Taimikateudesta vihreää äitienpäivää

Äitienpäivän aattona pääsinkin yllättävästi tervehtimään äitiäni Oulun seudulle. Viime kerralla vein hänelle taimituliaisina malabatinpinaatin ja paprikan pikkuiset taimet. Nyt olin tietenkin kiinnostunut niiden edistymisestä verrattuna omiini kotona.

20160505_205812.jpgOlisihan se pitänyt arvata! Olin pyörtyä ja muuttua vihreäksi taimikateudesta: tietenkin äiti oli saanut ne kasvamaan paremmin. Vaikka ei se nyt mikään ihme ollut, että äiti ne sai kasvamaan. Mitä se ei saisi. Onhan hänellä toki kokemusta taimittamisestakin varmaan 50 vuotta tai ehkä enemmänkin. Myönnän kyllä vihreyteni ja keltanokkaisuuteni tässäkin mielessä. 

Pinaatissa oli jo vaikka kuinka monta pyöreähköä lehteä ja mittaakin noin 10 cm. Paprika näytti elinvoimaiselta ja reippaalta ja siinäkin oli jo useampi lehtipari ja terhakka varsi. Minulla niissä on sirkkalehdet ja niiden seurana pienenpientä lehden alkua eikä edistystä juuri lainkaan ole tapahtunut siitä, kun vein taimia äidille tuliaisiksi pääsiäisenä. Voihan tikkerperi! 

Tietenkin piti udella, mitä äiti sitten on tehnyt. Hän oli ensinnäkin istuttanut ne jo isompaan astiaan eli kouluttanut vielä kerran. Lisäksi hän oli ollut lempeä tarhuri ja pitänyt taimia melko lämpimässä ikkunalla ja patteriakin päällä makuuhuoneessa, toisin kuin minä ankara kasvattaja, joka olin jättänyt ne pikkuruisina jo verannon viileyteen päivin ja öin, että karaistuisivat ja tulisivat vahvoiksi. Olisi voinut ensin antaa edes vähän kasvaa ennen kuin aloittaa vahvistamisen. ”Vähän oikein laimeaa lannoitusvettä kun laittaa…” Niinpä tietenkin! Äiti on lannoittanutkin niitä! Tämän  kyllä muistan aikaisemmistakin puutarha- ja parvekekukkakeskusteluistamme: ”Hevosenpaskaa tai kananpaskaa, kun panee niin sillä ne kasvaa”, niin se äiti aina sanoo. IMG_0558

No niin, minun ei siis olisi tarvinnu googlettaa eikä tutkia puutarhablogeja eikä etsiä mistään muualtakaan mitään rakettitiedettä, vaan olisi pitänyt soittaa äidille! Se on  niin viisas ja tietää niin monesta asiasta. Mistä lie oppinutkin kaiken. Hyvää äitienpäivää äitikulta!

 

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Kasvua ja kumppanuutta

Malabarinpinaatti ja paprikat ovat jo mukavassa alussa ja näkyvissä on jopa toisen lehden alkua sirkkalehtien lisäksi. Lupasin kertoa paprikalajikkeet eräässä edellisessä jutussa, jossa kerroin  taimikasvatuksestani. Kokeilussa on  kahta lajia: California wonder ja pikkuinen oranssi ’Hamik’ F1.Ruusukaalin lajike näkyy olevan Masterline F1. Minua jotenkin huvittaa tuo lyhenne ’F1’, koska minulle siitä tulee ehdottomasti mieleen vain Formula-1. En tiedä, onko näillä mitään tekemistä keskenään, mutta jos joku lukija sattuu tietämään tästä, olisi hauska kuulla.

20160401_173130.jpg

Paprikoita: California Wonder ja Hamik.

