Kevät sytytti valot

Pitkän harmaan talven jälkeen vihreys ja värit ovat tervetulleita. Tänä vuonna harmaus ei ahdistanut minua niin paljon, että olisi pitänyt tehdä keväinen retki johonkin kasvihuoneeseen, kasvitieteelliseen puutarhaan tai isoon kukkakauppaan. Kevät jotenkin räjähti silmille yhtäkkiä huhtikuun lämpöaallon aikana. En ehtinyt jotenkin edes odottaa, kun se oli jo täällä. Nyt minusta tuntuu, että olemme saaneet nauttia kevään alkuvaiheesta pitkään, kun kehitys pysähtyi tähän kylmään jaksoon. Seuraava vaihe taas varmasti yllättää nopeasti, kun lämpenee. Sitten ollaan jo vaiheessa, jossa kaikki on valmista ja aivan järkyttävän vihreää, yhtäkkiä on aivan kesä!

Olen muutaman viikon ajan ihaillut luonnossa vihreän eri sävyjen vaihtelua. Limen vaalean vihreä on yksi lempiväreistäni. Sitä näkee Suomen luonnossa parhaiten juuri keväällä. Se tuo mieleen Edith Södergranin runon Elämä, jossa runon minä sanoo: ”Elämä ei ole kevät/vaaleanvihreään samettiin puettu –”. Se lause ja koko runo on niin totta!

Keväällä vihreän eri sävyt näkyvät parhaiten. Kun lehdet ovat aukeamassa vihreän voi ensin vain aavistaa. Se näkyy vain pienenä värisävyn muutoksena oksien päissä. Sitten vaalean heleä vihreys värittää tien vierustojen puiden oksat ja latvat. Koivujen valkoiset rungot korostavat hiirenkorvien kirkasta vihreää ja maassa valkovuokot toistavat samaa valkoista ja vihreää. Siksi keväällä pitäisi tehdä ainakin yksi moporetki, sillä mopon selästä näkee enemmän kuin vain auton ikkunan läpi nopeasti vilistävän maiseman.

Vaahteraan tulee ensin kukka ja sitten vasta lehti. Vaahteran kukka on ehkä yksi kauneimmista asioista keväällä. Pohjoisesta muuttaneena ihmettelen niitä edelleen aina joka kevät. Samoin lehmuksen ruusumainen lehtikukka on ihastukseni ja ihmettelyni kohde aina, kun siihen törmään. Puisto, jonka läpi aamuisin kuljen töihin, on uskomattoman kaunis keväällä, kun vaahterat ovat puhjenneet vaaleanvihreään loistoonsa.
Pikkuruiset lehden alut ja hiirenkorvat ovat kaikissa puissa ja pensaissa kuin kukkasia ja kauneimmillaan minusta juuri vähän ennen kuin kasvavat täyteen mittaansa. Haavat ovat niin hitaita, raukat. Kaljuina loistavat oksat vieläkin, vain pitkät norkot näkyvät joissain yksilöissä. Koivuissa on jo usein lähes täysi lehti, kun haapa vasta heräilee.


Aamulla töihin mennessäni katselin kadunvarren pikkupuita, joista en ehtinyt saada selvää, mitä ne olivat. Niissä oli pienet pallomaiset lehden alut. Oli kuin niissä olisi ollut jouluvalot, tai niin kuin joku olisi maalannut oksiin vaalean harmahtavan vihreitä pisteitä. Pidä sinäkin silmät auki ja katso tarkasti, niin näet tämän kaiken ihanuuden.

Päikkäreiksi meni

Päikkäreiksi meni

Oli tarkoitus edistää kaarisiltaprojektia tänään, mutta kauppareissulla alkoi sataa vettä ja räntää. Mies tuumasi, että päiväuniksi meni tämä iltapäivä. Voisihan sitä puuhata pihalla sateessakin, mutta kun ei ole pakko. Huhtikuun lämpöaalto sai puutarhurin ja puuhaajan hereille, mutta toukokuun alun poikkeuksellinen kylmyys vähän jarruttaa vauhtia. Onneksi täällä etelässä ei sentään lunta ole maassa kuitenkaan.

