portinpieleen piristämään narsissien ja helmililjojen seuraksi.

Eikä……

1523181661691935919882Minä kirjoitin pitkän jutun ensimmäisen kevätpäivän tarmonpuuskasta, kirpparikierroksesta, uudesta pöydästä, verannon siivouksesta, taimien edistymisestä ja kaikesta kivasta,  mitä olen saanut aikaan tämän viikonlopun aikana. Otin kuviakin ja laitoin ne tänne ja mitä tapahtui? Juttu katosi bittiavaruuteen käsittämättömällä tavalla.

Siksi saatte nyt tyytyä kuvittelemaan, mitä kaikkea kivaa olinkaan kirjoittanut ja kertoa minulle, mitä kaikkea kivaa te olette tehneet nyt kun aurinko vihdoin paistaa ja on plussan puolella.

Yritän koota itseni ja kirjoitella jotain vähän älykkäämpää taas pikapuolin, mutta nyt mennään tällä ja muutamalla kuvalla.

Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Kevään kiireessä ja kasvihuonehuumassa melkein unohtaa ihailla kaikkea, mitä puutarhasta ilmestyy. Joskus kuitenkin kannattaa pysähtyä ja tutkia aiempia muistiinpanoja esimerkiksi siitä, mitä sipuleita onkaan istuttanut syksyllä. Ihastelin kyllä pihassani aivan alkukeväästä nousevia iiriksiä, jotka muistinkin syksyllä istuttaneeni. Narsissipenkissä ja kärhön juurella on loistanut keltaista, mutta enpä muistanutkaan kukkien lajiketta enää. Päätin siis kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja sipulipussien etiketit, jotka olen säilyttänyt. Kylläpä kannattikin!

wp-1495798922473

Ensin tutkin iiriksiä ja löysin etiketit ja huomaan istuttaneeni iris botanical dandfordiae ja reticulata -lajikkeita eli jääkurjenmiekkaa ja kevätkurjenmiekkaa. Ne ovat pienikokoisia sipulista kasvavia ja kukkivat heti lumen sulettua. Keltakukkaiset kukkivat vähän huonommin kuin sinikukkaiset ja löysinkin tiet20170412_185332oa, että juuri

 

kevätkurjenmiekan kasvatus voi olla haasteellista, etenkin uudelleen kukkiminen ei välttämättä onnistu. Ne onnistuivat yllättämään minut täysin aikaisella kukkimisellaan ja ilahduttivat jo silloin, kun mitään muuta ei vielä näkynyt.

Nyt juuri parhaillaan kukkivat narsissit. Olen lisännyt niitä etupihan kuunliljojen taakse joka vuosi vähän ja nyt näyttää jo aika kivalta. Ensin kukkivat täysin keltaiset perinteiset torvimaiset narsissit ja niiden jälkeen aloittivat kukkimisen valkonarsissit ja kerrotut keltaiset narsissit. Lajikkeiden nimistä en saanut tutkimisesta huolimatta täyttä selvyyttä. Luulen, että valkokokukkainen torvinarsissi voisi olla kaulusnarsissi, Cassata, sillä olen liimannut tekstin muistiinpanovihkooni. Se on herkkä ja jotekin selkeydessään pysäyttävä. Keltainen kerrottu on jokin hollantilainen, kauppanimikkeeltään Yellow Cheerfulness. Se on oikein näyttävä.

 

Päätin niitä katsellessani, että jatkan narsissipenkkini jaloIMG_0940stamista ensi syksynä. Riviin voisi lisätä jonkin täysin valkoisenkin vaikkapa kerrotun, koska niin ihastuin tuohon keltaiseen lähes ruusumaiseen kukkaan. Narsisseja kehutaan kestäviksi ja vuosi toisensa jälkeen kukkiviksi, ja se sopii minulle sillä on kuin tapaisi vanhat tuttavat keväällä, kun ne alkavat pilkistää mullasta ja avata kukkiaan. Kestävyydestä kertoo ehkä sekin, että tonttimme reunalle on joka vuosi noussut yksi tai kaksi narsissia. Kukahan liekään ne siihen istuttanut ja milloin.

