syksy

Lokakuun mansikkaruska
by

Lokakuun mansikkaruska

Tänään raivasin kasvihuoneesta loputkin elossa sinnittelevät. Keräsin viimeiset ananaskirsikat sisälle kypsymään ja pari oksaa maljakkoon. Amppelimansikat yllättivät minut täysin. Olin nostanut ne kasvihuoneen pöydälle, kun en ollut raskinut poiskaan heittää vielä. Lehdet olivat saaneet kauniin ruskan, siellä täällä oli muutama kukka ja olipa pikkuinen mansikkakin. En siis vieläkään hennonut heittää niitä pois vaan jätin ne kasvaria kaunistamaan edelleen.

Toinen yllättäjä oli laventeli, jonka olin myös tuupannut kasvariin, kun en muutakaan keksinyt. Siellä se kasvaa rehotti ja tuoksui niin ihanalle, kun sitä pölläytti. Nostin se verantoon pelakuiden ja chilin seuraksi. Olkoon siellä toistaiseksi. Saahan siitä tehtyä vaikka ihanan jalkakylvyn saunaan. Voisi myös kuivattaa pikku kimppuja hajustimiksi. En tiedä mahtaako talvehtia verannossa, mutta aina voi kokeilla kaikkea.

Ruskaa oli tarttunut myös pensasmustikan lehtiin. Mustikka jäi rakennusvaiheessa kasvihuoneen sisäpuolelle ja on kyllä kasvanut ihan mukavavasti, mutta marjoja ei tee. Kaveri jäi ulkopuolelle, joten ehkä yhteys ei oikein toimi tuuletusikkunan kautta sittenkään. Kaunis se kuitenkin on, vaikkei marjoja tekisikään. Ulkona olevaa kaveria uhkaavat aina pitkäkorvat eikä se tahdo millään päästä kasvussa eteenpäin.

Nyt jätin kasvihuoneeseen asumaan kanat ja puput. Pitäisi vielä hakea havuja lavoihin ja jotain koristetta talviasuun voisi keksiä. Veimme jo vesipumpun talviteloille, joten peseminen taitaa nyt jäädä, ellen sitten keksi jotain muuta keinoa. Lattian ja lavojen reunat lakaisin ja muualtakin sutaisin varpuluudalla. Ei se siivous varmaankaan läpäise kyllä tarkkojen tätien tarkistusta, mutta onneksi ne eivät ole tulossakaan tarkistuskäynnille.

Ulkolavoissa kasvoi edelleen mangoldia ja viininsuolaheinää, jonka korjasin pois ja nakkelin wokkiin itsekasvatettujen chilien kanssa. Nyt huulia polttaa, mutta maukasta oli. Mausteeksi poimin persiljaa ja oreganoa. Lehtipersiljasta sain koottua valtavan vastan, jonka ripustin puuhellan yläpuolelle kuivumaan.

Auringonpaiste innosti minua haravoimaankin vähän. Tammen lehtiä riittää edelleen ja kerään niitä säkkiin naapurin kanoja varten. Revin pois auringonkukat, joissa ei ollut jälejellä enää yhtäkään siementä, niin puhtaiksi talitiaiset ovat ne kolunneet. Pitäisikin siis laittaa niille lintulauta ja siemenet. Kaivoin lintulaudan varastosta ja huomasin, että se on korjauksen tarpeessa. Sitten silmääni osuivat nauhuksen koreat siemenkodat. Päätin tehdä niistä kranssin etuoveen ja oikeastaan siitä tuli aika hauska. Kannatti säilyttää vanha kranssinpohja, johon pistelin nauhukset. Tuuli varmaan puhaltaa siemenet aikanaa pois, mutta sitten on uuden kranssin tekemisen aika.

