Hurjaa edistystä

Kevään eteneminen tuntuu tänä vuonna hitaalta ja minusta talvi saisi jo hellittää otettaan. Sisällä taimet kasvavat kuitenkin kohisten ja kohta pitäisi kyllä saada jo verannon tilatkin käyttöön, mutta vielä se on aivan liian kylmä pikkutaimille.

Taas minulle kävi niin, että en merkinnyt tomaattien lajikkeita tarpeeksi hyvin ja niinpä, kun siirtelen taimia astiasta toiseen, ne ovat suloisesti sekaisin enkä muista mikä on mitäkin. Ainakin huomaan, että nyt osa taimista on selkeästi erinäköisiä kuin viime vuonna kasvattamani. Luulen, että tuo kaikkein suurin ja tarmokkaimmin pituutta kasvava on Frilandstomat, Rosendahlin puutarhasta ja tuo vaaleampi hieman sileälehtisempi on Supersweet. Tuota, jolla on kaikkein liuskaisimmat lehdet veikkan Tigerellaksi. No, onpahan jännitettävää kesällä, kun tomaatit alkavat kypsyä.

IMG_2134Osan taimista siirsin jo vähän viileämpään, keittiöön vanhnaan vaakakaappiin. Lisävalon kyllä vielä asensin, koska muuten tulee aivan liian honteloita taimia. Malabarinpinaatit ovat myös lähteneet hyvään kasvun alkuun, vaikka niissä ei olekaan monta lehteä vielä. Aluksi ne kasvavatkin melko hitaasti. Munakoison lehdet ovat kivan pyöreät ja on kiinnostavaa nähdä, miten niiden kasvu tästä etenee.

Uusi kokeilu, hyasinttipapu, iti melko nopeasti ja kasvatti melkein heti sirkkalehtien päälle isohkot ensimmäiset lehdet. Hämmästyttävää, että siemenpussissa suositellaan aloittamaan esikasvatus helmi-maaliskuussa. Onkohan kasvun eteneminen sitten kovin hidasta vai saanko aikaan viidakon ennen kevättä. Nelson garden kuvailee hyasinttipapua kiehtovaksi köynnöskasviksi ja erinomaiseksi säleikkökasviksi. Siinä on roosalilanväriset, tuoksuvat ja koristeelliset kukat ja purppuranväriet palot, jotka voi syödä keitettyinä. Ajattelin kasvattaa hyasinttipavun seuraksi ruusupapua itse keräämistäni siemenistä. Niitä en kyllä vielä kylvä vähään aikaan.

Kääpiösamettikukan alut ovat niin minimaalisia vielä, ettei niistä saa minkäänlaista kelvollista kuvaakaan vielä otettua. Tuntuu aivan uskomattomalta, että niistä edes mitään voi kasvaakaan, kun ovat niin pieniä ja surkeita. En muistanutkaan, että ne ovat niin onnettomia aluksi.

Kävin tänään Helsingissä Alku ja juuri puodissa, kun minulla ollut jo kauan mielessä, että haluaisin käydä tutustumassa puotiin ihan livenä. Puoti oli pikkuruinen, mutta niin ihana. Olin niin tohkeissani, etten muistanut edes kuvia ottaa. Sieltä löysin rohtosamettikukan eli samettirakuunan siemeniä. Missään muualla en ole niitä nähnyt. Minulla oli niitä viime kesänäkin, mutta mitään suurmenestystä en niiden kanssa saavuttanut. Tykkään niistä kuitenkin tosi paljon, koska se rakuunan tuoksu ja maku on niin hurmaava. Esikasvatuskin on ollut minusta melko vaikeaa, mutta en luovuta vielä. Lisäksi ostin kokeiluun venäjänrakuunaa, joka on monivuotinen mausteyrtti. Molempia yrttejä voi ostaa myös Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupasta. 

Ostin minä vielä muutakin: muun muassa Pompom -daalian ja tiikerililjan mukuloita, uuden lisävalon taimille, linnunpöntön, koristeruukun ja kukkien siemeniä. Ihanaa!20180324_1610431260541744.jpg

 

 

Kevään ensimmäiset kylvöt

Vihdoinkin pääsen taas tositoimiin eli aloittamaan taimikasvatuksen. Viime vuoteen verrattuna olen melkein kuukauden myöhässä. Katselin muistiinpanoja ja niiden mukaan olen aloittanut joavaus tammikuussa ja kirjoitin siitä otsikolla Kevätkauden avaus Helmikuun alussa olen kylvänyt paprikaa, tomaattia, ananaskirsikkaa, malabarinpinaattia, purjoa, lehti- ja yrttiselleriä. Aikamoisella valikoimalla olen lähtenyt siis silloin liikkeelle. Nyt ajattelin aloittaa maltillisemmin ja uskon kyllä ehtiväni vielä leikkiin mukaan.