Tulppaaneista en ole onnistunut loihtimaan koskaan kovin näyttäviä istutuksia. Siitä huolimatta olen aina niitäkin hankkinut. Viime syksyn ostokset ovat olleet aika onnistuneita sillä olen pyrkinyt hankkimaan kestäviä ja alkuperäisiä lajeja. Istutin parvitulppaanin sipuleita kärhön juureen ja ne ovatkin kukkineet mukavasti. Kukat ovat pienet, mutta keltavalkoisenkirjavat ja minusta kauniit. Varret ovat hennot ja istutuksesta tuli ilmava. Kun näiden kukinta alkoi mennä ohi, sain nähdä todellisen yllätyksen. Kuihtuvien parvitulppaanien seasta alkoikin avautua keltaisia, kerrottuja kukkia, jotka vain komistuivat päivä päivältä. Nämä olivatkin yksi syy siihen, miksi piti kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja tutkia, mitä olenkaan istuttanut.

Ilmeisesti keltaiset kaunottaret ovat metsätulppaaneita, sillä olen liimannut vihkooni tekstikuvauksen niistä. Tekstissä kerrotaan, että kukkavarren latvassa on yksi tai joskus kaksi vaaleankeltaista kukkaa, jotka nuokkuvat nuppuvaiheessa, mutta nousevat pystyyn ennen avautumista. Täysin avautuneina kukat ovat halkaisijaltaan jopa 7 – 8 cm ja kaiken ihanuuden lisäksi ne tuoksuvat. Piti mennä tarkistamaan ulos, vastaako todellisuus kuvausta, ja toden totta: ne tuoksuvatkin ja muutamissa varsissa on jopa enemmänkin kuin kaksi kukkaa.

Ihan kaikki istutukset eivät ole vieläkään paljastaneet salojaan, vaan ovat nupulla edelleen, joten jännitystä riittää vieläkin. Istutuskartan perusteella aivan kaikki eivät ole lähteneet kasvuunkaan, mutta suurin osa ilmeisesti on, ainakin jollakin tavalla. Pieni hävikki kuulunee asiaan, tässäkin puuhassa.

Vappukylvöjä ja taimiviidakkoa

Vappupäivän huumassa ja lämmössä intouduin jo kylvöpuuhiin. Laitoin pari lavoista kuntoon ja kaivoin siemenet esiin. Hankin tänä vuonna hyötykasviyhdistykseltä IMG_0822porkkanat ja retiisit kylvönauhoissa. Ihastuin näihin, koska olen aina ollut huono harventamaan porkkanoita ja siksi satoni on ollut tähän saakka tosi vaatimatonta. Hyötykasviyhdistyksellä on myynnissä monenlaista porkkanansiementä ja tässä kylvönauhassa on erilaisia porkkanoita. Siksikin tämä Kylvönauha porkkanamix kiinnosti. Esittelytekstissä kerrotaan näin:

Siemenet nauhassa, joka hajoaa maassa. Ei tarvitse paljon harvennusta, mutta pidettävä hyvää huolta kastelusta. Kuivassa maassa siemenet eivät idä. Hyviä kasvatuskokemuksia. Sisältää lajikkeet ’Early Nantes 5′, ’Amsterdam Forcing 3′ ja ’St. Valery’.

IMG_0825Samalla tavalla kylvönauhassa hankin myös retiisit. Lajikkeeksi valitsin ’FRENCH BREAKFAST’in, joka on siemenluettelon tietojen mukaan  tunnettu retiisilajike vuodelta 1878, ovaalinmuotoinen: yläosa kuoresta punainen, alaosa valkoinen. Aiemmin minulla ei olekaan ollut tätä lajiketta, joten odotan innokkaana niiden kasvua myös siksi, että kuvauksessa luvataan, että maku on pikantti ja monen suosikki.