Aikalisä syystöihin
by

Aikalisä syystöihin

Onneksi tuli tämä poikkeuksellisen lämmin syysviikko vielä ja sattui niin onnekkaasti syysloman aikaan. Minä nimittäin kuulun siihen onnekkaaseen ammattikuntaan, joka voi viettää syyslomaa. Opintojen ja saamattomuuden takia syystyöt ovat jääneet vähän puolitiehen, joten tämä lisäaika tulee tarpeeseen.

20181016_1554586591407078650967123.jpgTalvikukkaistutukset sain sentään laitettua jo vähän aiemmin. Tosin mitään kovin mielikuvituksellista en tänä vuonna saanut aikaan vaan tyydyin perinteisiin kallunaistutuksiin: tuttua ja turvallista, hyväksi havaittua. Muutamia sipuleita olen tökkinyt sinne tänne: vähän lisää idänsinililjaa, helmililjaa ja narsisseja.

Kasvihuone on vielä osittain siivoamatta. Aion käydä kohta tutkimassa josko sieltä vielä saisi kerättyä muutaman ananaskirsikan. Sitten on kai vain annettava periksi ja revittävä kaikki kasvinjäännöksetkin alas ja tehdä edes jonkinlainen syyssiivous. Onneksi siellä ei ollut viime kesänä mitään tauteja eikä juuri tuholaisiakaan. Osa siivouksesta jää väkisinkin kevääseen. 20181016_1556281102728070843073397.jpg

Haravoinnista näkyy olevan ilmassa trendi, ettei tarvitsisi haravoida syksyllä ollenkaan vaan lehdet kannattaisi jättää lahoamaan ja nurmikkoa ravitsemaan. Meillä kotona -blogissa  kehotetaan jättämään hikoilu lehtien kanssa väliin lähes kokonaan, sillä kastemadot hajottaisivat ne lannoitteeksi talven mittaan.  Ränneistä ja jalkakäytäviltä sen sijaan kehotettiin lehdet siivoamaan. Minä kyllä haravoin tänään vähän, sillä kokemukseni on, että keväällä on entistä kovempi työ saada esiin vihertävää nurmea lehtimassan alta. Suurimman osan lehdistä piilottelen pensaiden juurille tai ojiin.

Törmäsin kyllä facebookin kautta erikoiseen pyyntöön: siellä siis oikein pyydettiin tuomaan lehtiä, jos niitä jää yli omasta pihasta.

Kohta on tämä lysti taas ohi. Henkilökunta sanoo, että sisällä pitää olla koko talvi. Koko talvi! TYLSÄÄ! Olis vähemmän tylsää, jos välillä saisi uuden lehtisatsin kuopsuteltavaksi. Jos teillä jää syksyn haravoinnista yli lehtiä, jotka ei mahdu kompostiin, henkilökunta mielellään ottaa niitä vastaan meidän viihdytystarkoitusta varten. Kiitos!

Keräsin omasta pihasta tammenlehtiä isoon säkkiin, jonka käyn viemässä naapurin kanoille, jos vain vielä ottavat vastaan. Tammenlehtiä riittääkin, osa on vielä puussa kiinni ja joka päivä saisi haravoida.

Auringonkukat retkottavat tuossa keittiön ikkunan edessä edelleen. Tiaiset ovat käyneet niitä nokkimassa, joten olen antanut olla vielä. Kaunopunahatut ovat kukkineet lähes näihin päiviin asti, mutta nyt nekin ovat muuttuneet mustiksi. Ajattelin, että jättäisin ne  talventörröttäjiksi.

by

Valkoista, keltaista, piparminttua ja vähän sinistä

Lähes kreivin aikaan olin liikkeellä, kun sain vihdoin istutettua sipulit maahan viime sunnuntaina ennen tämän viikon lumisateita. Tosin lumikinosten on luvattu väistyvän vielä vesisateiden tieltä ja siltähän tuo näyttääkin. Minä olen siihen ihan tyytyväinen, sillä en toivo talven alkavan aivan vielä sittenkään. Nyt ehdin vielä peitellä narsissinsipulit lehdillä ja havuilla, kun päästään tästä lumesta eroon.