1519212586698854183106.jpg

Eilen kaivoin esiin ja huolsin esikasvatusastiat, lämpömatot ja kasvilamput, kävin   ostamassa kylvö- ja taimimultaa, vermikuliittia ja tietenkin siemeniä. Olohuoneen sisusutusmuutosten takia istutuspöytäkin on nyt paremmalla paikalla, valoisamman ja isomman ikkunan alla paraatipaikalla, josta sohva sai väistyä. Toivottavasti se vauhdittaa myös kasvua. Jotenkin tuntuu, että taidot ovat ihan ruosteessa enkä muista, missä astioissa olen ennen aloittanut kylvöt. Siksi piti ensin istua kirjoittamaan ja pohtimaan asiaa.

15192107525271052820738Nyt ovat kylvövalmiina  Tukholmasta  Rosendalin puutarhasta ostetut malabarinpinaatin (malabarspenat) ja tomaatin (frilandstomat) siemenet. Tomaattilajiketta oli tosi vaikea valita eikä minulla ollut oikein tietoa, mikä olisi sopiva, mutta kohtapa nähdään, onnistuinko valinnassani. Viime vuodesta on jäänyt pussiin myös Tiny Tim -lajiketta ja uutena kokeiluun ajattelin ottaa Supersweetia ja jännittävän näköistä raidallista Tigerellaa.

15192112115952008462733

Paprikasta kasvatin viime kesänä New Ace -lajiketta ja se oli niin vahva ja satoisa, että se säilyy ohjelmistossa ehdottomasti. Uutuuksista ihastuin Snacking Purple -nimistä paprikaa sen kauniin ja erikoisen violetin värinsä vuoksi. Siemenpussissa sitä kuvataan kauniiksi, pieneksi ja makeaksi lajikkeiksi, joka sopii hyvin kasvihuoneessa kasvatettavaksi. Olisin halunnut pieniä oransseja paprikoita, mutta en löytänyt siemeniä ainakaan vielä.

15192110147331371324699

Ananaskirsikasta sain myös kivat kokemukset viime kesänä, joten se myös säilyy ohjelmistossa. Koisot kasvoivat kasvihuoneen nurkassa melkoiseksi viidakoksi. Hedelmiä ei nyt ollut mitenkään erityisen runsaasti, mutta maisteltavaksi kyllä. Kaupaassa näin myös mansikkakoison siemenpussin, mutta ainakaan vielä se ei tarttunut mukaan.

Uutena päätin kokeilla munakoisoa, sillä näin niin monta kivaa blogipostausta siitä viime kesänä. Pois kasvatuohjelmasta ajattelin jättää purot ja sellerit. Purjojen kasvu on jäänyt melko vaatimattomaksi ja esikavatus on melko työlästä. Sellerit, varsinkin lehtiselleri, kasvoivat kyllä melkeinpä liiankin runsaasti, mutta emme saaneet käytettyä sitä, kun sen maku ei meitä niin miellyttänytkään. Ehkä keksin jotain uutta kivaa niiden tilalle.

Taimikasvatus loppusuoralla

Taimikasvatus loppusuoralla

Takatalvesta piittaamatta taimikasvatus alkaa lähestyä viimeistä kaarretta ja loppusuoraa.  Hyötykasviyhdistyksen jäsenkirjeestä innostuneena päätin tänään vielä laittaa esikasvatukseen kesäkurpitsat ja ruusupavut, aivan kirjeen ohjeen mukaisesti. Kirjeessä nimittäin sanotaan näin:

Vielä ehtii taimikasvattaa
Muutaman viikon esikasvatus riittää muun muassa salkopavulle ja ruusupavulle, tuoksuherneelle, kurpitsoille, avomaankurkulle, koristekrassille ja rapealle keräsalaatille.

