narsissi

by

Valkoista, keltaista, piparminttua ja vähän sinistä

Lähes kreivin aikaan olin liikkeellä, kun sain vihdoin istutettua sipulit maahan viime sunnuntaina ennen tämän viikon lumisateita. Tosin lumikinosten on luvattu väistyvän vielä vesisateiden tieltä ja siltähän tuo näyttääkin. Minä olen siihen ihan tyytyväinen, sillä en toivo talven alkavan aivan vielä sittenkään. Nyt ehdin vielä peitellä narsissinsipulit lehdillä ja havuilla, kun päästään tästä lumesta eroon.

IMG_2020

Kaivoin esiin viime vuoden muistiinpanot sipuli-istutuksista ja huomaan, että olen ollut paljon perusteellisempi ja monipuolisempi sipuleiden valinnassa kuin tänä vuonna. Jotenkin tänä vuonna tuli vain napattua muutama sipulipussi lähimmästä kukkakaupasta ja tyydyttyä sen kaupan valikoimiin. Vuodet eivät ole veljeksiä innostuksen suhteenkaan, mutta sentään jotain kuitenkin. Viime kevään päivityksissä olen ihaillut narsisseja ja jotain on jäänyt takaraivoon, sillä pohdin siinä valkoisten narsissien lisäämistä. Nyt nimittäin ostin juuri niitä.

IMG_0954

Ostin useita erilaisia kerrottuja valkoisia narsissilajikkeita, joiden sipulit piilotin aiemmin istutettujen sekaan. On jännittävää nähdä, miten uudet ja vanhat sipulit sieltä nousevat ja värit ja lajikkeet sekoittuvat. Tänä vuonna hankin narsisseista valkoisia kerrottuja lajikkeita nimeltään Replete, Rose of May, Double star. Yksinkertaiset kasvitieteellisest lajikkeet ovat aina olleet suosikkejani ja nyt mukaan lähtivät Narcissus triandus Thalia, Narcissus tazetta Geranium, Narcissus Golden Echo ja Narcissus jonquilla Sun Disc.

Tulppaaneja en ostanutkaan tänä vuonna kovin paljon. Varmoiksi havaittuja pikkusipulisia kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa tarda)  hankin lisää kärhön juurelle. Seuraksi otin mukaan valkokukkaisia Tulipa polychroma -nimisiä pikkutulppaaneja ja piparminttukaramellin värisiä parvitulppaaneja, joiden etiketissä lukee Tulipa Floresta.  Kuvassa ne näyttävät raikkailta ilopillereiltä. Yksi kerrottu kullan keltainen ihastus Tulipa Gold Fever puhutteli minua myös ja lähti mukaan. Tosin en nyt muistakaan, mihin ne sipulit piilotin, mutta jotain yllätyksiäkin aina pitää olla kevääksi.

Jotain sinistäkin täytyy olla ja haaveeni skilla- ja helmililjamerestä ruusupensaiden, tammen ja alppiruusun ympäristössä elää edelleen, joten pari pussia skilloja pitää ostaa joka syksy. Aika kivasti ne ovatkin jo levinneet ja ehkäpä vielä jonain keväänä saan ihailla siniIMG_0961sten skillojen lainehdinnasta. Viime kevään hyvin aikaiset yllättäjät olivat pienet iirikset ja niitä hankin myös yhden pussillisen. Uusi sininen ihastukseni oli Anemone blanda Blue Shades. Yritin etsiä sopivia paikkoja kukkapenkistä ja saa nähdä, kuinka käy.

Mitä tulikaan istutettua syksyllä
by

Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Kevään kiireessä ja kasvihuonehuumassa melkein unohtaa ihailla kaikkea, mitä puutarhasta ilmestyy. Joskus kuitenkin kannattaa pysähtyä ja tutkia aiempia muistiinpanoja esimerkiksi siitä, mitä sipuleita onkaan istuttanut syksyllä. Ihastelin kyllä pihassani aivan alkukeväästä nousevia iiriksiä, jotka muistinkin syksyllä istuttaneeni. Narsissipenkissä ja kärhön juurella on loistanut keltaista, mutta enpä muistanutkaan kukkien lajiketta enää. Päätin siis kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja sipulipussien etiketit, jotka olen säilyttänyt. Kylläpä kannattikin!

wp-1495798922473

Ensin tutkin iiriksiä ja löysin etiketit ja huomaan istuttaneeni iris botanical dandfordiae ja reticulata -lajikkeita eli jääkurjenmiekkaa ja kevätkurjenmiekkaa. Ne ovat pienikokoisia sipulista kasvavia ja kukkivat heti lumen sulettua. Keltakukkaiset kukkivat vähän huonommin kuin sinikukkaiset ja löysinkin tiet20170412_185332oa, että juuri

 

kevätkurjenmiekan kasvatus voi olla haasteellista, etenkin uudelleen kukkiminen ei välttämättä onnistu. Ne onnistuivat yllättämään minut täysin aikaisella kukkimisellaan ja ilahduttivat jo silloin, kun mitään muuta ei vielä näkynyt.

