Taimikasvatus kiihtyy

Taimipöydällä valon alla alkaa olla ahdasta. Tomaatintaimet ovat tehneet kunnon kasvupyrähdyksen ja huutavat päästä isompaan ruukkuun. Tänään koulin Yellow submarinet ja osan Roselloista jo toisen kerran. Osan koulin jo alunperin isompiin astioihin, joten ne pärjäävät vielä vähän aikaa ennen seuraavaa kokoa. Kouliessa leyhähtää välillä ihana tomaatin tuoksu.

Yellow submarinessa on jännittävä erilainen lehti kuin useimmissa tomaateissa, paljon pyöreämpi. Ne eivät näytä ollenkaan tomaatintaimilta. Rosellassa on myös vähän pyöreyttä ja pehmeyttä, vaikka lehdet ovatkin selkeästi liuskaiset niin kuin Tigerellassa. On aina jännittävää seurata, miten eri lajikkeissakin on omat ominaispiirteensä. Nämä luulisi erottavan toisistaan, vaikka nimilaput hukkuisivatkin kevään kuluessa, niin kuin minulle usein käy.

Paprikat ovat terhakoina, mutta niiden kasvu on selvästi hitaampaa kuin tomaattien. Saavat odottaa toista koulimista vielä tovin. Ne pääsivät nyt uuteen hyllyyn, jonka mieheni ystävällisesti rakensi. Mallia otimme Viherpihan 1/2019 numerossa olleesta ohjeesta. Onneksi on kotona tuollainen kätevä apulainen. Uuteen hyllyyn pääsivät myös omien chilien siemenistä kasvatetut taimet. Chili ei selvinnytkään tämän talven yli, mutta onneksi oli siemeniä. Satoa en kyllä uskalla odotella vielä tältä vuodelta, mutta sen näkee sitten.

Samettikukkien kanssa on ollut tänä vuonna vähän pulmia. Samettirakuunat eli rohtosamettikukat itivät hienosti ja olen saanut koulittua niitä jo, vaikka ne ovat edelleen aika onnettoman pieniä. Sen sijaan kääpiö- ja ryhmäsamettikukat eivät meinaa millään itää. En tiedä, mikä mahtaa olla vikana, kosteus, lämpö vai siemenet. Osa siemenistä on viimevuotisia, mutta kyllä niissä päiväystäkin vielä on. Minä olen samettiruusuhullu. Niitä pitää olla vähän joka paikassa hyötytarhassa ja kukkapenkeissä. Ne ovat niin kauniita ja hyödyllisiä.

Rohtosamettikukan rakuunaista makua olemme tänä talvena maistelleet monissa ruuissa, kun onnistuin jopa kuivattamaan sitä vähän viime kesästä. Kukintohan siinä ei ole kovin näyttävä, mutta tuoksu ja maku korvaavat sen. Kääpiösamettikukassa pidän sen pensasmaisesta kasvutavasta ja rehevyydestä. Kukat loistavat kuin pikkuauringot.

Nyt saisi jo vähitellen alkaa lämmetä, että voisi siirtää osan taimista pois olohuoneen lämmöstä verantoon. Tosin sielläkin on ahdasta, sillä pelargoniat odottavat kasvihuoneeseen pääsemistä. Siellä on myös uusi tulokas pasuunakukka, joka puskee lehteä jo kovasti. Sen kanssa pitää vain olla varovainen, ettei kani pääse sen lähelle ja maistamaan sitä.

Tomaatteja kuin jouluna puuroa

Tomaatteja kuin jouluna puuroa

Minulla on nykyään soinut päässä joululaulu: ”Nyt sitä saa, nyt sitä saa –” , eikä ole ollenkaan kyse puurosta. Minulla on kasvihuone niin täynnä tomaatteja, että todellakin on saanut syödä vatsansa täyteen. Mies on vienyt niitä kavereilleen töihin ja minä olen jakanut niitä naapureille ja kaikille, jotka käyvät meillä. Hyviltä ovat maistuneet meidän ja muidenkin mielestä. Yksi kaveri soitti ja kysyi, voiko tulla hakemaan niitä lisää ja kun emme olleet kotona, lupasimme, että voivat käydä kasvihuoneesta niitä vapaasti poimimassa.