Asettelin siis kylvönauhat sievästi riviin lavaan. Kastelin kylvöuran hyvin ja kastelin vielä nauhankin hyvin, sillä kuivuudesta varoitettiin erityisesti. Olen muutaman kerran yrittänyt kastella kylvön jälkeenkin harsokankaan läpi, mutta nyt kyllä hirvittää, miten mahtaa käydä, kun on ollut näin jäätävän kylmää ja tuulista.

Lisäsin väleihin vielä vähän salaattia ja rukolaa ja reunoille kylvin kehäkukkaa ja krassia tuholaiskarkotteiksi ja koristeeksi. Toiseen lavaan kylvin retiisin lisäksi punahierakkaa eli viininsuolaheinää, pinaattia, kähäräpersiljaa ja sinnekin vähän rukolaa.  Peittelin kylvökset huolellisesti harsolla ja laitoin vielä lisäksi toiseen lavaan muoviseinäkkeet paikoilleen. En ole uskaltanut kurkata ollenkaan harson alle vielä ja nyt kyllä jännittää armottomasti.

IMG_0823Grillimökin seinustalle kylvin kurkkuyrtin ja omien krassien siemeniä siinä toivossa, että ne koristaisivat muuten rumahkoa nurkkausta ensi kesänä, jos se sieltä joskus suvaitsisi saapua. Siihenkin virittelin harsoa suojaksi, mutta nyt vähän epäilyttää kylvön onnistuminen, kun lämpimät säät tuntuvat vain viipyvän ja viipyvän.

Sisällä talossa taimiviidakko senkun sakenee. Uusimmat tulokkaat ovat jo niin suuria, että pitää varmaan pian keksiä niille jotain ennen kuin ne valloittavat kokonaan huoneet. Tomaateissa on pientä kukinnon alkua ja paprikoissa jotain ihmeellisiä möykkyjä. Uskomatonta siis, että nyt olen saanut paprikoihin pienet alut jo sisällä kasvamaan, kun viime vuonna näin ensimmäiset tällaiset alut vasta elokuussa. Ruusupapu ja ananaskirsikka kurottelevat taivaita ja kesäkurpitsan lehdet ovat paksut kuin olisivat pahvia.

Ensi viikonlopuksi on kai luvattu jo hieman lämpimämpää. Silloin pitäisi taas yrittää edistää kasvihuonetta, jotta pääsisin joskus eroon viidakosta verannossa, keittiössä ja olohuoneessa.

Suomi on pitkä maa

”Suomi on suuri maa, aamuun asti jatkuu rautatie”, laulaa Metrofolk, ja keväällä sen varsinkin huomaa. Kotoa lähtiessä sipulikukat työnsivät alkujaan jo esiin ja haravointi olisi ollut sopiva pääsiäspuuha. Matkan toisessa päässä oli metrin kinokset ja täysi hankikanto. Yöllä oli pakkasta pitkästi toistakymmentä astetta. Sopiva kulkupeli oli moottorikelkka ja reki, ja haravaa tarvittiin vain kuusiaidan puhdistamiseen lumesta ennen leikkaamista.

Puutarhahommat vaihtuivat metsänhoidollisiin toimiin. Äidin metsäpalsta on nimittäin sellainen puuhamaa ja aktiivilomakohde, jossa riittää tekemistä. Tämän pääsiäisen tavoitteena oli kaataa sähköjohtoa uhkaavat puut. Mukaan värvättiin myös tädin mies ammattilaiseksi. Mieheni kunnosti talven aikana enon vanhan moottorikelkan puiden ajamista varten, ja muutenkin kiinnostuksen vuoksi. Hauskahan sillä olikin ajella, vaikka se on hiukan toisenlainen kuin nykyiset sporttiset kiitokelkat.

WP_20170416_14_43_28_Pro

Inkakoski on vähän kuin meidän nimikkokkoski.

Minä nautin hankikannosta, tutkailin paikkoja ja otin valokuvia. On hauskaa, kun pääsee kävellen sellaisiin paikkoihin, joihin ei kesällä pääse tai tule lähteneeksi. Kesällä pitäisi hyppiä ojien yli ja muutenkin metsä on sellaista ryteikköä, ettei sinne ole mtään asiaa. Kuvasin jokea ja naapurin koivikkoa ja jäniksenjälkiä. Naapuritontille on istutettu koivua ja nyt se on todella kaunis, toisin kuin äidin mäntyryteikkö.