Nyt juuri parhaillaan kukkivat narsissit. Olen lisännyt niitä etupihan kuunliljojen taakse joka vuosi vähän ja nyt näyttää jo aika kivalta. Ensin kukkivat täysin keltaiset perinteiset torvimaiset narsissit ja niiden jälkeen aloittivat kukkimisen valkonarsissit ja kerrotut keltaiset narsissit. Lajikkeiden nimistä en saanut tutkimisesta huolimatta täyttä selvyyttä. Luulen, että valkokokukkainen torvinarsissi voisi olla kaulusnarsissi, Cassata, sillä olen liimannut tekstin muistiinpanovihkooni. Se on herkkä ja jotekin selkeydessään pysäyttävä. Keltainen kerrottu on jokin hollantilainen, kauppanimikkeeltään Yellow Cheerfulness. Se on oikein näyttävä.

 

Päätin niitä katsellessani, että jatkan narsissipenkkini jaloIMG_0940stamista ensi syksynä. Riviin voisi lisätä jonkin täysin valkoisenkin vaikkapa kerrotun, koska niin ihastuin tuohon keltaiseen lähes ruusumaiseen kukkaan. Narsisseja kehutaan kestäviksi ja vuosi toisensa jälkeen kukkiviksi, ja se sopii minulle sillä on kuin tapaisi vanhat tuttavat keväällä, kun ne alkavat pilkistää mullasta ja avata kukkiaan. Kestävyydestä kertoo ehkä sekin, että tonttimme reunalle on joka vuosi noussut yksi tai kaksi narsissia. Kukahan liekään ne siihen istuttanut ja milloin.

Tulppaaneista en ole onnistunut loihtimaan koskaan kovin näyttäviä istutuksia. Siitä huolimatta olen aina niitäkin hankkinut. Viime syksyn ostokset ovat olleet aika onnistuneita sillä olen pyrkinyt hankkimaan kestäviä ja alkuperäisiä lajeja. Istutin parvitulppaanin sipuleita kärhön juureen ja ne ovatkin kukkineet mukavasti. Kukat ovat pienet, mutta keltavalkoisenkirjavat ja minusta kauniit. Varret ovat hennot ja istutuksesta tuli ilmava. Kun näiden kukinta alkoi mennä ohi, sain nähdä todellisen yllätyksen. Kuihtuvien parvitulppaanien seasta alkoikin avautua keltaisia, kerrottuja kukkia, jotka vain komistuivat päivä päivältä. Nämä olivatkin yksi syy siihen, miksi piti kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja tutkia, mitä olenkaan istuttanut.

Ilmeisesti keltaiset kaunottaret ovat metsätulppaaneita, sillä olen liimannut vihkooni tekstikuvauksen niistä. Tekstissä kerrotaan, että kukkavarren latvassa on yksi tai joskus kaksi vaaleankeltaista kukkaa, jotka nuokkuvat nuppuvaiheessa, mutta nousevat pystyyn ennen avautumista. Täysin avautuneina kukat ovat halkaisijaltaan jopa 7 – 8 cm ja kaiken ihanuuden lisäksi ne tuoksuvat. Piti mennä tarkistamaan ulos, vastaako todellisuus kuvausta, ja toden totta: ne tuoksuvatkin ja muutamissa varsissa on jopa enemmänkin kuin kaksi kukkaa.

Ihan kaikki istutukset eivät ole vieläkään paljastaneet salojaan, vaan ovat nupulla edelleen, joten jännitystä riittää vieläkin. Istutuskartan perusteella aivan kaikki eivät ole lähteneet kasvuunkaan, mutta suurin osa ilmeisesti on, ainakin jollakin tavalla. Pieni hävikki kuulunee asiaan, tässäkin puuhassa.