Minä en ole mikään säilöjätyyppi. Tykkään enemmän käydä napsimassa suoraan maasta ja puusta ja syödä suihini. Nyt ehkä täytyy miettiä, tekisikö jotain säilöntää muistuttavaa kaikille niille tomaateille, joita vielä on tulossa. Minua kiinnostaisi kuivattaa uunissa ja tehdä jotain aurinkokuivattujen tomaattien tapaista. Yhden ohjeenkin jo löysin, mutta en ole niin sanotusti vielä koppeutunut kokeilemaan sitä. Aloittaminen uudessa työssä on vienyt kaiken ylimääräisen energian tässä loppukesän sadonkorjuun aikaan.

Innostuin lopulta postaamaan aiheesta, kun purjehdus- ja puutarhaystävänikin ylisti satoni runsautta ja laadukkuutta. Luulin nimittäin, että kaikkien kasvihuoneet ovat täynnä tomaatteja eikä tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole. Vaikka voihan sitä kirjoittaa asioista, vaikkeivät ne niin ihmeellisiä olisikaan.

Ikinä en olisi voinut uskoa, että sadosta tulisi näin runsas ja että kasvihuone täyttyisi tomaattiviidakoksi. Kesä oli otollinen juuri tomaatille varmaan. Muistaisikohan sitä ensi keväänä, että taimia ei kannattaisi istuttaa kovin paljon ja että pikkuruisista taimista kasvaa tuollainen viidakko. Enpä usko! Aina sama juttu: liian paljon esikasvatusta ja liian tiheään istuttamista.

IMG_2983Paprikoita en kyllä saanutkaan sitten yhtään. Munakoisoja on syöty kaksi ja kaksi on tulossa vielä. Siihen olen ihan tyytyväinen, sillä olin tosi epäileväinen sen suhteen, että onnistuisin munakoisojen kanssa. Kesäkurpitsaakin on tullut jonkin verran.

Muita ilahduttajia puutarhassa ova korkeiksi kasvaneet auringonkukat ja kaunopunahatut sekä kirkkaan keltainen syyskaunosilmä. Vanhat omenapuummek notkuvat omenoita ja paljon putoaa maahankin. Jokin pihlajanmarjakoikin vähän omppuja vaivaa, mutta kauniita ovat silti. Kunpa syyskuukin olisi vielä aurinkoinen ja lämmin!

Hyötytarhan rehevyyttä ja kukkaloiston odotusta

Hyötytarhan rehevyyttä ja kukkaloiston odotusta

Kaksi viimeisintä päivitystäni ovat kertoneet vierailukohteista, joten nyt on aika katsella kotiin päin. Kaikkein rehevin ja kukoistavin osa pihaa on ehdottomasti hyötytarha ja kasvihuone. Lavoissa kesäkurpitsa kukkii ja ensimmäisiä kurpitsoita on jo maisteltu. Lehtiä pukkaa niin runsaasti, että niitä pitäisi varmaan taas vähän karsia. Kurkkuyrtin siniset kukat ja kääpiösamettikukan oranssit värittävät lavaa kivasti. Salaattia ja mangoldia on enemmän kuin ehtii syödä ja muutaman porkkanankin voin ehkä saada syksymmällä. Laitoin retiiseiltä jääneeseen tyhjään tilaan alennusmyynnistä löytämäni oreganot, joiden kasvua nyt odotellaan.

Kasvihuone pullistelee tomaateista. Olen leikannut latvat ja karsinut lehtiä, että ne eivät aivan villiintyisi kokonaan. Tomaattia on tulossa runsaasti ja osa raakileista on jo aivan valtavan kokoisia. Ensimmäisiä kypsiä tomaatteja on maisteltu ja syöty kuin mansikoita, niin makoisilta maistuvat. Toiveissa on siis hyvä tomaattisato, kunhan vain kypsyminen pääsee kunnolla vauhtiin.

IMG_2482Yksi ilon ja ihmetyksen aihe on pikkuruinen munakoison alku. Kukkia munakoisoissa on ollut runsaasti, mutta näyttää siltä, että kaikista kukista ei kasva hedelmää. Olen välillä sipaissut kukkia pensselilläkin, mutta en tiedä, miksi tällä hetkellä on vain yksi pieni raakile näkyvissä. Ananaskirsikka tai karviaskoiso kukkii myös mukavasti, mutta vielä ei näy hedelmiä.

