pinaatti

by

Taimikateudesta vihreää äitienpäivää

Äitienpäivän aattona pääsinkin yllättävästi tervehtimään äitiäni Oulun seudulle. Viime kerralla vein hänelle taimituliaisina malabatinpinaatin ja paprikan pikkuiset taimet. Nyt olin tietenkin kiinnostunut niiden edistymisestä verrattuna omiini kotona.

20160505_205812.jpgOlisihan se pitänyt arvata! Olin pyörtyä ja muuttua vihreäksi taimikateudesta: tietenkin äiti oli saanut ne kasvamaan paremmin. Vaikka ei se nyt mikään ihme ollut, että äiti ne sai kasvamaan. Mitä se ei saisi. Onhan hänellä toki kokemusta taimittamisestakin varmaan 50 vuotta tai ehkä enemmänkin. Myönnän kyllä vihreyteni ja keltanokkaisuuteni tässäkin mielessä. 

Pinaatissa oli jo vaikka kuinka monta pyöreähköä lehteä ja mittaakin noin 10 cm. Paprika näytti elinvoimaiselta ja reippaalta ja siinäkin oli jo useampi lehtipari ja terhakka varsi. Minulla niissä on sirkkalehdet ja niiden seurana pienenpientä lehden alkua eikä edistystä juuri lainkaan ole tapahtunut siitä, kun vein taimia äidille tuliaisiksi pääsiäisenä. Voihan tikkerperi! 

Tietenkin piti udella, mitä äiti sitten on tehnyt. Hän oli ensinnäkin istuttanut ne jo isompaan astiaan eli kouluttanut vielä kerran. Lisäksi hän oli ollut lempeä tarhuri ja pitänyt taimia melko lämpimässä ikkunalla ja patteriakin päällä makuuhuoneessa, toisin kuin minä ankara kasvattaja, joka olin jättänyt ne pikkuruisina jo verannon viileyteen päivin ja öin, että karaistuisivat ja tulisivat vahvoiksi. Olisi voinut ensin antaa edes vähän kasvaa ennen kuin aloittaa vahvistamisen. ”Vähän oikein laimeaa lannoitusvettä kun laittaa…” Niinpä tietenkin! Äiti on lannoittanutkin niitä! Tämän  kyllä muistan aikaisemmistakin puutarha- ja parvekekukkakeskusteluistamme: ”Hevosenpaskaa tai kananpaskaa, kun panee niin sillä ne kasvaa”, niin se äiti aina sanoo. IMG_0558

No niin, minun ei siis olisi tarvinnu googlettaa eikä tutkia puutarhablogeja eikä etsiä mistään muualtakaan mitään rakettitiedettä, vaan olisi pitänyt soittaa äidille! Se on  niin viisas ja tietää niin monesta asiasta. Mistä lie oppinutkin kaiken. Hyvää äitienpäivää äitikulta!

 

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

by

Kuinka paljon mahtuu taimia verantoon?

Aina vain tekisi mieli laittaa lisää siemeniä itämään sitä mukaa, edelliset ovat nousseet pintaan ja sitä edelliset on koulittu isompiin turveruukkuihin tai muihin kippoihin. Joka kerta, kun jossain myydään siemeniä, tekee mieli mennä katsomaan, mitä kivaa siellä olisi. Olisiko jotain uutta kokeiltavaa vai jotain vanhaa tuttua? Vieläkö ehtisi laittaa sitä tai tuota? Tuleekohan tälle taimihulluudelle loppua ja päässä alkaa soida: ”Kuinka paljon mahtuu pieneen verantoon, pieneen verantoon, pinaatin taimia, aivan uusia?”