WP_20170415_14_50_48_ProToisena päivänä harrastin pystykarsintaa vesurilla ja oksasahalla ja poljin kuivunutta pajukkoa ojiin. Metsä on niin tiheä, että vaikka kuinka riehuisi muutaman päivän metsän yhdessä nurkassa, ei juurikaan huomaa muutosta tai huomaa sen, mitä vielä pitäisi tehdä ja mitkä puut vielä pitäisi kaataa. Täti kävi juttelemassa ja oli sitä mieltä, että tällaiset puuhapalstat olisivat haluttuja ja että naapuritontin kesämökkikin on myynnissä taas. Itse taidan kyllä pitää enemmän nykyisestä puuhamaastani etelässä, jossa kevät tulee vähän joutuisammin.

Eno on istuttanut männyt entiselle pellolle ja siksi  aluskasvillisuus metsässä on mielenkiintoinen. Ei ole puolukanvarpua eikä kanervaa,  vaan metrinkorkuista nokkosta ja mesiangervoa ja muuta sekalaista heinäkasvia ja pajukkoa. Olemme kiinnostuneina odottaneet, milloin puusto alkaa vaikuttaa aluskasvillisuuteen vai jääkö metsä tuollaiseksi sekalaiseksi. Oli todella outoa, kun peltomaisema muuttuikin   metsäksi. Biologiveljeni ei tekisi metsälle mitään vaan jäisi seuraamaan, mitä luonto itse saa aikaan. Minä kaataisin pois kaikki männyt ja jättäisin vain sinne tänne koivua ja kuusta. Mutta se on äidin metsä, ja on niin paljon helpompaa sanoa kuin tehdä.

Ps. Mulla olisi hienoja kuvia koivikosta kamerassa, mutta en saa niitä nyt ladattua tähän hätään. Laitan niitä tänne myöhemmin.

Järkyttävä vihreys yllättää

Milloin kevät muuttuu kesäksi?

Lopulta kaikki tapahtuu yhtäkkiä: ensin kevät viivyttelee tuloaan, empii, ottaa takapakkia, jurottaa paikoillaan. Tuntuu, ettei mikään etene eikä millään jaksaisi odottaa, mitään ei voi oikein tehdä,  kun on liian kylmä. Sitten yhdessä päivässä, tai siltä se ainakin tuntuu, kaikki muuttuu! PUFF ja maailma rävähtää silmien edessä vihreäksi!

IMG_0594

Tyrni kukkii

Aluksi vihertää maa, nurmikko kasvaa kohisten, kun sateen jälkeen. Vuohenputki työntää versoja joka ojassa ja pientareella. Syksyn lehtien ankea ruskeus peittyy vihreään.  Koivun oksissa ja latvoissa on ensin punertava väri, sitten hento vihreän aavistus ennen hiirenkorvia. Sitten tulevat ne ensimmäiset lämpimät päivät ja kaikki räjähtää. Jonain päivänä ajat autoa ja huomaat, että kaikkialla on järkyttävän vihreää!

 

Ensimmäisiä kukkia odottaa ja odottaa malttamattomana, ja sieltähän ne lopulta ilmestyvätkin. Kohta nousevat jo toiset ja kolmannetkin, eikä sitten enää pysykään laskuissa mukana. Syksyn sipulihullutuksen tuloķset alkavat näkyä. Silti on aina yllätys, mitä mistäkin nousee. Talven aikana on unohtunut, mitä tulikaan istutettua syksyllä.

Kaikkea tekemistä olisi niin paljon, että ei tiedä, mistä aloittaisi ja mihin ryhtyisi. Suunnitelmat surisevat päässä kuin talvihorroksesta heränneet kimalaiset ja poukkoilevat sinne tänne. Itse huomaan välillä pyöriväni ympyrää pihalla, kun en osaa päättää, mistä aloittaisin tai mitä kesken jäänyttä puuhaa jatkaisin. Jos vielä omistaa puuveneen, on senkin kevätkunnostus edessä.IMG_0573

Kunpa kuvaan saisi tuoksun!

