malabarinpinaatti

by

P niin kuin paprika

Viikon kirjain on ilmiselvästi P. Tänään puuhasin nimittäin p-kirjaimella alkavien asioiden kanssa. Ensin vuorossa olivat pelargoniat, jotka saivat uudet mullat. Yllättävän monta olenkin saanut tänä vuonna talvehtimaan ja ne ovat jo tarmokkaasti  työntämässä uutta alkua. Kaikkina vuosina en ole vaihtanut edes multiakaan, mutta nyt päätin olla tarmokas ja antaa uutta potkua kasvuun. Ihana sitruunan ja ruusuntuoksu levisi huoneeseen ravistellessani tuoksupelargonioita.

Seuraavaksi vuorossa olivat paprikat. Viime vuodelta jääneet New Ace -lajikkeen siemenet eivät näytä itämisen merkkejä, joten kipaisin siemenkauppaan ja hankin vähän lisää paprikan siemeniä. Mukaan lähtivät Californian Wonder ja Hamik -nimiset. Californian wonderista sanotaan, että se on tunnettu ja maukas punainen lajike. Tosin vihreänä tuottaa runsaamman sadon, mutta punaiset ovat makeampia. Viime kesänä poimin paprikoita vihreinä ja käytin niitä erityisesti ruuanlaitossa ja ne toimivat mainiosti vihreinäkin.  20180304_1722201309249944.jpg

Hamikista kerrotaan siemenpussissa, että se on maukas pikkupaprika, jossa tekee pienet oranssit hedelmät.

Nyt minulla on siis tulossa kolmenlaisia paprikoita, kun noin pari viikkoa sitten kylvetyt Snacked purplet ovat jo nousseet pintaan pikkuruisine sirkkalehtineen.  Pussissa olleista neljästä siemenestä näyttää itäneen tähän mennessä kolme.

Näiden lisäksi yllättävän nopeasti minusta itivät munakoisot ja malabarinpinaatit, jotka vaikuttavat erityisen terhakkailta. Melkein tekisi jo mieli koulia ne, mutta ehkä maltan vielä hetken, sillä kaikissa ohjeissa kehotetaan koulimaan vasta sitten kun sirkkalehtien lisäksi on muutama varsinainen lehtikin ilmaantunut. Vielä ei näy muita kuin sirkkalehtiä. Olohuoneen ikkuna, pienoiskasvihuone, lisävalo ja lämpömatto ovat siis toimineet oikein hyvin.

Kylvin tomaatin siemenet vajaa viikko sitten ja niistäkin Supersweet, Tiny Tim ja Frilandstomat ovat jo nousseet pintaan. Tosin ne ovat vielä niin pieniä ja hentoisia, että on vaikea uskoa, että niistä oikeasti vielä tulee kunnollisia tomaatin taimia ja vieläpä satoatuottavia tomaatteja, mutta aika näyttää ja kasvun ihme on todellakin ihme.

Kevään ihastuttava yllätys on myöhäinen amaryllis, joka ehti kukkimaan vasta nyt.

20180304_1715401881369249.jpg

Taimikasvatus loppusuoralla
by

Taimikasvatus loppusuoralla

Takatalvesta piittaamatta taimikasvatus alkaa lähestyä viimeistä kaarretta ja loppusuoraa.  Hyötykasviyhdistyksen jäsenkirjeestä innostuneena päätin tänään vielä laittaa esikasvatukseen kesäkurpitsat ja ruusupavut, aivan kirjeen ohjeen mukaisesti. Kirjeessä nimittäin sanotaan näin:

Vielä ehtii taimikasvattaa
Muutaman viikon esikasvatus riittää muun muassa salkopavulle ja ruusupavulle, tuoksuherneelle, kurpitsoille, avomaankurkulle, koristekrassille ja rapealle keräsalaatille.

Tuoksuherneen kylvin jo sunnuntaina ja krassit jätän vielä hetkeksi odottamaan. Sitten minun esikasvatukseni alkavat olla siinä.  Tuoksuherneen väriksi valitsin tänä vuonna sinivioletin. Ajattelin nimittäin laittaa sen Presidenttini seuraksi ja voisi olla jännittävää, kun värisävy on samankaltainen, mutta kukan muoto on aivan erilainen. Mainittujen kasvien lisäksi kylvin tänään vielä kosmoskukkaa uudelleen, sillä aiempi kylvö ei oikein onnistunut. Niistä nimittäin taisi itää ja jäädä henkiin vain kaksi tainta. Kosmoskukan väriksi valitsin taas vaalean kermanvärisen. Kosmoskukka on minulle aivan uusi tuttavuus, joten sen kasvattamisessa riittää jännitystä.