IMG_0482Jonkin verran on tullut hävikkiäkin, valitettavastiko vai onneksi, vaikea sanoa. Osa ruusukaalin taimista ei selvinnyt koulinnasta, vaan heikko varsi oli päässyt vaurioitumaan. Ensimmäiset sirkkalehdet näyttävät kellastuvan sitä mukaa, kun seuraavat lehdet tekevät tuloaan. Lisävalo auttoi jonkin verran siihen, että hennot varret eivät venyneet enää pelkästään pituutta, mutta sen verran honteloita taimet olivat, että päätin koulia ne vielä toisen kerran suurempaan astiaan ja antaa lisävaloa edelleen, vaikka aurinkoakin on saatu välillä. Saa nähdä, kestävätkö kesään asti ja mitä sitten tapahtuu. Sitten se jännittävä vaihe vasta alkaakin! Petunian kasvatus ei onnistunut. Sekin minimaalisen pieni taimen alku, joka aloitti kasvun, hävisi.

IMG_0475Malabarinpinaatti on hämmästyttävän hidaskasvuinen. Minusta tuntuu, että kasvu on suorastaan pysähtynyt eikä mitään edistystä näy. Nyt vasta muutamassa taimessa on näkyvissä kolmatta lehteä. Verantoni on melko viileä, joten se ei ehkä jouduta kasvua. Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa tulee jokin kasvupyrähdys ja luulen, että on hyvä, eteivät taimet kasvata liian nopeasti pitkää vartta. Mihin minä ne sitten mahduttaisinkaan, jos kovin korkeiksi pääsevät kasvamaan?

IMG_0477Samettiruusujujen taimet alkavat jo näyttää tunnistettavilta. Samettiruusussa on hauska ja tunnistettava lehti. Nyt tulossa on vasta kääpiö- ja rohtosamettiruusulajikkeita ja tänä keväänä ne näyttävät onnistuvan hyvin. Vielä taidan viikonloppuna laittaa tulemaan ryhmäsamettikukkaa, että saan muutaman ruukkuistutuksen portaille. Oranssit samettiruusut sopivat mielestäni tosi hyvin saviruukkuun istutettaviksi ja ovat kiitollisia, kun kukkivat koko kesän ja myös huonolla säällä.

IMG_0472Tuoksuherneet ovat minulle uusi tuttavuus ja näyttävät lähtevän nopeasti kasvuun ja kasvavat melko hurjaa vauhtia pituutta. Pitääköhän niille laittaa tukia jo sisäkasvatusvaiheessa. Ei muuta kuin hernekeppien tekoon sitten.

Viime keväänä laitoin kesäkurpitsat esikasvatukseen 19.4. ja se oli aivan onnistunut ajoitus, joten taidanpa laittaa kurpitsat kasvamaan tänä viikonloppuna. Nyt otan kasvatukseen myös keltaisia lajikkeita ja nyt näyttää olevan ostettuna jo valmiiksi Gold Rush F1 -niminen lajike. Vihreistä laitan tulemaan Partenon F1 -lajiketta sillä se on itsepölyttävä eikä ole niin riippuvainen hyönteispölytyksestä. Lisäksi pussissa luvataan, että se olisi runsassatoinen ja varhainen lajike. Lisäksi taidan vain vertailun vuoksi laittaa myös Diamant F1:tä, koska hyvin kasvoivat viime vuonnakin ja siemeniä näkyy jääneen yli.

Kesäkurpitsat ja auringonkukat varmaan ehtisivät suorakylvönäkin, mutta esikasvatus kyllä jouduttaa kukintaa ja satoa. Sitä paitsi niiden kasvua sisällä on niin hauska seurata ja kevät sujuu sutjakaammin. Krassit olen joskus kylvänyt suoraan parvekelaatikkoon tai kasvupaikalle, mutta jos viitsii esikasvattaa pääsee nauttimaan niidenkin kukinnasta vähän aikaisemmin. Kyllä minun tekisi mieli niitäkin vähän laittaa kasvamaan, mutta mihinkähän saan ne mahtumaan. Täytyy varmaan laajentaa verannosta olohuoneen puolelle.