Tuoksuherneen kylvin jo sunnuntaina ja krassit jätän vielä hetkeksi odottamaan. Sitten minun esikasvatukseni alkavat olla siinä.  Tuoksuherneen väriksi valitsin tänä vuonna sinivioletin. Ajattelin nimittäin laittaa sen Presidenttini seuraksi ja voisi olla jännittävää, kun värisävy on samankaltainen, mutta kukan muoto on aivan erilainen. Mainittujen kasvien lisäksi kylvin tänään vielä kosmoskukkaa uudelleen, sillä aiempi kylvö ei oikein onnistunut. Niistä nimittäin taisi itää ja jäädä henkiin vain kaksi tainta. Kosmoskukan väriksi valitsin taas vaalean kermanvärisen. Kosmoskukka on minulle aivan uusi tuttavuus, joten sen kasvattamisessa riittää jännitystä.

Aloitin taimikasvatuksen jo helmikuussa paprikalla, lehti- ja yrttisellerillä, purjolla ja malabarinpinaatilla. Nämä taimet ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa ja oikeastaan lähes valmiita jo kasvupaikalle, jos vain olisi lämpöä tarpeeksi tai kasvihuone valmiina. Olen yllättynyt siitä, että tomaatin taimettaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. En nimittäin ollut aiemmin kokeillutkaan tomaatin kasvatusta siemenestä asti. Ainakin nämä Tiny Tim -lajikkeen yksilöt ovat olleet tosi terhakoita kasvamaan.

Kääpiösamettikukatkin ovat jonkinmoisia, mutta melko pieniä edelleen. Rohtosamettikukat tuntuvat kasvavan tosi hitaasti, vaikka olen varonut kylmettämästä niitä liian aikaisin. Luulen, että viime vuonna taimien kasvu pysähtyi kokonaan juuri sen vuoksi, että vein ne liian aikaisin viileään verantoon. En ole edelleenkään täysin vakuuttunut siitä, saanko nauttia rohtosamettikukastani rakuunan tuoksua ja makua, niin kitsaasti kasvu etenee edelleen. Moni taimi kuukahti myös koulimisvaiheessa. Ryhmäsamettikukat sen sijaan ovat oikein hyvin lähteneet kasvuvauhtiin, vaikka kylvin ne noin kuukautta myöhemmin.

Viime keväästä viisastuneena olen pitänyt huolta lämpötiloista ja siksi minulla on taimilleni kolme huonetta: idätys- eli vauvahuone olohuoneessa lämpömattoineen ja valoineen, lastenhuone keittiössä, jossa myös lämpömattoa ja valoa tarjolla osalle ja nuorisojaos verannossa, jossa vain luonnonvaloa.  Takatalvi nyt kyllä jarruttaa, kun on ollut niin kylmää, että yhtään en ole vielä taimia edes ulkoiluttanut enkä aloittanut karaisemista. Juuri ja juuri olen uskaltanut viedä isoimpia taimia verantoon ja sinnekin on pitänyt yöksi välillä lisätä lämpöä. Kasvihuone on vielä vaiheessa, joten sitäkään ei voi hyödyntää.

Keväisiä herkkuja

Keväisiä herkkuja

Kuka muistaa Aku Ankan toivesarjoista sen, jossa kerrotaan ensimmäisestä kevätpäivästä? Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut jo vähän kevättä ilmassa. Minua se ei silti saanut kaivamaan esiin onkia tai puutarhatyökalujakaan vielä, mutta tietty kevään henkäys tuntui ulkona. Aurinko oli sulattanut lumesta pihalle ison lätäkön ja seinänvierustan maksaruohot kurottelevat jo valoa kohti.

Paprikan ja tomaatin taimet kasvavat hurjaa vauhtia minikasvihuoneessa.  Koulin paprikat jo isompiin turveruukkuihin vahvistumaan.  Malabarinpinaatit näyttivät myös jo mielivän väljempiin oloihin. Seuraavana koulintavuorossa ovat tomaatit ja pikkuruiset hajakylvetyt rohto- ja kääpiösamettikukat. Multa vain pääsi loppumaan, joten ne saavat odottaa ensi viikkoon.

Versokasvatuksen ensimmäiset auringonkukat ovat valmiita syötäviksi.  Oikein makoisilta maistuivat minusta ja mitä ilmeisimmin myös kanista,  sillä niin nopeasti katosivat pupun poskeen. Jotenkin minua silti huvitti tämä kanin ruuan kasvattaminen, sillä versojen kasvattamiseen meni noin kolmisen viikkoa ja niiden syömiseen kolme minuuttia. Nyt on tulossa uusi satsi herneenversoja ja auringonkukkia.IMG_0113

Toinen ehdoton kanin herkku on verannalla oleva iso pelargonia. Paljeoven narahdusta seuraa pikkutassujen töminä ja saman tien ollaan taas kurkottelemassa tuoretta oksaa. Ipanasta on tullut aika taitava kurottelija.