Aloitin taimikasvatuksen jo helmikuussa paprikalla, lehti- ja yrttisellerillä, purjolla ja malabarinpinaatilla. Nämä taimet ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa ja oikeastaan lähes valmiita jo kasvupaikalle, jos vain olisi lämpöä tarpeeksi tai kasvihuone valmiina. Olen yllättynyt siitä, että tomaatin taimettaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. En nimittäin ollut aiemmin kokeillutkaan tomaatin kasvatusta siemenestä asti. Ainakin nämä Tiny Tim -lajikkeen yksilöt ovat olleet tosi terhakoita kasvamaan.

Kääpiösamettikukatkin ovat jonkinmoisia, mutta melko pieniä edelleen. Rohtosamettikukat tuntuvat kasvavan tosi hitaasti, vaikka olen varonut kylmettämästä niitä liian aikaisin. Luulen, että viime vuonna taimien kasvu pysähtyi kokonaan juuri sen vuoksi, että vein ne liian aikaisin viileään verantoon. En ole edelleenkään täysin vakuuttunut siitä, saanko nauttia rohtosamettikukastani rakuunan tuoksua ja makua, niin kitsaasti kasvu etenee edelleen. Moni taimi kuukahti myös koulimisvaiheessa. Ryhmäsamettikukat sen sijaan ovat oikein hyvin lähteneet kasvuvauhtiin, vaikka kylvin ne noin kuukautta myöhemmin.

Viime keväästä viisastuneena olen pitänyt huolta lämpötiloista ja siksi minulla on taimilleni kolme huonetta: idätys- eli vauvahuone olohuoneessa lämpömattoineen ja valoineen, lastenhuone keittiössä, jossa myös lämpömattoa ja valoa tarjolla osalle ja nuorisojaos verannossa, jossa vain luonnonvaloa.  Takatalvi nyt kyllä jarruttaa, kun on ollut niin kylmää, että yhtään en ole vielä taimia edes ulkoiluttanut enkä aloittanut karaisemista. Juuri ja juuri olen uskaltanut viedä isoimpia taimia verantoon ja sinnekin on pitänyt yöksi välillä lisätä lämpöä. Kasvihuone on vielä vaiheessa, joten sitäkään ei voi hyödyntää.

by

Oma itsensä jo pienestä pitäen

wp-1488615885688.jpgOnpa jännittävää taas seurata pikkutaimien ensi askelia. Jo ensimmäisestä vihreän pilkahduksesta näkee, että jokaisella lajilla on omat ominaispiirteensä. Vihreää on monta eri sävyä ja sirkkalehden jälkeen kasvavista lehdissä näkyy jo selvästi, kuka on kuka. Ainakin joissakin kasveissa. Iltaisin ja aamulla tuijottelen ja ihailen pikkuruisissa taimikaunokaisia ja yritän arvailla, miten saisin niiden olon tuntumaan oikein mukavalta.

Viime keväästä viisastuneena olen hellinyt pikkutaimia lämmöllä ja valolla. Laitoin tomaatin ja paprikan taimet minikasvihuoneeseen ja sen alle lämpömaton ja ylle kasvivalon. Kylläpä ovatkin viihtyneet hyvin ja kasvavat ihan silmissä.

Tomaatit ovat parhaimmillaan kasvattamassa jo viidettä lehteä. Varret ovat tanakat ja pehmoisen nukan peittämät. Lehden vihreä on tummaa ja syvää ja liuskeinen muoto on selvästi näkyvissä, vaikka lehti onkin vielä aivan minikokoinen. Vieressä kasvaa hujottaa paprikaa. Vihreän sävy on heleämpi ja lehden muoto selkeä ja ja sileä,  mitään nukkaisuutta ei näy varressa eikä lehdessä. Tällä hetkellä paprikat taitavat johtaa korkeuskisaa.

wp-1488615895581.jpg

Malabarinpinaatin taimen erottaa punaisesta varresta ja jämäkän paksusta, tummanvihreästä lehdestä. Pinaatti näyttää kasvavan melko maltilla, sillä taimissa on vasta sirkkalehdet, tosin ne ovat melko suuret. Yhdessä yksilössä taitaa näkyä pikkuinen piikki sirkkalehden välissä. Sieltä ne lehdet ilmestyvät pikkuhiljaa.