IMG_2020

Kaivoin esiin viime vuoden muistiinpanot sipuli-istutuksista ja huomaan, että olen ollut paljon perusteellisempi ja monipuolisempi sipuleiden valinnassa kuin tänä vuonna. Jotenkin tänä vuonna tuli vain napattua muutama sipulipussi lähimmästä kukkakaupasta ja tyydyttyä sen kaupan valikoimiin. Vuodet eivät ole veljeksiä innostuksen suhteenkaan, mutta sentään jotain kuitenkin. Viime kevään päivityksissä olen ihaillut narsisseja ja jotain on jäänyt takaraivoon, sillä pohdin siinä valkoisten narsissien lisäämistä. Nyt nimittäin ostin juuri niitä.

IMG_0954

Ostin useita erilaisia kerrottuja valkoisia narsissilajikkeita, joiden sipulit piilotin aiemmin istutettujen sekaan. On jännittävää nähdä, miten uudet ja vanhat sipulit sieltä nousevat ja värit ja lajikkeet sekoittuvat. Tänä vuonna hankin narsisseista valkoisia kerrottuja lajikkeita nimeltään Replete, Rose of May, Double star. Yksinkertaiset kasvitieteellisest lajikkeet ovat aina olleet suosikkejani ja nyt mukaan lähtivät Narcissus triandus Thalia, Narcissus tazetta Geranium, Narcissus Golden Echo ja Narcissus jonquilla Sun Disc.

Tulppaaneja en ostanutkaan tänä vuonna kovin paljon. Varmoiksi havaittuja pikkusipulisia kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa tarda)  hankin lisää kärhön juurelle. Seuraksi otin mukaan valkokukkaisia Tulipa polychroma -nimisiä pikkutulppaaneja ja piparminttukaramellin värisiä parvitulppaaneja, joiden etiketissä lukee Tulipa Floresta.  Kuvassa ne näyttävät raikkailta ilopillereiltä. Yksi kerrottu kullan keltainen ihastus Tulipa Gold Fever puhutteli minua myös ja lähti mukaan. Tosin en nyt muistakaan, mihin ne sipulit piilotin, mutta jotain yllätyksiäkin aina pitää olla kevääksi.

Jotain sinistäkin täytyy olla ja haaveeni skilla- ja helmililjamerestä ruusupensaiden, tammen ja alppiruusun ympäristössä elää edelleen, joten pari pussia skilloja pitää ostaa joka syksy. Aika kivasti ne ovatkin jo levinneet ja ehkäpä vielä jonain keväänä saan ihailla siniIMG_0961sten skillojen lainehdinnasta. Viime kevään hyvin aikaiset yllättäjät olivat pienet iirikset ja niitä hankin myös yhden pussillisen. Uusi sininen ihastukseni oli Anemone blanda Blue Shades. Yritin etsiä sopivia paikkoja kukkapenkistä ja saa nähdä, kuinka käy.

Kannoin kesän ulkovarastoon
by

Kannoin kesän ulkovarastoon

Tämä viikonloppu oli kuin suoraan Edu Kettusen laulusta Maailma ilman sua:

”Mä vain kannoin kesän ulkovarastoon,
annoin tuulen viedä lehdet pudonneet.”

Viimeisetkin kesäkukat menivät kompostiin. Keräsin maahan unohtuneet babyporkkanat ja lähes paleltuneet saalaatinlehdet. Leikkasin lopuista kehäkukista kukat talteen sisälle vielä hetkeksi muistuttamaan kesän väreistä. Sain laventeleista pikkuruisen kimpun kuivattavaksi ja tuoksumaan vessaan. Korjasin myös pellavasadon ja ripustin senkin portaiden alle kuivumaan.