Viime viikon lopulla innostuin ja istutin ensimmäiset kokelaat kasvihuoneeseen: muutama erilainen tomaatti, yksi kurkku, muutama paprika ja kreikanmeirami, jota olen kasvattanut siemenistä ruukussa. Lisäksi istutin muutaman rohtosamettikukat ja kylvin korianteria ja kirveliä. Nyt olen sitten lämmittänyt kasvihuonetta lähes yötä päivää. Pelargoniat ja pasuunakukat kyllä pärjäävät siellä ja toivottavasti innostuvat valosta ja alkaisivat pian jo tehdä nuppujakin. Arvasin kyllä, ettei se huhtikuinen lämpöaalto voinut olla kestävää, joten suurin osa taimista oleilee edelleen sisällä verannossa, ja sielläkin on ihan tarpeeksi viileää.

Ulkona sipulikukat ja vuokot ovat päässeet alkuun. Ensin ilmestyivät muutamat sinivuokot tontin rajalle. Sitten alkoi näkyä valkovuokkoja siellä täällä. Skillat, helmililjat, krookukset ja narsissit ovat hyvässä vauhdissa, mutta tämä räntäsade kyllä vähän hidastaa niiden kukinnan kehittymistä. Lannoitin ja lisäsin narsisseille kultaakin, että jaksaisivat kukkia paremmin. Saisi siis jo vähän lämmetä. Sinnikkäimmät perennat eivät tunnu kylmästä aallosta olevan millänsäkään. Akileijan ja verihanhikin lehtiruusukkeissa kimmeltävät vesipisarat.

Ulkolavoissa viininsuolaheinä ja rosmariini olivat tapahtuneet ilokseni. Niille seuraksi kylvin retiisiä, salaattia ja jotain muuta pientä. Hieman kyllä epäilyttää kylvöjen onnostuminen, mutta aika näyttää. Eniten mietityttää, tuliko mangoldi kylvetty sittenkin liian aikaisin. Yksi lava on vielä aivan tyhjä. Kesäkurpitsat ovat vielä tallentumassa sisällä.

Malttia ja kärsivällisyyttä siis tarvitaan keväällä pihahommissa. Säitä kun ei voi säädellä. Onneksi työt eivät karkaa ja harrastuksista ei kannata tehdä itselleen stressiä.

Totuttelua ja odottelua vielä

Totuttelua ja odottelua vielä

IMG_2174Ilmassa alkaa olla malttattomuutta: tomaatit kaipaisivat jo kovasti kasvihuoneen lavoihin oikein tositoimiin ja ulkolavat huutavat jo lisää multaa ja kevätkunnostusta. Olen kuitenkin päättänyt vielä hetken maltaa ja odottaa, että pahimmat yöpakkaset olisivat ohi. Muutaman päivän ja yön taimet ovat olleet kasvarisssa totuttelemassa. Kylmimmiksi öiksi olen laittanut lämpöpuhaltimen pöhisemään ja peitellyt taimia vähän hallaharsolla. Nyt laitoin kynttilöitä lämmittämään, kun on niin sateisen kolkkoa.

Tomaatin taimien vahvistumisen ja vankistumisen huomasi heti taimissa, vaikka ne ovat olleetkin terhakoita, kun verantokin on viileä ja valoisa. Nyt vain hirvittää, että jos sittenkin olen liian ankara ja totutan liian kylmään ja sitten kasvu pysähtyy. Hyvinvoivilta ne kyllä minusta näyttivät.  Nyt minulla on lajivalikoimassa useita tomaatteja, mutta aivan varma en ole mikä on mitäkin, sillä merkkilaput ja liput hukkuivat matkalla. Täytyy vain toivoa, että onnistun istuttamaaan itselleni mahdollisimman monia lajikkeita enkä lahjoita kaikkia ylimääräisinä jollekin kaverille.