Kaikessa ei sentään voi onnistua: paprikat eivät ole oikein pärjänneet tänä kesänä. Jokin on syönyt lehdet täyteen reikiä ja näyttää uhkaavasti siltä, että satoa ei taida tulla. Muutama kukka on kyllä vielä eli yritystä on, joten ehkä tuholaiset ovat hellittäneet otettaan sen verran, että vielä voisi olla pientä toivoa sadosta. Siinä mielessä harmi, että tuholaiset iskivät paprikoihin, kun laitoin monta eri lajikettakin kokeiluun viime kesän hyvän kokemuksen rohkaisemana. Mutta jotain positiivista on se, että nyt tuholaiset saivat osansa paprikoista ja jättivät muut kasvit rauhaan.

Kukkaosastolla ei ole näkyvissä mitään erityistä loistoa, paitsi loistosalvian siniset kukat. Enemmänkin ollaan vielä odottavalla kannalla. Punahatut ja auringonkukat ovat isolla nupulla ja nyt odotellaan niiden näyttävää kukintaa. Istutin keittiönterassin laatikkoon monenlaisia auringonkukkia ja niiden väliin kylvin herneen siemeniä. Kokeilu näyttää onnistuneen kivasti, sillä herneet ovat saaneet tukikeppinsä korkeiden auringonkukkien varsista ja ristikkosuojasta, joka piti laittaa suojelemaan taimia kanilta.

Jotain pientä ja kaunista löytyy sieltä täältä kuitenkin kukkimasta. Yksi suosikkini on korallikeijunkukka, jonka istutin viime kesänä. Nyt se kukkii ensimmäistä kertaa ja on aivan ihastuttava. Se näyttää asettuneen ja viihtyvän hyvin aurinkoisessa paikassa ja toivonkin, että se siitä vahvistuu ja leviää. Uusi kokeiluni, daalia, aloittelee myös kukintaansa. Vielä kukka ei ole täysin auennut pallonmuotoonsa, mutta kohta se varmasti valmistuu.

Eilen kävimme hakemassa keltasauramoa tienvarresta. Kerroinkin tästä viime postauksessani, kun ihailin sitä Loviisassa. Laitoin taimipaakut kahteen paikkaan: autotallin seinustalle daaliapenkin viereen ja kaarisillan lähelle. Toivottavasti ne nyt juurtuvat ja sopeutuvat niin, että siementäisivätkin, koska muistaakseni kasvi itse on yksivuotinen, mutta leviää siemenestä itsekseen. Jännitettävää ja odottamista on siis tässäkin asiassa.

Pilvisen päivän auringot

Tänään  päivä oli vähän pilvinen ja sateinen, kun lähdin ulos kamerani kanssa ja huomasin, että kaikki keltaiset kukkani loistivat kuin pikkuiset auringot. Kääpiösamettiruusuja minulla on kahta eri sävyä: keltaista ja oranssia enkä ollut erotellut niitä taimitusvaiheessa, joten ne ovat suloisesti sekaisin, mutta minusta sekoitukset ovat onnistuneet oikein hyvin. Ryhmäsamettiruusuihin valitsin sävyiksi tänä vuonna kermanvaaleankeltaisen ja ruusumaisen punaruskean. Erityisesti pidän tuosta kermankellertävästä sävystä.

Uusimmassa Viherpihan (6/2018) jutussa Suvi Tuokko-Harmoinen kertoo unelmapihastaan ja samassa jutussa käsitellään kasvien värien vahvuuksien hyödyntämistä. Itse en ole kovinkaan tietoinen tai suunnitelmallinen valitessani kasvien värejä ja sijoittelua. Menen enemmänkin mutu-tuntumalla.  Tykkään kuitenkin saada tietoa ja vinkkejä, vaikken kaikkea muistaisi tai käyttäisikään niin tietoisesti. Oli kiva huomata, että olin intuitiivisesti noudattanut joitakin hyviä periaatteita.