 

by

Kasvua ja kumppanuutta

Malabarinpinaatti ja paprikat ovat jo mukavassa alussa ja näkyvissä on jopa toisen lehden alkua sirkkalehtien lisäksi. Lupasin kertoa paprikalajikkeet eräässä edellisessä jutussa, jossa kerroin  taimikasvatuksestani. Kokeilussa on  kahta lajia: California wonder ja pikkuinen oranssi ’Hamik’ F1.Ruusukaalin lajike näkyy olevan Masterline F1. Minua jotenkin huvittaa tuo lyhenne ’F1’, koska minulle siitä tulee ehdottomasti mieleen vain Formula-1. En tiedä, onko näillä mitään tekemistä keskenään, mutta jos joku lukija sattuu tietämään tästä, olisi hauska kuulla.

20160401_173130.jpg

Paprikoita: California Wonder ja Hamik.

Ruusukaali on selvästi terhakoitunut koulimisen jälkeen. Olen antanut sille myös lisävaloa iltaisin ja pilvisinä päivinä, sillä biologiveljeni  opasti minua, kun totesi, että ne kasvattavat pitkää, honteloa vartta, koska yrittävät kurkottaa valoa kohti. Nyt niissä on jo näkyvissä toiset lehdet sirkkalehtien lisäksi eli kasvu etenee, jos nyt ei hurjaa vauhtia niin sitten hitaasti mutta varmasti.

 

Kääpiö- ja rohtosamettikukat ovat vielä sirkkalehtivaiheessa ja melko onnettomia, mutta kyllä ne siitä vahvistuvat vähitellen.  Seuraavana kylvövuorossa ovat ryhmäsamettikukat, joiden kukat ovat vähän isompia. Kääpiö- ja rohtosamettikukkien kukat ovat vain sentin tai muutaman sentin kokoisia ja ne kasvavat pensasmaisina. Kaikkein suurimmista samettiruusuista en jostain syystä pidä niin paljon, joten ne jääkööt minulta. Nyt olen saanut itämään kääpiö- ja ryhmäsamettikukat hyvin. Lämpöalusta varmasti auttoi, sillä viime vuonna en saanut niitä itämään viileässä.

IMG_4199

Ryhmäsamettikukka

Ihastuin rohtosamettikukkaan , koska siitä kerrotaan siemenpussissa, että lehdet ja kukat tuoksuvat ja maistuvat rakuunalta. Kääpiösamettikukasta taas sanotaan, että  lehdissä on sitruunan makua ja se sopii mausteeksi salaatteihin ja kalaruokiin. Jännittävää nähdä, tuleeko näitä käytettyä ruuanlaitossa vai jäävätkö enemmän koristeiksi ja tuholaiskarkottajiksi. Olen aivan hurahtanut samettikukkiin, sillä niistä on niin monenlaista hupia ja hyötyä. Niiden voimakas ja pistävä tuoksu karkottaa tuholaisia ja juuret erittävät aineita, jotka ensin houkuttelevat ja sitten tappavat tuholaisia. Turhaan niitä ei siis suinkaan istuteta kasvimaan laidoille ja hyötykasvien sekaan!

Muistan jo lapsuudesta, että ainakin kehäkukkia ja krassia kasvatettiin kasvimaan laidalla. Tietenkin luulin niitä vain koristukseksi, mutta jo vanha kansa on tiennyt kumppanuuskasveista ja tiettyjen kukkien hyödyllisyydestä tuholaistorjunnassa. Jotkut kasvit siis edistävät toistensa kasvua ja näitä kutsutaan kumppanuuskasveiksi.

Onnettomin kokeiluni näyttää tällä hetkellä olevan petunia. Siemenet olivat niin pieniä, että ne hädin tuskin näki eikä niitä ollut pussissa kuin muutama. Kylväessäni en enää ollut varma, menivätkö siemenet multaan vai pöydälle. En ollut huomannut ostaessani lukea siemenpussista, että siinä on vain n. 6 siementä. Jos olisin huomannut sen, en olisi moisia ostanut. Siemeniä ei saanut peittää mullalla ja niin yritin tehdä. Olin ihan varma, etteivät ne onnistu ollenkaan. Nyt näyttää, että jotain miniminimaalista vihreää pilkottaa yhdestä siemenkolosta, mutta vielä en ole kovin vakuuttunut tämän kokeilun onnistumisesta. Jään seuraamaan tilannetta ja raportoin asiasta jossain myöhemmässä jutussani.

