Pilvisen päivän auringot

Tänään  päivä oli vähän pilvinen ja sateinen, kun lähdin ulos kamerani kanssa ja huomasin, että kaikki keltaiset kukkani loistivat kuin pikkuiset auringot. Kääpiösamettiruusuja minulla on kahta eri sävyä: keltaista ja oranssia enkä ollut erotellut niitä taimitusvaiheessa, joten ne ovat suloisesti sekaisin, mutta minusta sekoitukset ovat onnistuneet oikein hyvin. Ryhmäsamettiruusuihin valitsin sävyiksi tänä vuonna kermanvaaleankeltaisen ja ruusumaisen punaruskean. Erityisesti pidän tuosta kermankellertävästä sävystä.

Uusimmassa Viherpihan (6/2018) jutussa Suvi Tuokko-Harmoinen kertoo unelmapihastaan ja samassa jutussa käsitellään kasvien värien vahvuuksien hyödyntämistä. Itse en ole kovinkaan tietoinen tai suunnitelmallinen valitessani kasvien värejä ja sijoittelua. Menen enemmänkin mutu-tuntumalla.  Tykkään kuitenkin saada tietoa ja vinkkejä, vaikken kaikkea muistaisi tai käyttäisikään niin tietoisesti. Oli kiva huomata, että olin intuitiivisesti noudattanut joitakin hyviä periaatteita.

IMG_2300

Jutussa kerrotaan muun muassa, että keltainen väri kirkastaa ja sillä saa pihan varjoisiin kohtiin valoisuutta. Ilmankos siis minulle tuli mielikuva auringosta ja valosta katsellessani keltaisia väriläiskiä.

Oranssista taas sanotaan, että se toimii hyvin myös täydessä valossa. Myös tummanvioletti toimii samalla tavalla. Violetti on keltaisen ja oranssin vastaväri, ja vastavärien avulla voi luoda puhuttelevan ja voimakkaan tunnelman. Värit vahvistavat toisiaan ja vastaväriset kukat tulevat yhdessä esiin voimakkaammin kuin yksin esiintyessään.

Huomaamattani oli asetellut keltaiset samettikukat Presidenttikärhön viereen, ja toden totta, molempien kukkien värit ja muodot korostivat toisiaan hienosti. Samalla periaatteeella lienen sitten valinnut kesäkukkaistutukseeni oranssin tsinnian ja värinokkosen. Voimakkaat värit ja kontrastit miellyttävät minua ja haluankin vahvan tunnnelman ja dramatiikkaa.

Minä pidän keltaisesta ja oranssista vähän kaikkialla nykyään. Kukissa olen pitänyt noista väreistä aina, mutta nykyään pidän jopa keltaisia ja oransseja vaatteita. Kotoa sisustuksestakin löytyy kirkkaita värejä, kuten keltaista ja vihreää.

Kääpiösamettiruusua minulla on myös kasvihuoneessa kauneuden lisäksi tuholaisten karkoitusmielessä. Ihan täysin en silti ole tuhoilta välttynyt tänä vuonna, sillä paprikoiden lehdet ovat paikoin aivan rei’itetyt. Luulen syylliseksi etanoita ja olenkin nyt aloittanut varo- ja hävitystoimet siinä toivossa, että vielä voisi olla mahdollisuus pelastaa satoa. Laitoin kasvien juureen tuhkaa, tomaatinlehtiä ja vähän ferramolia. Katsotaan, tehoavatko toimeni.

IMG_2296

Tomaatteihin eivät etanat eivätkä muutkaan tuholaiset ole ainakaan vielä eksyneet. Tämän kauden sadosta näyttää tulevan todella runsas, jos vain kypsyminen edistyy toivotulla tavalla. Hieman punerrusta on siellä täällä näkyvissä, joten toiveita on. Vuodet eivät siis ole veljeksiä, sillä viime vuonna en onnistunut tomaattien kanssa ollenkaan, mutta paprikat olivat satoisia.

Lähde: Tuokko-Harmoinen, Suvi  2018: Hyvät yhdessä. Viherpiha 6/2018, 30 – 35.

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Toukokuu yllätti lämmöllään ja aurinkoisuudellaan. Kaikki kasvu sai sellaisen boostin, että en ole moista ennen nähnyt.  Taimet pääsivät aikaisin kasvihuoneeseen ja suorakylvönkin saattoi tehdä jo hieman aiemmin kuin yleensä. Tuntui, että ei itse pysy mukana, kun kaikki eteni niin vauhdilla.

Tomaatit ovat venähtäneet jo metrin korkuisiksi ja joissakin näkyy jo pieniä marjoja. Näitä olen saanut ihastella vasta heinäkuun lopulla yleensä. Uskomatonta! Retiisejä olen jo päässyt maistamaan ja pian ne ovat jo ylisuuria eli pitäisi siis aloittaa sadonkorjuu.  Kasvihuone on niin rehevä ja täynnä, että pelkäänkin, että se kasvaa läpipääsemättömäksi viidakoksi ennen loppukesää. Täytynee ottaa sitten vain viidakkoveitsi käyttöön.