IMG_2300

Jutussa kerrotaan muun muassa, että keltainen väri kirkastaa ja sillä saa pihan varjoisiin kohtiin valoisuutta. Ilmankos siis minulle tuli mielikuva auringosta ja valosta katsellessani keltaisia väriläiskiä.

Oranssista taas sanotaan, että se toimii hyvin myös täydessä valossa. Myös tummanvioletti toimii samalla tavalla. Violetti on keltaisen ja oranssin vastaväri, ja vastavärien avulla voi luoda puhuttelevan ja voimakkaan tunnelman. Värit vahvistavat toisiaan ja vastaväriset kukat tulevat yhdessä esiin voimakkaammin kuin yksin esiintyessään.

Huomaamattani oli asetellut keltaiset samettikukat Presidenttikärhön viereen, ja toden totta, molempien kukkien värit ja muodot korostivat toisiaan hienosti. Samalla periaatteeella lienen sitten valinnut kesäkukkaistutukseeni oranssin tsinnian ja värinokkosen. Voimakkaat värit ja kontrastit miellyttävät minua ja haluankin vahvan tunnnelman ja dramatiikkaa.

Minä pidän keltaisesta ja oranssista vähän kaikkialla nykyään. Kukissa olen pitänyt noista väreistä aina, mutta nykyään pidän jopa keltaisia ja oransseja vaatteita. Kotoa sisustuksestakin löytyy kirkkaita värejä, kuten keltaista ja vihreää.

Kääpiösamettiruusua minulla on myös kasvihuoneessa kauneuden lisäksi tuholaisten karkoitusmielessä. Ihan täysin en silti ole tuhoilta välttynyt tänä vuonna, sillä paprikoiden lehdet ovat paikoin aivan rei’itetyt. Luulen syylliseksi etanoita ja olenkin nyt aloittanut varo- ja hävitystoimet siinä toivossa, että vielä voisi olla mahdollisuus pelastaa satoa. Laitoin kasvien juureen tuhkaa, tomaatinlehtiä ja vähän ferramolia. Katsotaan, tehoavatko toimeni.

IMG_2296

Tomaatteihin eivät etanat eivätkä muutkaan tuholaiset ole ainakaan vielä eksyneet. Tämän kauden sadosta näyttää tulevan todella runsas, jos vain kypsyminen edistyy toivotulla tavalla. Hieman punerrusta on siellä täällä näkyvissä, joten toiveita on. Vuodet eivät siis ole veljeksiä, sillä viime vuonna en onnistunut tomaattien kanssa ollenkaan, mutta paprikat olivat satoisia.

Lähde: Tuokko-Harmoinen, Suvi  2018: Hyvät yhdessä. Viherpiha 6/2018, 30 – 35.

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Toukokuu yllätti lämmöllään ja aurinkoisuudellaan. Kaikki kasvu sai sellaisen boostin, että en ole moista ennen nähnyt.  Taimet pääsivät aikaisin kasvihuoneeseen ja suorakylvönkin saattoi tehdä jo hieman aiemmin kuin yleensä. Tuntui, että ei itse pysy mukana, kun kaikki eteni niin vauhdilla.

Tomaatit ovat venähtäneet jo metrin korkuisiksi ja joissakin näkyy jo pieniä marjoja. Näitä olen saanut ihastella vasta heinäkuun lopulla yleensä. Uskomatonta! Retiisejä olen jo päässyt maistamaan ja pian ne ovat jo ylisuuria eli pitäisi siis aloittaa sadonkorjuu.  Kasvihuone on niin rehevä ja täynnä, että pelkäänkin, että se kasvaa läpipääsemättömäksi viidakoksi ennen loppukesää. Täytynee ottaa sitten vain viidakkoveitsi käyttöön.

IMG_2240Tämän kevään uutuuskokeiluni on munakoiso, ja taimet näyttävät lähteneen vaudikkaasti kasvuun. Ensimmäiset kukat alkavat kuihtua ja nyt päästään ihmettelemään hedelmän kasvamista. Olin onnekas kokeilussani, kun kevät oli näin lämmin, sillä olen ymmärtänyt, että munakoiso vaatii aika paljon lämpöä. Chili on myös aivan ilmiselvästi riehaantunut, sillä viime kesänä en saanut yhtään mitään ja nyt pikkuista chilinalkua pukkaa vauhdilla ja kukkiminen vain jatkuu.