Löysin vielä kukkakaupasta tarjouscallunoita ja yritin saada jotain ilmettä kesäkukkien tilalle. Onneksi on oma piha, josta löytyy helposti pientä koristusta seuraksi. Kun asuin kerrostalossa ja laitoin talvi-istuksia piti aina erikseen tehdä metsäretki jonnekin pururadan pusikoihin. Nyt ei tarvitse kuin vähän pyörähtää ympäri pihaa ja kas, kaikki on koossa:kuusenhavut grillikatoksen takaa, puolukanvarvut aitan takaa, katajaa on sekä jalostettua että luonnonmukaista. Taitoin myös yhden maksaruohon kukan callunoiden sekaan. Ainut, mitä en saanut omasta pihastani olivat pihlajanmarjat.

Pieni lohtu tässä edukettusmaisessa lokakuun harmaudessa on se, että kesän kukkaloisto on siirtynyt sisälle: pelakuut kukkivat komeasti verannossa edelleen ja joulukaktukset aloittavat aina heti kukkimisen, kun ne tuodaan sisälle kesän jälkeen. Minulla on o kaksi punaista ja yksi valkoinen kaktus. Punaisissa on hieman eri sävy.

img_1274

Yllätyskukkija on tänä vuonna ehdottomasti atsalea, jonka ostin viime jouluna ja se säilyi vihreänä kevääseen saakka. En raaskinut heittää sitä roskiinkaan, joten vein sen kaivonkannelle ja ajattelin, että eläköön nyt tai kuolkoon. Se on edelleen hengissä ja tekee nuppuja ja avasi jo yhden kukkansa.

Kuoleman kuukauden kynnyksellä
by

Kuoleman kuukauden kynnyksellä

Kotiseudullani Kiiminkijoen varressa syksy on jo pidemmällä kuin etelässä.  Päävärisävy on tummanruskea ja harmaaseentaittuva. Keltaiset ja punaiset sävyt ovat jo kadonneet lähes kokonaan, niitä täytyy etsimällä etsiä. Taivas on harmaa, maa märkä, kastepisarat kiiltelevät kasvien kuolleilla tai henkihieverissä olevilla lehdillä. Ukonputki on muuttunut talventörröttäjäksi ja odottaa, että kuura kaunistaisi sen uuteen asuunsa.

wp-1476602787293.jpeg

Äidin mökillä etsin kuvattavaa, poikkeamaa yleisilmeestä, tunnelman ilmentäjää. Luulin, että kasvimaalle oli jäänyt pikkuporkkanoita, kun näin siellä jotain oranssia. Mutta eivät ne olleet porkkanoita. Unikot olivat nyykähtäneet maahan, kukkien kirkas väri ei ollut vielä kadonnut, vaikka pakkanen oli lannistanut varret.

wp-1476602794444.jpegJoku sinnikäs metsäkurjenpolvi ei luovuta vaan aloittaa uuden kukkimisen, ei tyydy odottamaan vaan on päättänyt kukkia niin kauan kuin on hengissä. Persilja kasvimaalla ei näytä kärsineen kylmästä, vaan on edelleen vihreän elinvoimainen. Mansikanlehdissä viipyy vielä punaista ruskaa.

Kuolemankuukausi näyttää kyntensä täällä Pohjanmaalla. Kotona oli vielä kirkkaampaa, kesäkukat sinnittelevät vielä hengissä joten kuten, puissa on lehtiä, siellä täällä näkyy ruskan värejä. Täällä ei enää. Syksy ja talven odotus on pitempi, kohta kuolema tulee. Tämän takia en muuta takaisin.

Syksyllä katse on jo keväässä
by

Syksyllä katse on jo keväässä

Minusta tuntuu, että olen viime aikoina käyttäytynyt samalla tavalla kuin pihallamme liikkuva orava. Kierrän pihaa ja kyykin siellä ja täällä, kerään yhtä ja piilotan toista. Myös siinä suhteessa muistutan oravaa, että olen varma, etten muista keväällä kaikkia piilojani. Mutta ajattelen kuin orava: kun tarpeeksi piilottaa, jotain varmaan löytyykin ajallaan. Kaikki varmaan jo arvaavat, että on kyse sipulien piilottamisesta Siinäpä ne ovatkin minun viime aikojen pihapuuhat, mitä nyt ylipäätään olen jaksanut ja ehtinyt tehdä haravoimisen lisäksi.