 

Kaikkein hentoisimmat alut ovat lehtisellerissä. Piti olla tosi varovainen, kun siirteli niitä jo vähän tilavammin kasvamaan omiin pikkuturveruukkuihinsa. Joissakin näkyy jo kolmatta ja neljättä lehteä ja terhakkaasti ne kurottelevat valoa kohti. Toivottavasti ne eivät järkyttyneet liikaa eilisestä siirto-operaatiosta.

wp-1488618600078.jpgPikkuisen epävarma olen eräistä tulokkaista,  sillä nimilappujen kulkeminen mukana ei aina tahdo onnistua. Luulen kuitenkin, että pikkuruiset alut ovat ananaskirsikoita, sillä ne vaikuttavat aivan uusilta tuttavuuksista minulle. Niitä en nimittäin ole koskaan aiemmin kokeillutkaan kasvattaa.

wp-1488618663430.jpgMaaliskuu on pääsemässä vauhtiin ja nyt pitäisi tutkia, mitä uutta kylväisi. Hirvittää vain se, mihin saan kaikki mahtumaan niin kauan kuin verannossa on liian kylmä. Mutta kyllä sitä aina jotakin keksitään.

 

by

Kohtalokas viikonloppu

Minä aavistin,  että voisi olla kohtalokasta jättää ne yksin moneksi päiväksi. Neljä päivää poissa oli liikaa osalle paprikan ja malabarinpinaatin juuri ja juuri pintaan nousseille heiveröisille ja ensi askeliaan ottaville taimille. Multa oli päässyt sen verran kuivahtamaan, että taimiraukat olivat nuukahtaneet. Osa oli ehtinyt vahvistua sen verran, että hetkellinen kuivuus ei saanut niitä tainnutettua. Osan sain elvytettyä, sillä aamulla muutama malabarinpinaatin taimi oli kammennut  itsensä pystyyn.

wp-1487765653901.jpg

Heti, kun pääsin kotiin, oli melkein ensimmäinen asia, tarkistaa, mitä taimille kuuluu. Sitten alkoi armoton elvytys ja ensiapu. Sumutin ja kastelin taimet kunnolla ja jätin niille lisävalonkin yöksi. Matkan ajaksi olin jättänyt lämpömaton päälle, koska ajattelin, että liika viileys on pahasta, mutta olisikin ehkä pitänyt jättää matkan ajaksi lisävalot palamaan ja sammuttaa lämpömatto. Silloin kosteus ei olisi ehkä haihtunut niin nopeasti.

wp-1487765661745.jpg

Onneksi kevät on vasta niin aluillaan, että ehtii varsin hyvin uusia kylvöt. Kylvin siis loput siemenpussiin jääneet pinaatin siemenet. Päätin kylvää ne suoraan yksittäisiin pieniin esikasvatusruukkuihin, joita olen hankkinut tänä keväänä, koska siemenet ovat melko suuria ja helppo erotella toisistaan. Samalla nostelin varovasti hengissä säilyneet taimet samanlaisiin ruukkuihin. Nyt täytyy vain toivoa, että kylvö onnistuu, sillä sinne menivät kaikki siemenet. Ostin kyllä siemenpussin äidille, joten ehkä saan sieltä taimen itselleni, jos oikein huonosti käy omien kanssa.

Muutama lokero jäi tyhjäksi, joten piti oikein miettiä, mitä siemeniä niihin pudottaisi. Päätin kokeilla anananaskirsikkaa, vaikka pussin kyljessä suositeltiin esikasvatusta maaliskuussa vasta. Siemeniä oli pussissa runsaasti, joten voinhan taas uusia kylvin,  jos tämä menee jostain syystä pieleen.

wp-1487765646652.jpg

Kaikki taimet eivät näyttäneet kärsineen yksinjäämisestä, eivät olleet niin sanotusti moksiskaan. Tällaisia itsenäisiä nuorukaisia olivat Tiny Tim -tomaatit ja muutamat hiuksenohuet purjon haituvat. Yrttisellerit olivat myös yllättävän sitkeitä, vaikka olivat niin pikkuisia vielä. Kolibrikukan siemenistä ei näy vielä minkäänlaista elonmerkkiä, mutta en luovuta niiden suhteen vielä.

