Sanat

by

Kevät ja takatalvi

Kevätsää on ailahtelevainen. Se nähtiin tänään Ristinummellakin. Voisi kysyä, millainen sää ei ollut tänään? Kaikkea oli tarjolla: auinkoa, vettä, räntää, rakeita ja lunta! Siis lunta! Se olisi voinut minusta jäädä taivaalle tai jonnekin pilvivarastoon. 20160423_170617.jpg

 

Milloin voidaan puhua takatalvesta ja milloin on kyse nomaalista vaihtelusta? Vuodenaikoja kuvaavia sanoja melkoinen määrä, kun lisätään vuodenaikojen nimiin alku- ja loppuliitteet, kuten alkukevät, alkukesä, alkusyksy ja alkutalvi sekä loppukesä, mutta onko lopputalvea olemassa.  Voidaanko sanoa loppukevät tai loppusyksy? Missä menee loppukevään, alkukesän ja takatalven ero tai taitekohta? Sitten ovat vielä kevätkesä, keskikesä, syyskesä ja kevättalvi, sydäntalvi, keskitalvi. Syystalvi? Varmasti näitä on vielä muitakin, ainakin intiaanikesä.

Kielitoimiston sanakirja sanoo takatalvesta näin: ” keväällä t. alkukesästä lämmintä kautta seurannut kylmä (pakkas)kausi.” Vielä ei kyllä ole ollut edes varsinaisesti kovin lämmintä jaksoakaan, joten siis, voidaanko tämän päiväisen lumisateen yhteydessä  edes puhua takatalvesta.

Otsikon sanaparin lainasin Juhani Ahon kirjoittamasta romaanista. Ehkä sanapari on sittemmin elänyt omaa elämäänsä. Aho ei kyllä käsitellyr romaanissaan vuodenaikoja vaan Suomen poliittista ja aatteellista tilannetta vuosisadan vaihteessa. Romaanin sisältöä kuvataan näin: ”Kevään ja takatalven aatteellinen jännite syntyy fennomaanien ja pietistien keskinäisestä taistelusta. Näiden molempien aatteellisten rintamien edustajat suhtautuvat asiaansa sillä fanaattisuudella, joka on mahdollista vain silloin kun ihminen on varma omasta oikeassa olemisestaan.”

Toinen kirjallinen yhteys, joka minulle tuli mieleen on Antti Hyryn Kevättä ja syksyä. Ihailen Hyryn sanan käyttöä ja minimalistista tyyliä ja hänen teostensa aiheita ovat usein lapsuus, luonto, vuodenaikojen kierto ja pohjoissuomalainen sielunmaisema ja elämänpiiri.

Näitä miettien vietin keväisen kolean alkuillan sisällä, kun ei oikein kylvöpuuhiinkaan vielä päässyt. 20160423_170737.jpg

Lähteet:

http://www.kielitoimistonsanakirja.fi

htttp://www.kiiltomato.net/juhani-aho-kevat-ja-takatalvi

http://www.kirjastovirma.fi/anttihyry

by

Perjantain iltakoulu

Yksi parhaita tapoja aloittaa viikonloppu on, kun pääsee ajoissa kotiin ja voi jatkaa koulutusta iltapäivän auringossa vielä kotonakin. Koulutettavani ovat tosin tuossa vaiheessa jo melko hiljaista sorttia, vähään tyytyväisiä tai vaativaisia lajista riippuen. Työskentelyn miellyttävyyttä parantavat huomattavasti hyvät välineet ja ergonominen työpöytä ja se iltapäivän auringon valo, tosin lisävalaistus on käytettävissä tarvittaessa.

Tänään koulutettavinani olivat rohtosamettikukat ja muutama paprikan alku. Alkuviikosta koulin ruusukaalit. Seuraavaksi vuorossa ovat kääpiösamettikukat ja purjot. Yrttiselleri on haasteellinen enkä oikein tiedä, millaista koulutusta sille antaisin. Lisäksi tein pohjatyötä, jotta koulutettavat eivät lopu kesken eli kylvöpuuhia myös. Kylvin ja laitoin itämään punaista tuoksuhernettä ja kääpiösamettikukkaa.

Nykyään kasvien uudelleen ja harvempaan istuttamista kutsutaan ehkä useammin koulimiseksi, mutta minulla on aivan selkeä kuva, että olen kuullut myös tässä yhteydessä käytettävän sanaa kouluttaa. Minua tämä koulimisen ja kouluttamisen ero tai yhtäläisyys alkoi kiinnostaa niin paljon, että kaivoin esiin Kielitoimiston sanakirjan netistä. Siellä sanotaan ’koulia’-sanan kohdalla näin:

koulia61
1. kouluttaa, harjoittaa, harjaannuttaa, opettaa, kehittää. Hyvin koulittu palokunta. Käytännön koulima ammattimies. Oivallisesti koulittu lauluääni. Kyllä maailma koulii.
2. istuttaa tiheässä kasvavia taimia harvempaan ennen lopulliseen kasvupaikkaan siirtämistä. Koulia kaalin, männyn taimia.
’Kouluttaa’ -sanan kohdalla Kielitoimiston sanakirjassa taas sanotaan näin:
kouluttaa53*C
1. antaa käydä koulua; antaa koulu-, kurssi- tms. opetusta. Kouluttaa lapsensa jhk ammattiin. Koulutti pojastaan lääkärin, poikansa lääkäriksi. Opettajia kouluttava laitos. Alokkaiden kouluttaminen.
2. harjoittaa, harjaannuttaa, opettaa, kehittää, koulia. Kouluttaa hevonen ratsuksi. Vartioimaan koulutettu koira. Koulutettu ääni.
3. paremmin: koulia (2).
Sanaa koulia siis suositellaan tässä kasvien yhteydessä käytettäväksi tai sitä pidetään parempana. Minusta kouliminen kuulostaa kovakouraiselta ja kouluttamisessa taas on sellainen abstraktimpi sävy. Ehkä juuri tähän on pyritty kielitoimiston suosituksella, että ’kouluttaminen’ liittyisi ihmisiin (ks. merkitys 1)  ja olisi abstraktimpaa kuin kouliminen. Kasveja ja eläimiä siis voidaan harjoittaa, harjaannuttaa, kehittää koulia.
Minusta sanassa koulia on jotain kovaa tai kovakouraista kohtelua. Eikö joskus sanota myös, että on joku on kouliintunut. Minun korvaani se kuulostaa  siltä, kuin olisi ollut jotain vähän ankarampiakin kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet ja opettaneet jotain. Yhdistyykö sana koulia alitajuisesti sanaan ’kaulia’ ja tuleeko siitä se kovakouraisuuden sävy?
20160328_191619.jpgMitä sitten taimille opetetaan, kun ne  istutetaan harvempaan ennen lopulliseen paikkaan  siirtämistä? Ainakin niille tulee enemmän tilaa kasvattaa juuria ja lehtiä. Niistä tulee siis itsenäisiä, erillisiä, yksilöitä. Ne erotetaan toisistaan ja siitä rykelmästä, jossa ne ovat ehkä olleet ennen koulimista. Onhan se aika kovakourainen toimenpide pienelle taimelle, kun otetaan juurineen irti ja siirretään toisaalle. Revitään juuriltaan, siirretään synnyinseudulta muualle, muutetaan. Koulimisessa täytyykin olla varovainen, etteivät juuret mene rikki, sillä juurettomuus on huono juttu, eikä juureton taimi voi jatkaa kasvua uudessa kasvuympäristössä.