tulppaani

by

Valkoista, keltaista, piparminttua ja vähän sinistä

Lähes kreivin aikaan olin liikkeellä, kun sain vihdoin istutettua sipulit maahan viime sunnuntaina ennen tämän viikon lumisateita. Tosin lumikinosten on luvattu väistyvän vielä vesisateiden tieltä ja siltähän tuo näyttääkin. Minä olen siihen ihan tyytyväinen, sillä en toivo talven alkavan aivan vielä sittenkään. Nyt ehdin vielä peitellä narsissinsipulit lehdillä ja havuilla, kun päästään tästä lumesta eroon.

IMG_2020

Kaivoin esiin viime vuoden muistiinpanot sipuli-istutuksista ja huomaan, että olen ollut paljon perusteellisempi ja monipuolisempi sipuleiden valinnassa kuin tänä vuonna. Jotenkin tänä vuonna tuli vain napattua muutama sipulipussi lähimmästä kukkakaupasta ja tyydyttyä sen kaupan valikoimiin. Vuodet eivät ole veljeksiä innostuksen suhteenkaan, mutta sentään jotain kuitenkin. Viime kevään päivityksissä olen ihaillut narsisseja ja jotain on jäänyt takaraivoon, sillä pohdin siinä valkoisten narsissien lisäämistä. Nyt nimittäin ostin juuri niitä.

IMG_0954

Ostin useita erilaisia kerrottuja valkoisia narsissilajikkeita, joiden sipulit piilotin aiemmin istutettujen sekaan. On jännittävää nähdä, miten uudet ja vanhat sipulit sieltä nousevat ja värit ja lajikkeet sekoittuvat. Tänä vuonna hankin narsisseista valkoisia kerrottuja lajikkeita nimeltään Replete, Rose of May, Double star. Yksinkertaiset kasvitieteellisest lajikkeet ovat aina olleet suosikkejani ja nyt mukaan lähtivät Narcissus triandus Thalia, Narcissus tazetta Geranium, Narcissus Golden Echo ja Narcissus jonquilla Sun Disc.

Tulppaaneja en ostanutkaan tänä vuonna kovin paljon. Varmoiksi havaittuja pikkusipulisia kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa tarda)  hankin lisää kärhön juurelle. Seuraksi otin mukaan valkokukkaisia Tulipa polychroma -nimisiä pikkutulppaaneja ja piparminttukaramellin värisiä parvitulppaaneja, joiden etiketissä lukee Tulipa Floresta.  Kuvassa ne näyttävät raikkailta ilopillereiltä. Yksi kerrottu kullan keltainen ihastus Tulipa Gold Fever puhutteli minua myös ja lähti mukaan. Tosin en nyt muistakaan, mihin ne sipulit piilotin, mutta jotain yllätyksiäkin aina pitää olla kevääksi.

Jotain sinistäkin täytyy olla ja haaveeni skilla- ja helmililjamerestä ruusupensaiden, tammen ja alppiruusun ympäristössä elää edelleen, joten pari pussia skilloja pitää ostaa joka syksy. Aika kivasti ne ovatkin jo levinneet ja ehkäpä vielä jonain keväänä saan ihailla siniIMG_0961sten skillojen lainehdinnasta. Viime kevään hyvin aikaiset yllättäjät olivat pienet iirikset ja niitä hankin myös yhden pussillisen. Uusi sininen ihastukseni oli Anemone blanda Blue Shades. Yritin etsiä sopivia paikkoja kukkapenkistä ja saa nähdä, kuinka käy.

Huolettomat kukat
by

Huolettomat kukat

Puutarhamaailman ulkopuoliset huolet ja kasvihuoneen valmistelut ovat meinanneet niin vallata mieleni, että olen melkein unohtanut tarkkailla kukkapenkkien tapahtumia. Oli siis korkea aika tehdä kierros ja tarkistaa tilanne.  Muutamia tosi kivoja yllätyksiäkin tuli vastaan!