 

Göteborgista mallia malabarinpinaatille
by

Göteborgista mallia malabarinpinaatille

Työmatkalla Göteborgissa harmittelin, että aikataulu oli niin tiukka, ettei ollut tilaisuutta vierailla kasvititeellisessä museossa, josta huomasin jonkun bloganneenkin. Onneksi lounaspaikaksi oli valittu kouluvierailun yhteyteen kiva paikka, jossa pääsi edes vähän tunnelmoimaan puutarhajuttujakin.

wp_20160531_12_24_17_pro.jpgPaikka oli osuuskunnan ylläpitämä lounaskahvila, jossa oli oma pieni kasvihuone ja puutarhapalstoja. Se tarjoaa työkokeilupaikkoja esimerkiksi päihdekuntoutujille tai muuten syrjäytymisuhan alaisille henkilöille. Kahvilarakennus sijaitsi Angerin lähiön reunalla metsäisen laakson vieressä. Alueella asuu nykyään paljon maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa. Lounaskahvila oli silmin nähden suosittu, eikä syyttä, sillä siellä oli aivan erinomainen ruoka ja viehättävä, kotoinen tunnelma. Ruuan valmistuksessa oli käytetty oman kasvihuoneen tuotteita ja siinä maistuivat ihanat yrtit. Vesikannussakin oli koristeena ja makua antamassa pensasmustikoita ja minttua.  Kasvihuoneen lisäksi alueella oli palstaviljelyä, jossa oli myös lavoja, ihan kuin meillä kotosallakin. 

wp_20160531_12_31_45_pro.jpgRuokailun jälkeen säntäsin tietenkin heti kasvihuoneeseen tutkimaan, mitä ihanuuksia siellä jo kasvaa. Näiden parin päivän aikana on ollut uskomaton helle ja olemme todella tunteneet olevamme ulkomailla kaukana etelässä, vaikka kotosallakin on kuulemma helle hellinyt. Löysin kuin löysinkin tuttuja kasveja. Kasvihuoneen ulkopuolella oli muutamia perennoja myynnissä ja keväällä siellä pidetään tietenkin myös taimimyyjäisiä. Syksyllä järjestetään sadonkorjuujuhla ja joitakin myyntituotteita oli nytkin esillä. En voinut olla ostamatta pussitettua minttua, jonka tuoksun tunsi jopa muovin läpi.

Kasvihuoneen sisältä löytyi kuitenkin kaikkein kiinnostavin tuttavuus: mikäpä muukaan kuin vanha tuttumme malabarinpinaatti! Nämä yksilöt kiinnittivät huomioni heti ja ihastelin niitä hetken ennen kuin edes ymmärsin, mitä ne olivat. Nyt kalpenivat äidinkin kasvattamat taimet. Nämä olivat jo niin suuria, että tarvitsivat tuen ja olivat alkaneet kiemurtaa varttaan tuen ympärille. Siinäpä onkin minulle mallia. Saa nähdä ovatko omat taimeni loppukesälläkään noin komeita. Nytpä minulla on kuitenkin hyvä malli ja mielikuva siitä, millaisiksi taimivauvani voisivat kasvaa. Ilmiselvästi tämä pinaattilajike pitää lämpimästä ja auringosta, sillä kasvihuonessa oli lämmintä ja aurinkoista.

 Aikaisemmin alueella asui paljon suomalaisia, jotka olivat Volvon tehtailla töissä. Koulussa, jossa vierailimme oli vielä 1980-luvulla lähes pelkästään suomalaisia opiskelijoita ja koulun nimi on edelleen Finska folkhögskolan Göteborg. Nyt siellä järjestetään ruotsin kielen kursseja ja  perusopetusta maahanmuuttajille, jotka eivät tule enää Suomesta vaan eri puolilta maailmaa. Mahtava toiminnan täydellinen muuntautuminen ajan vaatimuksiin ja näyte maailman muuttumisesta. Siellä oli monta opettajaa, jonka juuret olivat Suomessa ja siellä he entiset maahanmuuttajat Suomesta kouluttavat nyt uusia ruotsin kansalaisia ja auttavat heitä sopeutumaan uuteen aivan erilaiseen kulttuuriin kuin se, mistä he ovat joutuneet lähtemään syystä tai toisesta. 