IMG_2172

Minun vappuohjelmani taitaa olla omassa pihassa möyrimistä. Ostan multaa ja lantaa ja laitan kasvilavat kuntoon. Rohkeimpien lajien siemenetkin taidan pudotella jo maahan. Uskaltaisikohan tomaatin, paprikan, munakoison ja karviaiskoison taimet jo istuttaa kasvihuoneeseen? Mitä luulette kokeneemmat?

 

IMG_2167Uutena  kokeilussa  minulla on tänä vuonna munakoiso. Kävin Pihapiirimessuilla Lahdessa ja näin siellä Saaren kartanon messuosastolla isomman munakoison taimen, jossa oli jo kukkiakin. Olipa kiva nähdä, millaisia minunkin taimistani pitäisi aikanaan kasvaa. Samalla osastolla oli valtavan isoja tomaatintaimiakin ja niissä isoja tomaatin raakamöllyköitä. Kuvaa en älynnyt tietenkään ottaa.

Lahden messut olivat aivan mukavat. Viime vuonna kyllästyin jotenkin täysin Helsingin kevätmessuihin, sillä puutarhaosasto oli minusta kutistunut niin pieneksi ja tuntui, että siellä oli vain kaikkea muuta. Messuilta ostin muutaman perennan, jotka istutin jo maahan. Mukaan lähti keväesikkoa, korallikeijunkukkaa, patjarikkoa, kevätvuohenjuurta ja tyräkkiä. Orvokkeja ostin myös muutamia ja laittelin niistä pienet kevätistutukset portinpieleen piristämään narsissien ja helmililjojen seuraksi.

Eikä……

1523181661691935919882Minä kirjoitin pitkän jutun ensimmäisen kevätpäivän tarmonpuuskasta, kirpparikierroksesta, uudesta pöydästä, verannon siivouksesta, taimien edistymisestä ja kaikesta kivasta,  mitä olen saanut aikaan tämän viikonlopun aikana. Otin kuviakin ja laitoin ne tänne ja mitä tapahtui? Juttu katosi bittiavaruuteen käsittämättömällä tavalla.

Siksi saatte nyt tyytyä kuvittelemaan, mitä kaikkea kivaa olinkaan kirjoittanut ja kertoa minulle, mitä kaikkea kivaa te olette tehneet nyt kun aurinko vihdoin paistaa ja on plussan puolella.

Yritän koota itseni ja kirjoitella jotain vähän älykkäämpää taas pikapuolin, mutta nyt mennään tällä ja muutamalla kuvalla.

Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Kevään kiireessä ja kasvihuonehuumassa melkein unohtaa ihailla kaikkea, mitä puutarhasta ilmestyy. Joskus kuitenkin kannattaa pysähtyä ja tutkia aiempia muistiinpanoja esimerkiksi siitä, mitä sipuleita onkaan istuttanut syksyllä. Ihastelin kyllä pihassani aivan alkukeväästä nousevia iiriksiä, jotka muistinkin syksyllä istuttaneeni. Narsissipenkissä ja kärhön juurella on loistanut keltaista, mutta enpä muistanutkaan kukkien lajiketta enää. Päätin siis kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja sipulipussien etiketit, jotka olen säilyttänyt. Kylläpä kannattikin!

wp-1495798922473

Ensin tutkin iiriksiä ja löysin etiketit ja huomaan istuttaneeni iris botanical dandfordiae ja reticulata -lajikkeita eli jääkurjenmiekkaa ja kevätkurjenmiekkaa. Ne ovat pienikokoisia sipulista kasvavia ja kukkivat heti lumen sulettua. Keltakukkaiset kukkivat vähän huonommin kuin sinikukkaiset ja löysinkin tiet20170412_185332oa, että juuri

 

kevätkurjenmiekan kasvatus voi olla haasteellista, etenkin uudelleen kukkiminen ei välttämättä onnistu. Ne onnistuivat yllättämään minut täysin aikaisella kukkimisellaan ja ilahduttivat jo silloin, kun mitään muuta ei vielä näkynyt.

