siemenet

Siemeniä kirjeessä
by

Siemeniä kirjeessä

Posti on ilahduttanut minua tällä viikolla kahtena päivänä. Ensimmäinen ilonaihe oli minulle ensimmäinen Viherpiha-lehden numero. Olinkin sitä jo odotellut, sillä lasku tuli ennen lehteä. Eipä tarvinnut katua tilausta, sillä monta kivaa juttua ja ideaa lehdestä löytyi. Ainakin hortensian talvipistokkaita pitää kokeilla.

20170225_121609

Toinen odotettu posti oli koristekasvien siemenkiertokirje. Törmäsin kirjeeseen Facebookin Piha, puutarha ja kasvit –ryhmässä. Kirjeen  on lähettänyt matkaan Kati Nuottajärvi. Hän on laatinut kirjeeseen ansiokkaat ja selkeät säännöt ja Facebookin avulla kirjeen kulkua on helppo seurata. Nyt kirjeessä on tietääkseni 14 osallistujaa.

Nyt kirje saapui minulle ja oikeastaan kaikkein jännittävintä tässä on ylipäätään osallistuminen prosessiin. Ajatus on minusta tosi hieno ja jotenkin kivan perinteikäs. Ennen harrastettiin varmasti  enemmänkin siementen vaihtamista ja erityisesti vaihdettiin omia siemeniä. Myös Aino Sibelius kirjoitti ystävilleen ja sisaruksilleen paljon puutarhanhoidosta ja varmasti myös siemeniä vaihdettiin.

Muistan saaneeni kiertokirjeitä viimeksi joskus lapsena. Silloin kyse oli useimmiten jostain onnenkirjeestä ja ketjun katkaisijaa uhkailtiin epäonnella. Minulla oli kyllä jotenkin huono onni noissa kirjeissä, sillä en muista että olisin koskaan päässyt siihen vaiheeseen,  jossa olisi pitänyt alkaa saada vastauksia tai pieniä lahjoja. Niinpä sitten päädyin jossain vaiheessa ketjujen katkaisijaksi.

Ilmeisesti näitä kirjeitä liikkuu edelleen, sillä uteliaisuuttani googlasin aihetta ja löysin heti monta keskustelua aiheesta. Nyt lasten parissa liikkuu ilmeisesti jokin tarra-arkkikirje ja Mtv:n sivuilla oli hauska artikkeli 1990-luvun kiertokirjeistä. Artikkelissa kuvatut asiat kuulostivat minusta kovin tutuilta, joten tämä lienee yksi niistä asioista, joita jokaisen sukupolven täytyy käydä läpi jollain tavalla. Teknologian kehittyessä kierto- tai ketjukirjeet saivat uusia muotoja ja siirtyivät kännyköiden tekstiviesteihin ja sähköpostiin.

20170225_132131

Siemenkirjeessä ei onneksi uhattu ktetjun katkaisijaa kuolleen kostolla tai puutarhan tuholla tai muullakaan ikävällä, vaan pyydettiin ystävällisesti ottamaan ja lisätään siemeniä sopivassa suhteessa ja raportoimaan kirjeen kulusta sekä pitämään kirjeen liikkeellä.  Minä en oikein osannut ottaa kirjeestä kovin paljon siemeniä, mutta jotain kuitenkin. Otin kokeiltavaksi pioni unikot ja kosmoskukan siemeniä. Tilalle laitoin itsekeräämiäni kehäkukan ja samettikukan siemeniä, sillä niitä en kirjeestä löytänyt. Toivottavasti ne eivät ole liian tavallisia, mutta ehkä seuraavat poistaa ne kirjeestä, jos eivät ole sopivia.

 

by

On siemeniä ja siemeniä

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo tuli postissa, mutta olen tietoisesti pantannut sen lukemista tähän saakka. Eilen kävin siihen käsiksi ja laputin sen. Merkitsin kaikki mielenkiintoiset: aika monta lappua tuli. Tosi paljon ihania kasveja, tuttuja ja outoja, kokeiltuja ja uutuuksia. Ennen tilaamista aion tehdä kuitenkin inventaarion ja katsoa, mitä siemeniä jäi yli viime vuodelta, etten tulisi tilanneeksi niitä, joita minulla jo on.

wp-1484483706095.jpgTämän talven aikana olen lukenut paljon siemenistä ja silmäni ovat avautuneet vasta nyt siihen, miten siementen valinnallakin on väliä. Jo syksyllä peredyin siemenasiaan jonkin verran ja keräsin siemeniä myös omista kukista, esimerkiksi kehäkukista ja krasseista, joista siementen kerääminen on helppoa. Myös samettikukista keräsin siemeniä, mutta niiden itämisestä en ole kovin varma.  Aion kuitenkin kokeilla ja  käyttää myös omia siemeniä kevään kylvöissä.

wp-1484483512444.jpgEi ole samantekevää, millaisia siemeniä valitsee vaan olisi hyvä suosia luonnonmukaisesti ja ja bionynaamisesti tuotettuja siemeniä sekä vaalia vanhoja lajikkeita aina, kun se on mahdollista. Siksi päätin tänä vuonna tilata siemenet Hyötykasviyhdistykseltä ja valita luettelosta mahdollisimman monta luonnonmukaisesti tai biodynaamisesti tuotettua siementä ja vanhoja kulttuurikasveja. Siemenluettelossa kerrotaan, että maatiaiskasvit ja luomulajikkeet ovat erityisen varmoja, geeniperimältään monipuolisia ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.