 

by

Taimiterapiaa työpäivän jälkeen

Kiireisen työpäivän jälkeen on ihana päästä kotiin katsomaan taimia.  Ne eivät kiirehdi, kiukuttele eivätkä kysele koko ajan tai turhia, eivät pyydä apua, anna sekavia ohjeita, puhu lakkaamatta, vaadi vastauksia. Minusta tuntuu, että ne vain hymyilevät tai odottavat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Siellä ne verannossa odottavat. Joskus minusta tuntuu, että ne tervehtivät minua kuin parhaat työtoverini ja kasvinkumppanini.

IMG_0520Pilvisenä päivänä laitan niille valot, kastelen vähän ja tarkistan, ovatko kasvaneet päivän aikana paljon. Illalla käyn sammuttamassa valon ja sanomassa hyvää yötä. Jos on kaunis ilma, vien ne ulkoilemaan hetkeksi. Jos johonkin toiseen huoneeseen paistaa aurinko, kiikutan pienimmät taimet mahdollisimman lähelle auringonvaloa. Siirtelen taimia laatikosta toiseen ja katson, onko kaikilla kaikki hyvin. Sitten katson, kuka kaipaisi koulutusta, kuka tukea, lisää multaa tai kosteutta. Aina ohi kulkiessani vilkaisen, mitä niille kuuluu. Vaikken aio tehdä mitään, huomaan pian olevani tekemässä jotain.

Kesäkurpitsan taimet vaikutavat tosi reippailta ja kasvavat tarmokkaasti. Jännittävää, että samaan aikaan samanlaiseen multaan ja astiaan kylvetyt siemenet tekevät niin erikokoisen sirkkalehden. Kylväessäni olin varma, että muistan, mitkä siemenet mihinkin kohtaan kylvin ja laitoin kyllä laatikon kylkeen siemenpussin muistin tueksi, mutta siltikään en nyt ole aivan varma, mitkä taimista ovat keltaisia, mitkä Diamantia ja mitkä Partenonia. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että Partenon F1 -lajin siemenet olisivat nuo kaikkein suurimmat ja nopeiten kasvaneet. Ehkä tuo F1-merkintä viittaa sittenkin formulaykkösiin ja kertoo, että kyse on superlajikkeesta. Muutaman päivän kasvun jälkeen luulen, että ne kaipaavat jo ensimmäistä koulutusta.

Auringonkukat kasvavat myös mukavan nopeasti. Heti, kun ensimmäiset lehdet ovat avautuneet, aletetaan jo työntää seuraavaa lehtiparia. Varsikin on sopivan tanakka eikä mikään hento ja heiluvainen. IMG_0549Yhdessä on hauska kolmen lehden muodostama sirkkalehtirykelmä. Mikähän mutaatio se mahtaa olla. Ryhmäsamettikukat itivät nopeasti, parissa päivässä, mutta sitten ei ihan hirveää edistystä ole tapahtunut. Kaunopunahatut ovat itäneet ja tehneet ensimmäisiä lehtiään, mutta eivät näytä olevan mitään formulaykköslaatua. Annan niiden vielä vähän kasvaa ennen kuin alan kouluttaa.

IMG_0535

Malabarinpinaatissa on punainen lehtiruoto ja varsi, joka on myös syötävä.

Ensimmäisinä kylvetyt ja jo kahteen kertaan koulutetut pinaatit ja ruusukaalit eivät myöskään näytä etenevän kovin nopeasti. Malabarinpinaatissa on kauniin punainen varsi ja lehtiruodissakin näkyy hauskasti punertavaa väriä, joten odotan innokkaana, millainen varsinaisesta lehdestä kasvaa, kun se pääsee täyteen mittaansa. Jotenkin niiden kasvu näyttää nyt jumittavan paikoillaan, mutta aivan elinvoimaisilta ne silti vaikuttavat. Ehkä nekin odottavat lämpimämpää ja aurinkoisempaa säätä. Nyt tämä kylmä jakso on ollut jo melko pitkä. Seuraavaksi odotan krassien itämistä. Yhdessä astiassa näkyi jo uutteraa yritystä työntyä ylös maasta.

Hetken taimien kanssa puuhasteltuani, olo on rauhallinen ja tyyni. Minäkin alan hymyillä taimilleni.