Nyt juuri parhaillaan kukkivat narsissit. Olen lisännyt niitä etupihan kuunliljojen taakse joka vuosi vähän ja nyt näyttää jo aika kivalta. Ensin kukkivat täysin keltaiset perinteiset torvimaiset narsissit ja niiden jälkeen aloittivat kukkimisen valkonarsissit ja kerrotut keltaiset narsissit. Lajikkeiden nimistä en saanut tutkimisesta huolimatta täyttä selvyyttä. Luulen, että valkokokukkainen torvinarsissi voisi olla kaulusnarsissi, Cassata, sillä olen liimannut tekstin muistiinpanovihkooni. Se on herkkä ja jotekin selkeydessään pysäyttävä. Keltainen kerrottu on jokin hollantilainen, kauppanimikkeeltään Yellow Cheerfulness. Se on oikein näyttävä.

 

Päätin niitä katsellessani, että jatkan narsissipenkkini jaloIMG_0940stamista ensi syksynä. Riviin voisi lisätä jonkin täysin valkoisenkin vaikkapa kerrotun, koska niin ihastuin tuohon keltaiseen lähes ruusumaiseen kukkaan. Narsisseja kehutaan kestäviksi ja vuosi toisensa jälkeen kukkiviksi, ja se sopii minulle sillä on kuin tapaisi vanhat tuttavat keväällä, kun ne alkavat pilkistää mullasta ja avata kukkiaan. Kestävyydestä kertoo ehkä sekin, että tonttimme reunalle on joka vuosi noussut yksi tai kaksi narsissia. Kukahan liekään ne siihen istuttanut ja milloin.

Tulppaaneista en ole onnistunut loihtimaan koskaan kovin näyttäviä istutuksia. Siitä huolimatta olen aina niitäkin hankkinut. Viime syksyn ostokset ovat olleet aika onnistuneita sillä olen pyrkinyt hankkimaan kestäviä ja alkuperäisiä lajeja. Istutin parvitulppaanin sipuleita kärhön juureen ja ne ovatkin kukkineet mukavasti. Kukat ovat pienet, mutta keltavalkoisenkirjavat ja minusta kauniit. Varret ovat hennot ja istutuksesta tuli ilmava. Kun näiden kukinta alkoi mennä ohi, sain nähdä todellisen yllätyksen. Kuihtuvien parvitulppaanien seasta alkoikin avautua keltaisia, kerrottuja kukkia, jotka vain komistuivat päivä päivältä. Nämä olivatkin yksi syy siihen, miksi piti kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja tutkia, mitä olenkaan istuttanut.

Ilmeisesti keltaiset kaunottaret ovat metsätulppaaneita, sillä olen liimannut vihkooni tekstikuvauksen niistä. Tekstissä kerrotaan, että kukkavarren latvassa on yksi tai joskus kaksi vaaleankeltaista kukkaa, jotka nuokkuvat nuppuvaiheessa, mutta nousevat pystyyn ennen avautumista. Täysin avautuneina kukat ovat halkaisijaltaan jopa 7 – 8 cm ja kaiken ihanuuden lisäksi ne tuoksuvat. Piti mennä tarkistamaan ulos, vastaako todellisuus kuvausta, ja toden totta: ne tuoksuvatkin ja muutamissa varsissa on jopa enemmänkin kuin kaksi kukkaa.

Ihan kaikki istutukset eivät ole vieläkään paljastaneet salojaan, vaan ovat nupulla edelleen, joten jännitystä riittää vieläkin. Istutuskartan perusteella aivan kaikki eivät ole lähteneet kasvuunkaan, mutta suurin osa ilmeisesti on, ainakin jollakin tavalla. Pieni hävikki kuulunee asiaan, tässäkin puuhassa.