Erityisesti ilahduttavan yllätyksen ovat järjestäneet betoniruukkujen taakse syksyllä piilotetut sipulit. Tulppaanit tuntuvat vain kaunistuvan päivä päivältä auetessaan. En ostaessani arvannutkaan, kuinka upeita kukat tulisivat olemaan. Lajiketta en kyllä nyt ole taaskaan painanut mieleen, mutta pitää yrittää muistaa tämäkin sitten, kun on taas sipulihullutuksen aika. Tulppaanien sekaan olen näköjään ripoteltua pieniä narsisseja ja miten onkaan sattunut niin  sama värimaailma. Sopivat minusta oikein hyvin yhteen. Niitäpä tässä ihailen aamukahvien ratoksi.

Toisessa penkissä loistavat keltaisen ja punaisen hehkuvissa väreissä muistaakseni papukaijatulppaanin nimellä ostetut yksilöt. Viime syksyn  tulppaaniostokset ovat siis onnistuneet huomattavasti paremmin kuin joskus aiemmin. Myös laukkojen kukinta onnistuu nyt paremmin kuin viime vuonna. Luulen, että laukat hyötyivät kylmästä ja keväästä, sillä niiden edessä olevat kuunliljat kasvoivat hitaammin ja näin laukoille jäi enemmän tilaa kasvaa ja voimistua. Nyt laukat ovat juuri aukeamaisillaan, mutta voidaan olla, että ehdin nähdä ne auenneina ennen matkalle lähtöä.

Särkynytsydän nousee uskollisesti ruukustaan joka kevät ja on nyt parhaimmillaan. Sen punavalkoisten kukkien seuraksi sopii hienosti mansikkakukkareunus. Olen antanut mansikan villiintyä vapaasti betoniruukkuryhmän reunassa, sillä siitä on niin mukava aina napsaista ohimennen muutama mansikka suuhun. Osa mansikoista taitaa olla ihan luonnonvaroista villimansikkaa, joka on vahvistunut lannoittamisesta ja osa on ,minun istuttamaani kuulausimansikkaa, jossa on myös pieni marja.  Nyt istutin tavallista mansikkaa saman kukkaryhmän toisela puolella oleviin betoniruukkuihin. Katsotaan nyt, miten ne viihtyvät ja saanko niistä itselleni kakkumarjat tänä kesänä.

Pihan yhteen osaan olen yrittänyt luoda niittymäistä vaikutelmaa. Olen saanut hillittyä vuohenputken kasvua leikkaamalla ja kitkemällä ja nyt näyttää siltä, että siitä on ollut hyötyä. Nyt ensimmäistä kesää oli lemmikkejä ryhmissä eikä vain yksittäisinä. Samassa osassa pihaa on pieni kaarisilta ja sen luona kukkii parhaillaan kullero. Pian pitäisi myös metsäkurjenpolven aloittaa kukkiminen, villiversio kukkiikin jo.

Kesäkukkia en ole tänä vuonna ostanut kovin paljon, sillä odottelen, että samettiruusuni alkavat kasvihuoneen lämmössä kukoistaa. Sieltä siirrän ne ruukkuineen sitten ulos sopiviin paikkoihin. Ihastuin kukkakaupassa erivärisiin apiloihin ja istutin niitä samettiruusujen ja laventelin seuraksi ruukkuihin. Yksi niistä maistui makoisalta meidän pikkuriiviömme mielestä, joten se on nyt hieman parturoitu versio, mutta eiköpähän tuo siitä rupea kasvamaan.

Syksyllä katse on jo keväässä
by

Syksyllä katse on jo keväässä

Minusta tuntuu, että olen viime aikoina käyttäytynyt samalla tavalla kuin pihallamme liikkuva orava. Kierrän pihaa ja kyykin siellä ja täällä, kerään yhtä ja piilotan toista. Myös siinä suhteessa muistutan oravaa, että olen varma, etten muista keväällä kaikkia piilojani. Mutta ajattelen kuin orava: kun tarpeeksi piilottaa, jotain varmaan löytyykin ajallaan. Kaikki varmaan jo arvaavat, että on kyse sipulien piilottamisesta Siinäpä ne ovatkin minun viime aikojen pihapuuhat, mitä nyt ylipäätään olen jaksanut ja ehtinyt tehdä haravoimisen lisäksi.