IMG_2240Tämän kevään uutuuskokeiluni on munakoiso, ja taimet näyttävät lähteneen vaudikkaasti kasvuun. Ensimmäiset kukat alkavat kuihtua ja nyt päästään ihmettelemään hedelmän kasvamista. Olin onnekas kokeilussani, kun kevät oli näin lämmin, sillä olen ymmärtänyt, että munakoiso vaatii aika paljon lämpöä. Chili on myös aivan ilmiselvästi riehaantunut, sillä viime kesänä en saanut yhtään mitään ja nyt pikkuista chilinalkua pukkaa vauhdilla ja kukkiminen vain jatkuu.

Ehkä tänä kesänä onnistun myös rohtosamettikkukkien tai samettirakuunan kanssa, sillä aiemmin kukinta ja kasvu on ollut jotenkin kituliasta. Nyt taimet näyttävät vahvoilta ja kasvavat, vaikka eivät vielä kuki tai ole kovinkaan tuuheita. Kääpiösamettikukat ovat tuuheutuneet ennätysajassa ja avasivat ensimmäiset kukkansa jo toukokuussa. Yleensä ne ovat olleet tässä vaiheessa vasta heinäkuussa. Lämpö on ihmeellinen voima.

Pelargoniat siirsin jo melko aikaisin kasvihuoneeseen saamaan valohoitoa. Sillä on ehkä ollut vaikutusta, sillä useimmat kukkivat nyt jo komeasti. Kaikkein upein kukinta on perinteisellä ja vanhalla lajikkeella, jonka olen saanut tädiltäni. Ruusunnuppu- ja tulppaanipelrgoniakin aloittelevat kukkimista, ja uusin hankintani Appelblossom on oikein kaunis.

 

 

 

 

Siemeniä keräämään

Siemeniä keräämään

Ensimmäinen työviikko vei ajatukset pois puutarhasta  ja kukkasista niin täysin, että mietin jo kuumeisesti, miten täyttää harvojen uskollisten lukijoideni odotukset. Viikonloppu voisi pelastaa tilanteen ja ehkä pihalta sittenkin löytyisi jotain kivaa, josta kirjoittaa, mutta sunnuntaina sataa aina, niin kuin laulussakin lauletaan. Mikä siis neuvoksi? Hesari taisi pelastaa tilanteen: pääuutissivulla luvataan puutarha-aiheista juttua, siemenien keräämisestä.

Siispä opiskelemaan, miten ja mitä siemeniä voisin kerätä talteen omista kukistani. Olen minä joskus kerännyt krassin siemeniä ja kehäkukan siemeniä. Ne ovatkin varmasti kaikkein helpoimmasta päästä. Viime kesänä en tainnut muistaa kerätä ja joskus siemenet ovat homehtuneet tai eivät olekaan itäneet. Mikä meni siis vikaan ja miten sen voisi estää ja mitä uutta voisin kokeilla?

Ensimmäiseksi ohjeeksi Hyötykasviyhdistyksen toiminnan johtaja Taina Laaksoharju antaa, että siemenet kannattaa kerätä maassa kasvavista ja parhaista kasveista. Siemenistä kannattaa valita pulleat ja painavat siemenkodat. Ne kannattaa kerätä aurinkoisella säällä, joten tänään en ainakaan taida päästä tosi toimiin. Siemenet pitää kuivattaa talouspaperin tai sanomalehden päällä ja säilyttää paperipussissa, kirjekuoressa tai suodatinpussissa. Säilytyspussiin kannattaa kirjoittaa, mitä siemeniä siellä on ja milloin ne on kerätty, sillä vaikka kuinka luulee muistavansa, ei ehkä sittenkään muista keväällä enää, mitä tuli kerättyä. Siemenet pitäisi säilyttää talven yli pimeässä ja kuivassa. Siemenet voi kylvää myös suoraan emokasvin lähelle jo syksyllä. Niin kasvi itsekin tekee luonnostaan, kun pudottaa siemenensä.

Varmiminta ja helpointa on Hesarin jutun mukaan aloittaa vanhoista ja perinteisistä kesäkukista ja luonnonkukista. Krassit ja kehäkukat mainitaankin heti tässä listassa ja niiden lisäksi mainitaan myös samettikukat. Kääpiö- ja ryhmäsamettikukat mainitaan erityisen helpoiksi. Niitä en olekaan aiemmin kokeillut. Siinä olisi minulle uusi haaste siis. Unikot ja akileijat mainitaan myös, akileijoja minulla on muutamaakin erilaista, mutta tällä hetkellä minulla ei ole unikkoja ollenkaan. Pitäisi kyllä hankkia, sillä ihastuin niin Ainolassa olevaan unikkoon. Akileijoista pitää tarkistaa, vieläkö niissä on siemenkotia. Minusta tuntuu vain, että olen niiden suhteen myöhässä, sillä ne kukkivat jo alkukesästä.

Ammattilainen muistuttaa, että aina siemenet eivät idä ja sanoo, ettei siitä kannata harmistua. Joskus voi käydä niinkin, että siemenet itävät vasta seuraavana vuotena. On myös lohdullista muistaa, että keräämättömistä siemenistä hyötyvät linnut ja kasvista voi nauttia kauniina talventörröttäjänäkin.

Lähteet: Laitinen, Jaana 2016: Ota kukkien siemenet talteen. Helsingin Sanomat 14.8.2016, D6-7.

http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Kukat-taimet/Keraa-kasvien-siemenet-talteen-43195

Meillä kotona -blogi