Vappukylvöjä ja taimiviidakkoa

Vappupäivän huumassa ja lämmössä intouduin jo kylvöpuuhiin. Laitoin pari lavoista kuntoon ja kaivoin siemenet esiin. Hankin tänä vuonna hyötykasviyhdistykseltä IMG_0822porkkanat ja retiisit kylvönauhoissa. Ihastuin näihin, koska olen aina ollut huono harventamaan porkkanoita ja siksi satoni on ollut tähän saakka tosi vaatimatonta. Hyötykasviyhdistyksellä on myynnissä monenlaista porkkanansiementä ja tässä kylvönauhassa on erilaisia porkkanoita. Siksikin tämä Kylvönauha porkkanamix kiinnosti. Esittelytekstissä kerrotaan näin:

Siemenet nauhassa, joka hajoaa maassa. Ei tarvitse paljon harvennusta, mutta pidettävä hyvää huolta kastelusta. Kuivassa maassa siemenet eivät idä. Hyviä kasvatuskokemuksia. Sisältää lajikkeet ’Early Nantes 5′, ’Amsterdam Forcing 3′ ja ’St. Valery’.

IMG_0825Samalla tavalla kylvönauhassa hankin myös retiisit. Lajikkeeksi valitsin ’FRENCH BREAKFAST’in, joka on siemenluettelon tietojen mukaan  tunnettu retiisilajike vuodelta 1878, ovaalinmuotoinen: yläosa kuoresta punainen, alaosa valkoinen. Aiemmin minulla ei olekaan ollut tätä lajiketta, joten odotan innokkaana niiden kasvua myös siksi, että kuvauksessa luvataan, että maku on pikantti ja monen suosikki.

Asettelin siis kylvönauhat sievästi riviin lavaan. Kastelin kylvöuran hyvin ja kastelin vielä nauhankin hyvin, sillä kuivuudesta varoitettiin erityisesti. Olen muutaman kerran yrittänyt kastella kylvön jälkeenkin harsokankaan läpi, mutta nyt kyllä hirvittää, miten mahtaa käydä, kun on ollut näin jäätävän kylmää ja tuulista.

Lisäsin väleihin vielä vähän salaattia ja rukolaa ja reunoille kylvin kehäkukkaa ja krassia tuholaiskarkotteiksi ja koristeeksi. Toiseen lavaan kylvin retiisin lisäksi punahierakkaa eli viininsuolaheinää, pinaattia, kähäräpersiljaa ja sinnekin vähän rukolaa.  Peittelin kylvökset huolellisesti harsolla ja laitoin vielä lisäksi toiseen lavaan muoviseinäkkeet paikoilleen. En ole uskaltanut kurkata ollenkaan harson alle vielä ja nyt kyllä jännittää armottomasti.

IMG_0823Grillimökin seinustalle kylvin kurkkuyrtin ja omien krassien siemeniä siinä toivossa, että ne koristaisivat muuten rumahkoa nurkkausta ensi kesänä, jos se sieltä joskus suvaitsisi saapua. Siihenkin virittelin harsoa suojaksi, mutta nyt vähän epäilyttää kylvön onnistuminen, kun lämpimät säät tuntuvat vain viipyvän ja viipyvän.

Sisällä talossa taimiviidakko senkun sakenee. Uusimmat tulokkaat ovat jo niin suuria, että pitää varmaan pian keksiä niille jotain ennen kuin ne valloittavat kokonaan huoneet. Tomaateissa on pientä kukinnon alkua ja paprikoissa jotain ihmeellisiä möykkyjä. Uskomatonta siis, että nyt olen saanut paprikoihin pienet alut jo sisällä kasvamaan, kun viime vuonna näin ensimmäiset tällaiset alut vasta elokuussa. Ruusupapu ja ananaskirsikka kurottelevat taivaita ja kesäkurpitsan lehdet ovat paksut kuin olisivat pahvia.