Oma itsensä jo pienestä pitäen

wp-1488615885688.jpgOnpa jännittävää taas seurata pikkutaimien ensi askelia. Jo ensimmäisestä vihreän pilkahduksesta näkee, että jokaisella lajilla on omat ominaispiirteensä. Vihreää on monta eri sävyä ja sirkkalehden jälkeen kasvavista lehdissä näkyy jo selvästi, kuka on kuka. Ainakin joissakin kasveissa. Iltaisin ja aamulla tuijottelen ja ihailen pikkuruisissa taimikaunokaisia ja yritän arvailla, miten saisin niiden olon tuntumaan oikein mukavalta.

Viime keväästä viisastuneena olen hellinyt pikkutaimia lämmöllä ja valolla. Laitoin tomaatin ja paprikan taimet minikasvihuoneeseen ja sen alle lämpömaton ja ylle kasvivalon. Kylläpä ovatkin viihtyneet hyvin ja kasvavat ihan silmissä.

Tomaatit ovat parhaimmillaan kasvattamassa jo viidettä lehteä. Varret ovat tanakat ja pehmoisen nukan peittämät. Lehden vihreä on tummaa ja syvää ja liuskeinen muoto on selvästi näkyvissä, vaikka lehti onkin vielä aivan minikokoinen. Vieressä kasvaa hujottaa paprikaa. Vihreän sävy on heleämpi ja lehden muoto selkeä ja ja sileä,  mitään nukkaisuutta ei näy varressa eikä lehdessä. Tällä hetkellä paprikat taitavat johtaa korkeuskisaa.

wp-1488615895581.jpg

Malabarinpinaatin taimen erottaa punaisesta varresta ja jämäkän paksusta, tummanvihreästä lehdestä. Pinaatti näyttää kasvavan melko maltilla, sillä taimissa on vasta sirkkalehdet, tosin ne ovat melko suuret. Yhdessä yksilössä taitaa näkyä pikkuinen piikki sirkkalehden välissä. Sieltä ne lehdet ilmestyvät pikkuhiljaa.

 

Kaikkein hentoisimmat alut ovat lehtisellerissä. Piti olla tosi varovainen, kun siirteli niitä jo vähän tilavammin kasvamaan omiin pikkuturveruukkuihinsa. Joissakin näkyy jo kolmatta ja neljättä lehteä ja terhakkaasti ne kurottelevat valoa kohti. Toivottavasti ne eivät järkyttyneet liikaa eilisestä siirto-operaatiosta.

wp-1488618600078.jpgPikkuisen epävarma olen eräistä tulokkaista,  sillä nimilappujen kulkeminen mukana ei aina tahdo onnistua. Luulen kuitenkin, että pikkuruiset alut ovat ananaskirsikoita, sillä ne vaikuttavat aivan uusilta tuttavuuksista minulle. Niitä en nimittäin ole koskaan aiemmin kokeillutkaan kasvattaa.

wp-1488618663430.jpgMaaliskuu on pääsemässä vauhtiin ja nyt pitäisi tutkia, mitä uutta kylväisi. Hirvittää vain se, mihin saan kaikki mahtumaan niin kauan kuin verannossa on liian kylmä. Mutta kyllä sitä aina jotakin keksitään.

 

Kohtalokas viikonloppu

Minä aavistin,  että voisi olla kohtalokasta jättää ne yksin moneksi päiväksi. Neljä päivää poissa oli liikaa osalle paprikan ja malabarinpinaatin juuri ja juuri pintaan nousseille heiveröisille ja ensi askeliaan ottaville taimille. Multa oli päässyt sen verran kuivahtamaan, että taimiraukat olivat nuukahtaneet. Osa oli ehtinyt vahvistua sen verran, että hetkellinen kuivuus ei saanut niitä tainnutettua. Osan sain elvytettyä, sillä aamulla muutama malabarinpinaatin taimi oli kammennut  itsensä pystyyn.