Väriä etsimässä
by

Väriä etsimässä

Nyt on taas päästy siihen hetkeen keväässä, että minun pitää päästä kasvihuoneisiin ja puutarhoihin katsomaan vihreyttä ja väriä. Kevät esitteli jo vähän aurinkoa ja lämpöäkin, mutta vetäytyi taas ja viileni. Väriä on luonnossa vielä melko niukasti. Kirjoitin samasta aiheesta viime keväänäkin otsikolla Ensiapua viherikävään. Nyt sitä tarvitaan taas, ensiapua siis.

Päätin käydä etsimässä väriä kevääseen Viherpajalta. Keltainen oli  ehdoton päivän väri. Pääsiäisen lähestyminen näkyi monenlaisissa pikkuasetelmissa ja keltaisuus oikein hehkui tete-narsisseissa. Hyasintit olivat myös oikein kauniita ja en voinut olla ostamatta itsellenikin niitä. Narsissit asettelin jo ulos ja hain niille seuraksi pajunkissoja, mutta hyasinteista kuulin kaupassa, että ne eivät kestä pakkasta, joten ne saivat jäädä verantoon odottamaan pääsiäistä.

IMG_0431Orvokkien kasvatus oli myös jo tosi pitkällä. Kasvihuoneessa oli pitkät rivit amppeliorvokkeja. Väreinä oli lähinnä keltaista ja sinistä. Lisäksi Viherpajalla oli juuri nyt timanttikukkanäyttely. Niistä löytyi monenmoista väriäsävyä kaikissa sateenkaaren väreissä. Itse en vielä syttynyt orvokkeihin enkä timanttikukkiinkaan.

Viherpajan ehdoton erikoisuushan on japanilainen puutarha. Olen käynyt siellä joskus vuosia sitten, ja kirsikan kukkiessa sinne tietenkin pitäisi mennä, sillä silloinhan se on upeimmillaan. Nyt vasta muutama pikkuinen kukka oli siellä täällä avautumassa. Silti puutarhassa on aivan kiva oma tunnelmansa. Ensimmäiseksi iski vastaan yllättävä viileys ja sokkeloisen reitin takaa avautui japanilainen maisema. Vesiputouksen solina ja jokin japaniin viittaava musiikki auttoivat eläytymään aiheeseen. Kalat olivat yllättävän suuria ja niitä oli eri värisiä. Jotain viime silausta ehkä jäin kaipaamaan, mutta kokemus olisi varmasti ollut täydellisempi kirsikan kukkiessa.

Puutarhasta on kirjoitettu aika paljon muissakin blogeissa, esimerkiksi löysin Parasta puutarhassa -blogin, jossa kirjoittaja on vaikuttunut erityisesti ulkopuolen ja sisäpuolen ristiriitaisuudesta.

IMG_0470Väri- ja viherterapiaksi käynti oli oikein oivallinen. Sain siitä puhtia laittaa omat kevätasetelmat porraspieleen. Kuivuneet ja ruskeiksi muuttuneet kanervat ja havut näyttivätkin jo niin tunkkaisilta. Nyt odotellaan vain vähän lämpenemistä, että narsissit oikein avautuisivat. Niiden seuraksi voi vähän myöhemmin hankkia helmililjoja vaikkapa. Tulee kyllä sitten ruotsalainen väritys eikä mitään Suomi 100 -tyyliä.

IMG_0457Tietenkään en voinut ohittaa siemenhyllyäkään, vaikka kuinka siemenvarastot pullistelisivat jo entuudestaan. Käteen tarttui tällä kertaa violetinsinisen sävyinen tuoksuherne, jonka ajattelin laittaa kasvamaan Presidentin seuraksi. Ovat jotenkin niin samaa sävyä, että yhdistelmä voisi olla kiva. Lisäksi voi laittaa jotain toista väriä. Jos vaikka siitä rakentaisi juhlavuoteen sopivan värimaailman.

 

Syksyllä katse on jo keväässä
by

Syksyllä katse on jo keväässä

Minusta tuntuu, että olen viime aikoina käyttäytynyt samalla tavalla kuin pihallamme liikkuva orava. Kierrän pihaa ja kyykin siellä ja täällä, kerään yhtä ja piilotan toista. Myös siinä suhteessa muistutan oravaa, että olen varma, etten muista keväällä kaikkia piilojani. Mutta ajattelen kuin orava: kun tarpeeksi piilottaa, jotain varmaan löytyykin ajallaan. Kaikki varmaan jo arvaavat, että on kyse sipulien piilottamisesta Siinäpä ne ovatkin minun viime aikojen pihapuuhat, mitä nyt ylipäätään olen jaksanut ja ehtinyt tehdä haravoimisen lisäksi.

