Kullannuppu ja onnenpensas

Naapuritontin rakennushanke aiheutti pihamuutoksia, kun tontillamme oli tierasite. Sarja muutoksia alkoi rhodon siirtämisellä. Nyt rhodo on uudessa paikassaan keittiön terassin edessä ja näyttää viihtyvän hyvin. Kukintaa odotan jo kovasti.

Seuraava projekti oli aidan rakentaminen. Tarvikkeet hankittiin äidin mökkimaisemista Alavuotolta. Heinäseipäistä sommiteltiin aitaa aivan omannäköiseksi. Ideoita etsin kyllä pinterestistä ja muualta, mutta aivan samanlaista ei taida olla. Aidan sisäpuolelle en halunnut mitään pensasaitaa, mutta jotain kasveja, pensaita, puita tai kukkia kyllä. Niinpä olen istutellut tasaisin välein kaikenlaista.

Ensin on ruusupensas, joka kasvaa ruusukaareen ja siinä vieressä punalehtiruusun alku, jonka pelastin myös tien alta tontin vanhalta rajalta. Sitten tulee syyshortensia, jonka juurelle pelastin poistotuomion saaneen vaahteran alta kaksivärisen esikon. Se oli aivan pienen pieni aina, mutta nyt se on oikein innostunut. Ihanaa! Juurelle olen myös tiputellut helmililjan sipuleita ja kaikenlaista muuta, joka ilahduttaa ensimmäisten joukossa keväällä. Seuraavaksi aidan vieressä on vuorossa metsätulppaanien pikkuinen ryhmä, jota aion kasvattaa syksyllä. Sen kaunis keltainen väri ja kukan nuokkuva muoto viehättää minua kovasti. Jotain pientä tete-narsissin tapaista yritti myös kasvaa siinä kohdassa, mutta ne eivät oikein päässeet vauhtiin jostain syystä.

Keväällä katselin, että vielä aidan vieressä ja nurkassa olisi tilaa jollekin pensaalle ja pienehkölle puulle. Puutarhakausi-ohjelmassa tutustuin onnenpensaaseen ja ihastuin siihen heti. Jotenkin keltaisesta on tullut minulle aina vain rakkaampi, vaikka se on joidenkin inhokki kuulemma. Sopivasti näinkin sitten puutarhaliikkeessä edullisen onnenpensaan taimen. Toisen pensaan tai muun matalan kasviston etsimiseen ja pohtimiseen menikin vähän kauemmin. Kulmakunnan puutarhoja kierreltiin naapurin kanssa pitkään ja hartaasti. Sitten se löytyi: ”Kullannuppu”-atsalea ja kas kummaa, sehän on keltainen.

Gentinatsalea ’Kullannuppu’

on Mustilasta lähtöisin oleva lajike. Sillä on kullankeltaiset, suuret ja voimakkaasti tuoksuvat kukat. Pensas on pystykasvuinen ja lehdissä on hieman punertavaa sävyä. Atsaleoilla on kaunis syysväritys.

Kotimaisuus oli myös kiva juttu. Vähän minua hirvitti istuttaa sitä tuohon savipeltoon, mutta ostin kuitenkin rhodomultaa kuoppaan. Toivotaan, että se siihen kotiutuisi. Nyt juuri muutaman päivän sisällä se on availlut nuppunsa, joita käyn ihailemassa monta kertaa päivässä.

Seuraava pohdinnan kohde oli korkeampi puu. Sen ei saanut olla liian iso, mutta ei kuitenkaan aivan minikokoinenkaan. Pihlaja on ollut minulla jo kauan mielessä ja jo viime kesänä googlettelin erilaisia pihlajalajikkeita. Naapurini mielestä sen pitäisi ehdottomasti olla keltamarjainen, eikä se ollut ollenkaan huono ajatus minustakaan. Samalla puutarhalla, josta Kullannuppu löytyi oli yksi kappale sitruunapihlajaa. Se oli pakko varata, jotta se on saatavana vielä silloin, kun saan paku-kuskini kotiin. Pihlajakuvauksissa minua viehätti myös teksti: ”Ei vaadi erityistä hoitoa.” Sitruunapihlajasta kerrotaan muun muassa Hankkijan sivuilla näin:

Sitruunapihlaja Joseph Rock

on kaunis ja kestävä sitruunapihlaja hurmaa erikoisilla keltaisilla marjoillaan ja loistavan punertavalla syysvärillään. Syvänvihreät lehdet ovat sirot ja koristeelliset. Valkoiset kukat puhkeavat alkukesällä. Alkuun pystykasvuinen puu, levenee vanhemmiten. Kaunis puu sopii yksin ja ryhmään istutettavaksi.

Siinä ne nyt ovat, minun aitakasvini. Viime kesänä sain kyllä lisäksi naapurilta Annabelle-hortensiaa ja Lime Lacea, mutta niiden talvehtimisesta en ole vielä varma. Katsotaan, heräävätkö vielä henkiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s