Sipulien kanssa menee helposti överiksi syksyllä samalla tavalla kuin siementen ja taimien kanssa  keväällä. Sipulit näyttävät vain niin houkuttelevilta kaupoissa ja kevään kukkaloiston odottaminen ja näkeminen on ehkä yksi puutarhuroinnin kohokohtia. Keksin keinon, jolla voin vältellä totuutta siitä, kuinka paljon sipuleita olen hankkimassa: ostan vähän kerrallaan eri liikkeistä ja istuttelen niitä monessa erässä ja näin luulen huijaavani itseäni.

Todellisuudessa haluan kirjata muistiin, mitä istutin mihinkin, joten säilytin kaikki etiketit yhteen paikkaan loppuraporttia ja istutuskarttaa varten. Muistikirjasta on kiva keväällä tarkistaa, mitä on mihinkin laittanut, mitkä nousevat pintaan, mitkä on myyrä pistellyt parempiin suihin tai mitkä ovat muuten vain jääneet itämättä. Istutuskartasta voisi saada myös vihiä siitä, mikä lajike missäkin paikassa menestyy parhaiten, jos vielä muistaisi syksyllä lukea omat muistiinpanonsa sipulien istuttamisen huumassa. Mutta vaikka ei muistaisi lukeakaan, jotain syöpyy ehkä mieleen jo kirjoitusvaiheessakin.

Viime syksynä kokeilin ensimmäistä kertaa laukkoja. Valitsin paikan väärin ja vain yksi laukka ilmestyi yllättäen kuunliljojen seasta niin myöhään, että en enää osannut edes odottaa. En lannistunut, vaan päätin kokeilla istuttaa laukkoja eri paikkaan kuin viime syksynä. Hankin kolmenlaisia laukkoja ja istutin niitä kahteen eri penkkiin (Allium Multibulbosum, Allium Gracefull, Allium Bulgaricum). Ainakin mustalaukan ennuste näyttäisi minusta hyvältä, sillä Muhevaisen sivuilla kerrotaan, että laukat eivät pidä märästä maasta vaan läpäisevästä ja jopa kuivasta kasvualustasta. Saa nähdä, saanko akileijojen seuraksi laukkoja ensi kesänä.

Olen enemmän narsissi- kuin tulppaani-ihminen. Arvostan narsisseissa kestävyyttä ja helppoutta. Ne jaksavat paremmin vuodesta toiseen ja tekevät sivusipuleita ahkerammin kuin tulppaanit eivätkä ne kelpaa myyrillekään niin hyvin kuin tulppaanit. Tällä kertaa päädyin ostamaan kokonaan valkoisia narsisseja (White Marvel ja Cassata), sillä toivon, että viime vuoden keltaiset narsissini kukkisivat ensi keväänäkin. Uusi kokeilu narsisseissa minulle on tasettinarsissi.

Aika monesti olen istuttanut tulppaaneja ja pettynyt, kun penkkiin nousee yksittäisiä ja kärsivän näköisiä yksilöitä. En kuitenkaan aivan kokonaan luopunut toivosta tulppaanienkaan suhteen vaan ostin kuin ostinkin muutaman pussin niitäkin. Eniten pidän yksinkertaisista luonnonlajiketta muistuttavista tulppaaneista ja niinpä päädyin kasvitieteellisiin tulppaaneihin: metsätulppaaneihin (img_0614Tulipa sylvestris) ja kääpiötulppaaneihin (Tulipa turkcestanica). Yhteen erikoisuuteen silti sorruin, nimittäin papukaijatulppaaniin (Texas flame). Sen erikoinen kelta-punainen väritys kai lumosi minut.