Sopivaa päivää roslaginmahongin levittämiseen on odotettu ja vihdoin sekin tuli: aurinkoinen ja kuiva päivä. Kauhea dilemma on edessä: vene vai puutarha? Blogiakin pitäisi kirjoittaa ja puutarhapäiväkirjaa täydentää, mutta ei hätää: kevät ja kesä saapuu, vaikkei tekisi mitään! 

IMG_0593Siksi olisi hyvä malttaa mielensä eikä innostua liikaa: yöpakkaset yllättävät vielä eikä yksi lämmin kevätpäivä sittenkään tee kesää. Milloin kevät muuttuu kesäksi? Silloinko, kun lehti puussa on täysi vai silloinko, kun suvivirsi on veisattu koulussa vai kun vasikat päästetään kesälaitumille vai sittenkö, kun tuomi kukkii? Venetervan tuoksu on myös yksi varma merkki keväästä.

 

Kevät ja takatalvi

Kevätsää on ailahtelevainen. Se nähtiin tänään Ristinummellakin. Voisi kysyä, millainen sää ei ollut tänään? Kaikkea oli tarjolla: auinkoa, vettä, räntää, rakeita ja lunta! Siis lunta! Se olisi voinut minusta jäädä taivaalle tai jonnekin pilvivarastoon. 20160423_170617.jpg

 

Milloin voidaan puhua takatalvesta ja milloin on kyse nomaalista vaihtelusta? Vuodenaikoja kuvaavia sanoja melkoinen määrä, kun lisätään vuodenaikojen nimiin alku- ja loppuliitteet, kuten alkukevät, alkukesä, alkusyksy ja alkutalvi sekä loppukesä, mutta onko lopputalvea olemassa.  Voidaanko sanoa loppukevät tai loppusyksy? Missä menee loppukevään, alkukesän ja takatalven ero tai taitekohta? Sitten ovat vielä kevätkesä, keskikesä, syyskesä ja kevättalvi, sydäntalvi, keskitalvi. Syystalvi? Varmasti näitä on vielä muitakin, ainakin intiaanikesä.

Kielitoimiston sanakirja sanoo takatalvesta näin: ” keväällä t. alkukesästä lämmintä kautta seurannut kylmä (pakkas)kausi.” Vielä ei kyllä ole ollut edes varsinaisesti kovin lämmintä jaksoakaan, joten siis, voidaanko tämän päiväisen lumisateen yhteydessä  edes puhua takatalvesta.

Otsikon sanaparin lainasin Juhani Ahon kirjoittamasta romaanista. Ehkä sanapari on sittemmin elänyt omaa elämäänsä. Aho ei kyllä käsitellyr romaanissaan vuodenaikoja vaan Suomen poliittista ja aatteellista tilannetta vuosisadan vaihteessa. Romaanin sisältöä kuvataan näin: ”Kevään ja takatalven aatteellinen jännite syntyy fennomaanien ja pietistien keskinäisestä taistelusta. Näiden molempien aatteellisten rintamien edustajat suhtautuvat asiaansa sillä fanaattisuudella, joka on mahdollista vain silloin kun ihminen on varma omasta oikeassa olemisestaan.”

Toinen kirjallinen yhteys, joka minulle tuli mieleen on Antti Hyryn Kevättä ja syksyä. Ihailen Hyryn sanan käyttöä ja minimalistista tyyliä ja hänen teostensa aiheita ovat usein lapsuus, luonto, vuodenaikojen kierto ja pohjoissuomalainen sielunmaisema ja elämänpiiri.

Näitä miettien vietin keväisen kolean alkuillan sisällä, kun ei oikein kylvöpuuhiinkaan vielä päässyt. 20160423_170737.jpg

Lähteet:

http://www.kielitoimistonsanakirja.fi

htttp://www.kiiltomato.net/juhani-aho-kevat-ja-takatalvi

http://www.kirjastovirma.fi/anttihyry