Presidentti elää!

Jollain puutarhaan littyvällä keskustelupalstalla joku tuskaili alkukesästä talven tuhoja ja hänelle annettiin ohjeeksi odottaa juhannuksen yli ennen kuin menettää kokonaan toivonsa. Minä tuskailin oman Presidentti-kärhöni kanssa samalla tavalla ja päätin noudattaa annettua ohjetta. Olin kyllä jo aivan varma, että uusi Presidentti on valittava jossain vaiheessa.

Samaa pelkäsin myös syksyllä istuttamani lyhtykoison kanssa. Annoin asian olla ja oikeastaan jo luovutin ja vähän unohdinkin molemmat kasvit, ettei menetys niin harmittaisi. Päätin pohtia uusien hankkimista myöhemmin kesällä.

Juhannus oli ja meni reissussa. Yksi kotiin pelaamisen riemusta on tutkia, mitä muutoksia onkaan tapahtunut puutarhassa sillä aikaa, kun on ollut poissa. Kauhuissaan tietenkin ajattelee, että kaikki on joko kuivunut liikaa tai hukkunut liikaan sateeseen tai tuholaiset ovat vallanneet koko tontin ja syöneet kaiken puhtaaksi.

wp-1467802769841.jpeg

Ehkä seuraavan loman jälkeen jo auringonkukat ja pelakuukin innostuvat.  

Mikään kauhuskenaario ei onneksi ollut toteutunut, vaan puutarhani oli aivan siedettävässä kunnossa. Ruoho oli tietenkin kasvanut aivan tolkuttomasti ja nurmikon leikkaus olikin ensimmäinen toimenpide, mihin piti heti tarttua. Amppelipetunia kaipasi kastelua ja kunnollista suihkutusta ja pesua. Sain sen kuitenkin elvytettyä oikein hyvännäköiseksi.

wp-1467802896312.jpeg

Lyhtykoiso kasvaa sittenkin. Kärhö alusta en saanut otettua mitään järkevää kuvaa.

Kiireellisimpien töiden jälkeen oli aikaa  tarkempaankin tutkimiseen. Paras yllätys oli, että Presidentti oli alkanut kasvaa ja työntää tarmokkaasti versoja juuresta. Se oli saanut kasvatettua jo pitkät uudet oksan alut. Vanhoihin varsiin ei tullut lehtiä, mutta juuret olivat säilyneet elinvoimaisina.   Tästä ilahtuneena lähdin tarkistamaan  myös lyhtykoison tilannetta. Rikkaruohot ja lupiinit takaa löytyi myös reipas alku! Mahtavia tällaiset yllätykset! Myös ennen meidän aikaamme istutettu köynnös, luultavasti kärhö, on myös alkanut puskea juurivesaa. Kiinnostuneena odotan ja katson, mitä siitä mahtaakaan kehittyä.

Pientä edistystä oli nähtävissä myös kesäkukissa. Kääpiösamettikukat ovat alkaneet pörhistyä, ja muutama kukkakin on jo avautumassa. Ryhmäsamettikukissakin on jo muutama pikkuinen kukka, vaikka aika onnettomia ovat vieläkin. Talvehtineet ja pikkutaimesta kasvatetut pelargoniat ovat aloittamassa kukintaansa myös. Komeimmillaan on nyt tädiltä saatu maatiaislajike.

Puutarhurin lomailu on ongelmallista siinä mielessä, että aina on huoli, kun on poissa eikä oikein millään raaskisi lähteäkään mihinkään. Kun palaa kotiin on puuhaa, että saa elvytettyä kaiken taas ennalleen ja juuri, kun on saanut tehtyä pakolliset, on jo uusi reissu edessä. Niin yhden asian ihminen ja puutarhuri kuitenkaan ole, etteikö mitään muuta elämää mahtuisi kesään.