Sipulien kanssa menee helposti överiksi syksyllä samalla tavalla kuin siementen ja taimien kanssa  keväällä. Sipulit näyttävät vain niin houkuttelevilta kaupoissa ja kevään kukkaloiston odottaminen ja näkeminen on ehkä yksi puutarhuroinnin kohokohtia. Keksin keinon, jolla voin vältellä totuutta siitä, kuinka paljon sipuleita olen hankkimassa: ostan vähän kerrallaan eri liikkeistä ja istuttelen niitä monessa erässä ja näin luulen huijaavani itseäni.

Todellisuudessa haluan kirjata muistiin, mitä istutin mihinkin, joten säilytin kaikki etiketit yhteen paikkaan loppuraporttia ja istutuskarttaa varten. Muistikirjasta on kiva keväällä tarkistaa, mitä on mihinkin laittanut, mitkä nousevat pintaan, mitkä on myyrä pistellyt parempiin suihin tai mitkä ovat muuten vain jääneet itämättä. Istutuskartasta voisi saada myös vihiä siitä, mikä lajike missäkin paikassa menestyy parhaiten, jos vielä muistaisi syksyllä lukea omat muistiinpanonsa sipulien istuttamisen huumassa. Mutta vaikka ei muistaisi lukeakaan, jotain syöpyy ehkä mieleen jo kirjoitusvaiheessakin.

Viime syksynä kokeilin ensimmäistä kertaa laukkoja. Valitsin paikan väärin ja vain yksi laukka ilmestyi yllättäen kuunliljojen seasta niin myöhään, että en enää osannut edes odottaa. En lannistunut, vaan päätin kokeilla istuttaa laukkoja eri paikkaan kuin viime syksynä. Hankin kolmenlaisia laukkoja ja istutin niitä kahteen eri penkkiin (Allium Multibulbosum, Allium Gracefull, Allium Bulgaricum). Ainakin mustalaukan ennuste näyttäisi minusta hyvältä, sillä Muhevaisen sivuilla kerrotaan, että laukat eivät pidä märästä maasta vaan läpäisevästä ja jopa kuivasta kasvualustasta. Saa nähdä, saanko akileijojen seuraksi laukkoja ensi kesänä.

Olen enemmän narsissi- kuin tulppaani-ihminen. Arvostan narsisseissa kestävyyttä ja helppoutta. Ne jaksavat paremmin vuodesta toiseen ja tekevät sivusipuleita ahkerammin kuin tulppaanit eivätkä ne kelpaa myyrillekään niin hyvin kuin tulppaanit. Tällä kertaa päädyin ostamaan kokonaan valkoisia narsisseja (White Marvel ja Cassata), sillä toivon, että viime vuoden keltaiset narsissini kukkisivat ensi keväänäkin. Uusi kokeilu narsisseissa minulle on tasettinarsissi.

Aika monesti olen istuttanut tulppaaneja ja pettynyt, kun penkkiin nousee yksittäisiä ja kärsivän näköisiä yksilöitä. En kuitenkaan aivan kokonaan luopunut toivosta tulppaanienkaan suhteen vaan ostin kuin ostinkin muutaman pussin niitäkin. Eniten pidän yksinkertaisista luonnonlajiketta muistuttavista tulppaaneista ja niinpä päädyin kasvitieteellisiin tulppaaneihin: metsätulppaaneihin (img_0614Tulipa sylvestris) ja kääpiötulppaaneihin (Tulipa turkcestanica). Yhteen erikoisuuteen silti sorruin, nimittäin papukaijatulppaaniin (Texas flame). Sen erikoinen kelta-punainen väritys kai lumosi minut.

Tietenkin piti lisäksi hankkia epälukuinen määrä helmililjoja ja skilloja, joista niin toivoisin saavani oikein maton sammaloituneelle nurmikolle. Uutuutena päätin kokeilla talventähteä, jonka pitäisi kukkia tosi aikaisin keväällä. Istutusohjeet tosin luin vasta jälkeenpäin uudelleen Alku & Juuren tuoteluettelosta enkä muistanut niitä tietenkään noudattaa, joten voipa olla, että aikaiset kukat jäävät vain haaveeksi. Taisinpa ostaa vielä hollanninkurjenmiekkaakin ja ehkä olen jo unohtanut jotain.

Olisipa hauska kuulla, sattuvatko mainitsemani lajikkeet olemaan jonkun lukijan suosikkien joukossa.