Lähteet: Haapalainen, Heidi – Lehtonen, Suvi – Tuisku, Teija 2015: Lavatarhuri. Kasvata satoa vieljelylaatikossa. Tammi. Helsinki;  Oikea kumppani takaa terveemmät kasvit ja paremman kasvun. Hyötykasviyhdistys ry. Viljelyvinkit <http://hyotykasviyhdistys.fi/puutarhatieto/sekaviljely/&gt;;Siemenkauppa.com: Rohtosamettikukka, kääpiösamettikukka. <http://www.siemenkauppa.com&gt;.

 


			

	
	



			
				



	
	


		
					

				 by 			

				
Äideistä ja tyttäristä

	


		

		
Jotkut pakkaavat reissuun lähtiessään kissat ja koirat bokseihinsa, mutta minä ostin kuljetusboksin taimille, kun lähdimme äidin luo pääsiäisen viettoon. Ajattelin viedä tuliaisiksi hänelle uutta lajiketta kokeiltavaksi, nimittäin sitä pinaattia, josta edellisessä jutussani kerroin. Lisäksi laitoin muovilaatikkoon pari ruusukaalin tainta, jotka ovat kyllä ikävän hentovarsisia ja ronkuloita jo nyt. Vielä lähtiessä taitoin oksan komeasta ja hyvin talvehtineesta pelagoniastakin tai pelakuusta, niin kuin meillä ennen aina sanottiin.


20160325_174954.jpg
Siinä ne nyt ovat, perillä, äidin ikkunalaudalla.


Jo jonkin aikaa olen pannut merkille, että minusta tulee enemmän ja enemmän äitini kaltainen. Siskokin huomautti asiasta taannoin, kun kerroin tekemisistäni puhelimessa. ”Kuulostaa ihan äidiltä”, hän totesi, kun kerroin muun muassa taimikasvatuksesta. Äidin suosikkilajeja ovat aina olleet samettiruusut ja niistä minäkin aloitin, kun ensimmäisiä kertoja päätin hankkia kesäkukkia siemenistä kasvattamalla. Nyt äidillä on kuulemma tulossa ahkeraliisaa myös. Varmaan jotain muutakin vähän myöhemmin.


Nuorena ja lapsena en oikein ymmärtänyt, mitä iloa ja järkeä on äidin ja isän työntäyteisessä lomailussa ja viikonlopun vietossa. Tavallinen lausahdus isällä tai äidillä oli, että pitää lähteä mökille leikkaamaan ruoho, multaamaan pottu, ruohimaan kasvimaa, poimimaan mansikat tai viinimarjat tai tekemään halakoja. Sitten lähdettiin, ja siellä he sitten puuhasivat kumpikin omia puuhiaan aamusta iltaan. Lapsen näkökulmasta se näytti niin tylsältä. Isä sentään kävi joskus uimassa ja äiti luki, mutta ei paljon muuta.


Nyt havahdun joskus siihen, että minusta ja armaastani on tullut aivan samanlaisia. Hupia on oksasilppurin hurina ja pauke, kukkapenkkien kitkeminen ja kastelu,  haravointi, halonhakkaus, ei tosin minusta, ja ruohonleikkaus. Tähän on tultu! Ajan myötä ymmärrys omia vanhempiakin kohtaan lisääntyy kummasti.


Tuusulanjärven taiteilijakodeista yhdessä asuu Eero Järnefeltin tyttären poika. Suviranta on melkein meidän naapurissamme. Katsoin Suvirannasta tehtyä dokumenttifilmin pätkää netistä ja minulle jäivät mieleen ja jotenkin kolahtivat aivan uudella tavalla Juhani Kolehmaisen sanat, kun hän kertoi olevansa koti-ihminen, joka ei mielellään lähtisi kotoaan mihinkään. Hän kertoi myös, että vielä työelämässä ollessaan hän jätti huolensa aina portin toiselle puolelle ja että parasta elämässä on, kun saa olla kotona ja puuhailla omia kotihommia.