Sipulien kanssa menee helposti överiksi syksyllä samalla tavalla kuin siementen ja taimien kanssa  keväällä. Sipulit näyttävät vain niin houkuttelevilta kaupoissa ja kevään kukkaloiston odottaminen ja näkeminen on ehkä yksi puutarhuroinnin kohokohtia. Keksin keinon, jolla voin vältellä totuutta siitä, kuinka paljon sipuleita olen hankkimassa: ostan vähän kerrallaan eri liikkeistä ja istuttelen niitä monessa erässä ja näin luulen huijaavani itseäni.

Todellisuudessa haluan kirjata muistiin, mitä istutin mihinkin, joten säilytin kaikki etiketit yhteen paikkaan loppuraporttia ja istutuskarttaa varten. Muistikirjasta on kiva keväällä tarkistaa, mitä on mihinkin laittanut, mitkä nousevat pintaan, mitkä on myyrä pistellyt parempiin suihin tai mitkä ovat muuten vain jääneet itämättä. Istutuskartasta voisi saada myös vihiä siitä, mikä lajike missäkin paikassa menestyy parhaiten, jos vielä muistaisi syksyllä lukea omat muistiinpanonsa sipulien istuttamisen huumassa. Mutta vaikka ei muistaisi lukeakaan, jotain syöpyy ehkä mieleen jo kirjoitusvaiheessakin.

Viime syksynä kokeilin ensimmäistä kertaa laukkoja. Valitsin paikan väärin ja vain yksi laukka ilmestyi yllättäen kuunliljojen seasta niin myöhään, että en enää osannut edes odottaa. En lannistunut, vaan päätin kokeilla istuttaa laukkoja eri paikkaan kuin viime syksynä. Hankin kolmenlaisia laukkoja ja istutin niitä kahteen eri penkkiin (Allium Multibulbosum, Allium Gracefull, Allium Bulgaricum). Ainakin mustalaukan ennuste näyttäisi minusta hyvältä, sillä Muhevaisen sivuilla kerrotaan, että laukat eivät pidä märästä maasta vaan läpäisevästä ja jopa kuivasta kasvualustasta. Saa nähdä, saanko akileijojen seuraksi laukkoja ensi kesänä.

Olen enemmän narsissi- kuin tulppaani-ihminen. Arvostan narsisseissa kestävyyttä ja helppoutta. Ne jaksavat paremmin vuodesta toiseen ja tekevät sivusipuleita ahkerammin kuin tulppaanit eivätkä ne kelpaa myyrillekään niin hyvin kuin tulppaanit. Tällä kertaa päädyin ostamaan kokonaan valkoisia narsisseja (White Marvel ja Cassata), sillä toivon, että viime vuoden keltaiset narsissini kukkisivat ensi keväänäkin. Uusi kokeilu narsisseissa minulle on tasettinarsissi.

Aika monesti olen istuttanut tulppaaneja ja pettynyt, kun penkkiin nousee yksittäisiä ja kärsivän näköisiä yksilöitä. En kuitenkaan aivan kokonaan luopunut toivosta tulppaanienkaan suhteen vaan ostin kuin ostinkin muutaman pussin niitäkin. Eniten pidän yksinkertaisista luonnonlajiketta muistuttavista tulppaaneista ja niinpä päädyin kasvitieteellisiin tulppaaneihin: metsätulppaaneihin (img_0614Tulipa sylvestris) ja kääpiötulppaaneihin (Tulipa turkcestanica). Yhteen erikoisuuteen silti sorruin, nimittäin papukaijatulppaaniin (Texas flame). Sen erikoinen kelta-punainen väritys kai lumosi minut.

Tietenkin piti lisäksi hankkia epälukuinen määrä helmililjoja ja skilloja, joista niin toivoisin saavani oikein maton sammaloituneelle nurmikolle. Uutuutena päätin kokeilla talventähteä, jonka pitäisi kukkia tosi aikaisin keväällä. Istutusohjeet tosin luin vasta jälkeenpäin uudelleen Alku & Juuren tuoteluettelosta enkä muistanut niitä tietenkään noudattaa, joten voipa olla, että aikaiset kukat jäävät vain haaveeksi. Taisinpa ostaa vielä hollanninkurjenmiekkaakin ja ehkä olen jo unohtanut jotain.

Olisipa hauska kuulla, sattuvatko mainitsemani lajikkeet olemaan jonkun lukijan suosikkien joukossa.