Tänään se alkoi: esikasvatusaika ja kevät, vaikka tuntuu, ettei talvikaan ole kunnolla vielä alkanut täällä etelässä. Tänään siis kaivoin esiin lämpömatot, kasvilamput, esikasvatusastiat, istutuslapiot ja kaien muun tarvittavan. Laitoin kuntoon kasvatupöydän olohuoneen ikkunan eteen ja viritin valot ja lämpömatot ja kylvin ensimmäiset siemenet.

Multaan pääsivät paprikat, chilit ja malabarin pinaatti. Chilestä kokeilen aivan ensimmäistä kertaa Jamaican Bell – nimistä chilipaprikaa. Ihastuin erikoiseen muotoon ja kuvaukseen, jossa luvataan maukkautta ja kulinaarisia elämyksiä. Maultaan sen pitäisi olla mieto ja tuoksultaan raikas ja raparperimainen. Se vähän jännittää, kuinka suureksi se kasvaa, kun siemenpussissa on 100-125 cm. Toiseksi chiliksi kylvin jo vanhaa tuttua ystävän Madeiralta tuomaa pikkuista chiliä, joka pärjää pienessäkin ruukussa. Yhtenä vuotena sain sen jopa talvehtimaan ruukussa, mutta en onnistunut enää seuraavana vuonna. Siemenet ovat kyllä jo usean vuoden vanhoja, joten itäminenkään ei ole aivan varmaa.

Paprikoiksi valikoituivat tänä vuonna viimevuotinen lajike Californian Wonder ja uutena lilan värinen Snack Purple. Yritin yhtenä kesänä myös lilaa paprikaa, mutta sinä vuonna en saanut yhden yhtäkään paprikaa, vaan joku ötökkä vei kaikista taimista mehut ennen sadonkorjuuta. Katsotaan, onko nyt parempi onni ja tarkempi puutarhuri.

Tänä keväänä päätimme lisätä kevätkylvöjen hauskuutta tekemällä siemenistä yhteistilauksen ja pitämällä muutaman miitingin, joissa hehkuttelimme tulevaa kasvukautta ja haaveilimme tulevista kasvi-ihanuuksista. Yhdessä hauskuus vielä moninkertaistui. Usein siemenpusseissa on niin paljon siemeniä, että jaettunakin riittävät oikein hyvin pientilallisten tarpeisiin.

Nyt alkaa jännittäminen: itävätkö siemenet. Tämä harrastus on saanut minutkin pitämään keväästä.