Ensi viikonlopuksi on kai luvattu jo hieman lämpimämpää. Silloin pitäisi taas yrittää edistää kasvihuonetta, jotta pääsisin joskus eroon viidakosta verannossa, keittiössä ja olohuoneessa.

Suomi on pitkä maa

”Suomi on suuri maa, aamuun asti jatkuu rautatie”, laulaa Metrofolk, ja keväällä sen varsinkin huomaa. Kotoa lähtiessä sipulikukat työnsivät alkujaan jo esiin ja haravointi olisi ollut sopiva pääsiäspuuha. Matkan toisessa päässä oli metrin kinokset ja täysi hankikanto. Yöllä oli pakkasta pitkästi toistakymmentä astetta. Sopiva kulkupeli oli moottorikelkka ja reki, ja haravaa tarvittiin vain kuusiaidan puhdistamiseen lumesta ennen leikkaamista.

Puutarhahommat vaihtuivat metsänhoidollisiin toimiin. Äidin metsäpalsta on nimittäin sellainen puuhamaa ja aktiivilomakohde, jossa riittää tekemistä. Tämän pääsiäisen tavoitteena oli kaataa sähköjohtoa uhkaavat puut. Mukaan värvättiin myös tädin mies ammattilaiseksi. Mieheni kunnosti talven aikana enon vanhan moottorikelkan puiden ajamista varten, ja muutenkin kiinnostuksen vuoksi. Hauskahan sillä olikin ajella, vaikka se on hiukan toisenlainen kuin nykyiset sporttiset kiitokelkat.

WP_20170416_14_43_28_Pro

Inkakoski on vähän kuin meidän nimikkokkoski.

Minä nautin hankikannosta, tutkailin paikkoja ja otin valokuvia. On hauskaa, kun pääsee kävellen sellaisiin paikkoihin, joihin ei kesällä pääse tai tule lähteneeksi. Kesällä pitäisi hyppiä ojien yli ja muutenkin metsä on sellaista ryteikköä, ettei sinne ole mtään asiaa. Kuvasin jokea ja naapurin koivikkoa ja jäniksenjälkiä. Naapuritontille on istutettu koivua ja nyt se on todella kaunis, toisin kuin äidin mäntyryteikkö.

WP_20170415_14_50_48_ProToisena päivänä harrastin pystykarsintaa vesurilla ja oksasahalla ja poljin kuivunutta pajukkoa ojiin. Metsä on niin tiheä, että vaikka kuinka riehuisi muutaman päivän metsän yhdessä nurkassa, ei juurikaan huomaa muutosta tai huomaa sen, mitä vielä pitäisi tehdä ja mitkä puut vielä pitäisi kaataa. Täti kävi juttelemassa ja oli sitä mieltä, että tällaiset puuhapalstat olisivat haluttuja ja että naapuritontin kesämökkikin on myynnissä taas. Itse taidan kyllä pitää enemmän nykyisestä puuhamaastani etelässä, jossa kevät tulee vähän joutuisammin.

Eno on istuttanut männyt entiselle pellolle ja siksi  aluskasvillisuus metsässä on mielenkiintoinen. Ei ole puolukanvarpua eikä kanervaa,  vaan metrinkorkuista nokkosta ja mesiangervoa ja muuta sekalaista heinäkasvia ja pajukkoa. Olemme kiinnostuneina odottaneet, milloin puusto alkaa vaikuttaa aluskasvillisuuteen vai jääkö metsä tuollaiseksi sekalaiseksi. Oli todella outoa, kun peltomaisema muuttuikin   metsäksi. Biologiveljeni ei tekisi metsälle mitään vaan jäisi seuraamaan, mitä luonto itse saa aikaan. Minä kaataisin pois kaikki männyt ja jättäisin vain sinne tänne koivua ja kuusta. Mutta se on äidin metsä, ja on niin paljon helpompaa sanoa kuin tehdä.

Ps. Mulla olisi hienoja kuvia koivikosta kamerassa, mutta en saa niitä nyt ladattua tähän hätään. Laitan niitä tänne myöhemmin.