Ehkä tänä kesänä onnistun myös rohtosamettikkukkien tai samettirakuunan kanssa, sillä aiemmin kukinta ja kasvu on ollut jotenkin kituliasta. Nyt taimet näyttävät vahvoilta ja kasvavat, vaikka eivät vielä kuki tai ole kovinkaan tuuheita. Kääpiösamettikukat ovat tuuheutuneet ennätysajassa ja avasivat ensimmäiset kukkansa jo toukokuussa. Yleensä ne ovat olleet tässä vaiheessa vasta heinäkuussa. Lämpö on ihmeellinen voima.

Pelargoniat siirsin jo melko aikaisin kasvihuoneeseen saamaan valohoitoa. Sillä on ehkä ollut vaikutusta, sillä useimmat kukkivat nyt jo komeasti. Kaikkein upein kukinta on perinteisellä ja vanhalla lajikkeella, jonka olen saanut tädiltäni. Ruusunnuppu- ja tulppaanipelrgoniakin aloittelevat kukkimista, ja uusin hankintani Appelblossom on oikein kaunis.

 

 

 

 

Totuttelua ja odottelua vielä

Totuttelua ja odottelua vielä

IMG_2174Ilmassa alkaa olla malttattomuutta: tomaatit kaipaisivat jo kovasti kasvihuoneen lavoihin oikein tositoimiin ja ulkolavat huutavat jo lisää multaa ja kevätkunnostusta. Olen kuitenkin päättänyt vielä hetken maltaa ja odottaa, että pahimmat yöpakkaset olisivat ohi. Muutaman päivän ja yön taimet ovat olleet kasvarisssa totuttelemassa. Kylmimmiksi öiksi olen laittanut lämpöpuhaltimen pöhisemään ja peitellyt taimia vähän hallaharsolla. Nyt laitoin kynttilöitä lämmittämään, kun on niin sateisen kolkkoa.

Tomaatin taimien vahvistumisen ja vankistumisen huomasi heti taimissa, vaikka ne ovat olleetkin terhakoita, kun verantokin on viileä ja valoisa. Nyt vain hirvittää, että jos sittenkin olen liian ankara ja totutan liian kylmään ja sitten kasvu pysähtyy. Hyvinvoivilta ne kyllä minusta näyttivät.  Nyt minulla on lajivalikoimassa useita tomaatteja, mutta aivan varma en ole mikä on mitäkin, sillä merkkilaput ja liput hukkuivat matkalla. Täytyy vain toivoa, että onnistun istuttamaaan itselleni mahdollisimman monia lajikkeita enkä lahjoita kaikkia ylimääräisinä jollekin kaverille.

IMG_2172

Minun vappuohjelmani taitaa olla omassa pihassa möyrimistä. Ostan multaa ja lantaa ja laitan kasvilavat kuntoon. Rohkeimpien lajien siemenetkin taidan pudotella jo maahan. Uskaltaisikohan tomaatin, paprikan, munakoison ja karviaiskoison taimet jo istuttaa kasvihuoneeseen? Mitä luulette kokeneemmat?

 

IMG_2167Uutena  kokeilussa  minulla on tänä vuonna munakoiso. Kävin Pihapiirimessuilla Lahdessa ja näin siellä Saaren kartanon messuosastolla isomman munakoison taimen, jossa oli jo kukkiakin. Olipa kiva nähdä, millaisia minunkin taimistani pitäisi aikanaan kasvaa. Samalla osastolla oli valtavan isoja tomaatintaimiakin ja niissä isoja tomaatin raakamöllyköitä. Kuvaa en älynnyt tietenkään ottaa.

Lahden messut olivat aivan mukavat. Viime vuonna kyllästyin jotenkin täysin Helsingin kevätmessuihin, sillä puutarhaosasto oli minusta kutistunut niin pieneksi ja tuntui, että siellä oli vain kaikkea muuta. Messuilta ostin muutaman perennan, jotka istutin jo maahan. Mukaan lähti keväesikkoa, korallikeijunkukkaa, patjarikkoa, kevätvuohenjuurta ja tyräkkiä. Orvokkeja ostin myös muutamia ja laittelin niistä pienet kevätistutukset portinpieleen piristämään narsissien ja helmililjojen seuraksi.