wp-1487765653901.jpg

Heti, kun pääsin kotiin, oli melkein ensimmäinen asia, tarkistaa, mitä taimille kuuluu. Sitten alkoi armoton elvytys ja ensiapu. Sumutin ja kastelin taimet kunnolla ja jätin niille lisävalonkin yöksi. Matkan ajaksi olin jättänyt lämpömaton päälle, koska ajattelin, että liika viileys on pahasta, mutta olisikin ehkä pitänyt jättää matkan ajaksi lisävalot palamaan ja sammuttaa lämpömatto. Silloin kosteus ei olisi ehkä haihtunut niin nopeasti.

wp-1487765661745.jpg

Onneksi kevät on vasta niin aluillaan, että ehtii varsin hyvin uusia kylvöt. Kylvin siis loput siemenpussiin jääneet pinaatin siemenet. Päätin kylvää ne suoraan yksittäisiin pieniin esikasvatusruukkuihin, joita olen hankkinut tänä keväänä, koska siemenet ovat melko suuria ja helppo erotella toisistaan. Samalla nostelin varovasti hengissä säilyneet taimet samanlaisiin ruukkuihin. Nyt täytyy vain toivoa, että kylvö onnistuu, sillä sinne menivät kaikki siemenet. Ostin kyllä siemenpussin äidille, joten ehkä saan sieltä taimen itselleni, jos oikein huonosti käy omien kanssa.

Muutama lokero jäi tyhjäksi, joten piti oikein miettiä, mitä siemeniä niihin pudottaisi. Päätin kokeilla anananaskirsikkaa, vaikka pussin kyljessä suositeltiin esikasvatusta maaliskuussa vasta. Siemeniä oli pussissa runsaasti, joten voinhan taas uusia kylvin,  jos tämä menee jostain syystä pieleen.

wp-1487765646652.jpg

Kaikki taimet eivät näyttäneet kärsineen yksinjäämisestä, eivät olleet niin sanotusti moksiskaan. Tällaisia itsenäisiä nuorukaisia olivat Tiny Tim -tomaatit ja muutamat hiuksenohuet purjon haituvat. Yrttisellerit olivat myös yllättävän sitkeitä, vaikka olivat niin pikkuisia vielä. Kolibrikukan siemenistä ei näy vielä minkäänlaista elonmerkkiä, mutta en luovuta niiden suhteen vielä.

 

Joko, joko?

un puutarhani tuntuu olevan parhaimman kukoistuksen alussa vasta nyt ja loman loppuessa tulee tunne, että kesä olisi ohitse. Eihän se niin,voi mennä!

Juuri nyt kääpiösamettikukat ovat tuuheimmillaan ja kukkivat kovasti. Presidentti-kärhössä ensimmäinen kukka on juuri puhkeamaisillaan ja monta isoa nuppua odottaa,  vaikka alkukesästä vielä luulin sen kuolleen. Tuoksuherne ja kanariankrassi kiipeävät kilpaa. Auringonkukista ensimmäiset alkavat kukkia.

Kultapallo kukkii ja korottaa korkeuksiin. Pelargoniat ovat innostuneet lämmöstä ja valosta kasvamaan ja kukkimaan oikeastaan vasta muutaman viime viikon aikana. Elokuu on siis ihanaa kukkaloistoa meillä.

wp-1470386134006.jpegHyötypuutarhassa olen odottanut tomaatin punastumista  jo pitkään ja tänä aamuna vihdoin maistoin oman tomaattikaapin satoa. Hieno tunne, kun voi taittaa tomaatin suoraan oksasta ja leikata sen leivän päälle. Seuraksi muutama salaatin lehti ja avot, ei paremmasta väliä! Kesäkurpitsasatokin antaa vielä odottaa parhaintaan. Muutamia yksittäisiä maistiaisia olen toki jo saanut, mutta tämä vuosi ei ole ollenkaan niin satoisa kuin viime vuosi. Onkohan muilla samoja kokemuksia kesäkurpitsasta vai johtuukohan tämä lajikkeesta vai mistä?

wp-1470386053493.jpegVielä on siis paljon nauttimista puutarhassa, vaikka loma lopuisikin, kesä ei ole  ohi. Vielä on asioita, joita voi odottaa ja jotka tapahtuvat aivan kohta. Kukkaloiston jälkeen tulevat vielä syyskesän ja syksyn kivat puuhat. Tänä vuonna on toiveita jopa omenoita,  toisin kuin viime vuonna.