Siemeniä ostaessa tulee helposti vauhtisokeaksi ja  ajattelee, että eihän tässä nyt paljon häviä, vaikka uudetkin siemenet ostaa, kun ei yksi pussi niin paljon maksa. Kuitenkin siementen tehokasvatus ja kaupallisuus vähentävät luonnon monimuotoisuutta ja alistavat meidät markkinoiden armoille.

IMG_1049

Omien siementen kerääminen on monilta jäänyt, kun on niin helppo hankkia siemenet kaupasta eikä siementen kerääminen ole trendikästä. Moni myös pelkää, että itsekerätyt siemenet eivät idäkään. Minulle päänvaivaa tuottaa eniten kylmäkäsittely. En oikein ole perillä, milloin se on tarpeen ja miten se tehdään enkä ole koskaan kokeillut sitä. Onneksi kaikki siemenet eivät tarvitse kylmäkäsittelyä.

Olisi hauska kuulla teidän kokemuksia omien kasvien siementen keräämisestä ja kasvattamista.

Lukemista aiheesta mm.

Koivisto, Aura – Sauso, Risto 2013: Oma herne ja valitut pavut. Tammi. Helsinki.

Siemeniä keräämään
by

Siemeniä keräämään

Ensimmäinen työviikko vei ajatukset pois puutarhasta  ja kukkasista niin täysin, että mietin jo kuumeisesti, miten täyttää harvojen uskollisten lukijoideni odotukset. Viikonloppu voisi pelastaa tilanteen ja ehkä pihalta sittenkin löytyisi jotain kivaa, josta kirjoittaa, mutta sunnuntaina sataa aina, niin kuin laulussakin lauletaan. Mikä siis neuvoksi? Hesari taisi pelastaa tilanteen: pääuutissivulla luvataan puutarha-aiheista juttua, siemenien keräämisestä.

Siispä opiskelemaan, miten ja mitä siemeniä voisin kerätä talteen omista kukistani. Olen minä joskus kerännyt krassin siemeniä ja kehäkukan siemeniä. Ne ovatkin varmasti kaikkein helpoimmasta päästä. Viime kesänä en tainnut muistaa kerätä ja joskus siemenet ovat homehtuneet tai eivät olekaan itäneet. Mikä meni siis vikaan ja miten sen voisi estää ja mitä uutta voisin kokeilla?

Rinkeplummaseppel olis pitänyt tehdä.

Ensimmäiseksi ohjeeksi Hyötykasviyhdistyksen toiminnan johtaja Taina Laaksoharju antaa, että siemenet kannattaa kerätä maassa kasvavista ja parhaista kasveista. Siemenistä kannattaa valita pulleat ja painavat siemenkodat. Ne kannattaa kerätä aurinkoisella säällä, joten tänään en ainakaan taida päästä tosi toimiin. Siemenet pitää kuivattaa talouspaperin tai sanomalehden päällä ja säilyttää paperipussissa, kirjekuoressa tai suodatinpussissa. Säilytyspussiin kannattaa kirjoittaa, mitä siemeniä siellä on ja milloin ne on kerätty, sillä vaikka kuinka luulee muistavansa, ei ehkä sittenkään muista keväällä enää, mitä tuli kerättyä. Siemenet pitäisi säilyttää talven yli pimeässä ja kuivassa. Siemenet voi kylvää myös suoraan emokasvin lähelle jo syksyllä. Niin kasvi itsekin tekee luonnostaan, kun pudottaa siemenensä.

Varmiminta ja helpointa on Hesarin jutun mukaan aloittaa vanhoista ja perinteisistä kesäkukista ja luonnonkukista. Krassit ja kehäkukat mainitaankin heti tässä listassa ja niiden lisäksi mainitaan myös samettikukat. Kääpiö- ja ryhmäsamettikukat mainitaan erityisen helpoiksi. Niitä en olekaan aiemmin kokeillut. Siinä olisi minulle uusi haaste siis. Unikot ja akileijat mainitaan myös, akileijoja minulla on muutamaakin erilaista, mutta tällä hetkellä minulla ei ole unikkoja ollenkaan. Pitäisi kyllä hankkia, sillä ihastuin niin Ainolassa olevaan unikkoon. Akileijoista pitää tarkistaa, vieläkö niissä on siemenkotia. Minusta tuntuu vain, että olen niiden suhteen myöhässä, sillä ne kukkivat jo alkukesästä.

Voisikohan Ainolasta käydä keräämässä muutaman unikon siemenkodan talteen.

Ammattilainen muistuttaa, että aina siemenet eivät idä ja sanoo, ettei siitä kannata harmistua. Joskus voi käydä niinkin, että siemenet itävät vasta seuraavana vuotena. On myös lohdullista muistaa, että keräämättömistä siemenistä hyötyvät linnut ja kasvista voi nauttia kauniina talventörröttäjänäkin.

Lähteet: Laitinen, Jaana 2016: Ota kukkien siemenet talteen. Helsingin Sanomat 14.8.2016, D6-7.

http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Kukat-taimet/Keraa-kasvien-siemenet-talteen-43195

Meillä kotona -blogi