Onpa jännittävää taas seurata pikkutaimien ensi askelia. Jo ensimmäisestä vihreän pilkahduksesta näkee, että jokaisella lajilla on omat ominaispiirteensä. Vihreää on monta eri sävyä ja sirkkalehden jälkeen kasvavista lehdissä näkyy jo selvästi, kuka on kuka. Ainakin joissakin kasveissa. Iltaisin ja aamulla tuijottelen ja ihailen pikkuruisissa taimikaunokaisia ja yritän arvailla, miten saisin niiden olon tuntumaan oikein mukavalta.

Viime keväästä viisastuneena olen hellinyt pikkutaimia lämmöllä ja valolla. Laitoin tomaatin ja paprikan taimet minikasvihuoneeseen ja sen alle lämpömaton ja ylle kasvivalon. Kylläpä ovatkin viihtyneet hyvin ja kasvavat ihan silmissä.

Tomaatit ovat parhaimmillaan kasvattamassa jo viidettä lehteä. Varret ovat tanakat ja pehmoisen nukan peittämät. Lehden vihreä on tummaa ja syvää ja liuskeinen muoto on selvästi näkyvissä, vaikka lehti onkin vielä aivan minikokoinen. Vieressä kasvaa hujottaa paprikaa. Vihreän sävy on heleämpi ja lehden muoto selkeä ja ja sileä,  mitään nukkaisuutta ei näy varressa eikä lehdessä. Tällä hetkellä paprikat taitavat johtaa korkeuskisaa.

Malabarinpinaatin taimen erottaa punaisesta varresta ja jämäkän paksusta, tummanvihreästä lehdestä. Pinaatti näyttää kasvavan melko maltilla, sillä taimissa on vasta sirkkalehdet, tosin ne ovat melko suuret. Yhdessä yksilössä taitaa näkyä pikkuinen piikki sirkkalehden välissä. Sieltä ne lehdet ilmestyvät pikkuhiljaa.

Kaikkein hentoisimmat alut ovat lehtisellerissä. Piti olla tosi varovainen, kun siirteli niitä jo vähän tilavammin kasvamaan omiin pikkuturveruukkuihinsa. Joissakin näkyy jo kolmatta ja neljättä lehteä ja terhakkaasti ne kurottelevat valoa kohti. Toivottavasti ne eivät järkyttyneet liikaa eilisestä siirto-operaatiosta.

Pikkuisen epävarma olen eräistä tulokkaista,  sillä nimilappujen kulkeminen mukana ei aina tahdo onnistua. Luulen kuitenkin, että pikkuruiset alut ovat ananaskirsikoita, sillä ne vaikuttavat aivan uusilta tuttavuuksista minulle. Niitä en nimittäin ole koskaan aiemmin kokeillutkaan kasvattaa.

Maaliskuu on pääsemässä vauhtiin ja nyt pitäisi tutkia, mitä uutta kylväisi. Hirvittää vain se, mihin saan kaikki mahtumaan niin kauan kuin verannossa on liian kylmä. Mutta kyllä sitä aina jotakin keksitään.