Villejä unikkoja ja kultasadetta

Visbystä tulevat varmasti kaikilla mieleen talojen seinustoja kiipeilevät ruusut. Minä ihastuin Gotlannin matkallani ruusujen lisäksi villinä peltojen reunoilla huojuviin unikohin ja tienvierustoiden kultasateeseen.

Minun ottamissani reissukuvissa on siippani mielestä aivan liikaa kukkia. Kun tein ensimmäisen diaesityksen kuvista, sain kuulla kommentin, että jos aiotaan näyttää näitä joillekin muille, pitää tehdä eri versio. Ihmettelin kovin, että eivätkö siis kaikki olekaan kiinnostuneita siitä, millaisia kukkia Gotlanissa kasvaa.

Ensimmäiseksi  huomioni varastivat keltaisena hehkuvat kultasadepuut. En edes tiennyt nimeä sille ihanuudelle,  joka aina välillä vilahti tien varressa. Kukinta oli juuri parhaimmillaan ja pensaat loistivat kuin aurinko.  Laitoin kuvan faceen ja kyselin, kuka tietää nimen tälle ihanuudelle. Ajattelin, että haluan heti sellaisen omallekin pihalleni. Tietäväisiltä ystäviltäni sain tuota pikaa tietoa nimestä ja myrkyllisyydestä. Myrkyllisyyden takia päätin, että en ehkä sittenkään heti ensimmäiseksi mene taimikauppaan, kun pääsen kotiin.

Seuraavan kerran piti stopata Vespa, kun silmänurkassa vilahti punaisena vellova unikkomeri. Ei muuta kuin suunta takaisin ja kamera esiin! Tielle kääntyi auto, ja olin aivan varma, että maanomistaja tulee nuhtelemaan minua yksityisalueelle tunkeutumisesta, mutta ei: samalla asialla olivat kuin minäkin. Myöhemmin näin lisääkin unikkopeltoja, ja tulin siihen tulokseen, että ilmeisesti unikot ovat vähän kuin ruiskaunokit täällä meillä koto-Suomessa.

IMG_1263Myös Visbyssä kasvoi unikkoja seinän vierustalla. Vähään tyytyväinen kasvupaikan suhteen tuntuu olevan, kun siinä kivikadullakin selviää. Leirintäalueella telttamme viereen oli nurmikon leikkaaja jättänyt yhden kukan asukkaan iloksi. Osa kukista oli paikoitellen jo niin pitkällä, että niissä oli siemenkodat valmiina. Nappasin pari mukaan ja sujautin samaan pussiin rannalta kerättyjen kivien kanssa. Aina voi yrittää, josko saisin vaikka palan Gotlantia omaan pihaani.

Olihan siellä ruusujakin toki. Köynnösruusuista talojen seinustalla tulee minulle aina mieleen Veljeni Leijonamielen Njangijala ja ruusujen kaupunki. Väriskaala ulottui vaikeasta tummaan punaiseen ja keltaiseen. Minun silmääni viehättivät tällä kertaa kaikkein eniten keltaiset ruusut ehkä siksi, että ne eivät ole niin tavallisia kuin punaiset ja valkoiset. Keltainen ruusu puuttuu minulta, pitäisiköhän sellainen hankkia ristinummiruusun seuraksi.IMG_1298

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vierailimme myös pikaisesti myös Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa, joka ei ollut kovin ihmeellinen. Yksi erikoisuus siellä kuitenkin oli: nenäliinapuu. Enpä ollut moisestakaan koskaan aiemmin kuullut. Hauskalta näytti, osa nenäliinoista oli vielä puussa ja osa oli jo pudonnut maahan.

Keskellä puutarhaa oleva kukkapenkki oli hauskan muotoinen ja idea tehdä kukista kesäinen timantti, oli minusta mahtava.  Kesä onkin sen arvoinen, kultaakin kalliimpi!

 

 

Siemeniä keräämään

Siemeniä keräämään

Ensimmäinen työviikko vei ajatukset pois puutarhasta  ja kukkasista niin täysin, että mietin jo kuumeisesti, miten täyttää harvojen uskollisten lukijoideni odotukset. Viikonloppu voisi pelastaa tilanteen ja ehkä pihalta sittenkin löytyisi jotain kivaa, josta kirjoittaa, mutta sunnuntaina sataa aina, niin kuin laulussakin lauletaan. Mikä siis neuvoksi? Hesari taisi pelastaa tilanteen: pääuutissivulla luvataan puutarha-aiheista juttua, siemenien keräämisestä.

Siispä opiskelemaan, miten ja mitä siemeniä voisin kerätä talteen omista kukistani. Olen minä joskus kerännyt krassin siemeniä ja kehäkukan siemeniä. Ne ovatkin varmasti kaikkein helpoimmasta päästä. Viime kesänä en tainnut muistaa kerätä ja joskus siemenet ovat homehtuneet tai eivät olekaan itäneet. Mikä meni siis vikaan ja miten sen voisi estää ja mitä uutta voisin kokeilla?

Ensimmäiseksi ohjeeksi Hyötykasviyhdistyksen toiminnan johtaja Taina Laaksoharju antaa, että siemenet kannattaa kerätä maassa kasvavista ja parhaista kasveista. Siemenistä kannattaa valita pulleat ja painavat siemenkodat. Ne kannattaa kerätä aurinkoisella säällä, joten tänään en ainakaan taida päästä tosi toimiin. Siemenet pitää kuivattaa talouspaperin tai sanomalehden päällä ja säilyttää paperipussissa, kirjekuoressa tai suodatinpussissa. Säilytyspussiin kannattaa kirjoittaa, mitä siemeniä siellä on ja milloin ne on kerätty, sillä vaikka kuinka luulee muistavansa, ei ehkä sittenkään muista keväällä enää, mitä tuli kerättyä. Siemenet pitäisi säilyttää talven yli pimeässä ja kuivassa. Siemenet voi kylvää myös suoraan emokasvin lähelle jo syksyllä. Niin kasvi itsekin tekee luonnostaan, kun pudottaa siemenensä.

Varmiminta ja helpointa on Hesarin jutun mukaan aloittaa vanhoista ja perinteisistä kesäkukista ja luonnonkukista. Krassit ja kehäkukat mainitaankin heti tässä listassa ja niiden lisäksi mainitaan myös samettikukat. Kääpiö- ja ryhmäsamettikukat mainitaan erityisen helpoiksi. Niitä en olekaan aiemmin kokeillut. Siinä olisi minulle uusi haaste siis. Unikot ja akileijat mainitaan myös, akileijoja minulla on muutamaakin erilaista, mutta tällä hetkellä minulla ei ole unikkoja ollenkaan. Pitäisi kyllä hankkia, sillä ihastuin niin Ainolassa olevaan unikkoon. Akileijoista pitää tarkistaa, vieläkö niissä on siemenkotia. Minusta tuntuu vain, että olen niiden suhteen myöhässä, sillä ne kukkivat jo alkukesästä.

Ammattilainen muistuttaa, että aina siemenet eivät idä ja sanoo, ettei siitä kannata harmistua. Joskus voi käydä niinkin, että siemenet itävät vasta seuraavana vuotena. On myös lohdullista muistaa, että keräämättömistä siemenistä hyötyvät linnut ja kasvista voi nauttia kauniina talventörröttäjänäkin.

Lähteet: Laitinen, Jaana 2016: Ota kukkien siemenet talteen. Helsingin Sanomat 14.8.2016, D6-7.

http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Kukat-taimet/Keraa-kasvien-siemenet-talteen-43195

Meillä kotona -blogi