Ruusukaali on selvästi terhakoitunut koulimisen jälkeen. Olen antanut sille myös lisävaloa iltaisin ja pilvisinä päivinä, sillä biologiveljeni  opasti minua, kun totesi, että ne kasvattavat pitkää, honteloa vartta, koska yrittävät kurkottaa valoa kohti. Nyt niissä on jo näkyvissä toiset lehdet sirkkalehtien lisäksi eli kasvu etenee, jos nyt ei hurjaa vauhtia niin sitten hitaasti mutta varmasti.

 

Kääpiö- ja rohtosamettikukat ovat vielä sirkkalehtivaiheessa ja melko onnettomia, mutta kyllä ne siitä vahvistuvat vähitellen.  Seuraavana kylvövuorossa ovat ryhmäsamettikukat, joiden kukat ovat vähän isompia. Kääpiö- ja rohtosamettikukkien kukat ovat vain sentin tai muutaman sentin kokoisia ja ne kasvavat pensasmaisina. Kaikkein suurimmista samettiruusuista en jostain syystä pidä niin paljon, joten ne jääkööt minulta. Nyt olen saanut itämään kääpiö- ja ryhmäsamettikukat hyvin. Lämpöalusta varmasti auttoi, sillä viime vuonna en saanut niitä itämään viileässä.

IMG_4199

Ryhmäsamettikukka

Ihastuin rohtosamettikukkaan , koska siitä kerrotaan siemenpussissa, että lehdet ja kukat tuoksuvat ja maistuvat rakuunalta. Kääpiösamettikukasta taas sanotaan, että  lehdissä on sitruunan makua ja se sopii mausteeksi salaatteihin ja kalaruokiin. Jännittävää nähdä, tuleeko näitä käytettyä ruuanlaitossa vai jäävätkö enemmän koristeiksi ja tuholaiskarkottajiksi. Olen aivan hurahtanut samettikukkiin, sillä niistä on niin monenlaista hupia ja hyötyä. Niiden voimakas ja pistävä tuoksu karkottaa tuholaisia ja juuret erittävät aineita, jotka ensin houkuttelevat ja sitten tappavat tuholaisia. Turhaan niitä ei siis suinkaan istuteta kasvimaan laidoille ja hyötykasvien sekaan!

Muistan jo lapsuudesta, että ainakin kehäkukkia ja krassia kasvatettiin kasvimaan laidalla. Tietenkin luulin niitä vain koristukseksi, mutta jo vanha kansa on tiennyt kumppanuuskasveista ja tiettyjen kukkien hyödyllisyydestä tuholaistorjunnassa. Jotkut kasvit siis edistävät toistensa kasvua ja näitä kutsutaan kumppanuuskasveiksi.

Onnettomin kokeiluni näyttää tällä hetkellä olevan petunia. Siemenet olivat niin pieniä, että ne hädin tuskin näki eikä niitä ollut pussissa kuin muutama. Kylväessäni en enää ollut varma, menivätkö siemenet multaan vai pöydälle. En ollut huomannut ostaessani lukea siemenpussista, että siinä on vain n. 6 siementä. Jos olisin huomannut sen, en olisi moisia ostanut. Siemeniä ei saanut peittää mullalla ja niin yritin tehdä. Olin ihan varma, etteivät ne onnistu ollenkaan. Nyt näyttää, että jotain miniminimaalista vihreää pilkottaa yhdestä siemenkolosta, mutta vielä en ole kovin vakuuttunut tämän kokeilun onnistumisesta. Jään seuraamaan tilannetta ja raportoin asiasta jossain myöhemmässä jutussani.

Lähteet: Haapalainen, Heidi – Lehtonen, Suvi – Tuisku, Teija 2015: Lavatarhuri. Kasvata satoa vieljelylaatikossa. Tammi. Helsinki;  Oikea kumppani takaa terveemmät kasvit ja paremman kasvun. Hyötykasviyhdistys ry. Viljelyvinkit <http://hyotykasviyhdistys.fi/puutarhatieto/sekaviljely/&gt;;Siemenkauppa.com: Rohtosamettikukka, kääpiösamettikukka. <http://www.siemenkauppa.com&gt;.