Tietenkin piti lisäksi hankkia epälukuinen määrä helmililjoja ja skilloja, joista niin toivoisin saavani oikein maton sammaloituneelle nurmikolle. Uutuutena päätin kokeilla talventähteä, jonka pitäisi kukkia tosi aikaisin keväällä. Istutusohjeet tosin luin vasta jälkeenpäin uudelleen Alku & Juuren tuoteluettelosta enkä muistanut niitä tietenkään noudattaa, joten voipa olla, että aikaiset kukat jäävät vain haaveeksi. Taisinpa ostaa vielä hollanninkurjenmiekkaakin ja ehkä olen jo unohtanut jotain.

Olisipa hauska kuulla, sattuvatko mainitsemani lajikkeet olemaan jonkun lukijan suosikkien joukossa.

by

Kevät ja takatalvi

Kevätsää on ailahtelevainen. Se nähtiin tänään Ristinummellakin. Voisi kysyä, millainen sää ei ollut tänään? Kaikkea oli tarjolla: auinkoa, vettä, räntää, rakeita ja lunta! Siis lunta! Se olisi voinut minusta jäädä taivaalle tai jonnekin pilvivarastoon. 20160423_170617.jpg

 

Milloin voidaan puhua takatalvesta ja milloin on kyse nomaalista vaihtelusta? Vuodenaikoja kuvaavia sanoja melkoinen määrä, kun lisätään vuodenaikojen nimiin alku- ja loppuliitteet, kuten alkukevät, alkukesä, alkusyksy ja alkutalvi sekä loppukesä, mutta onko lopputalvea olemassa.  Voidaanko sanoa loppukevät tai loppusyksy? Missä menee loppukevään, alkukesän ja takatalven ero tai taitekohta? Sitten ovat vielä kevätkesä, keskikesä, syyskesä ja kevättalvi, sydäntalvi, keskitalvi. Syystalvi? Varmasti näitä on vielä muitakin, ainakin intiaanikesä.

Kielitoimiston sanakirja sanoo takatalvesta näin: ” keväällä t. alkukesästä lämmintä kautta seurannut kylmä (pakkas)kausi.” Vielä ei kyllä ole ollut edes varsinaisesti kovin lämmintä jaksoakaan, joten siis, voidaanko tämän päiväisen lumisateen yhteydessä  edes puhua takatalvesta.

Otsikon sanaparin lainasin Juhani Ahon kirjoittamasta romaanista. Ehkä sanapari on sittemmin elänyt omaa elämäänsä. Aho ei kyllä käsitellyr romaanissaan vuodenaikoja vaan Suomen poliittista ja aatteellista tilannetta vuosisadan vaihteessa. Romaanin sisältöä kuvataan näin: ”Kevään ja takatalven aatteellinen jännite syntyy fennomaanien ja pietistien keskinäisestä taistelusta. Näiden molempien aatteellisten rintamien edustajat suhtautuvat asiaansa sillä fanaattisuudella, joka on mahdollista vain silloin kun ihminen on varma omasta oikeassa olemisestaan.”

Toinen kirjallinen yhteys, joka minulle tuli mieleen on Antti Hyryn Kevättä ja syksyä. Ihailen Hyryn sanan käyttöä ja minimalistista tyyliä ja hänen teostensa aiheita ovat usein lapsuus, luonto, vuodenaikojen kierto ja pohjoissuomalainen sielunmaisema ja elämänpiiri.

Näitä miettien vietin keväisen kolean alkuillan sisällä, kun ei oikein kylvöpuuhiinkaan vielä päässyt. 20160423_170737.jpg

Lähteet:

http://www.kielitoimistonsanakirja.fi

htttp://www.kiiltomato.net/juhani-aho-kevat-ja-takatalvi

http://www.kirjastovirma.fi/anttihyry