Hurjaa edistystä

Kevään eteneminen tuntuu tänä vuonna hitaalta ja minusta talvi saisi jo hellittää otettaan. Sisällä taimet kasvavat kuitenkin kohisten ja kohta pitäisi kyllä saada jo verannon tilatkin käyttöön, mutta vielä se on aivan liian kylmä pikkutaimille.

Taas minulle kävi niin, että en merkinnyt tomaattien lajikkeita tarpeeksi hyvin ja niinpä, kun siirtelen taimia astiasta toiseen, ne ovat suloisesti sekaisin enkä muista mikä on mitäkin. Ainakin huomaan, että nyt osa taimista on selkeästi erinäköisiä kuin viime vuonna kasvattamani. Luulen, että tuo kaikkein suurin ja tarmokkaimmin pituutta kasvava on Frilandstomat, Rosendahlin puutarhasta ja tuo vaaleampi hieman sileälehtisempi on Supersweet. Tuota, jolla on kaikkein liuskaisimmat lehdet veikkan Tigerellaksi. No, onpahan jännitettävää kesällä, kun tomaatit alkavat kypsyä.

IMG_2134Osan taimista siirsin jo vähän viileämpään, keittiöön vanhnaan vaakakaappiin. Lisävalon kyllä vielä asensin, koska muuten tulee aivan liian honteloita taimia. Malabarinpinaatit ovat myös lähteneet hyvään kasvun alkuun, vaikka niissä ei olekaan monta lehteä vielä. Aluksi ne kasvavatkin melko hitaasti. Munakoison lehdet ovat kivan pyöreät ja on kiinnostavaa nähdä, miten niiden kasvu tästä etenee.

Uusi kokeilu, hyasinttipapu, iti melko nopeasti ja kasvatti melkein heti sirkkalehtien päälle isohkot ensimmäiset lehdet. Hämmästyttävää, että siemenpussissa suositellaan aloittamaan esikasvatus helmi-maaliskuussa. Onkohan kasvun eteneminen sitten kovin hidasta vai saanko aikaan viidakon ennen kevättä. Nelson garden kuvailee hyasinttipapua kiehtovaksi köynnöskasviksi ja erinomaiseksi säleikkökasviksi. Siinä on roosalilanväriset, tuoksuvat ja koristeelliset kukat ja purppuranväriet palot, jotka voi syödä keitettyinä. Ajattelin kasvattaa hyasinttipavun seuraksi ruusupapua itse keräämistäni siemenistä. Niitä en kyllä vielä kylvä vähään aikaan.

Kääpiösamettikukan alut ovat niin minimaalisia vielä, ettei niistä saa minkäänlaista kelvollista kuvaakaan vielä otettua. Tuntuu aivan uskomattomalta, että niistä edes mitään voi kasvaakaan, kun ovat niin pieniä ja surkeita. En muistanutkaan, että ne ovat niin onnettomia aluksi.

Kävin tänään Helsingissä Alku ja juuri puodissa, kun minulla ollut jo kauan mielessä, että haluaisin käydä tutustumassa puotiin ihan livenä. Puoti oli pikkuruinen, mutta niin ihana. Olin niin tohkeissani, etten muistanut edes kuvia ottaa. Sieltä löysin rohtosamettikukan eli samettirakuunan siemeniä. Missään muualla en ole niitä nähnyt. Minulla oli niitä viime kesänäkin, mutta mitään suurmenestystä en niiden kanssa saavuttanut. Tykkään niistä kuitenkin tosi paljon, koska se rakuunan tuoksu ja maku on niin hurmaava. Esikasvatuskin on ollut minusta melko vaikeaa, mutta en luovuta vielä. Lisäksi ostin kokeiluun venäjänrakuunaa, joka on monivuotinen mausteyrtti. Molempia yrttejä voi ostaa myös Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupasta. 

Ostin minä vielä muutakin: muun muassa Pompom -daalian ja tiikerililjan mukuloita, uuden lisävalon taimille, linnunpöntön, koristeruukun ja kukkien siemeniä. Ihanaa!20180324_1610431260541744.jpg